Kehollisuus

Monia asioita voidaan oppia liikkuen, leikkien ja omaa kehoa käyttäen. Kehollisuuden taustalla on kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä oppijana. Hahmotamme maailmaa kehon kautta ja ajattelumme rakentuu sen tiedon varaan, jota kehomme vastaanottaa ja tuottaa sekä siihen mitä tulkintoja aivot kehon viesteistä tekevät. Oppimistilanteessa oman kehon käytöllä vaikutetaan kehotietoisuuden vahvistamisen lisäksi myös aivojen kehittymiseen.

AISTIKANAVAT KÄYTÖSSÄMME

Keholliset työskentelytavat mahdollistavat useamman aistikanavan yhtäaikaisen käytön, jolloin oppiminen on konkreettisempaa ja tehokkaampaa. Samalla yhdistyy ryhmäläisten välinen vuorovaikutus jokaisen osallistujan omaan ajatteluun, tunteisiin ja toiminnallisuuteen. Oppimisen edellytykset, kuten toiminnanohjaustaidot, kielellinen kehitys ja tarkkaavaisuuden säätely, vahvistuvat.

VUOROVAIKUTUKSELLISTA OPPIMISTA

Uuden oppiminen on tehokkaampaa, kun se on aktiivista toimintaa ja vuorovaikutukseen perustuvaa eikä vain passiivista tiedon vastaanottamista paikallaan istuen. Kehollisissa työskentelytavoissa osallistuja hyödyntää lihasmuistiaan keskittymisen, ajattelun ja muistamisen tukena. Muuttamalla välineitä tai ympäristöä voidaan opittua asiaa soveltaa uudella tavalla ja saada sopivaa vaihtelua saman asian opetteluun. Erilaisten arkipäivän materiaalien ja välineiden käyttö oppimisessa rikastuttaa kokonaisvaltaisia kokemuksia ja sitouttaa sekä motivoi toimintaan. Ne inspiroivat osallistujaa ja ryhmää käyttämään luovuuttaan sekä vahvuuksiaan ja madaltavat kynnystä lähteä kokeilemaan.

PROSESSI TÄRKEÄMPI KUIN TULOS

Kehollisissa työskentelytavoissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tärkeää on nimenomaan prosessi ja mitä sen aikana tapahtuu, ei pelkkä lopputulos. Kehollisten työskentelytapojen tarkoituksena on helpottaa opettajaa, ei aiheuttaa lisätaakkaa. Ne eivät ole virkistäviä välipaloja, vaan niissä oikeasti opitaan ja opiskellaan. Keholliset työskentelytavat voivat olla myös avain oppimislukkoihin.