Lähdemerkintä: Silander 2012
Prosessin vaiheet:
1. Havainto-orientaatio: Oppijat orientoidaan ja ohjeistetaan tekemään havaintoja ja tunnistamaan niitä, bongaamaan. Orientaatio- vaiheessa luodaan perusta sille, mitä havainnoidaan, miksi havainnoidaan ja miten havainnoidaan. Orientaation voi luoda esimerkiksi lyhyellä tekstillä, tehtävänannolla tai yhteisellä keskustelulla.
2. Havainnointi ja havaintojen taltiointi: Oppijat tekevät orientaation ja tehtävänannon ohjaamina omia havaintojaan ja taltioivat niitä mobiililaitteilla. Havainnot voivat olla valokuvia, videoklippejä tai vaikka nauhoitettuja äänitiedostoja. Havaintojen tekeminen ja tunnistus on iteratiivinen prosessin seuraavien vaiheiden kanssa ja menee muiden vaiheiden kanssa lomittain
3. Tunnistus: Taltioidut havainnot pyritään tunnistamaan (esim. lajimääritys tms. vastaava) heti autenttisessa tilanteessa, aidossa ympäristössä. Tunnistuksessa voidaan käyttää apuna verkon erilaisia tietovarantoja tai tunnistustyökaluja. Opettajan on hyvä ohjeistaa oppijat tehtävänannossa tai muuten siitä, miten tunnistusprosessi etenee, miten tunnistus tehdään, mihin ominaisuuksiin kannattaa kiinnittää huomioita. Jos tunnistusta ei voi tehdä heti autenttisessa ympäristössä, voidaan siihen palata myöhemmin.
4. Muun tiedon liittäminen tunnistukseen: Kun havainto on tunnistettu, siihen voidaan liittää muuta tietoa (mahdollisesti metatietoa), kuten päivämäärä, aika, paikkatieto, ympäristö, olosuhteet jne. Usein oppimisen ja laajemman kokonaiskuvan luomisen kannalta tämän muun tiedon liittäminen havaintoon on myös merkityksellistä.
5. Notaatioiden tuottaminen: Varsinaisen tiedon tai metatiedon lisäksi oppija voi liittää havaintoon omia huomioita, muistiinpanoja, merkintöjä tai vaikka annotaatioita kuvan päälle (esimerkiksi nuolin merkitä, mistä piirteistä lintulajin tunnisti). Omat huomiot ja tunnistusprosessin reflektointi (peilaus, itsearviointi) edistää oppijan ajattelutaitojen ja strategioiden kehittymistä.
6. Havainnon luokittelu: Tunnistetut havainnot luokitellaan, eli liitetään laajempaan hierarkiaan (esim. kasvien luokittelu lajeihin, sukuihin, kasvupaikkoihin, ekosysteemiin jne.). Tässä voi käyttää apuna joko vakiintunutta luokittelua ja hierarkiaa tai toisaalta antaa oppijoille tehtäväksi kehittää oma luokittelu ja hierarkia.
7. Tallentaminen kokoelmaan, kokonaisuuden tarkastelu: Tunnistetut havainnot tallennetaan metatietoineen verkkoon, esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön, tietokantaan tai jaettuun kansioon kokoelmaksi jatkokäyttöä ja hyödyntämistä varten. Havainnoista voidaan muodostaa esimerkiksi yhteisöllinen käsitekaavio tai karttapohja tms. kokonaisuuden tarkastelua varten.
Johdanto
Opiskeltaessa autenttisessa ympäristössä on usein tarve tehdä havaintoja ja tallentaa niitä muistiinpanoilla rikastettuina tietokantaan, joka mahdollistaa niiden jatkohyödyntämisen. Toisaalta myös aikaisemmin tehtyjä havaintoja ja tietoja on tarve usein hyödyntää autenttisen ympäristön oppimistilanteissa.
Mobiilibongaus pohjautuu ajatukseen perinteisestä lintujen bongauksesta tai kevään kasvilajien seurannasta. Sitä voidaan kuitenkin käyttää näiden lisäksi useissa eri käyttökohteissa, oli kyse sitten teknisten alojen opetuksesta tai vaatesuunnitellusta. Bongauksen kohteena voivat olla myös erilaiset caset tai ratkaisut tai vaikkapa reseptit jne.
Mobiilibongauksessa voidaan hyödyntää myös QR-koodeja, viivakoodeja tai RFID-tageja, tuoden lisätyn todellisuuden ja pedagogiikan elementtejä autenttiseen ympäristöön.