Kuntapäättäjälle ja opetuksen hallinnolle

Opetuksen järjestäjän mahdollisuudet tukea inklusiivista koulua

Viime kädessä opetuksen järjestäjä luo edellytykset sille, että laadukasta, lait ja sitoumukset täyttävää perusopetusta on mahdollista antaa. Jaana Alajoki väitteli inkluusiosta vuonna 2021. Hän toteaa, että inkluusio tulisi irrottaa enemmän erityisopetuksen kyljestä ja nähdä se laajemmin koko koulun toimintakulttuurin muutoksena. Hänen mukaansa tähän liittyvä keskustelu on kuitenkin paljolti vielä käymättä. Keskustelun lisäksi inkluusioon tarvitaan koulun toimintakulttuurin ja arvojen pohtimista, opettajien täydennyskoulutusta, inklusiivisten työtapojen kehittämistä sekä olemassa olevan pedagogisen kokemuksen ja koko työyhteisön osaamisen hyödyntämistä. Näin mittavaa urakkaa ei toteuteta yhdessä tai kahdessa lukuvuodessa. Sen sijaan kehittämistyöhön on panostettava päämäärätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Pedagogista keskustelua on tuettava ja sille on luotava systemaattisesti tilaa.

Inklusiivisen toimintakulttuurin tielle on ehtinyt vuosien mittaan kertyä esteitä.

Äkkinäisellä päätöksenteolla ja koulun arkeen syvästi vaikuttavilla, pedagogisesti kestämättömillä muutoksilla, kuten pienryhmien tai erityisopetuksen resurssin vähentämisellä joissakin kunnissa on saatu koko valtakunnassa inkluusio kuulostamaan laadukasta perusopetusta uhkaavalta tekijältä. Siksi inkluusioon liittyvät päätökset tulee valmistella erityisen huolellisesti ja hyvässä yhteistyössä henkilöstön ja huoltajien kanssa.

Kun pyrkimyksenä on aikaansaada muutosta, kuten lisätä inklusiivisia käytänteitä perusopetuksessa, täytyy myös hyväksyä, että muutoksen edistämiseksi voimavaroja ja toimintaa on keskitettävä. Kehittämiskohteita ei voi olla samanaikaisesti liian monia, jotta perustyölle, oppilaiden kohtaamiselle, jää riittävästi aikaa. Kehittäminen ei myöskään ole mahdollista täsmälleen samalla prosessilla jokaisessa koulussa, sillä koulut rakentuvat hyvin monella eri tavalla (erot tiimirakenteissa, oppilaiden tarpeissa, vakiintuneissa sidosryhmissä) ja niiden perustilanne voi olla monesta tekijästä riippuen hyvinkin vaihteleva. Siksikin on hyväksyttävä, että kehittämistyölle täytyy varata riittävästi aikaa niin kouluvuoden sisällä kuin pidemmällä aikavälillä. Joka vuosi ei voida aloittaa uutta mittavaa kehittämisprojektia, vaan tehokkaampaa on rakentaa seuraava kehittämiskohde edellisten päälle ja jatkoksi. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta niin koulun sisällä, opetuksen hallinnossa kuin politiikassa.