Jää ei liiku


Väite: Mannerjää ei liiku painonsa alla alankojen yli eikä pitkiä satojen kilometrien matkoja.[1] Koska jää puristaa kalliota valtavalla paineella, jää ei liiku, eikä se kykene nostamaan pohjasta siirtolohkareita. Etelämantereella  ja Klondikessa on yritetty turhaan saada räjäyttämällä jäätä liikkeelle.

Kun jää ei liiku, se ei kyennyt kuljettamaan siirtolohkareita Ruotsista Pohjois-Saksaan.

Vastaväite:

Kaikki jäätiköt virtaavat oman painonsa alla, kun jään olomuoto muuttuu painovoiman aiheuttamissa suurissa rasituksissa.

Jää muuttuu noin 50 - 100 metrin syvyydessä tietyissä paineissa ja venytyksen jne. takia ennen murtumispistettään venyvän siirapin tapaiseksi eli viskoosiksi, ja lopulta muovautuvaksi eli plastiseksi. Etelämantereen[6] , Grönlannin[7] ja Alppien jäätiköt näyttävät virtaavan muun muassa oman painonsa takia muutamia senttejä, ja jäävirroissa muutamia kilometrejä vuodessa, synnyttäen railoja. 

Malaspinan jäätikkö

Alaskan Malaspinan vuorenedustajäätikössä virtaava jää on kovertanut vuorten juurelle satoja metrejä syvän kuopan, jossa jää luultavasti virtaa sivuille ja ylöspäin, kun uutta jäätä virtaa vuoristosta vielä ylenpää sen päälle.

Elephant Footin jäätikkö

Luoteis-Grönlannin Elephant Footin vuorenedustajäätikkö näyttää kauniilta, koska on alkanut levittäytyä tasaisemmalle maalle ja järveen nimeltä Romer Lake.

Wiki Commonsissa

https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Elephant_Foot_Glacier

Axel Heibergin saaren vuorenedustajäätiköt


Hienoja vuorenedustajäätiköitä näkyy myös Axel Heibergin saarella, Pohjois-Grönlannista länteen.

commons.wikimedia.org/wiki/Category:Moraines_of_Axel_Heiberg_Island 

www.swisseduc.ch/glaciers/glossary/piedmont-glacier-en.html 

Bylotin saaren jäätiköt

Bylotin saaren jäätiköt tuovat meileen jääkautisten Alppien hahmotelmat.

Vatnajökull ja muut Islannin jäätiköt


Islannin Vatnajökull on eräänlainen "pienosmannerjäätikkö", jonka reunoilla  on nopeasti virtaavia osia.

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vatnaj%C3%B6kull.jpeg


Camp Centuryn nousu ja tuho

Yhdysvaltain armeija aloitti 1950-luvulla salaisen Project Icewormin ("Projekti Jäämato").  Sen  tarkoitus oli sijoittaa jopa tuhansia mannertenvälisiä ohjuksia piiloon Grönlannin mannerjään alle. 

Oli määrä tutkia,  miten lumeen ja jäähän pystytään rakentamaan. Vuonna 1957 valmistui koeleiri Camp Fistclench. 

Sen pohjalta  armeija rakensi vuosina 1959 - 1960  suuremman Camp Centuryn. Lumeen kaivettiin noin 7 - 10 metrin syvennyksiä jotka katettiin  metallikaarin. Syntyneisiin tunneleihin rakennettiin työ- ja asuinrakennukset. Camp Centuryssä oli mukavuudet suihkuista elokuvateattereihin asti.  Ydinreaktorin oli määrä tuottaa tarvittava sähkö.

Camp Century oli paikassa 77.13 N 61.03 W.

Virallisesti kysymys oli vain rakennusteknisestä ja tieteellisestä tutkimuksesta, joita toki leirillä harjoitettiinkin. Camp Centuryssä porattiin ensimmäinen mannerjäätikön pohjaan asti ulottunut jääkairausnäyte.

Jään uskottiin alueella olleen vakaa.  Mutta pian huomattiin, että lumi alkoi liikkua. Varsinkin katto madaltui, seinätkin lähenivät. Tämä johtui osittain reaktorin ja muun aiheutamasta lämmöstä.  Lunta siirsi myös jätevesien leviäminen sen sisään. Pääsyy lienee ollut alla olevan jään virtaus ja kasautuvan lumen paino.

Mannerjää virtaa tuolla alueella pinnan lähellä noin 3,3 metriä vuodessa.

Jo 1962 reaktorihuoneen katto romahti. Reaktori suljettiin 1963. Seuraavana vuonna tukikohdasta tehtiin vain kesäkäyttöinen. Vuonna 1966 tukikohta jouduttiin hylkäämään jatkuvien jään hitaan muodonmuutoksen aiheuttamien kattojen romahtelujen takia. 

Esimerkiksi metalliset tunneleiden kattokaaret taipuivat vaarallisesti niiden alle rakennettujen talojen kattojen lähelle.

Tieto projektista ja sen epäonnistumisesta salattiin vuoteen 1997.

Silti loppuraportin mukaan ydinreaktori oli onnistunut ratkaisu, samoin rakentaminen lumen alle.  Mutta koskaan myöhemmin ole tutkimusasemilla toteutettu suuria lumenalaisia rakennelmia.

Projekti Iceworm keskeytettiin jo ennen Camp Centuryn sulkemista.

Camp Century oli rakentaessa 1959 8 m syvyydessä. Vuonna 1965 oli satanut jo 4m lunta. Vuonna 2016 aseman lattia oli vajonnut noin 35 metrin syvyyteen.

<ref>https://www.theguardian.com/world/2016/sep/27/receding-icecap-top-secret-us-nuclear-project-greenland-camp-century-project-icewormGreenland's receding icecap to expose top-secret US nuclear project

  </ref>

Se oli yhä 100 km päässä jäätikön reunasta.<ref>Secret Cold War base shifts through Greenland ice By News from Elsewhere... ...as found by BBC Monitoring, Published 2 August 2019</ref>

Camp Centuryn jäänteistä syntyi ympäristöongelma. Jään sisälle hautautunut radioktiivinen jäte ja polttoaine ilmestyy pinnalla,  jos ja kun Grönlannin jäätikkö sulaa kyllin.

Jään liike

 Vuoristojen jäätikköjen, esim. Alppien Aletschgletscherin tiedetään liikkuvan valumalla eteenpäin, ja ylittävän notkelmiakin. Vuoriston juurelle olevat tasaiselle maalle yltävät vuoristojäätiköt leviävät viuhkan tavoin ympäristöön. Jään tiedetään liikkuvan pohjasta hitaasti ja pinnalta nopeasti. Joillain alueilla jään pohjassa oleva sula vesi luultavasti nopeuttaa jäätikön liikettä joko voitelemalla alustaa tai lisäämällä pohjalla olevan jään muovautuvuutta. Toki jossain määrin on keskusteltu siitä, mikä tarkkaan ottaen on jään liikemekanismi, ja muodostuuko jään pohjalle liukumista edistävä vesikalvo. Mutta useimmat jäätikkötutkijat uskovat veden tai veden liukastaman sedimentin ainakin ajoittain voitelevan jäätiköiden liikettä. Vesi pysyy jään pohjalla muun muassa suuren paineen takia sulana normaalin sulamispisteen alla.

Mannerjäätikkö pystyi helposti ylittämään Itämeren, koska se kasvoi paksuutta yli Itämeren syvyyden. Tällöin Itämeren kuopan ylittävä osa saattoi valua Itämeren reunoille. Eräässä vaiheessa mannerjäätikön keskus olikin Itämeren päällä. Jää kykeni liikkumaan oman painonsa alla niin kuin nykyäänkin nähtävät jäävirrat tekevät. Jään alla oleva paine kohdistuu suureen kivenlohkareeseen kaikista suunnista. Erään jäätikköä käsittelevän poikkileikkauskuvan mukaan jäätikössä moreeni nousee todella ylös vasta jäätikön reunalla, ja jäätikkö kantaa siirtolohkareita päällään, ei allaan[2] [3] . Eräs vuorijäätikkö on lähes kokonaan suurten kivien kuorruttama[4] .

Vuoristo- ja mannerjäätiköt eivät ole mitään jokia patoavia jääpatoja, jotka täytyy räjäyttää auki niin kuin Klondikessa tehtiin, ja niin kuin Discovery-retkikunnalla Etelämantereella koettetiin räjäyttää lauttajäätä auki.

Mannerjäätiköiden virtaus

Esimerkiksi Etelämantereen satelliittikuvissa näkyy jo pinnalta katsoen kaukana sisämaassa kohtia, joista voi aavistella jäätikön virtaavan[8] . Tutkasatelliitin kuvassa näkyy Etelämanteren keskustassa haarautuvia, mutkittelevia virtausta jakavia harjanteita, joiden korkeimpia kohtia sanotaan jääkupoleiksi[9] [10] [11] .

Etelämantereen jäätikön virtaus kartoitettiin kokonaan satelliiteista tehdyin tutkamittauksin vasta vuoteen 2011 mennessä[12] [13] [14] [15] [16] ja myös Grönlannin jäätikönkin liike vuoteen 2009 mennessä tehtyjen mittausten pohjalta[17] 18]Etelämanner liikkuu ydinalueellaan jäätikön pinnassa metrin [19] [20] , jopa monta metriä vuodessa[21] , samoin Grönlannin jäätikkö. 

Grönlannin mannerjään alla on valtava lommo maankuoressa. Jää näyttää virtaavan keskustan jääkupolien alueilta ulospäin kiihtyvällä vauhdilla satojen kilometrien matkan. Etelämantereen jää liikkuu reunoilla 100–200 metriä vuodessa, sekä kielekkeissä ja jäävirroissa vielä nopeammin. Grönlannin jää liikkuu lähellä keskustaa pinnalla noin 25 cm vuodessa[22] [23] [24]

Kun Rossin lauttajäästä irtoaa valtavia jäälauttoja, jään reuna pysyy suunnilleen paikoillaan esimerkiksi Valaslahden tienoilla, koska mantereelta virtaa vuoristojäätikköjen kautta uutta jäätä.

Jäätiköiden virtaus ei ole tasaista, silloin tällöin esiintyy nopeita syöksyjä, "surges".

Wikissä



Viitteet