Osallisuus

Osallisuus on kaikkien oikeus. Se rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Osallisuus on tunnetta kuulumisesta johonkin ja tietoisuutta siitä, että voi osallistua ja tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään (Nivala, 2021).

Osallisuus ilmenee luottamuksena, yhdenvertaisuutena, arvostuksen tunteena sekä mahdollisuutena vaikuttaa asioihin omassa yhteisössään. Osallisuutta kokeva ihminen pystyy vaikuttamaan omiin ja yhteisiin asioihin. Osallisuuden tunne lisää yksilön hyvinvointia sekä kuulumisen tunnetta. Kaikille yhteisessä koulussa on tärkeää, että kaikkien osallisuus toteutuu: niin lasten, huoltajien kuin koulun henkilöstön. Erityisen tärkeää on, että pidämme huolen heikoimmassa asemassa olevien osallisuudesta. Koulussa syntynyt osattomuuden kokemus jatkuu helposti aikuisuuteen, mutta osallisuuden kokemus synnyttää tunteen kuulumisesta yhteiskuntaan.

Oppilaiden osallisuus

Oppilaiden osallisuus tarkoittaa sitä, että lapset ovat aktiivisia toimijoita ja ryhmänsä jäseniä. Heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään kuullaan ja ne huomioidaan toiminnan järjestämisessä. Lapsilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin asioihin sekä tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Osallisuus yhteisöissä tulee ilmi yhdenvertaisuutena, luottamuksena ja arvostuksena.

YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa todetaan, että lapsella on oltava oikeus ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa ja hänen mielipiteensä on otettava huomioon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Myös perusopetuslaissa todetaan, että kaikilla oppilailla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista. Oppilaille tulee järjestää mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssääntöjen valmisteluun.

Erityisoppilaiden kohdalla puutteet, mutta myös hyvät käytännöt osallisuuden edistämisessä näkyvät nopeasti lasten hyvinvoinnissa. Jos yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja tasa-arvon periaatteet eivät toteudu käytännön toimintakulttuurissa, tuotetaan toiseutta ja epätasa-arvoa, joka näkyy erityisesti heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. (Manninen 2015). Nurmijärvellä keväällä 2022 tehdyn yhteisopettajuuspilotin haastatteluissa erityisen tuen oppilaat kokivat, että yksi keskeisimmistä eduista erityisluokan ja yleisopetuksen luokan toimimisessa yhdessä oli myönteinen kokemus osallisuudesta. Lisää tietoa yhteisopettajuuspilotista löytyy alta case-kuvauksesta.

Osallisuus ei synny pelkästä vertaisryhmään sijoittamisesta, vaan kuten Manninen (2015) toteaa Lakkalan (2008) mukaan: "Pelkkä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen luokkaan ei ole inkluusiota, ellei huomioida luokan sisäisiä vertaissuhteita, oppilaiden välistä vuorovaikutusta ja sitä, miten opetus toteutetaan, toisin sanoen ellei oppilaiden sosiaalista osallisuutta yhteisössä tueta".

Lapsen terveiset

• Tutustu minuun ja siihen, mikä juuri minulle on tärkeää.

• Kerro minulle, mitä tapahtuu ja että haluat kuulla minun ajatuksiani.

• Osoita, että olet huomioinut ajatukseni ja mielipiteeni.

• Ole kiinnostunut siitä, miltä toiminta minusta tuntuu ja mitä olen siitä saanut.

• Älä unohda minua silloinkaan, kun en ole paikalla.

Osallisuus on toimijuutta, joka toteutuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vaatii vastavuoroisuutta. Osallistuminen ei yksinään ole osallisuutta. Opettaja voi edistää oppilaiden osallisuutta eri tavoin.

Miten tukea lapsen osallisuutta koulussa?

• Tiedottaminen ja koulutus

• Ilman tietoa ei voi olla osallinen. Lasten on saatava tietoa siitä, mihin ja miten he voivat osallistua. Tiedon on oltava lapselle ymmärrettävässä muodossa, ja tiedottamisen täytyy tapahtua sellaisella tavalla, joka saavuttaa lapset. Aikuisten tehtävä on opastaa ja rohkaista.

• Suunnitelmallisuus

  1. • Osallisuustoiminnan pitäisi olla järjestelmällistä. Kertaluonteinen kuulemistapahtuma silloin tällöin ei vielä pitkälle vie.

• Poikkihallinnollisuus

  1. • Osallisuutta on kehitettävä lasten ja nuorten jokapäiväisissä kasvuympäristöissä, kuten varhaiskasvatuksessa, koulussa, nuorisotyössä ja harrastuksissa. Näiden on myös työskenneltävä keskenään.

• Ikä- ja kehitystason mukaiset keinot

  1. • Osallisuudella ei ole alaikärajaa. Jo pienillä lapsilla on oikeus osallistua.

• Esteiden poistaminen

  1. • Yhtä jännittää, toinen ei koe osaavansa, kolmas tarvitsee vielä kannustusta, neljäs asuu kaukana, viidennellä on näkövamma ja kuudes puhuu paremmin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Osallisuuden esteitä on tärkeä tunnistaa ja purkaa aktiivisesti.

• Yksilön tunnistaminen

  1. • Suomalaiselle osallisuustyölle on tyypillistä lähteä työskentelemään ryhmien kanssa. Yhtä tärkeää on varmistaa, että tuetaan yksittäisen lapsen osallisuutta häntä koskevissa päätöksissä.

• Arviointi

  1. • Vain lapset itse voivat sanoa, miten homma heidän kannaltaan meni. Muista kysyä ja kerätä palautetta.

• Lapsinäkökulma osallisuuden lähtökohdaksi

  1. • Vain lapset itse voivat sanoa, missä he haluavat olla osallisia ja mikä on heille tärkeää. Jokainen lapsi on myös erilainen. Lapsen aloite voi olla “pieni” ja nopeasti toteutettava (kuten toive uudesta lautapelistä kerhotiloihin) tai “iso”, joka vaatii pidemmän kehittämisprosessin (kuten koko kerhotilojen suunnitteleminen uudestaan).

Huoltajien osallisuus opetuksen suunnittelussa

Huoltajien osallisuus sekä mahdollisuus olla mukana koulutyössä ja sen kehittämisessä on keskeinen osa kaikille yhteisen koulun toimintakulttuuria. Jo pienillä asioilla voi tukea huoltajien osallisuutta. Huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen sekä arviointiin vahvistaa ja edistää osallisuutta.

Vanhempainliitto on koonnut tapoja, joilla voi lisätä vanhempien osallisuutta:

• Pohdi vanhempien kanssa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita.

• Ota vanhemmat aktiivisesti mukaan tukemaan lasten oppimista ja kasvua. Kotiläksyt voivat välillä vaatia yhdessä tekemistä. Anna vinkkejä, miten vanhemmat voivat kotona tukea lapsensa oppimista ja koulunkäyntiä.

• Hyödynnä vanhempien osaamista ja asiantuntemusta, jota heillä on ammattiensa ja harrastustensa kautta.

• Ota vanhemmat mukaan vahvistamaan oppilaiden hyvinvointia. Tutussa yhteisössä vanhempien on helpompi auttaa ja tukea toisiaan. Samalla lapsen ympärillä oleva turvaverkosto vahvistuu. Hyvä yhteishenki tukee opettajan työtä ja vahvistaa hyvää ilmapiiriä.

Henkilöstön osallisuus

Osallisuuden kokemus on tärkeä tekijä työhyvinvoinnin kannalta. Hallinnan tunne lisää jaksamista ja osallisuuden tunne lisää hallinnan kokemusta.

Henkilöstön osallisuutta rakennetaan opetuksen hallinnosta ja kuntapäätöksenteosta alkaen ja jatkuen aina koulun sisäisiin toimintamalleihin asti. Koulussa toimii monia erilaisia ammattiryhmiä, joiden kaikkien tulisi saada kokea osallisuutta sekä työssään että kouluyhteisössä, jotta mahdollisimman hyvä yhteistyö mahdollistuu. Perinteisesti henkilöstön osallisuutta haittaavia tekijöitä ovat olleet esimerkiksi erilaiset työaikajärjestelmät ja osin myös erilaiset koulutustaustat, mutta kaikille yhteisessä koulussa nämä asiat ratkotaan niin, että osallisuus on mahdollista kaikille. Tällaisista ratkaisuista hyvä esimerkki on Savion koulun ys-aikasuunnittelu, joka löytyy case-esimerkkinä Yhteistyö koulussa -sivulta.

Lähteet

Manninen, S. 2015. Erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden haasteet koulussa – kasvattajien käsityksiä. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. 2015. Vol. 25, No. 1. Niilo Mäki -säätiö.

Nivala, E. Osallisuuden moninaisuus. Julkaistu 14.04.2021. Kansalaisfoorumi.

Pelastakaa Lapset ry

Unicef. Osallisuus, Suomen Unicefin lapsiystävällinen kunta -malli.

Yhdistyneet kansakunnat (YK). 20.11.1989. YK:n lasten oikeuksien sopimus.