"Itsellinen" on eräänlainen agraarisen maailman sateenvarjokäsite, jonka alle mahtuu erilaisia ihmisryhmiä. Eri ryhmiä yhdistäneitä ominaisuuksia olivat, että he eivät omistaneet maata eivätkä olleet pysyvässä palvelusuhteessa eli vuosipalkollisia, kuten rengit ja piiat. Itsellisten asema oli siinä mielessä hankala, että irtolais- ja työvoimalait vaativat kaikkia työkykysiä ottamaan itselleen vuosipestin - muuten työkykyistä itsellistä uhkasi syyte irtolaisuudesta, mistä taas saattoi olla seurauksena pakkotyötä. 

...

Kuopion ja Mikkelin läänin miehistä joka viides kuului irtaimeen työväkeen vuonna 1875. Vähentynyt kaskeaminen ja maiden jakaminen oli vienyt suurelta osalta tilattomia sen perinteisen elinkeinon, vuokrakaskeamisen tai kaskiyhtiöön ryhtymisen.

...

Itäisen Suomen irtaimen väen luonteenomainen piirre oli loisväestön runsaus. Köyhät kulkivat perhekunnittain kesät sesonkitöissä ja asettuivat talveksi jonkin tilallisen nurkkiin. Elatus tuli satunnaisista töistä, kerjuusta, joskus vaivaiskassan avustuksina. Erityisesti alueen runsas ja liikkuvainen kerjäläisyys oli aikakauden virkamiesten ja sivistyneistön silmätikkuna, pidettiinhän työkuntoisen ihmisen kerjuuta perinteisesti laiskuutena. Tilallisille loiset olivat lähes ilmaista työvoimaa, paitsi sesongin aikaan, jolloin työpanos myytiin eniten maksavalle.

[Suomalaisen arjen historia, säätyjen Suomi 2007, s. 69-71)]