Väite: Akselin kallistuman muutos ei vaikuta Maan keskilämpötilaan. Akselin kallistuman vaihtelut eivät muuta Maan pinnalle saapuvaa Auringon kokonaissäteilyä.

Maapallon akselikallistuman muutos olisi lämmittänyt maapalloa toisaalla ja kylmentänyt toisaalla^[1]. Kun pohjoisnapa kallistui kallistumamuutoksen ja akselin suunnan muutoksen takia enemmän Auringosta poispäin, se viileni ja etelänapa lämpeni. Tällöin Maan keskilämpötila ei olisi muuttunut.

Vastaväite:

Maapallon akselikallistuman ja akselin suunnan muutos muutti laajalti jäätiköitymään pystyvän pohjoisen pallonpuoliskon kesä- ja talvilämpötiloja.

Nämä muutokset vahvistuivat ja levisivät suureen osaan maapalloa mm kasvihuonekaasujen ja termohaliinikierron muutosten takia, ja näin Maan keskilämpötila aleni.

Eteläinen Antarktiksen mannerjäätikkö ei kyennyt akselikallistuman muutosten takia merkittävästi kasvamaan eikä siten tuottamaan jääkausia.

Kun Maan akselikallistuma pieneni, niin talvet leudontuivat ja kesät viilenivät. Tällöin talvella saattoi lämpimään ilmaan sisältyä enemmän kosteutta, joka satoi lumena alas. Viileänä kesänä tämä lumi ei ehdi sulaa. Kesän viileys mahdollisti lumen kasautumisen kylmimmillä alueilla jäätiköksi. Tällöin jäätiköt saattoivat levitä laajemmalle pohjoisella mannerten pallonpuoliskolla.

Näin maapallon akselikallistuman muutos ei kyennyt muuttamaan maapallolle tulevan

nettosäteilyn määrää, mutta pienensi sitä kesällä ja lisäsi siitä talvella.

Mannerjäätiköt kykenevät merkittävästi laajenemaan vain pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa jäätiköiden laajenemisalueella ovat Aasian ja Pohjois-Amerikan suuret mantereet. Vastaavilla kohtalaisen korkeilla leveyksillä ei Etelämantereen lähellä yhtä suuria manneralueita ole. Ja sehän on jo jäässä. Mannenrten ja merien jakautumisen takia Maa on nykyään keskimäärin lämpimämpi syksyllä kuin keväällä.

Vaikka merijäät laajenivatkin kylmällä kaudella Etelämantereen lähellä, ne eivät salvanneet Golfvirran tapaista napaa kohti vievää merivirtaa. Jäämerelle vievä Golfvirta heikkenee esimerkiksi Siperian suurten jokien kuljettaman kosteuden takia. Siperian jokien tapaisia napaa kohti laskevia suuria jokia ei ole Etelämantereen läheisillä mantereilla.

Niinpä meren suolapitoisuus ei voi aleta Etelämantereen lähellä, ja meri- ja mannerjäät lajaata tämän takia.

Viilentävät mekanismit

Kun pohjoisen pallonpuoiskon jäätiköt levisivät laajemmalle, ne heijastivat ja säteilivät Auringosta Maahan tulevaa säteilyä pois, muuttivat eri mekanismien kautta Maan lämpötasetta ja ja Maan keskilämpötilakin laski.

Tämä mahdollisti myös eteläisen pallonpuoliskon jäähtymisen, Etelämantereenkin kylmenemisen ja mm Patagonian vuoristojäätiköiden kasvun.

Maan lämpötilaa alensivat jäätiköiden kasvun lisäksi myös jäätiköitymisestä johtuva kasvihuonekaasujen metaanin, hiilidioksidin ja vesihöyryn sitoutuminen eri tavoin Maan kamaraan, mereen ja merenpohjan alle. Esimerkiksi

hiilidioksidia sitoutui kylmenevään mereen.

Kasvihuonekaasuthan imevät auringon lämpöä. Pohjoisen pallonpuoliskon kasvillisuusmuutoksen ja pölyn määrän lisääntyminen edistivät maapallon viilenemistä, koska kuiva maa ja pöly heijastavat auringon valoa ja lämpöä pois. myös jäätiköitymisen aiheuttama merenpinan aleneminen lisäsi koko maapallolla kuivan alan määrää ja monin paikoin saattoi lisätä Maasta pois heijastuvaa Auringon säteilyä.

Toisaalta Auringossa tapahtuvat vähäiset säteilyn muutokset vahvistuivat termohaliinikierron muutoksen takia. Kun

akselikallistuma pieneni, leutona talvena satoi pohjoisessa paljon lunta. Tämä joutui mm Siperian jokien mukana Jäämereen ja Pohjois-Atlanttiin. Riittävä makean veden määrä salpasi tai siirsi etelään Golf-virran ja pysäytti tai heikensi Golf-virtaan liittyvää termohaliinikiertoa.

Tällöin pohjoinen kylmeni entisestään, ja jäätiköt levisivät laajalle.

Katso myös

• • Maan radan ja akselikallistuman muutokset eivät selitä jääkausia

Wikissä

• • Jääkausien syyt

• 1. ^ Nieminen 2011, s 17