Jääkausi ei synnyttänyt hiidenkirnuja

Väite: Hidas virtaus ei voinut synnyttää hiidenkirnua.

Hiidenkirnut eivät voineet syntyä hitaasti virtaavan joen muutamien kivien pyörittämänä. Myöskään rannan aallot eivät voineen synnyttää niin sanottuja rantakirnuja. Jotkut hiidenkirnut ovat lisäksi monien kivien täyttämiä. Eräs hiidenkirnu oli täyttynyt pohjalta pienillä ja pinnalta suurilla kivillä vaikka pitäisi olla pinnalla pieniä, pohjalla suuria kiviä.

Hiidenkirnujen pohjalta löydetyt kivet ovat ajoitettu vanhemmiksi, kuin mitä itse kirnun olisi jääkausiteorian mukaan pitänyt olla. Hiidenkirnun pohjalla on mm suuressa lämpötilassa syntyneitä metallikiviä, jotka todistavat kirnujen syntyneen korkeissa lämpötiloissa. Eräässä hiidenkirnussa oli pinnalla suuria kiviä, pohjalla pieniä kiviä ja soraa.

Vastaväite: sulavan jään pinnalla ja sisässä virtasi tunneleissa vesi, ja oli suuria putouksia. Niiden mukanaan kuljettava miekka ja kivi hioivat hidenkirnut.

Nykyisin tutkijat uskovat hiidenkirnujen syntyneen jäätikön sulamisvesi jokien pudotessa jäätikönpinnalta alas jopa satoja metrejä niin sanottuihin jäätikkökaivoihin, joita vesi syövytti railoihin.

Hiidenkirnut ovat usein graniitti- ja gneissialueella, missä on kovempia ja pehmeämpiä kivilajaja. Nopeasti putoavan veden kuljettamat kovemmat kvarstsisirpaleet hiovat pehmeämpää kalliota.

Monet kivet ovat tulleet hiidenkirnuun jäätikön virtauksen kuljettamama jälkikäteen, ja pienet kivet voivat olla alhaalla, suuret ylhäällä. Toiset väittävät jään alisen paineveden muovanneen hiidenkirnut. Osa hiidenkirnuksi väitetyistä muodostumista on rapaumia

Veden hiomisen vaikutus - asfalttiin syntyvät kuopat

Asfalttiin syntyy autojen ajaessa kuoppia. Nämä vat syntyneet veden, hiekan, soran, kivienym hiomisen vaikutukesta, kun auto ajaa ohi. Hiidenkirnun tapauksessa hiomista ajava voima ei ole auto, vaan ylhäältä putoava vesi.

Luultavasti ainakin osa tieteessäkin esitetyistä hiidenkirnujen syntytavoista on vääriä teorioita.

Routiminen nostaa kirnussa olevat suuremmet kivet lähemmäs pintaa kuin pienemmät. Varsinkin Suomen Lapissa näkyy, miten routiminen nostaa suuria kiviä pintaan. Moni maalla asuva viljelijä tai kasvimaan pitäjä tuntenee ilmiön. Jos joku väittää, ettei nykyinen routiminen riitä järjestämään kiviä, niin voidaan olettaa aiempi suurempi kylmyys ja isompi routiminen.

Hiidenkirnun kivien isotoopeista mitattu muodostumisaika on eri kuin kivien lohkeamisaika.

Ensin tapahtui kiviaineksen synty laavasta, sedimentistä tai vastaavasta, vasta sitten kiven lohkeaminen. Näiden välillä voi olla teoriassa aikaa miljardeja vuosia.

Niinpä suhteellisen nuoren hiidenkirnun pohjalla voi olla paloina hyvin vanhaa kiviainesta.

Samaan tapaan kirnun pohjakiviaines syntyi paljon aiemmin, kuin itse kirnu.

Kalkkipitoista kiviainesta joka poikkeaa ympäristön kallioperästä on kölivuoristossa, josta jääkauden prosessit kuljettivat kivet hiidenkirnuun.

Hiidenkirnun kivien muodostumislämpötila ei ole sama kuin hiidenkirnun muodostumislämpötila.

Vertailun vuoksi korkeassa lämpötilassa alun perin syntynyt basaltti rapautuu paljon alemmissa lämpötiloissa. Näin jonkun basalttikivimuodostuman syntylämpötila on eri kuin basaltin syntylämpötila.