Väite: Mannerjää ei liiku painonsa alla alankojen yli eikä pitkiä satojen kilometrien matkoja.[1] Koska jää puristaa kalliota valtavalla paineella, jää ei liiku, eikä se kykene nostamaan pohjasta siirtolohkareita. Etelämantereella ja Klondikessa on yritetty turhaan saada räjäyttämällä jäätä liikkeelle.
Kun jää ei liiku, se ei kyennyt kuljettamaan siirtolohkareita Ruotsista Pohjois-Saksaan.
Vastaväite:
Kaikki jäätiköt virtaavat oman painonsa alla, kun jään olomuoto muuttuu painovoiman aiheuttamissa suurissa rasituksissa.
Jää muuttuu noin 50 - 100 metrin syvyydessä tietyissä paineissa ja venytyksen jne. takia ennen murtumispistettään venyvän siirapin tapaiseksi eli viskoosiksi, ja lopulta muovautuvaksi eli plastiseksi. Etelämantereen[6] , Grönlannin[7] ja Alppien jäätiköt näyttävät virtaavan muun muassa oman painonsa takia muutamia senttejä, ja jäävirroissa muutamia kilometrejä vuodessa, synnyttäen railoja.
Malaspinan jäätikkö
Alaskan Malaspinan vuorenedustajäätikössä virtaava jää on kovertanut vuorten juurelle satoja metrejä syvän kuopan, jossa jää luultavasti virtaa sivuille ja ylöspäin, kun uutta jäätä virtaa vuoristosta vielä ylenpää sen päälle.
Elephant Footin jäätikkö
Luoteis-Grönlannin Elephant Footin vuorenedustajäätikkö näyttää kauniilta, koska on alkanut levittäytyä tasaisemmalle maalle ja järveen nimeltä Romer Lake.
Wiki Commonsissa
https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Elephant_Foot_Glacier
Axel Heibergin saaren vuorenedustajäätiköt
Hienoja vuorenedustajäätiköitä näkyy myös Axel Heibergin saarella, Pohjois-Grönlannista länteen.
commons.wikimedia.org/wiki/Category:Moraines_of_Axel_Heiberg_Island
www.swisseduc.ch/glaciers/glossary/piedmont-glacier-en.html
Bylotin saaren jäätiköt
Bylotin saaren jäätiköt tuovat meileen jääkautisten Alppien hahmotelmat.
Vatnajökull ja muut Islannin jäätiköt
Islannin Vatnajökull on eräänlainen "pienosmannerjäätikkö", jonka reunoilla on nopeasti virtaavia osia.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vatnaj%C3%B6kull.jpeg
Camp Centuryn nousu ja tuho
Yhdysvaltain armeija aloitti 1950-luvulla salaisen Project Icewormin ("Projekti Jäämato"). Sen tarkoitus oli sijoittaa jopa tuhansia mannertenvälisiä ohjuksia piiloon Grönlannin mannerjään alle.
Oli määrä tutkia, miten lumeen ja jäähän pystytään rakentamaan. Vuonna 1957 valmistui koeleiri Camp Fistclench.
Sen pohjalta armeija rakensi vuosina 1959 - 1960 suuremman Camp Centuryn. Lumeen kaivettiin noin 7 - 10 metrin syvennyksiä jotka katettiin metallikaarin. Syntyneisiin tunneleihin rakennettiin työ- ja asuinrakennukset. Camp Centuryssä oli mukavuudet suihkuista elokuvateattereihin asti. Ydinreaktorin oli määrä tuottaa tarvittava sähkö.
Camp Century oli paikassa 77.13 N 61.03 W.
Virallisesti kysymys oli vain rakennusteknisestä ja tieteellisestä tutkimuksesta, joita toki leirillä harjoitettiinkin. Camp Centuryssä porattiin ensimmäinen mannerjäätikön pohjaan asti ulottunut jääkairausnäyte.
Jään uskottiin alueella olleen vakaa. Mutta pian huomattiin, että lumi alkoi liikkua. Varsinkin katto madaltui, seinätkin lähenivät. Tämä johtui osittain reaktorin ja muun aiheutamasta lämmöstä. Lunta siirsi myös jätevesien leviäminen sen sisään. Pääsyy lienee ollut alla olevan jään virtaus ja kasautuvan lumen paino.
Mannerjää virtaa tuolla alueella pinnan lähellä noin 3,3 metriä vuodessa.
Jo 1962 reaktorihuoneen katto romahti. Reaktori suljettiin 1963. Seuraavana vuonna tukikohdasta tehtiin vain kesäkäyttöinen. Vuonna 1966 tukikohta jouduttiin hylkäämään jatkuvien jään hitaan muodonmuutoksen aiheuttamien kattojen romahtelujen takia.
Esimerkiksi metalliset tunneleiden kattokaaret taipuivat vaarallisesti niiden alle rakennettujen talojen kattojen lähelle.
Tieto projektista ja sen epäonnistumisesta salattiin vuoteen 1997.
Silti loppuraportin mukaan ydinreaktori oli onnistunut ratkaisu, samoin rakentaminen lumen alle. Mutta koskaan myöhemmin ole tutkimusasemilla toteutettu suuria lumenalaisia rakennelmia.
Projekti Iceworm keskeytettiin jo ennen Camp Centuryn sulkemista.
Camp Century oli rakentaessa 1959 8 m syvyydessä. Vuonna 1965 oli satanut jo 4m lunta. Vuonna 2016 aseman lattia oli vajonnut noin 35 metrin syvyyteen.
<ref>https://www.theguardian.com/world/2016/sep/27/receding-icecap-top-secret-us-nuclear-project-greenland-camp-century-project-icewormGreenland's receding icecap to expose top-secret US nuclear project
</ref>
Se oli yhä 100 km päässä jäätikön reunasta.<ref>Secret Cold War base shifts through Greenland ice By News from Elsewhere... ...as found by BBC Monitoring, Published 2 August 2019</ref>
Camp Centuryn jäänteistä syntyi ympäristöongelma. Jään sisälle hautautunut radioktiivinen jäte ja polttoaine ilmestyy pinnalla, jos ja kun Grönlannin jäätikkö sulaa kyllin.
Jään liike
Vuoristojen jäätikköjen, esim. Alppien Aletschgletscherin tiedetään liikkuvan valumalla eteenpäin, ja ylittävän notkelmiakin. Vuoriston juurelle olevat tasaiselle maalle yltävät vuoristojäätiköt leviävät viuhkan tavoin ympäristöön. Jään tiedetään liikkuvan pohjasta hitaasti ja pinnalta nopeasti. Joillain alueilla jään pohjassa oleva sula vesi luultavasti nopeuttaa jäätikön liikettä joko voitelemalla alustaa tai lisäämällä pohjalla olevan jään muovautuvuutta. Toki jossain määrin on keskusteltu siitä, mikä tarkkaan ottaen on jään liikemekanismi, ja muodostuuko jään pohjalle liukumista edistävä vesikalvo. Mutta useimmat jäätikkötutkijat uskovat veden tai veden liukastaman sedimentin ainakin ajoittain voitelevan jäätiköiden liikettä. Vesi pysyy jään pohjalla muun muassa suuren paineen takia sulana normaalin sulamispisteen alla.
Mannerjäätikkö pystyi helposti ylittämään Itämeren, koska se kasvoi paksuutta yli Itämeren syvyyden. Tällöin Itämeren kuopan ylittävä osa saattoi valua Itämeren reunoille. Eräässä vaiheessa mannerjäätikön keskus olikin Itämeren päällä. Jää kykeni liikkumaan oman painonsa alla niin kuin nykyäänkin nähtävät jäävirrat tekevät. Jään alla oleva paine kohdistuu suureen kivenlohkareeseen kaikista suunnista. Erään jäätikköä käsittelevän poikkileikkauskuvan mukaan jäätikössä moreeni nousee todella ylös vasta jäätikön reunalla, ja jäätikkö kantaa siirtolohkareita päällään, ei allaan[2] [3] . Eräs vuorijäätikkö on lähes kokonaan suurten kivien kuorruttama[4] .
Vuoristo- ja mannerjäätiköt eivät ole mitään jokia patoavia jääpatoja, jotka täytyy räjäyttää auki niin kuin Klondikessa tehtiin, ja niin kuin Discovery-retkikunnalla Etelämantereella koettetiin räjäyttää lauttajäätä auki.
Mannerjäätiköiden virtaus
Esimerkiksi Etelämantereen satelliittikuvissa näkyy jo pinnalta katsoen kaukana sisämaassa kohtia, joista voi aavistella jäätikön virtaavan[8] . Tutkasatelliitin kuvassa näkyy Etelämanteren keskustassa haarautuvia, mutkittelevia virtausta jakavia harjanteita, joiden korkeimpia kohtia sanotaan jääkupoleiksi[9] [10] [11] .
Etelämantereen jäätikön virtaus kartoitettiin kokonaan satelliiteista tehdyin tutkamittauksin vasta vuoteen 2011 mennessä[12] [13] [14] [15] [16] ja myös Grönlannin jäätikönkin liike vuoteen 2009 mennessä tehtyjen mittausten pohjalta[17] 18]Etelämanner liikkuu ydinalueellaan jäätikön pinnassa metrin [19] [20] , jopa monta metriä vuodessa[21] , samoin Grönlannin jäätikkö.
Grönlannin mannerjään alla on valtava lommo maankuoressa. Jää näyttää virtaavan keskustan jääkupolien alueilta ulospäin kiihtyvällä vauhdilla satojen kilometrien matkan. Etelämantereen jää liikkuu reunoilla 100–200 metriä vuodessa, sekä kielekkeissä ja jäävirroissa vielä nopeammin. Grönlannin jää liikkuu lähellä keskustaa pinnalla noin 25 cm vuodessa[22] [23] [24]
Kun Rossin lauttajäästä irtoaa valtavia jäälauttoja, jään reuna pysyy suunnilleen paikoillaan esimerkiksi Valaslahden tienoilla, koska mantereelta virtaa vuoristojäätikköjen kautta uutta jäätä.
Jäätiköiden virtaus ei ole tasaista, silloin tällöin esiintyy nopeita syöksyjä, "surges".
^ [http://www.freewebs.com/suuritulva/index.htm Uolevi Aho: JÄÄKAUSI VAIKO VEDENPAISUMUS ?]
Marjatta Koivisto, Jääkausi, sivu 226
^ Taipale, Saarnisto, Tulivuorista jääkausiin
^ National Geographic-lehti, englanniksi, kevät 2008
[
http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Iceworm Project Iceworm
]
[http://bigice.apl.washington.edu/projects_antarcticiceshelves2.html Antarctic Ice Shelf Change and Basal Melt Using ICESat, Cryosat, and Other Satellite Data University of Washington Principal Investigators: Ian Joughin and Ben Smith
Funded by: NASA (Grant NNX06A103G)][http://bigice.apl.washington.edu/images/projects_Figure6.jpg projects_Figure6.jpg]
^ http://bigice.apl.washington.edu/background_greenland.html
^ [http://mm04.nasaimages.org/MediaManager/srvr?mediafile=/Size4/NSVS-3-NA/4578/englehardt_still.0000.jpg&userid=1&username=admin&resolution=4&servertype=JVA&cid=3&iid=NSVS&vcid=NA&usergroup=NASA_Scientific_Visualization_Studio_Colle-3-Admin&profileid=11 NSVS-3-NA 4578] Eengelhardt Still
http://www.usap.gov/USAPgov/sciencesupport/GIS/images/AntarcticRADAR.gif
[
MEaSUREs Project: Ice Velocity in Antarctica
]
^ [
Ice Flow of the Antarctic Ice Sheet
]
^ [
Antarctic Ice Flow Revealed
]
^ [
Map tracks Antarctica on the move
]
^ [
NASA Research Leads To First Complete Map Of Antarctic Ice Flow
]
^ [
http://news.discovery.com/earth/greenland-ice-map-120710.html
Greenland Ice Motion Mapped: Big Pic
]
Encyclopedia Britannica, 15. edition. osa 20, Ice and Ice formations
Maailman maat ja kansat, Brasiliasta Etelämantereelle, Valitut Palat ja WSOY Helsinki 1995, WSOY 1995, ISBN 951-584-952-X, sivu 144, Kaikki liikkuu
^ North Pole, South Pole, Bertrand Imbert, Thames and Hudson 1992, ISBN 050 0300 100 001 Osio Documents, Kohta Antarctica Ice, sivu 166
^ Otavan suuri ensykloepedia 6, artikkeli Napamaat
^ R. Forsberg, K. Keller, C. S. Nielsen, N. Gundestrup, C. C. Tscherning, S. N. Madsen3, J. Dall: Elevation change measurements of the Greenland Ice Sheet (PDF) (2. GPS measurement at GRIP pole. Fig. 3. Ice movements around NGRIP, relative to the deep central pole.) Earth Planets Space, 52, 1049–1053. 2000. englanti
^ [http://cdiac.ornl.gov/trends/atm_meth/lawdome_meth.html Historic CH4 Records from Antarctic and Greenland Ice Cores, Antarctic Firn Data, and Archived Air Samples from Cape Grim, Tasmania]
^ [http://oceanworld.tamu.edu/resources/oceanography-book/evidenceforwarming.htm What is the Evidence for Global Warming?]