On luonto ihanassa verhossaan,

Maa kaikki viheriä, kukissaan.

On sydänkesä juuri parahin;

Ja alkuun päässyt vasta Heinäkuun

Mutt' katselkaamme lasten leikkeihin;

Mi tuolla vilkas käypi alla puun.

Siell' ompi Aino, Siiri sisaret.

On heillä mielet vapaat, iloiset.

Kuin kukat ihanaiset nurmiella,

On aivan viattomat hekin viel';

Kuin kaste, hieno hymy huulilla,

He leikeissänsä laulelivat siel'.

Näin elivät he kaiken ikänsä

Leikkineet yksin tuumin, yksissä,

Kuin oli Siiri koulus talvella;

Ol' Ainon aika pitkä kotona.

Vain sitte taaskin Siirin tultua

Ol' leikitellä hauska, hupaisa.

Ei kauan viihtyneet he erillään;

Ja aika kulunut ei ensinkään.

Vain yhdessä se kului rattoisaan.

Jos milloin mitä Siiri askaroi;

Ei ollut jouten silloin Ainokaan;

Vain tehdä samaa koitti, minkä voi.

Niin nytkin, siin he leikkii alla puun,

Vuodellen hedelmiä Heinäkuun;

Maukkaita isänmaansa marjoja

He aivan heti toivoo kypsyvän.

Eik' vähääkään he osaa aavistaa;

Luon olevans' het' parhaan ystävän.

On päivä iltahan jo ehtinyt,

Ja lepoon käypi sisarukset nyt.

Niin ihmeen autuasta, sulosaa

He unta, viime yön on nukkuneet.

Ja toivoin taaskin päivää ihanaa;

He ovat aamusilla heränneet.

Vain Aino on nyt rokko taudissa,

Mi yhä yltyy, ankarampana.

Se lakkaamatta iltaan vaivaa,

Ja yhteen menoon yönkin kestääpii;

Viel' puolen huomispäivänkin hän saa

Kärsiä, kunnes vaiva lakkaapi.

Vain silloin tuli sulo enkeli,

Ja tuskasta pois Ainon vapahti.

Hän kantoi Ainon luokse Jeesuksen,

Luo Hänen, parhaan lasten ystävän.

Ja sinne, isänmaahan ijäiseen;

Ilohon riemuun aina kestävään.

Vähäistä ennen Ainon muuttoa;

Käv' sairastamaan Siiri rokkoa.

Ja vaille vuorokautta viisi, niin,

Hän potee siinä tuskaa ankaraa,

Ja sitte nukkuu kuolon unelmiin.

Näin päästä luoksi siskonsa hän saa.

Siel' leikkii nyt he alla kultapuun,

Ja syövät hedelmiä Heinäkuun.

Siel' isänmaassaan iloll' laulavat;

Kiitosta Luojan uusin sulo suin.

Ja tuttujansa sinne vuottavat.

Oi onnea ken pääsee nuorra nuin!

Aino Kristiina † 6/7 1901 

Siiri Liina † 11/7 1901 tulirokkoon.