Case-pohjainen malli

Case-pohjaisen mobiilioppimisen prosessin vaiheet

1. Autenttinen tilanne: Parhaimmat caset löytyvät autenttisesta ympäristöstä, jossa oppija työskentelee, esim. työpaikalta vai vaikka luonnosta, riippuen oppimisen tavoitteista ja aiheista. Casejen on hyvä olla selvästi rajattuja ja oppimisprosessin oppimistehtävin ohjattu. Case voi olla esimerkiksi prosessikuvaus, kuvaus asiakaspalvelutilanteesta, kuvaus ruokalajin valmistuksesta, toimitusprosessi, ekosysteemi, kasvin kasvatusprosessi, potilaskertomus, oikeustapaus tms.

2. Casejen taltiointi ja kuvaus / tuottaminen: Oppijat ohjeistetaan taltioimaan haluttuun aiheeseen tai työprosessiin liittyviä tapauksia, caseja, esimerkiksi videoin, kuvin ja tekstein. Caset voivat olla joko autenttisen tilanteen taltiointeja, jotka tehdään varsinaisella tapahtumahetkellä tai tapauksen kuvauksia, jotka on tehty jälkikäteen. Siihen, miten tapaukset taltioidaan ja kuvaukset tehdään, on hyvä olla selkeä ohjeistus ja tehtävänanto oppijalle. Hyvä autenttinen case-kuvaus sisältää usein myös casea selittävän, oppijan tekemän lyhyen selostuksen.

3. Casejen yhteinen koonti: Yhden yksittäisen casen tarkastelu ei vielä tarjoa kovinkaan vahvaa pohjaa oppimiselle tai osaamisen kehittymiselle – tarkastelun kohteeksi tarvitaan useampi case, jotta oppijalle muodostuisi yleisen tason toimintamalli, joka ei ole vain tilannesidonnaista tietoa tai ”muistamalla opittua”. Oppijoiden tuottamat ja keräämät caset kootan yhteen, jotta niitä voidaan tarkastella ja vertailla suhteessa toisiin. Caset voidaan koota vaikka verkko-oppimisympäristöön, yhteiseen pilvipalveluun tai tiedostojen jakopalveluun.

4. Casejen analysointi: Tarkastelun kohteeksi valittuja caseja analysoidaan – niistä valitaan tarkastelunäkökulmat oppimistilanteiden tavoitteiden mukaisesti. Kaikista case-kuvauksista nostetaan samat, valitut asiat esille, vaikka korostamalla ne tekstiin tai poimimalla ne erilliseen dokumenttiin tai keskusteluryhmään tms. Näin saadaan tietyt asiat / ilmiöt kaikista caseista hyvin vertailukelpoisesti esille.

5. Valittujen asioiden / näkökulmien vertailu ja synteesi: Tarkastelun kohteeksi on hyvä ottaa vähintään 3-4 case-kuvausta, jotta voidaan asiaa / ilmiötä tarkastella myös ylätasolla, ei siis pelkästään yksittäisenä tilanteena. Tavoitteena on havaita yleispätevyyksiä tai lainalaisuuksia tai toistuva malli vertailemalla eri caseja, tutkimalla mitä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia niissä on sekä luomalla synteesi niistä. Analysoitujen case-kuvausten pohjalta voidaan tutkiskella myös toiminnan ja tapahtumien kausaalisuhteita eli ”mikä johtaa mihinkin”.

6. Yleisen tason / yleistettävän mentaalimallin tai toimintamallin muodostuminen: Oppijan ajattelu ja osaamisen kehittyminen irtautuu yksittäisestä tilanteesta, kun useita caseja tarkastellaan ja prosessoidaan samanaikaisesti, parhaimmillaan yhteisöllisesti. Tällöin luodaan edellytykset yleisen tason ja yleistettävien mentaali- ja toimintamallien syntymiselle, joita oppija pystyy käyttämään ja soveltamaan useissa eri tilanteissa – ei vaan yhdessä casessa, mikä saattaa olla vaarana perinteisessä case-oppimisessa.

Johdanto

Case-pohjainen oppiminen eli tapauspohjainen oppiminen on lähtökohdiltaan autenttista, aitoon reaalimaailman perustuvaa oppimista. Opittavia asioita lähestytään tapauskuvausten (eli casejen) tai esimerkkien kautta, joita analysoidaan ja työstetään. Myös teoreettisten asioiden opiskelu tapahtuu näiden konkreettisten tapauskuvausten kautta.

Tapauskuvaukset voivat olla aitoja caseja, tapauksia vaikka työelämästä tai asiakkaista, opettajan tuottamia, tai parhaimmillaan oppijoiden itse tuottamia tapauskuvauksia autenttisista ilmiöistä tai tilanteista.

Case-pohjaiselle oppimiselle tyypillisiä, oppimista edistäviä prosesseja ovat mm. ongelmanratkaisu, analysointi, vertailu, luokittelu, syntetisointi sekä abstrahointi (ylempien abstraktiotasojen ja tarkastelunäkökulmien luominen).