Nurmeksen pitäjän koillisen osan muodostaa Ylikylän, Saramon kylän, Petäiskylän ja Mujejärven kylät, sekä Nurmeksen koillisen Nurmeksen hoitoalueen nimellä kulkeva laaja valtion metsäalue, tämä alue käsittää noin 450-500 neliökilometriä, siis noin 1/3 osa Nurmeksen maapinta-alasta ja jakaa sen kahteen osaan useina jyrkkinä koskina ja pienempinä järvinä vaihteleva Oulun läänin puolelta juoksunsa alkava Saramojoen vesistö. Tämä Saramojoen vesistö oli vuoteen 1883 asti koko kollisen Nurmeksen ainoa liikennetie sulan maan aikana, jota veneillä koskia laskien ja myöskin koskien ohi maata myöten veneitä vetäen kaikki se tavaran rahtaus toimitettiin, jota ei jaksettu selässä kantaen kuljettaa.

Vuotena 1883 sitten valmistui Nurmeksen - Kuhmon välinen maantie, josta silloin heti pääsi osalliseksi Petäiskylän kylä kokonaan, Mujejärven kylästä sen suurin osa ja Saramon kylän kaakkoiselta kulmalta muutamia taloja. Suuren Saramon kylän suurin osa ja suuri Ylikylä kokonaan jäivät tien vaikutuspiirin ulkopuolelle. Nyt tehtyjen asutushistoriaa koskevien tutkimusten mukaan on 55 vuotta sitten Nurmes - Kuhmo -maantien valmistuttua pienistä Mujejärven ja Petäiskylän kylistä sekä Saramon kaakkoiselta kulmalta yhteensä 41 talon päässyt maantien yhteyteen, kun sitävastaan Saramon pääkylän silloisista taloista 45 taloa jäi tien vaikutuspiirin ulkopuolelle.

Tässä asioiten puheena ollessa on mainittava, että koillis-Nurmeksen itäistä ja kaakkoista puolta on tiehengetär paremmin suosinut kuin läntisiä ja luoteisia osia ja varsinkin Saramojoen vesistön läntistä puolta. Nurmes - Kuhmo -maantieltä on itään päin rakennettu neljä huomattavaa pistotietä, nimittäin 15 kilometriä pitkä Kuohatin kylätie, ulottuen Petäiskylän takaliston ulottuviin, 8 kilometriä pitkä Petäiskylän kylätie, Pielisjärven pitäjän maanteihin ulottuva Lehmivaaran - Tolkeen -maantie ja lopuksi Mujejärven - Heinävaaran -kylämaantie. Läntiselle puolelle niitä on riittänyt vain kaksi, nimittäin Saramon kylätie ja synkkään saloon johtava Metsähallituksen rakentama Kuomavaaran - Talasvaaran -maantie. Tästä on johtunut, että puheena olevalla itäisellä asutusalueella Kuhmontien ja siitä haarautuvien sivuteiden vaikutuksesta ovat mahdollisimman monet talot päässeet sikäli tien läheisyyteen, että lyhyet matkat tieltä taloihin ovat yksityisen tilustien rakentamisen tehneet helpoksi ja niinpä onkin Nurmes - Kuhmo -maantien vaikutuspiirissä Mujejärven, Petäiskylän ja Saramon kaakkoisen osan alueilla pääsy siihen, että sen alueen nykyisestä 116 talosta on enää vain 15 siinä asemassa, joiden portaiden eteen ei sulan maan aikana päästä minkäänlaisella ajoneuvolla. Mutta kun läntiselle puolelle, Saramojoen vesistön seutuvilla olevalle asutusalueelle Kuhmon maantieltä ainoastaan yksi sivutie, Saramon kylätie, niin ovat talot jääneet tiestä pitkien matkojen taakse ja yksityisten tilusteiden rakentaminen on ollut mahdotonta, varsinkin, kun suuri Saramojoki ja sen vesiperäiset ja pehmeäpohjaiset ranta-alavat tekevät siltojen ja teiden rakentamisen yksityisille suurien kustannusten vuoksi mahdottomaksi. Tästä on ollutkin se seuraus, että nykyisistä Saramon pääkylän 90 talosta 53 taloa on vielä siinä asemassa, että sulan maan aikana ei voi käyttää minkäänlaista sulan maan ajoneuvoa. Kymmenittäin löytyy vielä Saramon pääkylän alueelta viljelijöitä, jotka syyskesällä vilja-ahoksen puituaan ovat saaneet nostaa jyvätaakan selkäänsä ja kiikuttaa sen kantamalla useiden kilometrien matkan takaiseen myllyyn jauhettavaksi ja sieltä takaisin. Monet ovat taas saaneet ajoneuvona käyttää hevoselle raskasta ja kuormalle vaarallista juurikkarekeä myllytys- y.m. rahtimatkoilla.

Kun nyt silmäillee oloja ja asutuksen lisäystä näillä puheina olleilla alueilla, niin selvästi huomaa, että kehitys on ollut suurempaa ja nopeampaa siinä osassa, jossa maantieverkosto on melkein kaikkien talouksien ulottuvissa. Vaikka maa on laadultaan huonompaa ja viljelysmahdollisuudet vaikeampia Petäiskylän ja Mujejärven kivisillä vaaroilla kuin Saramon jokivarsialueen savipohjaisilla mailla, niin siitä huolimatta on asutuksen lisäys siellä melkein kaksi kertaa suurempi kuin Saramojoen savialueilla.

Nurmes - Kuhmo -maantien liiketeelle valmistuttua vuonna 1883 oli sen vaikutuspiirissä taloluku 41. Nyt se tällä kertaa on 116. Lisäys tien valmistumisen jälkeen on ollut 75, siis tasalleen 193 prosenttia. Tien eduista ulkopuolelle jääneen Saramon kylän taloluku silloin vuonna 1883 oli 45. Nyt se on 90. Lisäys samana aikana on ollut vain 100 prosenttia, eli melkein kaksi kertaa pienempi kuin edellä mainitussa tieolojen parantamassa seudussa. Mikäpä muu, kuin huonot liikenne-olot olisivat vaikuttaneet Saramon savialueiden hitaampaan asutuslisäykseen, varsinkin kun tuhansia hehtaareja viljelyskelpoisia maita Saramojoen länsipuolella on vielä luonnon tilassa kurkien asustelumaina.

Että liikennevaikeudet tämän koillisen Nurmeksen läntisessä osassa vaikuttavat asukasten taloudelliseen elämään rasittavasti, on itsestään selvää, mutta väitteen tueksi tahtoisin tässä mainita muutamia esimerkkiä. - Vuoden 1938 valtion veronkannossa jäi Saramon, Petäiskylän ja Mujejärven kylistä ulosottoon 38 kappaletta tulo- ja omaisuusveroa. Näistä jakaantui siellä Nurmes - Kuhmo -maantien vaikutuspiirissä olevan 116 talon osalle 11 kappaletta ja tien vaikutuspiirin ulkopuolella olevan Saramon 90 talon osalle 27 kappaletta. Perittäessä monet selittävätkin rästiin jäämisen syyksi kulkuvaikeuden veronkantopaikkaan. - Joku aika sitten vallinneena taloudellisena pulakautena esiintyivät tilojen pakkohuutokaupat siellä täällä ajan ilmiöinä. Niinä vuosina kihlakuntamme ruununvouti toimitti Saramon kylän tiettömässä piirissä 8 eri pakkohuutokauppaa, joita valtion maantien vaikutuspiirissä suuremmalla asutusalueella toimitettiin vain 2, nekin vain vähäisiä pikku tapauksia. Mainitsemisen arvoinen mielestäni myöskin on se, että usein esiintyy piirin nimismiehen ulosottoasiain päiväkirjassa huomattava erä ulosoton kautta perittäväksi jätettyjä kyläteiden hoitomaksuja niin Ylikylän kuin Saramonkin kyläteiden kunnossapitovelvollisten rasituksena, joista menoista valtion maantien varrella asujat ovat kokonaan vapaita ja jotka lyhyien kyläteiden osakkailla ovat kovin pienet ja helpot.

Että huonoissa liikenneoloissa, tiettömillä seutuilla asujat voivat tulla oloihinsa tyytymättömiksi, tuntevat asemansa orjuuttavaksi, muusta paremmasta maailmasta hyljätyksi, sekin on itsestään selvä ja hyvin ymmärrettävä asia. Tämän tueksi kuitenkin tahtoisin mainita muutaman esimerkin: Vuosina 1900-1914 siirtyi Ameriikkaan 90 taloa käsittävältä Saramon jokivarsikylän alueelta 38 nuorta miestä. Saman ajan kuluessa siirtyi valtion maantien varrella olevalta 116 taloa käsittävältä Petäiskylän - Mujejärven asutusalueelta vain 4 nuorta miestä Ameriikkaan. On sanottu että siirtolaisuuteen silloin vuosisadamme alussa vaikutti onnettomat valtiolliset olot. Ja olkoon niin, että osuutensa siihen niilläkin on, mutta totta on myöskin se, että syrjäinen asema, huonot liikenneolot, muun maailman eduista syrjään jäänyt koti tuntuu onnettomalta paikalta ja juuri näistä on aikojen kuluessa muodostunut niitä tyytymättömien kolkkia, joista osa asukkaista on paennut muille maille mukavampiin oloihin ja vielä nytkin pakenee kaupunkeihin y.m. sellaisiin paikkoihin, joissa ei tarvitse olla kulkuvaikeuksien vankina.

Kaikki edellämainitut näkökohdat viittaavat siihen, että nyt kysymyksessä olevan Porokylästä Ylikylän ja Saramon kylien kautta Kuhmon maantiehen johtavan uuden maantien aikaansaaminen perustuu ilmiöihin, jota ei voida pitää jonkun yksilön keksimänä mukavuuskaipuuna. Käsittäähän tämä alue suuren Ylikylän kylän kokonaan, suurimman osan suuresta Saramon kylästä, osan Jokikylän kylästä ja osan Mujejärven kylästä Nurmeksen pitäjässä, sekä osan Valtimon pitäjän Ylikylästä ja saman pitäjän Koiravaaran kylästä. Saatujen tietojen mukaan tällä alueella asuu yhteensä 2095 henkilöä, niistä Ylikylässä 992, Saramolla 654, Jokikylässä 163, Mujejärvellä 93 ja Valtimon pitäjän alueella 193. Asuntoja, itsenäisiä taloja tällä alueella on Ylikylässä 135, Saramolla 90, Jokikylässä 28, Mujejärvellä 15 sekä Valtimon pitäjän Ylikylän ja Koiravaaran kylissä 28, yhteensä 296. Tämän alueen yhteinen viljellyn pellon ala on 1740 hehtaaria ja niityn ala 1398 hehtaaria. Hyvää viljelyskelpoista maata, - maanviljelysinsinöörien väittämän mukaan erittäin hyvää viljelysmaata - yksistään Saramon ja Ylikylän alueella lasketaan olevan noin 4500 hehtaaria, sioittuen tämä hyvä viljelyskelpoinen maa etupäässä Siltapuron, Kanasenpuron ja Lehmipuron teittömille erämaa-alueille. Ja joka kaiken tämän huomioipi, hän kyllä myöntää, että kysymyksessä olevan liikennetien kaipuu ei ole syntynyt mukavuuskaipuusta, mutta elämän edistämisen ja toimeentulemisen tarpeesta. Sitä todistaa myöskin ne monet epäonnistuneet viime 20 vuoden aikana syntyneet kylätieanomukset, joita tämän alueen asukkaat ovat turhaan hyvässä toivossa tehneet.

Hyvät Herrat!

Koillis-Nurmeksessa vallitsee rajaseututuntu. Luonnolliset rajaseutuvaikeudet ja korpiyksilöllisyystuntu ovat aikojen kuluessa oloihimme oman leimansa lyöneet. Aavistus siitä, että jossakin muualla maailmassa, parempien luonnon etujen ja parempien liikenneolojen vallitessa on parempi olla, on vaikuttanut sen, että kaikille asukkaille ei koti ole voinut muodostua niin rakkaaksi ja kalliiksi, eikä isänmaa niin hyväksi ja onnelliseksi, kuin pitäisi! Kuidenkin me ymmärrämme sen, että meidän rajaseudullamme jokainen koti, jokainen pelto ja jokainen kyynärän ala maata tarvitsee asukkaistaan sellaisen vartijan ja sellaisen työntekijän, jonka toimintaan liittyy rakkauden, uskollisuuden ja tyytyväisyyden tuottama siunaus. Senkinvuoksi me katsomme kysymyksessä olevan tiekysymyksen toteuttamisen arvoiseksi ja kiireelliseksi.