Väite: Puita ja muita eliöitä eli niillä alueilla, joilla ajoitusten ja teorian mukaan piti olla jäätä.
Puita on sanottu löytyneen Suomestakin niiltä ajoilta, joilla alueella piti olla mannerjäätä
Niinpä mammutteja ja muita eläimiä olisi elänyt aivan jäätikön vieressä tai sisässä[1] Hirvet laidunsivat aivan jäätikön vieressä jääkauden kylmimpinä aikoina. Jopa lämpimämmän ilmaston lajeja eli väitetyn jäätikön sisässä.
Puiden runsas kasvu viittaa lämpimään ilmanalaan. Esimerkiksi Keijo Parkkunen mainitsee kirjassaan Sadan vuoden harha-askel 49 000 vuoden takaiseksi ajoitetun Lapin Vuotson puunrunkolöydön, joka on lehtikuusi[2] Paikka on napapiirin pohjoispuolella noin 68 pohjoista leveyttä. Suomen tutkijat arvioivat tämän väärin alussa männyksi ja ajoittivat väärin 80000 vuoden ikäiseksi, ruotsalaiset taas tunnistivat melko lämpimässä ilmastossa kasvaneeksi lehtikuuseksi yli 49200 vuoden takaa. Noin 8 m pitkä runko löytyi moreenin alta leijun ja turpeen seasta. <ref>Tiedonanto interglasiaalisesta lehtikuusen rungosta, Kalevi Mäkinen, 1982, Geologi 34, 183-185</ref> Alue olisi ollut erään näkemyksen mukaan jäässä 49 000 vuotta sitten,<ref>The Scandinavian Ice Sheet: From MIS 4 to the end of the Last Glacial Maximum,February 2010,Boreas 39(2):410 - 435,DOI:10.1111/j.1502-3885.2010.00140.x Kurt Lambeck </ref>mutta toisen tiedon mukaan jäätön.<ref>Ice sheet limits on Norway and the Norwegian continental shelf, Jan Mangerud, December 2004, Developments in Quaternary Science 2,DOI:10.1016/S1571-0866(04)80078-2</ref>
Puu oli kasvanut hyvin nopeasti lehtikuuselle harvinaisen suotuisissa kasvuoloissa, koska sen vuosirenkaat olivat 3-5 mm paksut.<ref>Nieminen 2011, s 19, alkup lähde Lapin Kansa 25.11.1981, ja myös Parkkunen 1984</ref>. Skotlannin jääkausi päättyi 50000 vuotta sitten.
Herttoniemen mammutin luu oli 15910+-155, labotaoriotunnus Hela-321<ref>Geologi 62, 2010, s 24, Suuri luu meren pohjasta, Mammutin kyynärluu ja Eem-meren sedimenttiä Vuosaaresta, Pirkko Ukkonen et al, </ref> ) radiohiilivuotta vanha<ref>Ukkonen et al 2003</ref>, mikä on Intcal-kalibroituna 19215 kalenterivuotta. Mammutti olisi elänyt mannerjäätikön sisässä. Tieteellisen näkemyksen mukaan mammutin elinaikoina oli kylmä Heinrichin tapahtuma H1, ja jään reuna paljon Helsinkiä etelänpänä.
Vastaväitteiden yhteenveto:
Jää ei peittänyt Suomea koko jääkauden pitusta aikaa. Radiohiiliajoitus antaa hyvin vanhoille näytteille vääriä ikiä. Poikkeukselliset tapahtumat luovat joskus vääriä ikiä. Ennen viime jääkautta oli nykyistä lämpimämpää. Jääkauden keskellä oli hyvin lämmin jakso.
Näin lehtikuusi pystyi kasvamaan jääkauden keskellä, jolloin Suomi oli suurelta osin jäätön. Lehtikuusi kasvaa nopeasti kylmässä, ei lämpimässä kesässä.
Vastaväite 1: Hyvin vanhojen esineiden ajoitus radiohiilellä on hyvin epätarkkaa.
Viime jääkauden aikaisten tapahtumien ajoituksessa usein käytetty hiili-14-ajoitusmenetelmä on varsinkin vanhojen näytteiden osalta hyvin epätarkka.
Radiohiilimenetelmä oli vielä 70-luvulla hyvin epätarkka ennen nykyisiä AMS-ajoituksia. Radiohiilijoitus vaatii kalibrointia eli säätämistä esim vuosikerrostumiin jai termoluminisenssiin pohjautuvilla ajoitusmenetelmillä.
Ainakaan perinteisellä säteilyn mittaukseen pohjautuvalla radiohiilimenetelmällä ei voi yleensä ajoittaa jo yli 45000, eikä ainakaan yli 52000 vuoden ikäisiä näytteitä. <ref>https://www.researchgate.net/publication/338575025_Habitats_of_Pleistocene_megaherbivores_reconstructed_from_the_frozen_fauna_remains , Habitats of Pleistocene megaherbivores reconstructed from the frozen fauna remains,Irena Axmanová, Jan Robovský, January 2020, Ecography 43(5),DOI:10.1111/ecog.04940</ref>
Ajoituksen ylärajaa rajoittaa mitattavissa olevan hiili-14:n määrä. Aiemmin hiili-14:n määrä mitattiin epäsuorasti mittaamalla sen hajoamisessa
syntyneen säteilyn määrä aikayksikköä ja painoyksikköä kohti. AMS:llä mitataan hiili-14:n määrä suoraan hajottamalla aine massaspektrometrilla osiinsa.
Ajoitus kehittyy. Vuonna 2007 pystyttiin ajoittamaan tarkasti milligramman suuruinen grafiittipala 10 puoliintumisjan verran eli noin 60000 vuoden taakse[5] . Aiemmat ajoitukset saattoivat viedä lyhyemmän ajan päähän ja antaa hyvin vanhoille näytteille vääriä ikiä. Vuonna 2004 päästiin kalibroinnissa parinkymmenen vuoden tarkkuuteen 26000 vuoden takaisten näytteiden osalta[6] . Ajoitus on kaiibroitu eli varmistettu muilla ajoitusmenetelmillä nykyisin jo 50000 vuoden taakse[7] [8] .
Nykyisin voidaan radiohiilellä ajoittaa joidenkin mukaan jopa noin 60000 vuoden ikäisiä näytteitä[9] [10] ja ehdoton raja tulee vastaan 65000-80000 vuoden päässä.
Tämä ajoitusvirhe saattaa selittää "Skotlannin jääkauden päättymisen 50000 vuotta sitten".
Niinpä esimerkiksi radiohiilellä Keski-Veikselin aikoihin vuosiin aikaan 42000-50000 vuotta sitten Permantokosken ja Tervolan Kauvonkankaan turvekerrokset joissa on koivumetsistä kertova siitepölystö sopivat tutkijoiden mielestä mieluiten Varhais-Veikseliin aikaan noin 80000-100000 vuotta sitten.
Tällöin ei myöskään kyetä tarkasti ajoittamaan myöskään Savukosken Soklista löydettyä kolmatta Eem-lämpökauden jälkeistä tundrakerrostumaa, joka saattaa olla Keski-Veikselin varhaiselta jäättömältä kaudelta [11] tai syntynyt aiemmin.
Uuden tiedon mukaan Soklin eräs turvekerrostuma ajoittuu Eem-lämpökauteen, ja siinä näkyy levä Tunturi-tapahtuma ja myöhempi piikkimäinne Värriö-tapahtuma.<ref>https://suomenluonto.fi/artikkelit/tutkijat-loysivat-lapista-avaimen-jaakautta-edeltaneen-lampiman-ilmaston-dramaattisten-vaiheiden-selvittamiseen/ Tutkijat löysivät Lapista avaimen jääkautta edeltäneen lämpimän ilmaston dramaattisten vaiheiden selvittämiseen 14.9.2018, Teksti: J. Sakari Salonen </ref>
Tulivuorenpurkaukset ja muut tekijät tuottavat ilmakehään sellaista hiilidioksidia, joka ei sisällä radiohiiltä eli C-14:ää. Niiden vaikutus sotkee joskus radiohiiliajoituksia pahoin, ja Herttoniemen mammutti voi olla tällainen tapaus. Toisten mielestä taas Herttoniemen mammutin luu on kulkeutunut nykyiselle paikalla sattumien ansiosta jäävuoren kuljettamana.
Vastaväite 2: Lämmin "mini-interglasiaali" jääkauden keskellä - "lämmin henkäys talvisäässä"
Jääkaudella tapahtui hyvin suuria ilmaston vaihteluja, joiden takia jää välillä eteni ja välillä vetäytyi. Välillä jää peitti Suomen tai osan siitä, välillä vetäytyi pois.
Jääkauden lämpiminä jaksoina saattoi kasvaa puita seuduilla, joilla kylminä jaksoina oli jäätä. Suomi oli jäätön Keski-Veikselin lämpökautena.
Nykykäsityksen mukaan Suomi olisi ollut suunnilleen Keski-Veikselin alkuaikoina ja Suomi on saattanut olla suurelta osin jäätön joskus 55000/35000 vuotta sitten <ref> Batchelor, C.L., Margold, M., Krapp, M. et al. The configuration of Northern Hemisphere ice sheets through the Quaternary. Nat Commun 10, 3713 (2019). https://doi.org/10.1038/s41467-019-11601-2 </ref>12] [13] [14] .
Jää alkoi laajeta viimeistään 35 000 vuotta sitten.<ref>https://phys.org/news/2017-06-collapse-european-ice-sheet-chaos.html ;June 27, 2017 ;Collapse of the European ice sheet caused chaos </ref>
Joidenkin mukaan jään reuna kulki 30000 vuotta sitten jossain Tornionjoen tienoilla.Tämä johtui lähinnä maan akselikallistuman kasvusta, mikä lämmitti kesiä. Jää peitti Suomen vasta 30000-25000 vuotta sitten. Niinpä mamutteja saattoi liikkua Suomessa joskus 50000-25000 vuotta sitten.
Kakis tietoa jäätikön koosta noin 49000 vuotta saattavat selittyä tällä:
melko lämpimässä jääkauden vaiheessa oli ensin lämmin interstadiaali GIS 13 (GI 13), sitten kylmä
stadiaal H5. Tällöin jäätikkö laajeni huomattavasti ainakin Länsi-Norjassa.
Vuotson alue olisi ollut jäätön noin 49500 vuotta sitten, mutta jäässä noin 48500 vuotta sitten.<ref>Wohlfarth, B. 2010: Ice-free conditions in Sweden during Marine Oxygen Isotope Stage 3? Boreas, 10.1111/j.1502-3885.2009.00137.x. ISSN 0300-9483 </ref>
Toisaalta vuoden 2011 tiedon mukaan ei ollut täsmällistä tietoa siitä, miten kasua lappiin jäätikkö ulottui noin 49 000 vuotta sitten. Se saattoi ulottua 250 km päähän käsivaren kärjestä?<ref>https://doi.org/10.1016/B978-0-444-53447-7.00009-X , Developments in Quaternary Sciences Volume 15, 2011, Pages 105-116, Quaternary glaciations extent and chronology, Closer Look, Jurgen Ehrels Philip Gibbard ... , Chapter 9 - The Glaciation of Finland : Johansson.Lunkka Sarala</ref>
Lämpökausi Venäjällä
Venäjällä tehtyjen tutkimusten mukaan joskus 50000-40000 ollut interstadiaali, tarkemmin näiden ryhmä oli melko lämmin, ja joitain puita saattoi silloin kasvaa jopa nykyistä pohjoisempana. Milankovicin teorian mukaan Keski-Veikselin suurjäätiköitymisen n jälkeinen kausi n. 50000-35000 vuotta sitten oli eräänlainen pieni interglasiaali (jääkausien välinen aika), vaikka sitä ei sellaiseksi yleensä sanotakaan. Tällöin Aurinko säteili kesäpäivisin joillekin pohjoisille leveyksillä jopa enemmän kuin holoseenin lämpöhuipussa, koska nousi korkeammalle. Maan akselikallistuma oli tuolloin jopa melkein 24,5 astetta. Toisaalta Aurinko lämmitti esim 65 leveysastetta vähemmän mm. siksi että maa oli kauempana Auringosta pohjoisen kesällä. Tämä jään vetäytyminen Keski-Vaikselin aikana saattaa selittää "Skotlannin jääkauden päättymisen 50000 v sitten".
Eläinten elinpiirien vaihtelu jääkauden kuluessa
Jääkauden kylmimpinä aikoina nähdään mammuttien hävinneen laajoilta arotundran alueilta.
Tämän tutkijat uskovat johtuvan joko mammuttien ravintokasvien kuolemisesta tuulisuuteen, kuivuuteen ja/tai kylmyyteen tai tuulieroosion aiheuttamasta mammutinluiden kulumisesta.
Peura ja hirvi jääkauden lopuilla Pohjois-Saksassa
Tutkijoiden mielestä peura levittäytyi ensin Pohjois-Saksaan jääkauden päättymisen aikaisella Bölling-Alleröd-kaudella, sitten hirvi[3]. Samoin jättiläispeuraa tavattiin jääkauden kylmimpänä aikana lähinnä Ukrainasta, Länsi-Euroopasta se oli kadonnut.
Kun on tutkittu esimerkiksi äkkiä kuolleiden mammuttien mahalaukun säilyneitä osia, mammuttien mahoista löytyy monesti ruohoa, saraa, katajan neulasia, lehtikuusen silmuja, vaivaispajun jäänteitä ja niin edelleen[4] . Vaikka monet näistä kasveista kasvavatkin hyvinkin etelässä, löytynyt kasvivalikoima viittaa mieluummin kylmänlauhkeaan tai subarktiseen, melko kuivaan ilmastoon, kuin trooppiseen tai subtrooppiseen kosteaan ilmastoon.
Vastaväite 3: Poikkeukselliset tapahtumat selittävät Herttoniemen mammutin luun ajoituksen
Muut Suomesta löydetyt mammutin luut sopivat ajatukseen, jossa Keski-Veiskelin lämpimimmät jaksot olivat Suomessa jäättömiä.
Helsingin Herttoniemen noin 16000 vuotta vanha "jäätikön sisässä eläneen" mammutin luu saattaa olla väärin ajoitettu, sinne myöhemmin tuotu, väärennös tai jäävuoren etelästä sattuman oikusta paikalleen kuljettama. Samaan tapaan voitaneen selittää Suomeen Venäjältä tullut Deinotherium:in luu.<ref>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005352254.html Marja unohti perunapellosta löydetyn murikan autotalliin – huima totuus paljastui 46 vuotta myöhemmin, Ilta-Sanomat, Heini Kilpamäki, 3.9.2017 </ref>
Ehkä jää laajeni ensin lännessä, sitten idässä. Tällöin idässä pystyi olemana mammutteja, minne jää myöhemmin laajeni. Kun jää vetäytyi idässä, syntyi ehkä jään edessä oleva tai jään alainen joki, joka kuljetti mammutin luun Herttoniemeen.
Jopa on mahdollista, että mammutti olisi eksynyt mannerjäätikölle.
Myös tulivuorenpurkaus on saattanut tässä tapauksessa vääristää ajoitusta. Hyvin epätodennäköistä on, että mannerjää olisi kuljettanut mammutin luuta vetäytymissuuntaansa.
Vastaväite 4: Mongolian kuivien metsäarojen lehtikuusi kasvaa nopeasti kylmissä, ei lämpimissä kesissä.
Siperian lehtikuusi on hyvin kylmätalvisen ilmaston puu, joka pudottaa neulasensa syksyllä lisätäkseen kylmänsietoaan. Näin puu on muinoin kasvanut Siperiaa vastaavassa kylmätalvisessa ilmastossa.
Jääkauden keskivaiheilla uskotaan Suomessa kasvaneen lehtikuusia luultavasti puistomaisessa osin avoimessa ympäristössä. On totta, että hyvin pohjoisessa tundran rajalla lehtikuusi kasvaa vaivaisesti.
Mutta etelänpänä Mongoliassa viileä runsassateinen kesä tuottaa leveämpää vuosirengasta kuin lämmin kesä. Kuiva kesä ja talven runsas lumipeite hidastaa lehtikuusen kasvua<ref>Climate response of tree-ring width in Larix sibiricagrowing in the drought-stressed forest-steppe ecotone of northern Mongolia , Choimaa Dulamsuren&Markus Hauck& Hanns Hubert Leuschner&Christoph Leuschner Published online: 7 April 2011 Annals of Forest Science (2011) 68:275–282 DOI 10.1007/s13595-011-0043-9 </ref>.
Keväisten vuosirenkaiden leveneminen viittaa siihen, että muinoin nimenomaan kevät olisi ollut lehtikuuselle hyvin suotuista aikaa. Kevät saattoi tuolloin olla pidenpi ja/tai valoisampi. Maa saattoi lämmetä aiemmin kuin nyt maaperän kuivuuden takia. Ehkä kevät oli nykyistä kosteampi viileämmän ilmanalan takia.
Lehtikuusi kasvaa parhaiten ravinteisilla kasvupaikoilla, ja jääkaudella tiedetään lössin lannoittaneen laajoja alueita.
Puistomainen, avoin kasvuympäristö ja vettä imevä maa mahdollistivat lehtikuusen nopeamman kasvun, kun puut eivät olleet aina lähekkäin ja näin kilpailleet maan ravinteista ja vedestä keskenään. Muutenkin aurinko säteili jäättömillä alueilla joissain jääkauden vaiheissa nykyistä enemmän, mikä lisäsi lehtikuusen vuosikasvua. Mini-lämpökaudella Maan akseli oli nykyistä kaltevampi, mikä lisäsi kasvukaudella tulevaa Auringon säteilyä.
Näin vaikka kauden alussa vetäytyvä jäätikkö saattoikin viilentää ilmaa.
Joissain vaiheissa saattoi olla nykyistä pilvettömämpää, mikä pidensi kasvukautta.
Toisaalta ehkä Suomessa satoi kesällä jääkaudellakin enemmän kuin Aasian sisäosissa nyt, mikä loi lehtikuuselle paksummat vuosirenkaat.
Geologien tutkimus Vuotson löydöstä
Geologien mukaan puunrunko on Eem-kautinen, eli kasvoi jääkausien välisenä aikana.
Radiohiilellä saatu 49200 vuotta vain minimi-ikäref>Tiedonanto interglasiaalisesta lehtikuusen rungosta, Kalevi Mäkinen, 1982, Geologi 34, 183-185</ref>
Puunrunko on löydetty hiekka-hietakerrostumien ja kasvijäännekerrostumien vyöhykkeestä, joka sijaitsee moreenikerroksen alla. Paikka on 1,5 km länteen Vuotson kylästä kanavassa jota kaivettiin. Puunrunko oli aivan yhden paksun kasvijäännekerrostuman päällä. Ajoitus radiohiilellä 49200 vuotta tai vanhempi ( laboratoriotunnus Su-826 T Kankainen). Puunruko lienee kerrostunut pieneen lampeen tai jokisuvantoon 4.5 m syvyyteen. Se oli 8 m pitkä, 40 cm paksu., 145-250 vuosirengasta. Kasvijäännekerrostumissa paljon männyn ja kuusen käpyjä. Hiekkakerroksen siitepölyissä on paljon mäntyä Pinus 87%, koivua Betula 6% , kuusta Picea 5% ja leppää Alnus 2%. Joitain lehtikuusen Larix siitepölyjä, samoin vähän Abies, Osmunda. Noin 20 cm lehtikusen alapuolella olevan kerrostuman siitepölyssä myös einten mäntyä, vaikkakin vähemmän, Pinus 49%. Muita Betula 24% Picea 20% Alnus 4%, Corylus 1,7 % Carpinus 0,7 % ja vain hyvin vähän lehtikuusta Larix. <ref>vrt Lindqvist 1971, Ilvonen 1973, Hirvas et al 1976</ref> Siitepölystä päätellen ilmasto muistutti nykyistä tai oli tätä lämpimämpi.
Johtopäätös Vuotson puurunkolöydöstä
Oltiin tiedemiesten ajoituksesta mitä mieltä tahansa, niin joka tapauksessa: Kasvoi Vuotson lehtikuusi 80 000 tai vaikkapa 120 000 vuotta sitten, tämä oli nykyisten teorioiden mukaan mahdollista, koska Suomi oli näinä jaksoina valtaosin jäätön.
Suomalaiset tutkijat päättelivät väärin puun tarkemmin tutkimatta alussa olleen mänty, koska alueella kasvoi siihen aikaan siitepölyistä päätellen eniten mäntyä, ja lehtikuusi oli hyvin harvinainen.
Vuotson lehtikuusi kasvoi aikana, jolloin Lappi oli luultavasti kesällä nykyistä lämpimämpi.
Nykykäsityksen mukaan Vuotson lehtikuusi ei suinkaan kasvanut 49000 vuotta sitten. Ennen tarkempia AMS-ajoituksia radiohiiliajoituksen yläraja oli nimittäin noin 45000-52000 vuotta.
Jos radiohiiliajoitus meni Vuotson puunrungon kohdalla "tappiin", Vuotson puunrunko saattoi kasvaa Varhais-Veikselin aikaan tai jopa Eem-lämpökaudella noin 130000-115000 vuotta sitten, yhdessä männyn ja koivun kanssa.
Lopputulema on tämä: radiohiilellä ei puun ikää voida ajoittaa, koska se on niin vanha. Tällöin voidaan olettaa sen
kasvaneen nykyisen kaltaisen tai nykyistä lämpimämmän ilmaston kautena. Muukin kausi tulee kyseeseen, mutta ajallisesti lähin on Eem-interglasiaali.
Joka tapaukessa
Vaikka puunrungon ajoittaminen eiitepölyjen samankaltaisuuksiien pohjalta Eem-kauteen oliskin väärä, se ei kumoa jääkausiteoriaa.
Oli Vuotson puunrunko minkä ikäinen tahansa, se ei sano mitään siitä, onko jääkausiteoria totta vai ei.
Mammutit jäätikön sisässä, johtopäätös
Mikään suuri eläin ei elä mannerjäätikön sisässä. Ehkä jääkausiteorian vastustajat ovat sekoittaneet lämpökauden ja jääkauden, jotka vuorottelivat, ja joiden eläimistöt esitetään joissain kartoissa rinnakkain. Esimerkiksi kreationisteilla ei ole käytössä montakaan luotettavaa ajoitusmenetelmää, koska he eivät usko moniin paleontologien käyttämiin menetelmiin
Katso myös
Wikissä
Läht eitä
<ref>Ukkonen, P., Lunkka, J. P., Jungner, H. & Donner, J., 2003 - New radiocarbon dates of Finnish
mammoths (Mammuthus sp.) - in: Reumer, J.W.F., de Vos, J. & Mol, D. (eds.) - ADVANCES IN
MAMMOTH RESEARCH (Proceedings of the Second International Mammoth Conference, Rotterdam,
May 16-20 1999) - DEINSEA 9: 429-435 [ISSN 0923-9308] Published 24 May 2003</ref>
^ http://www.evoluutio.com/?o=10&a=0&st=0 JÄÄKAUSI Teemun evoluutiokriittine sivusto
^ Sadan vuoden harha-askel - jätkän väitöskirja jääkauden olemattomuudesta, Eita OY, Turku 1984, Painopaikka: Vaasassa Vaasa OY, ISBN 951-95781-7-X ,sivu 18
Jääkausi teemun evoluutiokriittinen sivusto
^ Mammutit, jääkauden jättiläiset
^ "NOSAMS Radiocarbon Data and Calculations". Woods Hole Oceanographic Institution. http://www.nosams.whoi.edu/clients/data.html.
^ Reimer Paula J et al. (2004). "INTCAL04 Terrestrial Radiocarbon Age Calibration, 0–26 Cal Kyr BP". Radiocarbon 46 (3): 1029–1058. http://digitalcommons.library.arizona.edu/objectviewer?o=http://radiocarbon.library.arizona.edu/Volume46/Number3/azu_radiocarbon_v46_n3_1029_1058_v.pdf. A web
^ Reimer, P.J.; et. al. (2009). "IntCal09 and Marine09 Radiocarbon Age Calibration Curves, 0–50,000 Years cal BP". Radiocarbon 51 (4): 1111–1150.
^ Balter, Michael (15 Jan 2010). "Radiocarbon Daters Tune Up Their Time Machine". ScienceNOW Daily News. http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2010/115/3.
^ Eronen 1991, Jääkausien jäljillä, s 135
^ ^ Plastino, W.; Kaihola, L.; Bartolomei, P.; Bella, F. (2001). "Cosmic Background Reduction In The Radiocarbon Measurement By Scintillation Spectrometry At The Underground Laboratory Of Gran Sasso". Radiocarbon 43 (2A): 157–161
^ Marjatta Koivisto, Jääkaudet, WSOY 2004, s. 56
^ Globaalimuutos, s 41
^ Saarnisto 1991, s 236
^ Pirkko Ukkonen, Mammuttien ajoitukset