MUITA HARJOITTEITA

äänteet lautapelinä

Esimerkkinä äng-äänteen harjoitteleminen. Harjoitus sopii kaikille luokka-asteille.

Tässä harjoitteessa pelataan lautapeliä. Opettaja voi tehdä itse pelilaudan tai siihen sopivia asioita voidaan keksiä yhdessä oppilaiden kanssa.

Jokaiseen (joka toiseen, joka kolmanteen) ruutuun/palloon kirjoitetaan jokin sana, joka sisältää äng-äänteen, esim. langan, ongen, kengän, pingis, vangita, vingun, hangen... Oppilaat heittävät noppaa ja etenevät silmäluvun osoittaman määrän eteenpäin. Oppilaan joutuessa sanaruutuun, hänen pitää heittää noppaa uudelleen ja sanoa ruutuun kirjoitettu sana niin monta kertaa, kuin nopan silmäluku näyttää. Tämän jälkeen vuoro vaihtuu. Voittaja on tietenkin ensimmäisenä maaliin tullut pelaaja.

Tästä pelistä voi kehittää vaikka mitä versioita: aakkospelissä ruuduissa on eri aakkosia ja pelaajan pitää esimerkiksi keksiä suomen kielen sana, joka alkaa tai päättyy kyseisellä kirjaimella.

Yllättävä yhteispiirtäminen

Oppilaat piirtävät taitetulle paperille järjestyksessä opettajan ohjeen mukaan. Sitten paperi annetaan seuraavalle, joka kääntää puhtaan taitteen esiin ja piirtää taas opettajan ohjeen mukaan. Tehtävänä voi olla vaikkapa jonkin ammatti-ihmisen piirtäminen. siinä voi kuvata kehonosia, värejä, vaatteita, ilmeitä ja asentoa. Myös hahmon taustaa voi kuvailla, jolloin harjoitukseen saa yhdistettyä myös esimerkiksi rakennusten, kasvien ja eläinten nimiä.

Lopuksi ihastellaan yhdessä millaisia taideteoksia syntyi yhteisvoimin. Tämä harjoitus toimii hyvin jo ryhmäytyneen ryhmän kanssa. Tehtävä liittyy kielen ja kuuntelemisen oppimiseen, yhteistyön harjoitteluun ja ryhmäyttämiseen.

Millainen kortti minulla on?

Tavoitteena on ymmärtää mahdollisimman tarkasti kuvailua ja piirtää sen mukaisia elementtejä "suttupaperille". Soveltuu alkeiskielitasosta eteenpäin.

Harjoitukseen tarvitaan erilaisia kortteja, (esim. vanhoja joulukortteja), paperia ja esim. lyijykynät tai värikynät.

Osallistujille jaetaan paperia ja kynä. Harjoitteen vetäjä valitsee yhden kortin näyttämättä sitä osallistujille. Hän kuvailee mitä kortissa on, mitä siinä tapahtuu yms. Osallistujat piirtävät parhaansa ymmärryksensä mukaan.

Seuraavaksi ohjaaja näyttää korttinsa muille. Sitten hän nimeää kortissa olevat asiat eli kertaa kuvailussaan esille tulleet sanat. Lopuksi katsotaan millaisia kortteja osallistujat ovat piirtäneet ja löytyykö niistä ko. kortissa olevia asioita.

Kortin kuvailijaa ja korttia voidaan vaihtaa. Tällöin ohjaaja voi yhtenä osallistujana näyttää esimerkillään, ettei kyse ole piirustustaidosta, vaan kuullun ymmärtämisestä ja sanavaraston laajentamisesta.

Huoneleikki

Huoneiden kuvat ja kirjoitetut kirjoitus/äänneasut asetetaan näkyville. Kuvat käydään läpi toistaen ne opettajan perässä. Esim. a kitchen, a bedroom, a living room, a bathroom. Harjoite soveltuu myös muiden kielten kuten suomen oppimiseen.

Laitetaan huonekuvat/-sanat neljälle eri seinälle. Opettaja sanoo huoneiden nimiä sikin sokin ja oppilaat kääntyvät nenä-napalinjassa kohti tuota sanaa. Heti, kun silmiin osuu tuo huone, se pitää sanoa ääneen. Kun onnistuu tosi nopeasti, voi joku lapsista tulla huutelemaan sanoja.

Seuraavaksi opetellaan kysymään: "Where are you?" ja "I'm in a kitchen." Yksi osallistujista menee kankaan alle "piiloon" keskelle leikkitilaa ja muut kokoontuvat hänen ympärilleen ja kysyvät: "Where are you?" Sen jälkeen he hiipivät jonkin huoneen kuvan/nimen luokse, kukin haluamaansa paikkaan. Kun leikin ohjaaja sanoo: "Ei saa enää vaihtaa huonetta", piilossa olija valitsee jonkin paikan ja sanoo:"I'm in the living room." Sitten hän saan kurkata, jäikö joku pelaajista "kiikkiin". Jos jäi, hän tulee kankaan alle piiloon ja leikki alkaa alusta. Jos "huoneesta" jää kiinni useampi pelaaja, he tulevat kaikki kankaan alle miettimään ja sopivat uuden paikan yhdessä.

Pelissä voi olla ideana olla jäämättä kiinni, jolloin se/ne pelaajat, jotka ovat edelleen "vapaita" leikin lopussa, julistetaan pelin "Koskemattomiksi" (Untouchables).

Pelin saa näppärästi lopetettua ilman eripuraa, kun lopun häämöttäessä muistaa sanoa esimerkiksi: "Vielä kaksi kierrosta".

IDEOINTIHARJOITUS SARJAKUVAN TEKOON

Alla oleva harjoitus on tarkoitettu lämmittelyharjoitukseksi ja inspiraation lähteeksi, jonka avulla päästään sarjakuvan tekemisen alkuun. Sarjakuvassa voi olla tekstiä mutta yhtä hyvin tarinassa voi luottaa kuvien voimaan ja jättää puhekuplat ym. tekstiosuudet kokonaan pois. Jos piirtäminen tuntuu hankalalta, sarjakuvan voi tehdä myös valokuvien avulla. Tarvittaessa aikuinen voi auttaa kameran käytössä. Sarjakuvien piirtämisestä innostuvat yleensä jo 6-vuotiaat lapset eikä yläikärajaa ei ole.

Sarjakuvia voi piirtää, vaikka kielitaito ei vielä riitäisi sanalliseen kerrontaan. Kuvien avulla voi kertoa tarinoita ja tulla ymmärretyksi ilman yhteistä kieltä. Tarinoita ei voi kertoa “väärin”. Juuri hassut yhteensattumat ja absurdit juonenkäänteet ovat lapsista hauskoja. Yhteisten tarinoiden kertominen ja yhdessä hassuttelu lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmässä.

Materiaalit: piirustuspaperi, lyijykynä, viivotin, tussit, puuvärit tai kamera/tabletti/puhelin kuvaamista varten, tulostin

Ryhmä jaetaan niin, että jokaisessa sarjisryhmässä on 2-3 henkilöä.

SARJAKUVAN IDEOINTI:

Päähenkilöt:

Sarjisryhmäläiset kehittelevät apukysymysten avulla omissa pienryhmissä tarinan päähenkilöt

Nimi (esim. Olli)

Mitä hänestä tiedetään? (Ollilla on reikä sukassa, hän on 6-vuotias, hän inhoaa maksalaatikkoa, Ollilla on gerbiili...)

Missä (Olli on pulkkamäessä)

Kenen kanssa (gerbiilin kanssa, )

Mitä hänestä tiedetään? (gerbiilin nimi on Lilli)

Muita henkilöitä ja mitä heistä tiedetään?

jne.

Mitä sarjakuvassa tapahtuu?

Seuraavaksi kehitellään tarinan juonta. Yleensä parhaat tarinat syntyvä niin, että ryhmän jäsenet heittelevät nopeita ideoita.

1. Mikä on alkutilanne?

2. Mitä sitten tapahtuu?

3. Yllättävä käänne?

4. Tarinan loppu?

Tehkää tarinasta neljä pysäytyskyskuvaa pantomiimina (siis alkutilanne, mitä sitten tapahtuu, käännekohta ja loppu). Millaisissa asennoissa hahmot ovat, millaisia ilmeitä heillä on?

Sarjakuvan toteutus

Piirtäkää/kuvatkaa tämän harjoituksen pohjalta neljän ruudun sarjakuva. Tarvittaessa ruutuja voi olla enemmän tai vähemmän. Muistakaa vaihtaa välillä kuvakulmaa. Osa kuvista voi olla ihan läheltä (esim. kasvot lähikuvassa, jolloin ilme on tärkeä), osa kaukaa kuvattu, kuva olla myös ylä- tai alaviistosta nähtynä.

Verbitreeniä

Verbin perusmuodon löytäminen, sopii hyvin alakouluun ja miksei vanhemmillekin. Oppilaat ovat piirissä, yksi kerrallaan keskellä. Hän esittää (miimisesti) tekevänsä jotakin, esim. syö jäätelöä. Kysyy: Mitä minä haluan tehdä? Joku toinen piiristä vastaa jollakin toisella verbillä, esim. Sinä haluat hyppiä. Vastaaja siirtyy piirin keskelle hyppimään ja kysyy taas: Mitä minä haluan tehdä? Ja joku toinen vastaa: ”Sinä haluat ajaa pyörällä”. Ja vastaaja siirtyy keskelle ajamaan pyörällä.

4- luokan S2- ryhmäläisillä kesti hetken päästä vauhtiin, mutta olisivat sitten jatkaneet vaikka kuinka pitkään.