Kanalinnut

Fasaanista on helppo uskoa, että sen kotiseutu on itäisessä Aasiassa. Se on tuotu riistalinnuksi Suomeen vasta 1900-luvulla. Fasaani viihtyy kuitenkin hyvin pohjolan arktisissa oloissa, kesät, talvet. Puolikesynä se ei vierasta kotipihaakaan, varsinkin kun sopivaa kasvullisuutta löytyy. Värikäs fasaanikukko tunnistetaan voimakkaasta, hieman käheästä kaksitavuisesta fanfaaristaan, johon usein liittyy siipien paukutus. Naaraan ja nuoren linnun väritys tulee lähemmäs tyypillisen kanalinnun hillittyä tyylikkyyttä, joskin pitkä pyrstö erottaa nekin tutuista teerestä ja metsosta. Kolmannella videolla fasaanipoikue viettää auvoisia heinäkuun päiviä järvenpääläisessä pihapiirissä. Minkä fasaani ehkä menettää lentotaidossa, sen se korvaa viuhahtavalla nopeudella!

Suomalaiseen erämaiseen kevätaamuun kuuluu lintujen konsertti, jonka tunnetuimpiin ääniä on teeren pulputus, soidintanssin ja taistelun yhteydessä pyrskähtelevä jatkuva äänivirta. Siitä ei voi erehtyä, vaikkei lintuja näkisikään. Tälle videolle on tallentunut Repoveden kansallispuiston Saarijärven savottakämpällä toukokuisena auringinnousun tyynenä hetkenä kuultu konsertti. Testaa, kuinka monta eri lintua erotat sen äänikudoksesta! Jos pääset kymmeneen, olet yhtä hyvä kuin kännykän ”lintuäppi” Merlin Bird. Ihmiskorva voi olla vieläkin tarkempi ja laskea puoleen toistakymmentä lintua. Teeri siellä pulputtaa miltei alusta asti, samoin visertelevät säkeitään peippo, pajulintu ja metsäkirvinen. Sykähdyttävä käen kukunta saa pian seurakseen joutsenten ja kuikkien fanfaarit, ja kuin huomaamatta taustalle heräävät myös rastaat, mustarastas ja laulurastas. Kämpän pihalta kuuluu myös jo kirjosiepon sirkutus ja ainakin talitiainen, videon puolentoista minuutin kohdalta kahteen minuuttiin jopa kolmitavuisena ti-ti-tyy -versiona! ”Tarkistuslaskenta” voi tuoda mukaan kanahaukan ”kotkotuksen” (heti videon toisen minuutin alussa) ja sekä kalalokin että kalatiiran kiljahdukset noin kolmen ja puolen minuutin kohdalla. Kuuluisiko vielä punarintaa tai rautiaista, pikkusieppoa ja peukaloistakin? Saarijärven ja sen rikkaan ympäristön keväinen äänimaailma on loputon.

Teeret pitävät soidintaan avoimilla paikoilla, myös rantakaiilioilla. Valkealan Kinansaaresta kuului toukokuisena iltana teeren pulputus, joka kantoi Vuohijärven tyynen selän yli Orilammen majan rantaan. Se kesti miltei yhtäjaksoisesti ainakin puoli tuntia ja jatkui rytmikkäänä kuin ranskalaisen säveltäjän Maurice Ravelin Bolero. Teeren komppiryhmään kuuluivat nyt lokit sekä käki, kaksikin, jotka kukkuivat tyylikkäästi samassa sävellajissa teerikukkosolistin kanssa. Näytteen lopulla lehtokurppakin tekee ylilennon.