Väite: Maan radan soikeuden, akselikallistuman ja akselin suunnan jaksollinen muutos ei riitä yksinään kylmentämään ilmastoa kyllin. Maan radan soikeuden muutoksiin, akselin kiertymiseen ja akselikallistuman vaihteluihin liittyvät Milankovicin jaksot eivät selitä jääkausia[1]
Ne eivät myöskään selitä lämpimien interstadiaalien ja kylmien stadiaalien vuorottelua.
Tämä johtuu siitä, että Maan radan soikeuden ja akselikallistuman muutokset ovat melko pieniä. Milankovicin jaksojen aiheuttamat Auringon säteilyn muutokset ovat eri leveysasteilla eri vuodenaikoina pieniä. Kaiken lisäksi Yhdysvaltain Devils Holesta ja Tyynestä merestä löydetyt pitkänä aikana syntyneet kerrostumat eivät sovi yhteen Milankovicin jaksojen esim Aclin-käyrän kanssa.
Vastaväite: Mukana on jokin vahvistava mekanismi, termohaliinikierto, kosteuden kulkeutuminen etelästä pohjoiseen, ilmakehän kasvihuonekaasujen vaihtelu tms.
Milankovicin jaksoilla ja maan ilmastolla jokin yhteys, jonka laatua ei vieläkään täsmälleen tunneta.
Pitää paikkansa, etteivät Milankovicin jaksot yksinään riitä selittämään jääkausia ja esim 100000 vuoden jääkausijaksoa. Milankovicin jaksot ennustavat jääkausille lähinnä noin 25000 ja 43000 vuoden jaksot, jotka ovat maan radan/akselin kiertymisen ilmastoprekessioksi kutsuttu jakso ja Maan akselikallistuman muutoksen jakso.
Silti meren pohjan kerrostumista tehtyjen ilmastomittausten pohjalta piirretyt lämpötilakäyrät sopivat merkittävältä osalta varsinkin Maan akselikallistuman ja akselin suunnan muutosten kanssa yhteen.
Mikäli merenpohjan kerrostumien ajoitukset ja Maan akseliin ja rataan liittyvät laskelmat ovat oikeita, on päivänselvää että näillä on jokin yhteys.
Mutkikas maapallon ilmastosysteemi
Sen sijaan Milankovicin jaksoihin liittyvät Maan pinnalle saapuvat säteilyn muutokset eivät riitä selittämään jääkauden vaatimia suuria kesälämpötilan pudotuksia[2] [3] .
Maan ilmasto on nykyisenä jääkausijaksona jollain tavoin herkkä jaksollisille Maan radan soikeuden, akselikallistuman ja akselin suunnan muutoksille. Tällöin maapallon monimutkainen ilmastosysteemi on jostain syystä hyvin herkkä auringon säteilyn muutoksille. Mutkikkaan mantereista, kasvipeitteestä, meristä, ilmakehästä, merijäistä ja maalla olevista jäätiköistä koostuvat ilmastosystreemin sisällä on monenlaisia kytkentöjä, joiden takia Maan ilmasto ei reagoi auringon säteilyn muutoksiin suhteessa 1:1. Lisäksi jäätiköt reagoivat maan kaltevuuden ja akselin suunnan muutoksiin ajoitusten mukaan tuhansien vuosien viiveellä[4]
Interstadiaalit
Milankovicin jaksot eivät myöskään selitä jääkauden aikaisia nopeita ilmaston muutoksia. Varsinkin jääkauden keskivaiheilla kylmät jäätiköitymiset, stadiaalit, vaihtuivat melko nopeasti lämpimien interstadiaalien välillä. Lämmin interstadiaali alkoi yleensä nopealla lämpenemisellä.
Vahvistimet
Yleensä tutkijat ajattelevat termohaliinikierron, lumisuuden, merijään, meren pinnan laskun ja vastaavien tekijöiden toimivan lämpötilan alenemista vahvistavina tekijöinä[5] . Eri tekijöiden merkityksestä kiistellään yhä.
Termohaliinikierron muutos vahvistaa Milankovicin jaksoja.
Milankovicin jaksoja vahvistavana mekanismina pidetään nykyään monissa tutkimuksissa Golf-virtaan liityvän termohaliinikierronvaihteluja. Nämä vaihtelut selittävät myös stadiaalien ja interstadiaalien nopean vuorottelun[6] [7] .
Termohaliinikierto
Termohaliinikierron muuttajana pidetään sulan makean veden määrän lisääntymistä Pohjois-Atlantin ja Jäämeren rajoilla olevan Golf-virran alaspainumisalueen tienoilla.
Viilentynyt, veden haihtumisen takia suolaantunut Golf-virta painuu alas normaalisti hyvin pohjoisessa. Tällöin se kuljettaa lämpöä pohjoiseen, ja suuria jäätiköitä ei synny muualla kuin Grönlantiin ja muutamille muille alueilla.
Mutta kun makean veden määrä lisääntyy Jäämerellä ja Pohjois-Atlantilla, se pienentää veden suolapitoisuutta ja Golf-virran alaspainumislaueen paikka muuttuu etelämmäs tai jopa koko termohaliinikierto katkeaa. Tällöin pohjoiseen tulee kylmä, ja jäätiköt voivat levitä laajalle.
Milankovicin jaksot lisäävät makean veden määrää, mikä pysäyttää Golf-virran.
Kosteuden muutos
Erään käsityksen mukaan Milankovicin jaksot, mm akselikallistuman muutos muuttavat kosteuden kulkeutumista pohjoiseen. Leutoina talvina kulkeutuu pohjoiseen paljon kosteuta ja sitä sataa siellä lumena. Tämä sataa Jäämerellä, Pohjois-Atlantilla ja Siperiasta Jäämerelle laskevien suurten jokien Obin, Lenan ja Jenisein vesistöalueilla. Kevään tullen makeaa vettä virtaa normaalia enemmän pohjoiseen. Kun Jäämereen ja Pohjois-Atlanttiin virtaavan makean veden määrä ylittää tietyn kynnysarvon, tämä siirtää Golf-virran lämpötilasta ja suolaisuudesta riippuvan alaspainumisalueen etelään. Tällöin ilmasto kylmenee huomattavasti Atlantin ympärilä, ja jäätiköitä voi syntyä.
Takaisinkytkentä
Jään ja lumen aiheuttama takaisinkytkentä: jäätyminen kylmentää ilmastoa, mikä lisää jäätymistä. Joidenkin mielestä maalla olevat jäätiköt, lumi ja/tai merijää synnyttävät tietyn laajuisena noidankehän, jolloin jäätiköityminen vilentää ilmastoa, mikä taas lisää jäätiköitymistä, joka viilentää ilmastoa. Jäiden lisääntyminen vähänkin kylmemmän ilmaston takia kylmentää ilmastoa entisestään, mikä laskee lumirajaa ja laajentaa jäätiköitä, mikä taas laskee lämpötilaa .... Ilmaston kylmeneminen muuttaa kasvillisuutta. Muuttunut kasvillisuus voi lisätä Auringon säteilyn heijastumista Maan pinnasta. Toisenlainen kasvillisuusmuutos voi muuttaa esimerkiksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Voidaan esimerkiksi ajatella,.että etelässä oleva hiilidioksidia kuluttava biomassa pysyy ennallaan, mutta pohjoisempana oleva hiilidioksidia tuottava biomassa häviää. Näin hiilidioksidin määrä vähenee, mikä kylmentää Maan ilmastoa, kun kasvihuone-ilmiö heikkenee. Ilman kylmeneminen vähentää myös vesihöyryn ja metaanin aiheuttamaa kasvihuone-ilmiötä. Jääkauden kuivuus ja tuulisuus lisäsivät auringonsäteilyä himmentävää pölyä. lmastonmuutoksen aiheuttama tuulisuuden lisääntyminen lisää ilmassa leijuvan pölyn määrää. Tämä kylmentää ilmastoa entisestään. Lämmittävän merialueen pieneneminen viilensi Maata. Jäätiköitymisen aiheuttama merenpinnan lasku vähentää Maata lämmittävän merialueen kokoa, mikä kylmentää ilmastoa ...
Mannerjäätiköiden kasvu pyrkii painamaan maankuorta jäätikoiden alla, mikä hidastaa jäätiköiden kasvua[8]
Devils Holen tulokset ja vastaavat selittyvät löytöjen eteläisyydellä.
Yleensä Milankovicin jaksoihin liittyvät ilmastokäyrät lasketaan 40-65 leveyksien mukaan. Devils Hole sijaitsee leveydellä 36, joten siihen vaikuttavat eteläisten leveyksien, ei pohjoisten leveykisen säteilykäyrä. Näin ollen Devils Holen löydöt ovatkin vahvistus Milankovicin teorialle.
Vaikka Milankovichin jaksot selittävätkin monia pitkäjaksoisia ilmaston vaihteluita, nykyinen Milankovicin jaksoihin perustuva teoria ei kykene suoraan selittämään esimerkiksi 400 000 ja ehkä ei myöskään 100000 vuoden jaksollisuutta.
Eräiden oletusten mukaan nämä pitkät jaksot olisivat lyhyempien jaksojen yhdistelmiä, niin sanottua frekvenssimodulaatiota. Toisten mielestä merijäissä tapahtuvat muutokset loivat yhdessä muiden jaksojen kanssa 100000 vuoden jakson. Joidenkin mielestä 100000 vuoden jakso olisi Maan radan kaltevuuden ts. muutoksen jakson monikerta.
Erään näkemyksen mukaan 100000 vuoden jakso selittyy sillä, että varhaisten mannerjäätiköiden alla oli niiden leviämistä helpottavaa maa-ainetta. Näin alusta voiteli niiden etenemistä ja ne saattoivat lwvitä ja supistua Milankovicin jaksojen tahdissa. mutta noin miljoona vuotta sitten jäätiköiden liikkeitä edistävä maa-aines kului pois, ja niistä tuli paksummiksi kasvavia ja hidasliikkeisempiä. Näin jäätiköitymisjakso piteni ja irtautui Milankovicin jaksoista.[9]
Uusien ajatusten mukaan myös mereen ja jäätikön alle sitoutunut hiilipitoinen aines vapauttaisi
mannerjäätikön romahtaessa valtavat määrät hiilidioksidia ilmakehään[10] jäätikön tilan muutoksissa. Tämä tapahtuisi noin 100000 vuoden välein.
[11] [12] . Tämä olisi aiheuttanut tai kiihdyttänyt lämpenemistä koska kasvihuone-ilmiö voimistui[13] Jääkauden keskivaiheilla näin ei käynyt, koska pieni mannerjäätikkö ei voi romahtaa oman painonsa alla. Mannerjäätikön kasvu kyllin suureksi vei tämän teorian mukaan noin 100000 vuotta.
^ Nieminen 2011. s 15-18, erit s 17
^ Maapallo ja avaruus, Mauri Valtonen ja Heikki Oja, ISBN 951-9269-27-4,URSA:n julkaisuja 24, Vaasa 1984, sivu 63
^ Eronen, Jääkausien jäljillä, sivu 140, Miten taivaallinen ilmaston tahdittaja toimii ja myös sivu 141
^ Eronen, sivu 140
^ http://www.geo.arizona.edu/palynology/geos462/21climastro.html
THE ASTRONOMICAL THEORY OF CLIMATIC CHANGE (The Milankovitch Hypothesis)
==
Type your reference here.
^ http://www.atmosphere.mpg.de/enid/Erwartungen_fuer_die_Zukunft/-_Abrupte_Klimaaenderung_2g4.html
Abrupte Klimaänderung - Ist eine neue Eiszeit möglich?
==
==
=
==
THE ASTRONOMICAL THEORY OF CLIMATIC CHANGE (The Milankovitch Hypothesis)
^ Ruddiman 2008
^ [http://www.atmos.umd.edu/~zeng/papers/Zeng03_glacialC.pdf Glacial-Interglacial Atmospheric CO2 Change
—The Glacial Burial Hypothesis, Ning Zeng] ADVANCES IN ATMOSPHERIC SCIENCES, VOL. 20, NO. 5, 2003, PP. 677–693
^ [http://www.atmos.umd.edu/~zeng/ Glacial-interglacial Cycles ]
^ [http://www.clim-past.net/3/135/2007/cp-3-135-2007.html Quasi-100 ky glacial-interglacial cycles triggered by subglacial burial carbon release Ning Zeng 2007] doi:10.5194/cp-3-135-2007 Clim. Past, 3, 135-153, 2007
^ [http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=2413 Mikä aiheutti viimeisen jääkauden nopean loppumisen?] C02-raportti ilmastouutisia 28.06.2010 10:58