Monipuoliset opetusmenetelmät

Perusopetuslaki ja opetussuunnitelman perusteet velvoittavat tarjoamaan jokaiselle oppilaalle hyvää opetusta ja onnistumisen kokemuksia sekä huomioimaan jokaisen oppilaan yksilönä. Se onnistuu vain, kun varmistetaan opetuksen monipuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Kaikessa opetuksessa keskeistä ovat oppilaantuntemus, oppiaineksen sisällöllinen hallinta sekä niiden rinnalla ryhmän tilanteen ymmärtäminen. Ryhmään kuuluvien oppilaiden ominaispiirteet ja tarpeet määrittävät sitä, miten ja jopa mitä kannattaa opettaa. Lisäksi ryhmä saattaa kokonaisuutena tarvita huomion kiinnittämistä opetettavan aineksen ulkopuolisiin asioihin, kuten esim. työskentelyilmapiiriin, jotta oppiminen on ylipäätään ryhmässä mahdollista. Tästä kaikesta muodostuu mosaiikki, jonka hallitsemiseksi opetushenkilöstöllä tulee olla laaja työkalupakki erilaisia opetusmenetelmiä käytössään.

Mitä enemmän ja laajemmin opetushenkilöstö tekee yhteistyötä keskenään niin, että opetusryhmillä on käytössään samanaikaisesti useampia opettajia ja ohjaajia, sitä paremmat edellytykset on ottaa käyttöön joustavia ryhmittelyjä ja kohdennettuja toimintatapoja. Koko ryhmän tasolla on tarpeen miettiä, mitkä taidot ovat oppimisen edellytysten kannalta kaikkein tärkeimpiä ottaa haltuun juuri kulloisellakin hetkellä. Vaikka jokaisella oppilaalla on omat yksilölliset taitonsa ja tarpeensa, tulevan elämän kannalta on hyvin tärkeää, että oppilasta tuetaan toimimaan osana vertaistensa ryhmää ja että kaikkien kanssa harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä yhteistyön tekemistä ryhmässä.

Oppilaan kannalta on tärkeää, että toiminta koulussa on ennakoitavaa ja ymmärrettävää ja että hänellä säilyy kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Opetushenkilöstön tärkeä tehtävä onkin tunnistaa, mitä oheisvaikutuksia kullakin valitulla toiminnolla on oppilaan kannalta: Toteutuuko opetus oppilaan lähikehityksen vyöhykkeellä? Auttaako valittu työskentelytapa oppilasta tai ryhmää eteenpäin mahdollisista haasteista huolimatta? Mittaavatko valitut arvioinnin menetelmät juuri sitä, mitä on tarkoitus? Joskus oppilaan tuen tarve voi jopa ratketa oppimisympäristöä tai opetusmenetelmiä muokkaamalla. Niiden pohtimiseen kannattaakin koulussa käyttää aikaa ja moniammatillista yhteistyötä.

Kielitietoinen opetus

Kielitietoinen opetus on hyvä esimerkki opetuksen edellytyksistä huolehtimisesta. Se onkin nostettu yhdeksi opetuksen keskeiseksi tekijäksi myös opetussuunnitelman perusteissa. Kouluissamme on lisääntyvä määrä oppilaita, joiden ensimmäinen kieli ei ole suomi tai ruotsi. Lisäksi oppilaiden lukutaito syntyperäisten suomalaisten keskuudessa on heikentynyt. Opetuksen ja sen tukena käytettävän materiaalin ymmärrettäväksi tekeminen kuuluvat opettajan velvollisuuksiin. Vieraskieliset oppilaat sekä lukutaidon heikkeneminen on välttämätöntä huomioida opetuksessa, jotta se säilyy tehokkaana, sekä arvioinnissa, jotta oppilasta arvioidaan reiluin perustein.

Kunnissa on panostettu kielitietoiseen opetukseen kouluttamalla henkilökuntaa ja lisäksi materiaalia kielitietoisen opetuksen tueksi on jo runsaasti saatavilla. Kielitietoisessa opetuksessa onkin hyvä käyttää erilaisia materiaaleja tukena, mutta kyse ei ole jostakin ylimääräisestä aineksesta, joka täytyy lisätä opetuksen päälle, vaan pedagogisesta ymmärryksestä, jonka tulisi läpäistä koko opetus. Jokaisella perheellä on oma kielellinen ja kulttuurinen lähtökohtansa, mutta kaikkien oppilaiden on opiskeltava akateemista koulukieltä. Hyväksyvällä uteliaisuudella voi rikastuttaa koko ryhmän kielellistä ja kulttuurista varantoa.