KOKOnaisuudet - tarinallisuus

Tarina ammatinvalinnan, yhteiskunta- ja työelämätietojen jäsentäjänä

Soveltuvuus: nuoret tai aikuiset VALMA-opiskelijat, joiden koulutukseen nämä teemat kuuluvat.

Tehtävää voidaan soveltaa myös eri kouluasteille muokkaamalla tehtävänantoa oman ryhmän opiskeltaviin sisältöihin sopivaksi.

VALMA-koulutuksen aikana opiskelijat saavat paljon tietoa ammatinvalinnasta sekä yhteiskunnasta ja työelämästä. Koska tietoa on paljon, opiskelijan on usein vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja sitä, miten se vaikuttaa hänen omaan elämäänsä. Varsinkin aikuiselta vaaditaan kuitenkin päätöksentekoa oman elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen ja vastuunottoa näistä päätöksistä. Tämän tehtävän tarkoitus on rakentaa irrallisista tiedoista kokonaisuutta, auttaa opiskelijaa ymmärtämään asioiden merkityksen omassa elämässään, tunnistamaan olennaiset asiat ja muistamaan ne, kun opittuja asioita kerrataan tarinaa kirjoittamalla. Monet eivät halua puhua omista asioistaan ryhmän kuullen, mutta tarinaan he voivat kirjoittaa omia tunteitaan ja ajatuksiaan toisen henkilön nimissä niin paljon kuin haluavat. Tämä etäännyttäminen edesauttaa kuulluksi tulemista ilman kasvojen menettämisen pelkoa.

Tarinaa kirjoitetaan parin kanssa tai kolmen hengen ryhmässä Google Docs -dokumenttiin, joka palautetaan ryhmän moodleen. Näin opitaan samalla yhdessä tekemistä ja ryhmätyötaitoja sekä digitaitoja. Tehtävän aluksi luodaan henkilöhahmo toiminnallisin menetelmin ja lopuksi se puretaan esim. näyttelemällä, tekemällä videon tai sarjakuvan.

Tehtävän ohjeet täydentyvät ryhmän moodleen sitä mukaa kuin asiat tulevat esille koulutuksessa.

Esimerkkitarinoiden tämänhetkisiä versioita löytyy täältä ja täältä.

Kesto: 2 oppituntia

1. Teeman sisäänajo:

Opettaja näyttää kuvia kasvoista eri tunnetiloissa. Voi käyttää myös Mielenterveysseuran tunnekortteja:

2. Oppilaat voivat esittää pikku ryhmissä tunteita korttien avulla ja toiset arvaavat mistä tunnetilasta on kyse.

3. Opettaja ohjaa oppilaita miettimään mitä tapahtuu jos tunne on voimakas? Mikä sinulle on tapahtunut jos olet ollut tosi vihainen tai surullinen? Missä se tunne tuntuu ja miten konkreettisesti? Sydän hakkaa? Kädet tärisevät? Miten tunteiden kanssa voi toimia?

Sen jälkeen opettaja näyttää kuvia konfliktitilanteista, voi käyttää apuna esimerkiksi Kepeli-hankkeen negatiiviset vuorovaikutustilanteet-kortteja (tosin niissä toimijat aikuisia,)

Opettaja voi laittaa googleen kuvan "riita ja lapset" ja näyttää sopivaksi katsomiaan kuvia.

Voi käyttää myös Kate Bushin videota Among angels, mitä siinä tapahtuu, mitä tunteita se herättää oppilaissa.

https://www.kaksplus.fi/perhe/vanhemmuus/mista-asioista-vanhemmat-saavat-olla-eri-mielta-lapsen-edessa/

4. Tarina-osio: oppilaat kehittelevät ryhmissä mahdollisia konfliktitilanteita luokan kehittämälle hahmolle. He miettivät yhdessä mitä siinä tapahtuu ja muodostavat tilanteesta still-kuvan. Suunnitteluvaiheen jälkeen tilanteet puretaan, kierretään katsomassa muiden “kuvat” ja puhutaan yhdessä tilanne auki ja keksitään ratkaisu myös.

Jos oppilaat eivät tunnu keksivän itse tilanteita, opettaja antaa jokaiselle ryhmälle lappusen, jossa lyhyt konfliktitilanteen kuvaus:

1. hahmo ei halua tehdä läksyjä.
2. hahmo on ollut kännykällä viisi tuntia.
3. hahmosta on julkaistu kamala kuva instaan.
4. hahmon ystävät eivät kutsu häntä juhliin (esimerkiksi Halloween-juhlat).
5. hahmo puolustaa ystäväänsä koulussa, mutta kun itse joutuu kiusatuksi, ystävä väistyy.
6. hahmon äiti on epäreilu, syyttää hahmoa pikkusiskon tekemästä kolttosesta.
7. hahmon ystävä on kertonut jonkin salaisuuden kolmannelle osapuolelle.
8. hahmon koe menee huonosti, hän saa huonon arvosanan.
9. hahmoa ei kuunnella ryhmätyötä tehdessä, hänet on leimattu osaamattomaksi.
10. hahmo on ihastunut henkilöön ja tämä ei osoita kiinnostuksen merkkejä.

Soveltuvuus: Tämä sopii yläkoulun seitsemäsluokkalaiselle S2-opetukseen.

Seitsemäsluokkalaiset kertaavat sanaluokat. Tämä sopii osioon substantiivit. Erisnimistä tärkein on ihmisen oma nimi. Jokainen tutustuu omaan nimeensä monipuolisesti.

Ensin voidaan tutustua Suomessa annettuihin etunimiin. Väestörekisterikeskuksen sivujen avulla saa tietoa nimien yleisyydestä. Nimistä voidaan keskustella. Millaisia ne ovat? Mistä kulttuurisista asioista ne kertovat? Miksi nimi on tärkeä? Näin oppilaalle muodostuu ajatus, että nimet kertovat yhteiskunnan tarinaa mukanaan. Ne kantavat mukanaan myös yhteiskunnan arvoja.

Jokaiselle oppilaalle annetaan tehtäväksi haastatella vanhempiaan siitä, miksi he ovat saaneet juuri sen nimen, mikä heillä on. Nämä tiedot jaetaan muiden kesken. Tarkastellaan, millaisia eri syitä nimen antamiselle on ollut.

Oppilaillani saattoi olla nimi, joka oli annettu esimerkiksi jonkin sodan voittamisen kunniaksi. Tai sitten nimi merkitsi suoraan jotain omalla äidinkielellä. Nimi saattoi myös olla muisto kuolleesta sisaruksesta. Nimellä saattoi myös olla uskonnollinen tausta. Nimi saattoi kulkea suvussa perintönä.

Tästä keskustelua saattaakin laajentaa siihen, miten paljon tai vähän nimen antamisen perusteet eri kulttuureissa vaihtelevat. Mitä yhteistä lopulta löytyy? Keskustella voi myös siitä, millaisin perustein he itse voisivat kuvitella nimeävänsä.

IDEOITA JATKOTYÖSKENTELYYN

• Nimeen voi liittää myös draamaharjoituksia, kuten toiveiden kuja: Oppilaat muodostavat kädet ylös nostamalla ja vastakkain seisten kujan, jota pitkin kukin vuorollaan silmät suljettuina kulkee. Hänen nimeään lausutaan ystävällisesti eri voimakkuuksin kulkemisen ajan.
• Nimetä voidaan myös askarrella kunkin nimi pahvista tms. roikkumaan seinälle/kattoon/luokkatilaan. Oppilaille annetaan riittävästi aikaa tehdä omasta nimestään niin kaunis kuin mahdollista.
• Oppilaat voivat keksiä myös runon omasta nimestään. Tai luokkatoverinsa nimestä. Näitä voi kehitellä eteenpäin: Runosta voi tehdä kuunnelman. Ja jos nimen antamiseen liittyy jokin tarina, nimen antamisen voi toteuttaa tarinateatterin keinoin.