Yleisö rynni Lahteen – mestaruuskisojen tähtinä Nurmi, Wilén, Ekqvist

Puistolan urheilukenttä, Kotka, 9.–10.8.1924
Lahden urheilukenttä (Radiomäen urheilukenttä), Lahti, 23.–24.8.1924
Mikkelin urheilukenttä ja lähimaasto, Mikkeli, 28.9.1924

Alkuvauhdit Kotkassa

Rata- ja kenttäurheilun eli nykykielellä yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailujen alkupalat nautittiin vuonna 1924 elokuun 9. ja 10. päivänä Kotkassa, jossa ohjelmassa olivat kymmenottelu, 25 000 metrin juoksu, 3000 metrin estejuoksu ja viestit.

Iivari Yrjölä tallusteli kentälle Pariisin keskeytyksestä sisuuntuneena ja voitti kymppiottelun. Colombesilla parhaiten suomalaisista moniotellut Anton Huusari sai tyytyä kakkossijaan. 

Olympiakävijät Ville Kyrönen ja Elias Katz veivät pitkän matkan ja esteet. Ville Ritolasta ei kisapaikalla tehty havaintoja kuten ei myöskään Hannes Kolehmaisesta, joka kipaisi kymppitonnin samaan aikaan Karjalan kannaksella.

Nurmi paikalla, Ritola ei

Valtaosa mestaruuskilpailujen lajeista vuonna 1924 pidettiin 23. ja 24. elokuuta Lahdessa Radiomäen kentällä, joka oli avattu pari vuotta aikaisemmin. Paikkaa ei tosin kutsuttu nykyisellä nimellään, sillä radiomastot kohosivat kentän viereen vasta vuonna 1927.

Yleisöä tungeksi katsomoon ensimmäisenä päivänä noin tuhat päätä. Toisena päivänä kentän laitamille rynni huomattavasti enemmän väkeä, koska kaikki halusivat nähdä olympiasankari Paavo Nurmen. Lahdessä pidettyjen yleisurheilukilpailujen yleisöennätys meni kerralla hiutaleiksi.

Ritolaa ei näkynyt Lahdessakaan. Sen sijaan hän ravasi pari päivää myöhemmin Laihialla yksin paria paikallista viestijoukkuetta vastaan. Peräseinäjoen susi voitti tukun mitaleita Amerikan mestaruuskisoissa mutta ei yhtäkään SM-kultaa. 

Nurmi veti kympin jälkipuoliskolla liinat kiinni

Paavo Nurmi juoksi vain kympin. Hän lähti heti paukusta vetämään ja kovaa. Puolimatkaan mies paahtoi ajassa 14.55 eli viitisen sekuntia Ritolan maailmanennätysvauhtia edellä. Jälkipuoliskolla Nurmi himmaili, ja voittoaika 30.32,2 jäi yhdeksisen sekuntia Ritolan rekordista. Toimittaja Martti Jukolalle Nurmi ilmoitti pidättelyn syyksi sen, ettei mahdollisuuksia puolen tunnin alittamiseen ollut. Vuosisata myöhemmin ei voi välttyä ajatukselta, että Nurmi säästeli kisoihin, joissa voi rakentaa pohjaa eläketurvalleen.

Mainiossa syysvireessä Lahden kentälle pelmahtanut Yrjö Ekqvist voitti keihään ”hirmuheitolla” (lehdistön termi) 63,76, jolla tuloksella olisi lyöty tassuun kiiltävin medaljonki Pariisissa. Maailmalle olympiakisojen jälkeen kadonneen Jonni Myyrän ME:stä 66,10 jäätiin parisen metriä.

Mitalirohmu Wilén

Perinteiseen tapaan olympiahopeamitalisti Erik Wilén napsi mitaleita sieltä täältä ja kartutti jo ennestään runsasta kokoelmaansa. Voitto tuli sekä hypittävällä että sileällä ratakierroksella, vaikka pitkien aitojen tulos 56,6 jäi paljon Pariisin noteerauksesta. Hopeapytty tupsahti syliin 200 metriltä, jossa Reijo Halme liiskasi Helsingin IFK:n miehen kalkkiviivoilla.

Olympiakävijät eivät äityneet suoranaiseen tulosilotteluun. Sen sijaan muutamat Pariisin-laivasta rannalle jätetyt lähtivät kentälle väkevällä revanssihengellä, ja tulostakin syntyi. Kajaanin Kipinän lyhythiuksinen Urho Kekkonen urheili ehkä uransa komeimmat Kalevan kisat. Korkeudessa tuli voitto henkilökohtaisella ennätyksellä 185, joka kaiken lisäksi hujahti ensimmäisellä yli. Satasellakin murskaantui entinen henkilökohtainen ennätys, kun mies kaasutti toiseksi ajalla 11,0. Suomen ennätystä 10,8 edellisenä kesänä sivunnut Reijo Halme voitti Kekkosen kymmenyksellä.

Kahden kierroksen raivokas ottelu

800 metrillä käytiin kiivas kamppailu. Nestori Järvelä onnistui reuhtomaan loppupitkällä kymmenyksen eron Felix Hildéniin (1.57,8, 1.57,9). 700 metriin saakka mukana sinnitelleelle olympiakävijä Gösta Janssonille tuli noutaja viimeisellä satasella, joskin pronssisija säilyi.

Olympiakisoissa esiintyneet Vilho Tuulos ja Väinö Rainio ottivat kolmiloikkauksessa kaksi ensimmäistä sijaa tuloksilla, jotka jäivät kauas Pariisin huippunoteerauksista.

Kuulassa olympiakävijä Elmer Niklander kuittasi Pariisin tappionsa Hannes Torpolle ja tuuttasi voiton rutiinituloksella 14,00. Hopeaa Oitin kanuunalle tuli kiekossa, jossa orankikätinen (Martti Jukolan kuvaus) olympiahopeamitalisti Vilho Niittymaa nakkasi ykköstilalle. Jo edellisellä vuosikymmenellä olympiakullan limputtanutta Armas Taipaletta ei ringissä enää nähty. 

Tulostaso nitkahti

Yli kuukausi olympiakisojen jälkeen pidetyissä SM-kisoissa oli hienokseltaan rääppiäisten makua, koska tulostaso jäi vaisuksi ja monet nimimiehet puuttuivat lähtölistoilta. ”Kisat kokonaisuudessaan olivat viimevuotista Kuopiota huonommat”, murisi huonolla tuulella kirjoituskonettaan hakannut Helsingin Sanomien toimittaja ja leimasi kilpailujen verkkaisen aikataulun ”maalaiseksi”.

Puolisen tusinaa yleisurheilijaa onnistui vuoden 1924 mestaruuskilpailuissa puolustamaan edellisen kesän SM-voittoaan. He kasautuivat kenttälajeihin:

• Erik Wilén, puolusti menestyksellisesti vuoden 1923 voittojaan 400 m:llä, 110 m aidoissa ja 400 m aidoissa

• Elias Katz, esteet

• Vilho Tuulos, 3 -loikka

• Vilho Niittymaa, kiekko ja kiekon yhteistulos

• Erik Eriksson, moukari

• Yrjö Ekqvist, keihäs ja painonheitto

Sipilälle toinen peräkkäinen

Yleisurheilukausi paketoitiin Mikkelissä syyskuun lopussa, jolloin kirmaistiin sikäläisen urheilukentän viereisille sammalpohjaisille poluille selvittämään jaloilla paremmuutta maastojuoksun jaloissa taidoissa. Ensimmäisen kerran mestaruuskilpailujen historiassa murtomaan voitto selvitettiin kauden päätteeksi eikä aluksi. Sen jälkeen Suomessa onkin maastokisojen oikeasta paikasta vuoden kierrossa väitelty tiiviisti. 

Tampereen Pyrinnön Väinö Sipilä oli elementissään sammalpohjaisella radalla. Pälkäneen Hirvi johti alusta loppuun ja otti toisen peräkkäisen murtomaamestaruutensa. 

Kalevan pytyn vei lopulta Helsingin IFK Tampereen Pyrinnön nenän edestä. Pyrintö lähti maastokisoihin lähes ykkösjoukkueellaan, mutta minkä teet, kun murtomaasijoituksista ei vielä 1920-luvulla saanut maljapisteitä.