Artikkelin teko on kesken!
Siperiasta ja Alaskasta on löydetty maahan hautautuneita mammutteja, jotka ovat melko hyvin säilyneitä.
Nämä mamutit ja muut eläimet ovat jäätyneet ikiroutaan. Sitten ikirouta on sulanut ja paljastanut kuolleiden eläinten ruumiit. Ne eivät ole yleensä säilyneet kokonaisina.
Mammuttien hautautumistavoiksi on veikattu muun muassa
jokien tulvimisia, uppoamisia suohon, ikiroudan sulamisesta johtuvia vyöryjä ja maan romahtelemisia sekä pölymyrskyjä.
Muutamista mammuteista ja ainakin yhdestä biisonista ja hevosesta on löydetty joitain kasvijäänteitä.
Löydetyt kasvit ovat heiniä, saroja, sammalia jne. yleensä kostean tai märän tundran kasveja, mutta joukossa on myös joitain arokasveja.
Berezovkan mammutti
Tunnetuin ikiroutaan pakastunut mamutti lienee Berezovkan mammutti, joka löytyi 1900-luvun alussa. Löytöpaikka on Itä-Siperian Kolymajoen sivuhaaran Berezovkajoen varrella.
Mammutin ajoitus radiohiilivuosina 44 000 ± 3500 BP uncal, jolloin se on 43 620 - ääretön vuotta vanha, koska radiohiiliajoitus menee "tappiin" (ei voi mitata pienempää radiohiilimäärää)<ref> Habitats of Pleistocene megaherbivores reconstructed from the frozen fauna remainsI rena Axmanová, Jan Robovský, Lubomír Tichý, Jiří Danihelka, Elena Troeva, Albert Protopopov and Milan Chytrý Ecography 703 43: 703–713, 2020doi: 10.1111/ecog.0494 https://www.sci.muni.cz/botany/chytry/Axmanova_etal2020_Ecography_with_Appendix.pdf</ref>
Erään toisen tiedon mukaan mammutti on ajoitettu mahdolliseen jääkauden keskellä olleeseen lämpimään jaksoon, interstadiaaliin, aikaan 29000-34000 vuotta sitten.
Ympäristö oli mammutin kuollessa lehtikuusitaigaa, jossa kasvoi seassa jonkin verran
koivua, leppää Alnus hirsuta ja siperianmäntyä. Mutta alueella kasvoi myös niittyjä, kuivia niittyjä ja aromaisia
niittyjä.<ref>Ukraintseva 2013, s 278-280, orig. Sukachev 1914, Tikhomirov ja Kuprijanova 1954, Kuprijanova 1957</ref>.
Mammutista on löydetty (Sukachev 1914) enimmäkseen ruohokasvien ja sarojen jäänteitä<ref>Ukraintseva 2013, s 230</ref>.
Berezovkan mammutista on löydetty hyvin eteläiseen kylmänlauhkean eteläosaan, lämpimänlauhkeaan ja subtrooppiseen aroilmastoon viittaavia kasvilöytöjä, joita ovat mm. sinipunaohra ja harjasvehnä. Sinipunaohraa ei tavata arktiksessa<ref>Charles H. Hapgood, Path of the Pole, Adventures Unlimited Press, 1999 , s 267</ref>.
Monia Berezovkan mammutin vatsasta löytyneitä "arolajeja" kasvaa nykyään erityisen runsaasti Iranissa ja Välimeren seutuvilla subtropiikissa[54].. Ohran sukuinen sinipunaohra Hordeum violaceum kasvaa nykyään Kaukasuksen seudulla[53]. Harjasvehnä Agropyrum cristatum joista osa kasvaa paikasta yksittäin jo 600 km, yhtenäisemmin Lena-joen lähellä 1300 km paikasta lounaaseen. Siitä löydetty kasvilajisto viittaa osin kosteaan, aromaiseen niitty-ympäristöön jollaista on nykyään lähimmillään Kolymajoen sivuhaarasta Berezovkajoesta laikkuina yli 600 km, mutta yhtenäisempänä yli 1300 km päässä luonaaseen tai etelään<ref>http://hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_12_01.htm</ref>.
Mammutista on löydetty myös kangasajuruohoa Thymus serpyllum<ref>Ukraintseva 2013, s 236</ref> tai sen sukuista ja unikkoa, luultavasti siperianunikkoa Papaver nudicaule<ref>Ukraintseva 2013, s 236</ref>. Kangasajuruoho kasvaa nykyään Siperiassa jopa 70 leveysasteella, tosin vain joidenkin jokien laaksoissa.
Siperianunikko kasvaa Pohjoisimmassa Alaskassa ja Grönlannissa.
Kasvijäänteitä, jotka viittaavat sekä kosteisin alamaihin että kuivempiin ylämaihin: puntarpäälaji Alopecurus alpinus Sm., Agropyrum cristatum (L.) Bess., idäntörökkiBeckmannia eruciformis (L.) Host.<ref>Ukraintseva 2013, s 239</ref>, sinipunaohra Hordeum violaceum Boiss et Heut. ja Carex lagopina Wahlb. (sama kuin riekonsara Carex lachenalii) Pieniä määriä siemeniä: Ranunculus acris L.<ref>Ukraintseva 2013, s 234</ref>, Ranunculus affinis<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref> idänkeulankärki Oxytropis sordida<ref>Ukraintseva 2013, s 234</ref>. Riekonsara Carex lachenalii/Carex lagopina kasvaa arktisella, alpiinisella ja boreaalisella alueella jopa Huippuvuorilla ja Grönlannissa<ref>http://linnaeus.nrm.se/flora/mono/cypera/carex/carelac.html</ref><ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Elymus sp<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>, Bromus sibiricus..
Sammalten jäänteitä tunturihuopasammal Aulacomnium turgidum, nevasirppisammal Drepanocladus fluitans<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Puiden jäänteitä: Lehtikuusi Larix, johon mammutin kärsä oli kiertynyt ja myös oksia. Paju Salix sp, Alnus hirsuta, Alnus (Duschekia) fruticosa?
<ref>Ukraintseva 2013, s 237</ref> Betula sect Betula.
Mammutista löydetyissä siitepölyissä siperianmänty Pinus sibirica, siperianhernepensaan sukuinen Caragana jubata, sininpunaohran ja partaohran sukuinen Hordeum brevisubulatum, maltsan sukuisia lajeja Atriplex, harjasvehnä Agropyrum cristatum, savijäkkärä Gnaphalium uliginosum, kamtsatkanleppä Alnus hirsuta s.l., järviruokolaji Phragmites communis, soikkoratamo Plantago media, rakuuna Artemisia dracunculus s.l., väinönputki Angelica archangelica, amerikantörökki Beckmannia syzigachne jne. Oxyria digyna, suolaheinä Rumex acetosa, suolaheinä Rumex acetocella, Cerastium sp, Dianthus, Gastrolynchis, Sagina, Cypreaceae, Poaceae, Carex sp, Caltha palustris, Brassicaceae, Potentilla, Rosa, Sanguisorba officinalis, Aegopodium podagraria?,
Angelica sp, Gentiana sp, Plantago media, Aster alpinus, Artemisia vulgaris, Lactuca sibirica, Tanacetum vulgare, Selaginella rupestris (Selaginella sibirica) <ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Siitepölyissä myös puita mm. Betula pubescens.
Siitepölyjä on saattanut lentää tuulen mukana kaukaakin etelästä.
Kasvien levinneisyydestä esim amerikantörökki Beckmannia syzigachne kasvaa Luoteis-Siperiassa 69 leveyspiirillä asti. Yhdysvalloissa lajia tavataan eniten pohjoisilla preerioilla, Kalliovuorilla ja aavikoilla. Laji kasvaa läntisten Arktisten saarten CAVM C-ilmastovyöhykkeellä asti mm Banksin saarella, ja Grönlannissa. Laji ei suosi kosteaa lämpimänlauhkeaa ympäristöä tai kasva subtropiikissa ainakaan kosteilla alueilla laajalti. Idäntörökki Beckmannia encruciformis kasvaa etelä-Jakutiassa asti, mutta yleensä lehtimetsä- ja arovyöhykkeellä ja havumetsien eteläosissa. Tämäkin laji kasvaa joillain alueilla napapiirillä asti.
Berezovkan mammutti eli
ympäristössä, jossa kasvoi ainakin harvakseltaan pensaita tai puita.
Vähäpuisella subarktisella tai ala-arktisella alueella mammuttien yleensäkin odotetaan eläneen.
Mutta mamutteja eli myös arotundran puuttomalla vaivaispajuvyöhykkeelläkin, jossa vaivaispaju kasvoi
maassa suikertavana napapajuna.
Selerikan hevonen
Selerikan hevosen mahalaukun sisältö on tunturi- ja arolajistoa, mutta myös huomattavasti eteläisempiä puita.
Selerikan hevonen (El'gin hevonen) lajia Equus lenensis rusanov (Cherskiyn hevonen, muistuttaa joiltain osin nykyistä Jakutian hevosta) on löydetty Indigirka-joen varrelta kultakaivoksesta.
Paikka sijaitsee Cherskyin vuorista etelään, Jana-Oimjakonin tasangolla, Suntar-Kharta-vuorista pohjoiseen. Se on Indigarka- ja Bolshoi Selerika-joen haarassa paikassa 64 40 N, 147 45 E<ref>Ukraintseva 2013, s 87</ref>. Tämä on sama kuin lat, lon 64.6667, 147.7500 tai lon, lat 147.7500 , 64.6667.
Hevonen oli kuollessaan muinaisessa Balkhan-joen laaksossa 710 m korkeudessa, 120 m nykyisen Bolshoi Selerikan-joen pintaa korkeammalla. Hevonen kuoli muinaisten Balkhan- ja Badran-jokien tulvatasangolla.
Iänmääritys 38 590 ± 1120 BP uncal vastaa kalanterivuosissa 44 927– 41 163 vuotta sitten.
Hevosesta löydettyjen kasvien ikä C-14:llä määriteltyjä ehkä 38590 radiohiilivuotta +-1120 BP. Mutta muita ajoituksia on tehty ja ne antavat hieman eri tuloksia: lihaksen kalvosta 35000 BP ja toinen 33800+-2100 BP<ref>Ukraintseva 2013, s 87</ref>.
Nykyään seudulla kasvaa lehtikuusimetsiä ja pensaistoja jokilaaksossa ja rinteillä, joitain tähkäkauraa kasvavia arolaikkuja rinteillä, ja joitain sarasoita.Hevonen kuoli melko pian syömisen jälkeen, sillä kasvinjäänteet eivät olleet kerinneet juuri muuttua hevosen mahassa<ref>Ukraintseva 2013, s 90-91</ref>.
Kasvijäänteistä ja siitepölyistä päätellen hevonen kuoli heinä-elokuun vaihteen aikoihin, jolloin monet kasvit kukkivat ja pölyttivät mm Artemisia vulgaris, ja Kobresia capilliformis tuotti hedelmiä<ref>Ukraintseva 2013, s 93</ref>.
Suurin osa hevosesta löydetyistä kasvien jäänteistä on heinää, tarkemmin nataa Festuca, jota on 90% kasviaineesta <ref>Guthrie 1990, s 33</ref><ref>(Solonevich- Vikhireva-Vasilkova 1977)</ref>, Jonkin verran myös sarojen jäänteitä. merkityksetön määrä puuvartisten kasvinosien jäänteitä.
Vatsasta löydetyistä kasvien jätteistä, 5-7% vaivaiskoivun ja pajujen jäänteitä. Sammalia 1-2%, pääosin polytrichium.
Hevonen söi enimmäkseen heiniä, saroja, Rosaceae, Compositae, neilikoita (pinks)<ref>Ukraintseva 2013, s 92</ref>.
Löydetyistä kasvien hedelmistä enin osa kolmea sarakelajia ja kolmea saralajia<ref>Ukraintseva 2013, s 92</ref>.
Heinämäisistä kasveista harvemmin kastikan Calamagrostis, tähkäkauran sukuisen Helictotrichon krylovii ja sarojen jäänteet harvinaisia.
Löydetyt siemenet ovat kuitenkin melko eri kasveista. Selerikan hevosen vatsan siemenissä on sarakelajia Kobresia capilliformis Ivanova, ja myös sarakkeita Kobresia filifolia ja Kobresia simpliciuscula. Kobresia-sarake on alpiinis-subalpiininen, ravinteisesssa avoimessa tuulisessa ympäristössä kasvava kasvi. Kobresia capilliformis kasvaa nykyään Keski-Aasian ja Mongolian arojen ylämailla,
mutta ei useinkaan havumetsävyöhykkeessä ja Arktiksessa. K. capilliformis kasvaa jokien ja purojen varsisoilla, kryofyyttisillä aroilla ja paikoissa joissa on paksu lumipeite. Siemenissä myös saraa Carex (Yegorova 1977)
Myös jäänteitä ravinteisessa ympäristössä kasvavasta jalkasarasta Carex pediformis ja muita
Allium strictum, Allium shoenoprasum,ref>Ukraintseva 2013, s 226</ref> vihvilä Juncus sp. Kasvit viittaavat
monenlaisiin kasviyhdyskuntiin<ref>Ukraintseva 2013, s 93</ref>: aromaiseen ympäristöön (mähkät Selaginella rupestris, Kobresia filifolia, tähkäkauran sukuinen Helictotrichon krylovii, Carex bigelowii ssp. rigidoides, Thalictrum foetidum, Potentilla stepularis, sipulikasvi Allium strictum, mähkä Selaginella rupestris ) , kosteisiin metsän keskellä oleviin niittyihin (mm Lathyrus pilosus, nata Festuca sp. Festucoideae<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>, Astragalus, Hadysarum sp. ), ja kosteisiin/soisiin jokivarsiniittyihin (mm Kobresia capilliformis, Kobresia simpliciuscula<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>, Epilobium cf. palustre, Juncus sp., Potentilla multifida). Calamagrostis sp, Deschampsia sp, Glyceria sp, Phalaris sp, Poaceae, Carex pediformis, Carex sp, Cyperaceae, Juncus sp, Polygonaceae, Caryophyllaceae, Rosaceae, Dicyledonae undet, Monocotyledonae undet., Plantaginaceae <ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>, Sammalia Sphagnum sp, Polytrichum strictum, Polytrichum sp sp, Distichium capillatum, Tortula ruralis, Bryum sp, Thuidium abietinum, Thuidium sp, Drepanocladus sp, Phragmites, Poacaea, Calliergon sp, Rhytidium rugosum <ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Hevonen oli syönyt jäänteistä päätellen myös hieman sammalta ja
nuoria oksia puista Betula sp, Alnus, Alnus hirsuta, Populus, ja pensaista ja varpumaisista pensaista
Betula exilis, Batule sect nanae, Duschekia fruticosa, Salix<ref>Ukraintseva 2013, s 93</ref><ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Kasveja myös Nuphar pumilum, Stelleria jakutica<ref>Ukraintseva 2013, s 227</ref>, Jäänteissä levää Potamogetanum sp<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Siitepölyissä myös heiniä Poaceae gen et sp, Poa arctica<ref>Ukraintseva 2013, s 226</ref>. Lynchis sibirica, Minuartia arctica<ref>Ukraintseva 2013, s 227</ref>. Polygonium arviculae, Ranunculus, Circuta, Caltha arctica, castilleja pallida, Nuphar pumila, Ranunculus affinis, Potentilla stipularis<ref>Ukraintseva 2013, s 228</ref>. Cumanum palustre, Pachyplerum alpinum, Potentilla chinensis, Helacleum sibiricum, Oxytropis sp, Epilobilum palustre, Phlox sibirica, Artemisia sp. Artemisia vulgaris, Valeriana capitata<ref>Ukraintseva 2013, s 229</ref>. Saussurea tilestii, Senecio congestus, Lactuca sibirica<ref>Ukraintseva 2013, s 230</ref>.
Itiöitä Selaginella plesitosenica, Lycopodium alpinum, Dicranum sp, Nymphaea tetragona.
Sammalet moninaisia, vaikka niitä hevosen mahassa vähän:
Bruym sp, Distichium capillatum,m , Drepanocladus sp, Polytrichum strictum, Poltyrichum sp 1-2, Rhutidium rugosum, Thuidium abetignum, Thuideum sp, Tortula rugalis, Sphagnum sp, Yleisimmät sammalet Polytrichum, Calliergon<ref>Ukraintseva 2013, s 92</ref>.
Selarikan hevosesta löydettyjen kasvien siitepölyjen täydellinen luettelo:
Larix gmelnii, Picea obovata, Picea ajanensis, Pinus pumila, Pinus sylvestris, Pinus sp, juniperus sp, Salix cf caprea, Salix nummularia,
Salix pulchra, Salix xp, Populus suavolens, Populus sp, Betula sect costatae, Betula platyphylla sukachev, Betula sect betula, Betula fruticosa, Betula exilis, Betula sp sp, Alnus hirsuta, Duschekia fruticosa, Corylus cornuta, Ulmus japonica?, Ulmus pumila?, Ulmus sp?<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>.
Typha latifolia, Festuca sp, poa sp, Poa arctica, Carex bigelowii subsp rigitoides, Kobresia sp, Cyperaceae, Juncus sp, Allium shoenoprasum, Allium strictum, Polygonum arviculare, Polygonum sp, Rumex acetosa, Chenopodium sp, Dianthus sp, Lychnis sibirica, Minuartria arctica, Gastrolychnis sp, Sagina sp, Stellaria jacutica, Caryophyllaceae, Nuphar pumila, Nymphae tetragona, Ranunculus sp, Thalcitrum foetidum, Papaver sp, Sedum telephium, Saxifraga sp, Potentilla hyperarctica, Potentilla stipularis, Potentilla sp sp, Rubus arcticus, Sanguisorba officianalis, Astragalus sp, Hedysarum hedysaroides, Lathyrus pilosus, Fabaceae, Epilobilum sp, Angelica sp, Angelica dahurica, Ericaceae, Lamiaceae, Valeriana capitata Pall, Aster alpinus, Artemisia borealis, Artemisia vulgaris Artemisia sp cirsum sp, Lactuca sibirica Saussurea sp, Asteraceae, Dicotyledonae, Monocotyledonae, Equisetum sp, sp, Botrychium lunaria, Huparzia selago, Lycopodium alpinum, Selaginella rupestris, Selaginella pleistosenica, Dryopteris sp, Sphagnum sp, Bryales, Sporites undet.
<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>
Esim vihvilät, sarakkeet ja mähkät kasvavat tuntureillakin. Carex bigelowii on tyypillinen tunturi- ja tundrakasvi.
Hevonen kuoli vuodenaikana, jolloin suurin osa kasveista kukki, luultavasti heinäkuun lopussa tai elokuun alussa.
Luultavasti hevonen kuoli putoamalla ikiroudan sulamisesta syntyneeseen kuoppaan kerrostumaan, jonka siitepöklyt kielivät puuttomasta ympäristöstä. Mutat hevosen elinaikana alueella kasvoi puita<ref>Ukraintseva 2013, s 101, 102, 105</ref>, ja nykyistä kasvirikkaampi ympäristö muistutti Etelä-Jakutiaa ja Stanovoin ylämaita. Ympäristössä oli mm kuusta ja koivua kasvavia
kohtia, kuivaa aroa, keskokosteita niittyjä ja joenvarsisoita<ref>Ukraintseva 2013, s 105</ref>..
Siitepölyjen määrät vatsaavat ryhmittäin: pensaat, heinämäiset, sammalet jne
suunnilleen vatsasta löydettyjä, mutta siitepölyissä lisäksi hieman joidenkin puiden siitepölyjä.
Ruohomaisten kasvien lajistosta tulee mieleen ensi vilkaisulla mm. Mongolian ja Tiibetin kasvilajisto.
Lähes kaikki mainitut ruohomaiset kasvit kasvavat nykyään Pohjois-Jakutiassa<ref>Ukraintseva 2013, s 93</ref>.
Mutta Selerikan hevosen vatsasta löydetyistä puiden jäänteistä voi päätellä kesien olleen tuohon aikaan lämpimämpiä ja talvien lauhempia, ja ilmaston olleen kosteampi<ref>Ukraintseva 2013, s 103</ref>.
Hevosen vatsasta löydettyjen siitepölyjen lähdepuulajeja Picea ajanensis, Picea obovata, Alnus hirsuta, Pinus sylvestris, Pinus pumila, Larix gmelinii, Juniperus sp, Populus sp, Alnus hirsuta, Corylus cornuta, ulmus pumila, ulmus japonica, <ref>Ukraintseva 2013, s 224, 225, 226</ref> jne kasvaa nykyään taigan keskivyöhykkeellä Stanovoin ylämailla sekä Lenan ja Aldanin jokilaaksojen metsissä<ref>Ukraintseva 2013, s 93</ref>. Löydetyt puulajit viittavat 1000 km etelämpään hevosen löytöpaikasta, joka on noin 64°40' pohjoista leveyttä. Ei tiedetä, onko puiden siitepöly tullut tuulen mukana läheltä vai kaukaa.
Pajulajeja siitepölyissä Salix glauca, Salix caprea, Salix polaris ja koivu Betula exilis<ref>Ukraintseva 2013, s 225</ref>.
Kobresia kapilliformis kasvaa nykyään Keski-Aasian ja Mongolian ylämailla
märillä, soisilla jokivarsilla ja puronvarsiniityillä sekä kryofyyttisllä aroilla, ja
paikoissa joissa on paksu lumipeite<ref>Ukraintseva 2013, s 94</ref>. Egorovan mukaan
Kobresia kapilliformis kuoli alueelta jääkauden kylmimmällä ajalla lumipeitteen paksuuden muutoksen takia<ref>Ukraintseva 2013, s 94</ref>.
Nykyään Selerikan hevosen löytöalueella on heinäkuussa 11, tammikuussa -48 °C, keskilämpö -21 °C, nollan ylittävä lämpösumma 833, vuoden sademäärä 288, josta kesällä 130 mm eli 57%<ref>Ukraintseva 2013, s 280</ref>.
Kesän ylin kuukausilämpötila oli hevosen vatsasta löydetyistä kasveista arvioiden tuolloin 17 °C, joka on 2,3 -6 °C nykyistä korkeampi. Tammikuussa oli -31 °C, joka on 17-18.5 astetta nykyistä lämpimämpää. Sademäärä oli arviolta 377 mm, josta kesä syyskuussa tuli 68%. Arvioitu sademäärä oli 144 mm nykyistä suurempii<ref>Ukraintseva 2013, s 103</ref>. 10 °C asteen yläpuolella oleva lämpösumma 1680, mikä on sama kuin Keski- ja Etelä-Jakutiassa nykyään. Heinäkuun ylin on sama kuin Verhojanskissa keskimäärin nykyään, Jatkutskissa Keski-Jakutiassa keskitaigaa vastaavalla vyöhykkeellä on keskimäärin noin 19 °C heinäkuussa. Kuitenkin esim pohjoistaigan Zhinanskissa nykyään n 20° C, vaikka lämpösumma siellä on 1090.
Ukraintsevan laskemat tammikuun ja heinäkuun arvot ovat lähellä Jakutian subarktisen tundran Kjusjuria, jossa heinäkuussa on noin 17 °C ja tammikuussa 33 °C, mutta lämpösumma on vain 576, ja Kjusjur on vain 35 m korkeudessa meren pinnasta.
Vertailun vuoksi esimerkiksi löytöpaikasta pohjoiseen paikassa Sasyr 65° 9′ 59″ N, 147° 4′ 36″ E (65.166389, 147.076667), 575 metriä merenpinnasta keskimäärin nykyään heinäkuussa noin 15 °C, tammikuussa -35 °C, ei sademäärädataa.<ref>MeteoblueSasyr Climate (observed)https://www.meteoblue.com/en/weather/historyclimate/climateobserved/sasyr_russia_2121491<ref>
Sää/imastomallin mukaan heinäkuussa 16 °C , tammikuussa -27 °C., vuoden sademäärä 261 mm<ref>https://www.meteoblue.com/en/weather/historyclimate/climatemodelled/sasyr_russia_2121491</ref>. Paikassa Selerikan 64.3°N 141.47°E, 611 metriä merenpinnasta nykyään havaintojen mukaan heinäkuussa tammikuussa -46 °C, heinäkuussa noin 16° C. Mallin mukaan heinäkuussa 17 °C, tammikuussa -30,5 °C .
Vertailun vuoksi alempana merenpinnasta, idenpänä pohjoisessa olevassa Zyrjankassa 65° 45′ 0″ N, 150° 54′ 0″ E (65.75, 150.9) 43 metriä meranpinnasta heinäkuussa keskimäärin havaintojen mukaan 15.7 °C ja
tammikuussa -36.1 °C . Sademäärä 266 mm/v, Suhteellinen kosteus välillä 66-86, keskimäärin 77. Mallin mukaan heinäkuussa 18 °C, tammikuussa -30 °C.
Kirgilyakhin vauvamammutti "Dima"
Itä-Siperian Kolyma-joen sivuhaaran Berelekhin sivuhaaran Kirgilyakhin varrelta
paikasta 62 40' N, 147 59' E löytyi kesällä 1977 Dimaksi kutsuttu mammuttivauvan ruumis.
Kirgilyakhin mammutti Dima tunnetaan harvoin myös Magadanin mammuttina. Löytöpaikka on Susumanin lähellä Magadanista pohjoiseen. Lähellä Kolymasta haarautuu Kulu ja Berelekh. Alue on noin 1180-1200 m korkeudessa, ja paikalliset maaston korkeuden vaihtelut ovat seudulla 200-400 m. Mammutti löytyi jokivarren rinteestä.
Mammutti oli luultavasti vielä imetyksessä, mutta söi jo joitain kasveja. Dima oli juonut ennen kuolemaansa mutaista vettä, jossa on säilynyt siitepölyä.
Radiohiiliajoitus 39 570 ± 870 BP on kalenterivuosissa 44 997–42 205 vuotta sitten.
Erään toisen tiedon mukaan mammutin kuolinaikana noin 25000-39000 BP alueella kasvoi mosaiikkina eri tyyppisiä tundria: suota, keskikosteaa niittyä , kuivaa tundraa, hyvin kitukasvuista maata. Puita oli jokilaaksoissa harvassa joko yksittäin tai metsinä, samoin
korkeat pensaat (leppä Duschekia fruticosa, mänty Pinus pumila) )olivat harvinaisia<ref>Ukraintseva 2013, s 145</ref>.
Tulvatasangoilla oli pääosin sarasoita ja saraniittyjä, joihin liittyi paremmin vettä imevillä tai pois virtauttavilla mailla pajua pensaana ja vaivaismuotoina sekä sara-ruoho-yrttikasviyhdyskuntia<ref>Ukraintseva 2013, s 148</ref>. Ylikosteilla alamaan jokiterasseilla kasvoi suotundraa, jossa mm saraa, tupasvillaa, leinikkejä, Potentilla, Stellaria, Valeriana capitata.
Ylempänä kasvoi kivisessä maassa kuivatundraa, mm Minuartia, Draba, Papaver ja kuivuutta sietäviä sammalia mm Minium spinosum, Tortula mecronifolia. Luultavasti kasvoi Carex concolor, Carex tripartita, Carex vaginata<ref>Ukraintseva 2013, s 244</ref>.
Mammutin vatsasta löytyi jonkin verran orgaanista ainetta, jossa on pajun, koivun ja sammalten jäänteitä<ref>Ukraintseva 2013, s 136</ref>. Ruuansulatuskanavasta löytyi ainakin kolmen saralajin jäänteitä, ja suolaheinän Rumex acetosella siemeniä. Myös jäänteitä tunnistamattomista leinikeistä Ranunculus ja tunnistettu Ranunculus flammula., Potentilla sp. sammalten jäänteistä Pleurozium sp, Minium affine, Calliergon, Helodium, Bryales, mähkä Selaginella rupestris (sibirica):n megaitiöitä<ref>Ukraintseva 2013, s 136</ref>. Mahalaukussa ja ruuansulatuskanavassa myös Botrychium lunaria, Equisetum, Lycopodium annotium, Huperzia selago arctica, Hepaticae, Polypodiaceae<ref>Ukraintseva 2013, s 148</ref>.
Mammutista ja/tai sen lähdeltä löydetty seuraavia kasvien jäänteitä: Populus suavolens, Betula sp sp, Festuca sp, Poaceae, Phragmites sp, Poa arctica, Poa sp, Carex concolor, Carex bigelowii sp. rigiloides, Carex pediformis, Carex tenuiflora, Carex tripartita, Carex vaginata, Eriophorum polystachion, Cyperaceae, Bryales<ref>Ukraintseva 2013, s 211-223</ref>..
Ruuansulatuskanavasta tutkittu maha, iso suoli ja peräsuoli myös siitepölyjen osalta. Ruuansulatuskanavan siitepölyissä on hyvin pieni määrä puita (0,9-2,2, korkeintaan 3%), pensaita ja varpuja 13,8-22,6 %, ruohoja melkein 49-64%. Sammalten ja saniaisten itiöitä noin 21,3-34%<ref>Ukraintseva 2013, s. 140, s 142, s 143</ref>. Yleisin koko ruuansulatuskanavan siitepöly on sarakasvit Cyperaceae 27.7% - 40,1%, mutta heinän siitepölyjä vain 3,5% - 7,5%. Ruohokasveista eniten Caryophyllaceae, Ranunculaceae, Polygonaceae, Brassicaceae, Polemonium sp., Polemonium acutiflorae ja Asteraceae (Compositae)<ref>Ukraintseva 2013, s 143</ref>. Ericaceae 0,4-1,9%. Tunnistamattomista siitepölyistä 15-20% ruohoja.
Tarkemmin ruansulatuskanavan osan mahan siitepölyissä yleisin koivu Betula sp 38,5%, Betula exilis 17.7%, sarat Cyperaceae 34,2%, Caryophyllaceae 10,2%, Raunuculus sp 7,6%, Myös paljon mäntyä Pinus sp 10,2 Pinus pumila 8,9 muttei lainkaan mäntyä Pinus sylvestris. Salix spp 4,1, (Alnus) Duschekia fruticosa 4,1. Lehtikuusi Larix sp harvinainen, 0,7%, samoin Populus 0,7%.
Heinät Poaeceae harvinaisia, 3,5%. Tarkasti tunnistettavien kasvien siitepölyissä Allium schoenoprasum 0,7%, Polygonum viviparum 2,8%, Thalcitrum foetidum 1% , Sanguisorba officianalis 1 %, Chamerion angustifolium 1%, Gentiana tenella 0,3%, Polemonium acutiflorum 0,3% Valeariana capitata 4,9%. Kasviryhmiä Artemisia 4,9% ja Chenopodiacaeae 0,7%. Ericaeae 1,4%. Ei lainkaan Fabaceae, Minuartia, Stellaria, Potentilla ja Rumex<ref>Ukraintseva 2013, s 138-139</ref>.
Mahan siitepölyissä Sphagnum 14,3%, Bryales 30,2%, Equisetum sp 1,2%, Selaginella rupestris 33% Hepaticae 12,4%. Mahalaukun siitepölyistä puita 2,2%, pensaita ja varpuja 22,6%, ruohomaisia 49,2%, itiöitä 27,0%<ref>Ukraintseva 2013, s 140</ref>.
Mammutin peräsuolen siitepölyissä Larix 0%, Picea sp 2%, Pinus syvlestris 0%, Pinus sibirica 2%, Pinus pumila 4% Pinus sp 4%. Betula platyphylla 2%, Betula sect fruticosae 2% Betula exilis 20,5%. Betula sp 49%. Duschekia fruticosa 2% Salix spp 11,5% Populus sp 0%. Poaceae 5,6%, Cyperaceae 40.1%. Allium shoenoprasium 0,5%, Polygonium viviparium 5,1%, Artemisia s 8%. Caryophylaceae 8% Ranunculus sp 8.9%. Asteraceae (Compositae) 1,4%. Ericaceae 1,9%. Chamerion angustifolium 0.9%. Brassicaceae 0,9 %, Saxifraga spp 0,9%. Dicotyledonae undet 18,8%ref>Ukraintseva 2013, s 138-139</ref>. Peräsuolesta löydettyjä itiökasvien siitepölyjä: Sphagnum 2,8%, Bryales 32,4%, Botrychium lunaria 1,4 Selaginella rupestris 49,4%, Hepaticae 14%. Yhteenvedonomaisesti dima-mamutin peräsuolesta otetuissa siitelölyissä puiita 0,9%, pensaita ja varpuja 13,8%, ruohomaisia kasveja 64,0%, itiökasveja Bryophyta, Pteridophyta 21,3%<ref>Ukraintseva 2013, s 140</ref>.
Yllä luetellut kasvit ovat eteläiselle tundralle tyypillisiä, ei metsälle tai arolle.
Myös mammutin alla olleessa maassa olleita kasveja säilyi. Näitä olivat tupamasiainen sara Carex sp, pajun lehdet ja sammalet Sphagnum angustifolium, Sphagnum russowii ja Calliergon stamineum<ref>Ukraintseva 2013, s 136</ref>. Lisäksi Dryopteris fragans<ref>Ukraintseva 2013, s 140</ref>.
Kasvikerroksen alla välittömästi olleesta maasta löytyi erityisesti Sphagnum terens, ehkä sekoittuneena Sphagnum russowii:hin<ref>Ukraintseva 2013, s 137</ref>. Muita löytyneitä sammalten jäänteitä mm Polytrichum alpinum, Ditrichium flexicaule, Dicranum congestum, Tortella fragilis, Pohlia cruda, Minium rugicum, Minium spinosum, Aulacomnium palustre<ref>Ukraintseva 2013, s 137</ref>.
Kaikkien mammutin alla olevasta maasta löytyneiden sammalten luettelo: Pogonatum unigeryum, Polytrichum alpinum, Polytrichnum alpestre (Polytrichum structum), Ditrichum flexicaule, Ceratodon purpureus, Distichium capillaceum, Dicmnella sp, Dicranum congestum, Encalypta sp, Pottia sp, Tortula macronifolia, Tortula ruralis, Trichostomum sp, Tortella fragilis, Tortella sp, Rhacomnitrium cenescens, Pohlia cruda, Pohlia sp, Minium spinosum, Minium ambiguum, Minium rugicum, Aulacomnium turgidum, Aulacomnium palustre, Phlonotis sp, Pseudoleskeella tectorum, Thuideum abietinum, Thuideum pilbertii, Campylium porensium, Campylium chrysophyllum, Drepanocladus fluitans, Drepanocladus aduncus, Calliergon giganteum, Cirriphyllum cirrosum, Entodon concinnus, Hypnum cypressifporme, Rhytidium rugosum<ref>Ukraintseva 2013, s 137, alkup Abramov & Abramova 1981</ref>.
2-3 m päässä hautauspaikasta 2m syvyydestä löytyivät sammalet Polytrichum alpestre, Bruym sp, Myurella tenerima, Rhytidium rugosum ja muita. 1,2 m syvyydestä otetussa näytteessä oli sammalia Polytrichum alpestre, Minium rugicum, Calliergon stramineum, Drepanocladus fluitans ja muitaref>Ukraintseva 2013, s 137, alkup Abramov & Abramova 1981</ref>.
Alla olevan maan siitepölyissä Betula sp yleisin, 43,4+ Betula sp 10,3. Pinus sp 14,6, Pinus pumila 20,7%. Pinus sibirica 0.8%. (Alnus) Duscekia fruticosa 3,4%, Salix spp 3,4%. Cyperaceae 36,2%, Ranunculus sp 9,8%. Asteraceae eli Compositae 7,0%. Poaceae 7,5%. Caryophyllaceae 7,5%. Valeriana capitata 2,8%. Ericaceae 1,4%<ref>Ukraintseva 2013, s 138-139</ref>.
Edelleen mautin alla olevan maan itiöitä Sphagnum 27%, Bryales 21,4%, Dryopteris fragans 1,4%, Equisetum 2,8 %,Selaginella rupestris 43,2%. Niinpä mammutin alla olevan maan siitepölyissä puita 1,3%, pensaita ja varpuja 34,4%, ruohoja 42,9%, itiöitä 21,4%.
Mammutin alla olevista jääkartioista löydetty pieniä määriä Carex, Poaceae siitepölyjä, Polemonium acutiflorum ja tunnistamaton Polemonium, Selaginella rupestris, Caryophyllaceae, Asteraceae, harvinaisia ei-suo sammalia<ref>Ukraintseva 2013, s 143</ref>.
Mammutin alapuolella ja mammutin ruuansulatuskanavissa olleita siitepölyjä pidetään käytännössä samanlaisina<ref>Ukraintseva 2013, s 137 </ref>.
Mammutin yläpuolella olevassa maassa on alle prosentin verran puiden siitepölyjä. Ruohomaisia heinä+ruohot+sarat kasveja 67,2%<ref>Ukraintseva 2013, s 143</ref>. Pensasmaisia puita 7,3%. varsinaisia puita vain joitain Pinus sibirica, Betula sp. koivu siitepölyhiukkasia. Suosammalia vain Sphagnum vain 1,6%, mutta Selaginella rupestris 60,3%. Saroja 52%, Caryophyllaceae 13,8% ja Poaceae 3.8%, Ranunculus 5,3%<ref>Ukraintseva 2013, s 138-139</ref>. Ei Lycopodium annoticum, ei Hyperzia selago, ei saniaisia Polypodiaceae<ref>Ukraintseva 2013, s 143</ref>. Tunnistamattomia moneksi ruohoiksi tulkittavia siitepölyjä vähemmän kuin mammutissa ja mammutin alla olevassa maassa, vain 7,3%, lähinnä ruohoja?.
Edelleen mammutin yläpuolella olevassa maassa siitepölyjä Sphagnum 1,6 Bryales 20,2, Dryopteris fragans, Selaginella rupestris 60,3, Hepaticae 16,2 .
Piilevät ovat kostean vuorimaaston sammalmättäille ja kostealle maalle tyypillisiä<ref>Ukraintseva 2013, s 144</ref>.
Mammutista löydetty runsaasti ruohoja sisältävä siitepölystö muistuttaa sen alla olevan maan pölystöä, ja samoin myös 42500 BP ikäisen Kirgilyakh terassi III:n siitepölyä. Terassi III on muinaista tulvatasankoa<ref>Ukraintseva 2013, s 133</ref>.
Ukraintsevan tekemien ilmasto-analyysien mukaan lämpötila olisi alueella ollut mammutin kuollessa heinäkuussa hieman alempi kuin nyt, mutta talvet leudompia<ref>Ukraintseva 2013, s 147</ref>.
Heinäkuussa lienee mammutin kuollessa ollut 9-10 °C<ref>Ukraintseva 2013, s 146</ref>. Alempi kesälämpötila ja leudompi talvi sopii jääkaudesta luotuun kuvaan.
Ukraintsevan mukaan heinäkuun keskilämpötila mammutin kuolinaikana olisi ollut 9 °C astetta, ja tammikuun keskilämpötila -29 °Castetta<ref>Ukraintseva 2013, s 281</ref>. Vuoden keskilämpötila -10 °C astetta. Nollan asteen ylittävien vuorokausien lämpösumma 680 °C. Vuodessa satoi 281 mm, josta (V-VI)-IX eli kesällä touko/kesä - syyskuussa 47%, eli 132 mm. Alueella nykyään kesällä 13 °C, tammikuussa -39 °C. Nykyään keskilämpö Berelekhillä -13 °C, lämpösumma yli nollan asteen 1096. Vuotuinen sademäärä 266 mm, josta 69% eli 189 mm kesällä eli touko/kesä-syyskuussa.
Nykyään alueella kasvaa toisenlaista kasvillisuutta kuin mammutin kuolinaikana: pensaikkoa ja lehtikuusia. Pensaiden siitepölyjä on nykyisessä siitepölynäytteessä 2/3-3/4. Sammalten siitepölyjä on nykyään vain 2,3-4,9%, vaikka niitä kasvaakin paljon lehtikuusimetsissä<ref>Ukraintseva 2013, s 144</ref.
Yamalin niemimaan pieni Ljuba
Radiohiiliajoitus 41 775 ± 625 BP uncal on 46 393–44 097 kalenterivuotta.<ref> Habitats of Pleistocene megaherbivores reconstructed from the frozen fauna remainsI rena Axmanová, Jan Robovský, Lubomír Tichý, Jiří Danihelka, Elena Troeva, Albert Protopopov and Milan Chytrý Ecography 703 43: 703–713, 2020doi: 10.1111/ecog.0494 https://www.sci.muni.cz/botany/chytry/Axmanova_etal2020_Ecography_with_Appendix.pdf</ref>
AMS-radiohiiliajoituksen mukaan noin 45000 kalenterivuoden ikäisen Yamalin niemimaan Juribein Ljuba-mammutin kasvilöydöt muistuttavat edellisiä, ja viittaavat ruohoiseen kylmään alueeseen, jonka läheisyydessä kuitenkin kasvoi puita. Vauvamammutti lienee syönyt aikuisten mammuttien lantaa. kuivaa, maaperä hapan? Seudulla kasvoi mamutin elinaikaan saraa, vaivaiskoivua. Fytoliittinanalyysi saroja, heiniä, ruohoja ja sammalia<ref>http://ilmastotieto.wordpress.com/2011/04/12/mammutinpoikanen-soi-todisteet-ymparistostaan/</ref>. Taaskaan puiden jäänteitä ei löydy kuin siitepölyinä. Puiden siitepölyt yleisempiä kuin ruohovartisten kasvien. Samaan tapaan mänty, siperianmänty on yleinen siitepölyissä, seuraavaksi yleisimpiä ovat kuusi ja hieskoivu sekä vaivaiskoivu ja leppä harvinaisia. Heinät, sarat ja maruna ovat yleisiä siitepölyissä, mutta kanervan sukuiset varvut ovat harvinaisia<ref>Environmental reconstruction inferred from the intestinal contents of the Yamal
baby mammoth Lyuba (Mammuthus primigeniusBlumenbach, 1799) Pavel A. Kosintsev,, Elena G. Lapteva, Svetlana S. Trofimovaa,Oksana G. Zanina,Aleksey N. Tikhonov, Johannes Van der Plicht, Quaternary International 255 (2012) 231e238</ref>. Polemonium boreale esiintyy siitepölyissä. Taas kerran ojaleinikki Ranunculus flammulaa esiintyy alueella, joka on tyypillisempi eteläisille märille niityille. Ljubasta on löydetty mm pajun, sarojen, raatteen, leinikkien, nadan (Festuca) ja raatteen ( Menyanthes trifoliata) jäänteitä. Ruohokasvien jäänteet harvinaisia, enemmän tundran ja taigan sammalia Abietinella abietina, Polytrichum juniperinum, Aulacomnium turgidum. Thuidium delicatulum, Sarmentypnum sarmentosum, Bryum sp, Drepanocladus aduncus. Sphagnum sect. Sphagnum. Calliergon richardonii on arktinen tai subarktinen laji.
Ruuansulatuskanavassa myös pienten eläinten jäänteitä, mm hämähäkkien, peltomyyrän ja vesikirpun.
Jukagirin mammutti
Mammuttien mahasta on löydetty monia arktisia kasveja. Venäjän Itä-Siperian ikiroutaan hautautui luultavasti ikiroudan romahtamisen tai muun syyn takia noin 22500 kalenterivuotta sitten mammutti, joka
oli syönyt pääosin pajun oksien kärkiä ja heiniä. Mammutti löytyi Jukagirin niemimaan länsiosasta Shirokostanin niemimaalta<ref>[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589408000203The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal] Aptroot, Baittinger, Birks, Bull, Cross, Evershed, Gravendeel, Kompanje, Kuperus, Mol, Nierop, Pals, Tikhonov, Quaternary Research Volume 69, Issue 3, May 2008, Pages 361–377 </ref>.
Ajoitus 18 560 ± 50 BP uncal on 22 560–22 318 kalenterivuotta.
Mammutin vatsaan ehkä muutaman vuoden aikana kertyneistä siitepölyistä n. 22500 vuoden takaa on löydetty eniten n. 70% ruohoa Poaceae, marunaa Artemisia 16% Caryophyllaceae määrittelemätön, pieniä määriä muiden kasvien siitepölyjä: Lakka Rubus chamaemorus, punaluppio Sanguisorba officinalis, hanhentatar Polygonym persicaria, ahosuolaheinä Rumex acetocella. Pajua Salix 47] [48]
oli siitepölyissä vain 2 promillea.
Ruoho ja maruna korostuvat siitepölyssä kasvillisuuteen nähden, koska ovat runsaspölyisiä.
kasveja jotka toki voivat kasvaa etelässä mutta ovat tyypillisiä arktisia/alpiinisia lajeja.
Kasvijätteet vahvistavat ja täydentävät siitepölyjen antamaa kuvaa tundrasta, jossa
ei kasvanut muita puulajeja kuin pajupensaita.
Mammutin vatsasta ja suolistosta on löydetty heiniä ja ruohoja mm. lapinnurmikka (Poa arctica), Hordeum, rölli Agrostis, sorsimo Glyceria. Muutama saralaji mm tuntureilla ja arktiksessa kasvava Carex nardina, Äimäsara Carex dioica. Loikosara Carex bicolor. Lisäksi saraketta (Kobresia, luultavasti sukua tunturisarakkeelle Kobresia mysoroides, kuusamonsarakkeelle Kobresia simpliuscula , Tiibetissä kasvavalle hyvin lyhyelle Kobresia pygmaealle tai vastaavalle.) jne. Vihvilöitä Juncus. Tästä mammutista löydetty ahosuolaheinä Rumex acetocella kasvaa jopa Huippuvuorten lämpimimmillä alueilla ja Grönlannissa. Hanhikki Potentilla hyperarctica, unikko Papaver, kynsimö Draba, nätä Minuartia, lumileinikki Ranunculus nivalis, pikkuleinikki Ranunculus pygmaeus ovat tundrakasveja. Rentukka Caltha palustris. Lumihaarikko Sagina intermedia (sama kuin Sagina nivalis). SavikkaChenopodiaceae. Sammalet kasvoivat sekä kosteissa että kuivissa ympäristöissä. Jäänteinä säilyneitä sammalia hiirensammal Bryum sp. , luhtasirppisammal Drepanocladus aduncus, Entodon concinnus , vuorikarhunsammal Polytrichum alpinum.
Sienistä on löydetty vain siitepölyjä Lophiostoma corticolum, Pleospora herbarum, Sporormiella sp. , Pseudohalonectria lignicola.
Löydetyt kasvit sopivat hyvin siihen kuvaan, joka tutkijoilla on tuon ajan kasvillisuudesta.
Osa kasveista kasvoi kosteassa, osa kuivassa. Kasvit ovat arktisen aron, suomaisen kosteikon/kostean rantaniityn ja tunturimaisen lumenviipymäniittyjen kasvillisuutta, eli mammutti eli monenlaisten kasviyhdyskuntien mosaiikissa. Monia kasvilajeja ei osata liittää tiettyyn ympäristöön, esimerkiksi Kobresia saattaa kasvaa soilla tai kuivilla rinteillä. Monia mammuteista löydettyjä kasveja kasvaa samoilla alueilla nytkin.
Jukagirin mammutin vatsasta löydetty napapaju Salix arctica kasvoi vuosirenkaista päätellen hitaammin kuin Pohjois-Grönlannissa, mikä viittaa erittäin kylmään arktiseen ilmastoon[49]. Pajun (Salix) jäänteitä oli ruuansulatuskanavassa 10-20%, eli
suhteellisen paljon. Pajut olivat syöty varhain keväällä päätellen keskeneräisestä uloimmasta vuosirenkaasta. Monilla eläimillä on tapana syödä pajua keväällä, jolloin se ei oel myrkyllistä.
Esim. eteläiseksi väitetty punaluppio Sanguisorba officinalis kasvaa ainakin harvinaisena Pohjois-Siperian rannikolla, Alaskan keskiosissa mutta paikoin Arktiksessa 70 leveysasteella asti<ref>Virtuelle floran</ref>.
Jukagirin mammutista löytyi myös pieni määrä hyönteisten pölyttämiä kukkakasveja mm vuoristoille ominainen tyypillinen kylmää kestävä sinilatva Polemonium siitepölynä sekä kosteudesta kieliviä sammalten jäänteitä. Sinilatva kestää jopa -45 °C talvilämpötiloja.
Jukagirin kasvilöydöt viittaavat siihen, että nestemäistä vettä oli saatavilla ympäri vuoden ja mm sammalet että kosteutta oli saatavilla.
Mongochenin mammutti
Gydanin niemimaa sijaitsee Obin suistosta länteen. Sen kärjestä 72 leveysasteelta on löydetty Mongochenin mammutti, jonka ikä on noin noin 18400 radiohiilivuotta.
Ajoitus 18 370 ± 150 on 22 513–21 865 kalenterivuotta.
Tästäkin mammutista löydetyt kasvit ovat taigan ja tundran kasveja.
Tämä viittaa siihen että kyseinen mammutti olisi elänyt havumetsän ja tundran rajamailla luultavasti ympäristössä missä tundrakasvien seassa kasvoi harvakseltaan lehtikuusia[51]. Mammutti oli enimmäkseen ruohoja ja saroja, mutta vatsassa on niiden seassa lisäksi jonkin verran myös lehtikuusen, koivun ja tunturipajun Salix glauca osia ja sammalia. Tundrasta kieliviä kasveja ovat
Mongochenin mammutista löydetyt pahtahanhikit (Potentilla nivea) , härkit, unikot ja kynsimöt ja lapinvuokkolaji Dryas punctata. Löytyy myös nurmitatar Bistorta viviparan osia. Nykyään etelämpänä metsäsoilla ja kosteilla niityillä kasvaa ojaleinikki Ranunculus flammula, jonka pohjoisraja kulkee Suomessa keskiboreaalisen havumetsän pohjoisosassa tai pohjoisboreaalisen havumetsän eteläosassa. Tämä viittaa siihen, että tuolloin olisi kesä ollut lämpimämpi ja/tai kasvukausi pidenpi, tai maa ravinteikkaampi.
Samasta mammutista on löydetty myös nykyään Suomen Pohjois-Lapissa kasvavaa piennarniittyleinikkiä Ranunculus (acris) acer.
Saralaji on tunnistettu viiltosaraksi (Carex acuta) ja eräs heinälaji puntarpää Alopecurus alpinus. Heinissä on nataa Festuca. Kaukaa tulleessa siitepölyissä näkyy eniten mäntyä, mutta myös melko runsaasti kuusta ja koivua mikä kielii siitä että lähellä kasvoi isoja puita, vaivaiskoivu on siitepölyissä harvinainen, ja leppä vielä harvinaisempi. Siitepölyissä näkyy yleensä runsaspölyisten marunan ja savikan lisäksi mm arktinen sinilatvalaji Polemonium boreale, jollainen kasvaa Grönlannissa asti. Monet siitepölyissä näkyvät kasvit kasvavat alueella nytkin.
Sammalissa on mm suosammalta Spaghnum, joka kasvaa yleisesti sekä taigalla että tundralla. mutta suosammalalji Calliergon
richardsonii on tyypillinen nimenomaan subarktiselle alueelle tundralle, tyypillisellä taigalla se on hyvin harvinainen.
Cape Blossomin mammutti
Alaskan Kotzeblue Soundin Cape Blossomin mammutti eli n. 12300 vuotta sitten siitepölyistä päätellen avoimessa saraa ja heinää kasvavassa ympäristössä[52],
Ajoitus 12 300 ± 70 BP uncal vastaa 14 690–14 030 kalenterivuotta.
jossa kasvoi paikoin hieman vaivaiskoivua. Makrofossiileissa on 90% sarakasveja jotka ovat lähinnä saralaji Carex pachystachya sopulinsara Carex macloviana-tyyppisiä. Lisäksi 5% on heinäkasveja Poaceae, tunnistettu tarkemmin puntarpäitä Alopecurus, tunturivehnän sukuinen Elymus ja nurmikoita Poa. Hanhikkikasveja, mm Potentilla stipuilaris ja P. hyperarctica. Löydöissä on lisäksi tunturikasveja mm kynsimöä Draba ja Minuartia rubella, piippoa Luzula ja härkkiä/kohokkia Cerastium/Silene. Siitepölyissä on lähinnä eniten ei-puukasveja, mm.
69.5% heinäkasveja Poaceae, marunamaisia Artemisia 7,4% ja saramaisia Cyperaceae. Runsaasti 7,4% on myös Apiaceae ja kohtalaisesti koivua Betula. Geenianalyysillä tunnistuvat mm Carex diluta, Eriophorum ja Poaceaesta ohran sukuinen Hordeum ja kattara Bromus sekä marunat Artemisia.
Juribein mammutti
Jopa jääkautta vastustavan Hans Krausen sivuilla mainitaan että Gydanin niemimaan Juribei-joelta löydetyn mammutin vatsasta löytyi myös arktiselle ilmastolle ominaisia kasveja ja siitepölyjä[50]. Silti Krause todistelee laajasti dokumentissaan, miten mammutit eivät olisi hänen mielestään voineet elää pienituottoisilla arktisilla tundrilla, polaariaavikoilla ja aroilla.
Juribein mammutti eli Ukraintsevan mukaan tundralla, jossa kasvoi lähinnä varpuja, saraa, ruohoja, sammalta. Juribeijoen laaksossa kasvoi mammutin kuoleman aikoihin, boreaalin alussa, ruohoista, heinäistä ja saraista tundraa, jossa oli paikoin varpu-sammal ja sara-ruoho/heinälaikkuja. Järvien rannoilla oli niittysoita, joissa kasvoi saraa, heinää Arctophila fulva, sanaiaslaji Equisetum. Pensaat eivät olleet vielä suuria<ref>Ukraintseva 2013, s 185</ref>.
Mammutin uskotaan ennen kuolemaansa syöneen heiniä ja saroja alamaan tundraniityltä, joilla kasvoi ainakin neljää heinälajia. Lisäksi kasvi söi järven läheltä kosteikosta.
Juribein mammutin löytöpaikka on 70 18 N, 76 00 E.<ref>Ukraintseva 2013, s 167</ref>
Ajoitus 9730 ± 300 bp uncal vastaa 12 127–10 261 kalenterivuotta.
Varhaisboreaalin alussa noin 10000 +-70 radiohiilivuotta sitten kuollut Juribein mammutti <ref>http://www.hanskrause.de/HKHPE/index_HKHPE_21_00.htm</ref> oli kasvijäänteistä päätellen syönyt saraa, määrittelemätöntä tupasvillalajia, himmeävillaa (Eriophorum brachyantherum), vihvilää/piippoa, herukkaa, rikkokasvia, lapinvuokkoa<ref>Ukraintseva 2013, s 167</ref>. Sammalta oli hyvin vähän mammutin vatsassa<ref>http://www.hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_21_05.htm</ref>.
Analysoitu mahan kasvimassa sisälsi 95% ruohomaista materiaalia, puumaisten kasvien jäänteitä vain 1% ja sammalten lehtiä vain 0,5%<ref>Ukraintseva 2013, s 169</ref>.
Mahasta löydetty mm. Artemisia tilesii, Selaginella pleistosenica., Larix gmelnii, Larix sp, Salix glauca, Salix polaris, Salix pulchra, Betula nana, Betula sp sp, Poaceae, Barex bigelowii sp rigiloides, Carex sp, Eriophorum bracyantherium, Eriophorum polystachyon, Eriophorum scheyschzeri, Eriophorum vaginatum, Kobresia filfolia, Cypearaceae, Luzula sp, Polygonum sp, Rumex arcticus, Cerastium maximum, Minuartia rubella, Gastrolynchis affinis, Sedum telephinum, Ribes sp, Saxifraga sp sp, Saxifraga hirculus, Comarium palustre, Dryas punctata, Dryas sp, Potentilla stipularis, Rubus chamaeomurus, Ericaceae, Dicotiledpnae undet, Monolycodonae undet,. Bryales, Juncus castaneus.
<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>
Mutta siitepölyissä mahassa puita 3%, pensaita ja varpuja 8,7%, ruohomaisia 45,3%, ja samamlia 44%<ref>Ukraintseva 2013, s 167, 178</ref>. Mutta peräsuolen siitepölyissä vastaavasti puita 5,6%, pensaita ja varpuja 14,6%, ruohomaisia 16%, sammalia 63,8%.
Pensaiden siitepölyt pääosin vaivaiskoivusta Betula nana. Siitepölyissä varsin paljon rikkoutuneita
hiukkasia, esim Poaceae, Valeriana capitata, Artemisa spp, Picea sp<ref>Ukraintseva 2013, s 173</ref>.
Mahan siitepölyissä heinäkasveja Poaceae 67,9%, sarat Cyperaceae 27,0%, Salix 2%, Caryophyllaceae 1,7%, Dryas 2%, Valeriana capitata 1%, Artemisia 1,7%. Joitain puiden siitepölyjä, luultavasti tulleet kaukolennon mukana etelästä.
Löydetyistä siitepölyistä enin osa on sammalten pölyjä. Heiniä on siitepölyissä paljon enemmän kuin saroja. Puiden siitepölyjä lehtikuusi<ref>Ukraintseva 2013, s 240</ref>, siperianmänty, siperiankuusi, koivu. Betula exilis, Betila sect nanae, Salix glauca, Duschekia (Alnus) fruticosa<ref>Ukraintseva 2013, s 240</ref>. Marunaa, lapinvuokkoa, leinikkiä<ref>Ukraintseva 2013, s 242</ref>, virmajuurta Valeriana capitata siitepölyinä. Muita lajeja pohjoisboreaalisella ja tundralla kasvava vesisara Carex (aquatilis) stans , joka kasvaa Suomessa tiheimmin Pohjois-Lapissa.
Lisäksi tunnistettu mm. Pohjois-Siperiassakin esiintyvä keskiboreaaliselta vyöhykkeeltä tundralle kasvava pohjansorsimo Arctophila fulva.
Carex chordorhiza, Eriophorum polystachyon<ref>Ukraintseva 2013, s 241</ref>, Thalcitrum alpinum<ref>Ukraintseva 2013, s 242</ref>. Equisetum sp. Artemisia sp 1 ja sp2<ref>Ukraintseva 2013, s 242</ref>. Lycopodium sp<ref>Ukraintseva 2013, s 242</ref>. 7 lajia Bryales sp 1-7<ref>Ukraintseva 2013, s 243</ref>.
Aulacomnium turgidum<ref>Ukraintseva 2013, s 243</ref>. Siitepölyissä Artemisia furcata<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref, Salix glauca, Betula exilis, Eriophorum brachyantherium,
Polyonium bistorta, Chenopodiaceae, Stellaria sp, Thalcitrum alpinum, Ranunculus, Ranunculus gmelinii, Valeriana capitata, Polemonium sp, Lactuca sibirica, Bryales, Sphagum sp sp, Dicranum sp, Equisetum sp.<ref>Ukraintseva 2013, s 212-223</ref>
Ilmasto oli tuolloin lämmennyt jääkauden jälkeen, ollen jopa hieman nykyistä lämpimämpi <ref>Ukraintseva 2013, s 185</ref>, mutta oltiin pohjoisessa,
niinpä Juribein mammutti eli nykyisen tundran tapaisessa ympäristössä.
Niinpä ei ole kummallista, että löydetty herukka on luultavasti pohjanpunaherukka Ribes glabellum (yleisemmin Ribes spicatum), joka kasvaa Pohjoismaissa Jäämeren rannoilla asti, mutte Siperiassa hieman etelänpänä. Tavallisempi punaherukkakin (Ribes spicatum) kasvaa Norjassa Jäämeren rannoilla.
Juribein alueen ilmasto nykyään: elokuussa keskilämpö 7,7 °C, tammikuussa keskimäärin -27,6 °C.
Vuoden keskilämpö -10.8 °C. Lämpötilaltaan oositiivisten päivien (keskimäärin ei pakkasta) lämpötilojen summa kesä-syyskuussa 551 astepäivää. Vuoden sademäärä 425 mm. Nollan yläpuolalle olevien kuukauden sademäärä 220 mm, joka on 51.8%. Lähin sääasema Tadebyayakha 70 km päässä.
Gydanin niemimaalla on yleisemmin tammikuussa keskim -26 - 30 °C, jopa -60 °C pakkanen. Kesä aurinkoinen ja melko lämmin, heinäkuussa keskimäärin 4 - 11,5 °C. Sateesta, joka on vuodessa 175-200 mm, 30-120 mm tulee pitkänä talvena.
Ylisuuri artikkeli jatkuu toisessa artikkelissa: