Haminan rauha 1809 ja Suomen liittyminen Venäjään oli Suomen tulevan valtioalueen muodostumisen kannalta erittäin hyvä asia. Suomen suuriruhtinaskunnan rajaksi määrättiin Tornion- ja Muonionjoki. Ilman tätä sidosta itärajasta olisi muodostunut hyvin erilainen ja Suomesta ´tynkä-Suomi´.

Vähän myöhemmin (1812) Suomeen liitettiin ne alueet Venäjästä, jotka Ruotsi oli menettänyt sille 1721 ja 1743. Kyse oli ns. Vanhan Suomen alueesta, josta tuli nyt Viipurin lääni Suomen suuriruhtinaskunnan yhteydessä. Liitoksessa väkiluku kasvoi noin 200.000 alamaisella. Paikallisesta rajantarkistuksesta esimerkkinä on ns. Jonkerin mutkan oikaisu 1800-luvun puolivälissä, jolloin tuli lisää maata Venäjän keisarikunnasta Nurmeksen ja Kuhmon rajalla.

Ruotsin ajalla itärajalla majailleet ja toimineet rosvot ja rosvojoukot olivat olleet alituinen uhka. Itäraja oli muodostanut suojan, jonka takaa rosvot tuon tuostakin hävittivät, ryöstivät ja murhasivat asukkaita rajan tuntumassa sijainneista yksinäisistä talouksista. Paikallisella tasolla liittyminen Venäjään näkyi aiempaa parempana turvallisuutena.

[Jukka Kokkonen, Karjalan väestön sopeutuminen rajan muutokseen Suomen sodan jälkeen, esitelmä 19.9.2008, vierailtu 13.4.2017]

Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää 1809–1917

(Wikipedia, vierailtu 8.5.2017)

Viimeisin muutos 8.5.2017