Veljekset Matti ja Erkki Immonen saivat yhdessä 20.9.1849 läänin kuvernööriltä sijoituskirjan isävainajansa Saramovaaran kruununtilaan nro 17 Saramojärven kylässä. Sitä ennen, 13.7.1846, he olivat lunastaneet alaikäisen Paavo-veljensä osuuden (1/3) 290 hopearuplalla. Kauppahinta oli mahdollista maksaa myös viljana käyvän taksan mukaan. Kauppahinnan talletti Paavon holhooja talollinen Pekka Immonen.
Senaatin talousosasto antoi 16.10.1850 Matille ja Erkille perintökirjan Saramovaaran kruununtilaan. Erkki oli jo kuollut saman vuoden huhtikuussa, mutta perintöoikeus tilaan siirtyi leskelle ja lapsille.
Syyskuun 11. päivänä 1851 Matti ja Inkeri-vaimo myivät 600 hopearuplasta puoliskonsa Saramovaaran perintötilasta talollisille ja veljeksille Heikki ja Antti Antinpoika Turuselle. Ostajat olivat Immosten sukulaisia: Heikin puoliso oli Matin sisar Tiina Immonen ja Antin vaimo Anna Maria Lipponen meni myöhemmin (1871) leskenä naimisiin Matin veljenpojan Risto Erkinpoika Immosen kanssa.
Matti nautti kuolemaansa asti syytinkiä Saramovaaran tilalta. Sen vakuudeksi hänellä ja vaimolla oli tilaan kiinnitys. Nurmeksen kihlakunnanoikeus vahvisti 19.9.1857 sen seuraavin ehdoin: Mattia ja Inkeriä tuli elättää tilan toisessa puoliskossa ”samassa pesässä ja ruokakunnassa joka vuosi puolet ajasta heidän loppuelämänsä ajan”. Jos Matti ja Inkeri halusivat erota pois yhteisestä ruokakunnasta, niin heille tuli maksaa syytinkiavustus, jonka määrittely jäi erillisen sopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen varaan. Saramovaaran toisesta puoliskosta Matin ja Inkerin tuli vuosittain saada 26.6.1856 alkaen koko jäljellä olevan elämänsä ajan seuraavat:
- kolme tynnyriä viljaa (puoleksi ruista, puoleksi ohraa),
- tynnyri nauriita,
- tynnyri perunoita,
- neljä kappaa suolaa,
- leiviskä suolakalaa,
- kaksi kannua paloviinaa,
- paita, liinavaate (ett linne),
- pari pieksuja,
- pari kenkiä,
- vuoden rehut yhdelle lehmälle ja yhdelle lampaalle sekä
- polttopuut yhteen kamariin.
Toisen aviopuolisoista kuoltua syytinki väheni puoleen. Kiinnitys tuli uusia kymmenen vuoden välein. Nurmeksen kihlakunnanoikeus teki niin 22.3.1866.
[Kokkonen Jukka 2015. Kuhmon ja Nurmeksen Immosten varhaiset sukupolvet. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48 (2015): 72–116, s. 99-100]
Takaisin -> Autonomian aika -> Ajankuvaa
Viimeisin muutos 5.5.2017