Tutkiva oppiminen

Tutkivan mobiilioppimisen (Mobile inquiry learning) prosessin kuvaus:

Tutkivassa oppimisessa (Hakkarainen et al. 1999) lähtökohtana on oppijan oma tietoinen ja tavoitteellinen toiminta oman käsityksen ja osaamisen kehittämiseksi - oppimiseksi. Tutkivaa oppimista voidaan käyttää mobiilioppimisen menetelmänä joko yksittäisessä tilanteessa tai laajemmissa projekteissa. Oppijat rakentelevat yhteisöllisesti uutta tietämystä ongelmanasettelun tai kysymyksen pohjalta. Oppijat myös jakavat keskenään tietoa, omia käsityksiään ja reflektoivat oppimaansa syklisesti syvenevässä prosessissa esimerkiksi mobiililaitteiden välityksellä.

Tutkivan oppimisen prosessi lähtee liikkeelle orientaatiolla, jossa motivoidaan oppijat ja luodaan konteksti, perusta opittaville asioille. Uudet opeteltavat asiat voidaan ankkuroida autenttisiin ilmiöihin ja luoda ne merkitykselliseksi oppijoille. Kontekstin eli perustan pohjalta oppijat asettavat omia kysymyksiä eli ongelmanasetteluja (liittyen autenttiseen tilanteeseen ja ympäristöön), joihin haluavat löytää vastauksen.

Oppijoilla on paljon erilaisia aikaisempia käsityksiä opittavista asioista tai ainakin ennakkokäsityksiä, jotka ohjaavat uuden asian oppimista. Nämä ennakkokäsitykset on tärkeää tehdä näkyväksi, nostaa pöydälle, jotta niitä voidaan tietoisesti kehittää. Tämä myös mahdollistaa poisoppimisen - oppija voi prosessin kuluessa todeta, että aikaisempi, väärä tai puutteellinen käsitys (tai selitys), ei toimikaan ja oppija luo uuden oman käsityksen tai selityksen vanhan tilalle. Jos oppijan omia käsityksiä asioista ei tuoda näkyville, on niitä mahdoton tietoisesti kehittää. Jokaisella oppijalla on varmaan jokin näkemys asetettuun kysymykseen / ongelmaan. Näitä oppijoiden käsityksiä tai selityksiä asioille ja ilmiöille kutsutaan tutkivassa oppimisessa usein työskentelyteorioiksi tai hypoteeseiksi.

Työskentelyteorian (eli oppijan oman käsityksen, selityksen tai hypoteesin) reflektointi ja kriittinen arviointi on merkityksellinen vaihe tutkivassa oppimisessa. Oppija itse tai yhdessä muiden kanssa arvioi, vastaako työskentelyteoria asetettuun ongelmaan tai kysymyksen - mitä vielä pitää tietää lisää. Miten oma selitys eroaa muiden käsityksistä? Kriittisesti myös pohditaan, mitkä ovat oman selityksen vahvuudet ja heikkoudet. Tämän pohjalta oppijat lähtevät kehittämään työskentelyteorioitaan vertaillen niitä muiden oppijoiden esittämiin sekä hakemalla syventävää tietoa eri lähteistä. Oppijat kehittävät ja rakentavat omaa työskentelyteoriaansa eri lähteitä hyödyntäen, mieluiten yhteisöllisessä asetelmassa. Tällöin oppijat usein joutuvat tarkentamaan ja jäsentämään ongelmanasettelua esimerkiksi jakamalla ongelman pienempiin alaongelmiin, mikä edesauttaa ongelmanratkaisuprosessia.

Kuvion prosessia jatketaan syklisesti, jolloin oppimisprosessin tavoitteena on synnyttää oppijalle ns. käsitteellinen muutos eli aito laadullinen muutos ajattelussa, jossa oppijan sisäiset tietorakenteet ja käsitteiden väliset suhteet muuttuvat. Pelkän uuden tiedon kasaantuminen aikaisemman lisäksi ei siis ole riittävää osaamisen kehittymisen ja syvällisen oppimisen kannalta. Käsitteellinen muutos on usein edellytyksenä opittujen asioiden soveltamiseen eri tilanteissa (transfer) ja käytäntöön soveltamisessa. Käsitteellisellä muutoksella on merkitys myös taitojen oppimisessa, jossa käsitteellinen malli on aina opittavan taidon pohjalla.