Väite: Silokallioiden uurteiden pitäisi olla Etelä-Suomessa pohjoisesta etelään, ei luoteesta kaakkoon. Silokallioiden uurteiden pitäisi olla pohjois-eteläsuuntaisia, koska jää sulaa ensin lämpimästä etelästä, sitten kylmästä pohjoisesta. Jokien uomien olisi pitänyt tasoittua silokallioiksi.
Vastaväite: Silokallioiden uurteiden täytyy olla suunnilleen kohti jäätikön keskustaa. Todellisuudessa mannerjää sulaa mieluummin ensin ohuilta reunoilta ja sitten keskeltä, vaikka toki kylmillä alueilla hieman pohjoisessa hitaammin. Viimeksi jää jää kylmään paikkaan, joka on usein vuoriston huippu. Esimerkiksi Grönlannissa on jäättömiä alueita niin pohjoisessa ja etelässä jäätikön vieressä, ja nykyisin havaittua jäätikön reunan sulamista tapahtuu Grönlannissa monilla leveysasteilla. Lämpökäyrät eivät aina kulje tarkkaan ottaen leveysasteiden mukaan. Väitetään virheellisesti mannerjäätikön tekemien uurteiden näyttävän tutkijoiden mielestä jään reunan vetäytymissuunnan. Tarkemmin sanoen silokallioiden uurteet näyttävät jäätikön sektorien virtaussuuntia, jotka voivat poiketa kohtalaisesti jään vetäytymissuunnasta. Keskimäärin jään virtaussuunta ja vetäytymissuunta ovat samoja. Skandinaviassa mannerjään paksuusjakauman lienee alkuaan määrännyt Kölivuoristo, jonne syntyi valtavan suuri mannerjäätikkö. Paksuin kohta valui sieltä Itämeren seudulle jään kasautuessa. Näin ollen eteläisessä Suomessa jää vetäytyi suunnilleen kohti luodetta, Kölivuoristoa. Jäätikkö ei ehdi tasoittaa koko maata silokallioksi jääkaudella, vaan jään virtauksen mukana kuljettavan kiviaineksen suurin kulutus kohdistuu tiettyihin kohtiin.