Jäättömiä alueita Siperiassa, jäätiköiden lähellä ja vuoristossa
Väite:
Siperia ei jäätynyt jääkaudella. Jääkaudella oli löytöjen ja ajoitusten mukaan laajoja jäättömiä alueita esimerkiksi Arktiksessa ja Tiibetissä, jotka ovat nykyään kylmiä alueita.
Jäättömiä alueita oli jääkaudella mm. Siperiassa, Beringiassa (Alaska ja Itä-Siperia), Arktisilla saarilla, Labradorin rannikoilla, Grönlannissa, Norjassa, Tiibetissä ja muilla nykyäänkin kylmillä alueilla[1] Lappi ja Venäjä olivat jääkaudella jäättömiä (Nieminen 2012).
Vastaväite: Nykyäänkään ei synny jäätä kaikkiin Antarktiksen ja Grönlannin osiin saatikka Siperiaan.
Siperia oli suureksi osaksi jäätön kuivuutensa takia.
Siperiassa oli talvella hyvin kuiva korkeapaine. Näin laajoille alueille Siperiaa ei tullut talvella suuria lumisateita, ja kesäkin oli melko lämmin, koska ilmavirtaukset kulkivat toisella tavalla kuin jäätiköityneillä Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueilla. Niinpä Siperia ja Alaskakin olivat suureksi osaksi jäättömiä.
Nykyään Grönlannin mannerjäätikön pohjoispuolellakin on jäättömiä alueita, samoin Antarktiksen kuivissa laaksoissa jäiden keskellä.
Esimerksi Kanadan pohjoispuolisen Banksin saaren tiedetään olleen jäätön viime jääkauden huippuvaiheessa.
Niinpä se että jääkaudellakin oli jäätikköjen pohjoisreunoillakin jäättömiä alueita, ei sodi sitä ajatusta vastaan, että näiden eteläpuolella olisi ollut suuria mannerjäätiköitä.
Tutkijoiden teoriat kehittyvät uusien tietojen tullessa esille. Aiemmin tutkijat väittivät Tiibetin jäätyneen kokonaan viime jääkaudella, nykyään eivät kannata ajatusta.
Nykyäänkään jäätä ei ole napapiirin kohdalla Suomessa, vaikka sitä onkin napapiirin kohdalla Grönlannin sisämaassa. Grönlannin jäätiköitymistä selittävät muun muassa suuri lumen sadanta ja kesällä viilentävä kylmä merivirta. Toisaalta Siperiassa ei ole napapiirin kohdalla nykyäänkään jäätä. Siperiassa sataa laajoilla alueilla melko vähän lunta talvella, ja manneralue lämpenee paljon kesällä. Tällöin Siperiassa laajoilla alueilla subarktinen kylmätalvinen ilmasto, tai tuundrailmasto, eii jäätikköilmasto.
Niinpä jäätiköitymisen määrää kosteuden ja lämpötilan vuosijakauma, joka on samalla leveysasteellakin erilainen. Näin ollen oli hyvinkin mahdollista että esimerkiksi Beringia oli laajalti jääkaudella jäätön suhteellisen kuivuuden takia<ref>http://www.thecanadianencyclopedia.com/articles/beringia</ref>. Samoin oli mahdollista, että nuoremman dryaskauden aikana Kalliovuorten jäätikön ja supistuneen Laurentiden jäätikön välissä oli jäätön alue.
Niinpä jääkautisiakaan mannerjäätiköitä ei voida verrata joidenkin muiden taivaankappaleiden napakalotteihin, joiden ulkoraja noudattaa suurin piirtein leveysasteita.
Marsin hiilidioksidijäänapalakit
rajoittuvat maksimissaan suunnilleen leveysasteiden mukaan. Marsin "kuivajää"napalakit laajalti tosin vastannevat lähinnä Maan lumipeitettä, koska vaihtelevat huomattavasti kokoaan vuodenaikojen mukaan,
toisin kuin Etelämantereen ja Grönlannin mannerjäät. Myöskään maan merijään raja ei mene pohjoisella pallonpuoliskolla leveyspiirien mukaan, koska Golfvirta kulkee Norjan ohi pitkälle pohjoiseen. Lumipeitekään ei mene maapallolle täysin leveyspiirien mukaan.
Vastaväite 2:
Tutkijoiden mukaan Lappi jäätyi kokonaan viime jääkaudella, ja jää
ulottui Venäjälle Valdai-vuoristoon asti. Niinpä viime jääkautta sanotaankin Venäjällä Valdai-jäätiköitymiseksi. Jääkauden lopussa jolloin jään reuna oli jo vetäytynyt ja arktiksessa
oli nykyistä lämpimämpää, asuttiin pohjoisessa ns Komsan kulttuuriin liittyen. Venäjällä lienee asuttu napapiirin tienoilla Uralvuorten lähellä jääkauden huippukaudellakin.
== Viitteet ==
^ Nieminen 2011, s. 20, s 22, s 23, s 24