Opiskelijat kartoittavat koko siihenastisen elämänsä vaikuttavimmat fiktiivisten tekstien tuottamat elämykset.
Opiskelijat piirtävät oman sydämensä, jonka sisälle he piirtävät pienempiä sydämiä. Näihin pieniin sydämiin opiskelijat kirjoittavat vaikuttavimmat ja tärkeimmät tekstikokemuksensa.
Paitsi tekstit myös tekstilajit ja fiktiiviset roolihahmot sekä ihmiset tekstien takana - kirjailijat, näyttelijät... - voidaan merkitä sydämiin.
Jos alkuvaiheessa opiskelija kirjoittaa sydämeen ainoastaan tekstilajeja (esimerkiksi räppi, kauhuelokuvat), niin lajeista tehdään uusia sydämiä, joiden sisälle voi piirtää yhä pienempiä sydämiä. Näin varmistetaan, että kaikilla on harjoituksen päätteeksi mahdollisimman konkreettisia ja yksilöityjä tekstejä. On myös hyvä johdatella opiskelijoita kartoittamaan laululyriikkaa tai runoutta, koska on tärkeää, että jokaisella oman oma lempirunoteksti Runon tunne -kirjoittamisen pajassa.
Opiskelija löytää Runon tunne - blogiesseetä ja Kohtauksen anatomia -tehtävää varten itseään aidosti puhuttelevia tekstejä - tekstejä, joihin opiskelija tuntee jo valmiiksi omistajuutta ja on siksi motivoidumpi paneutumaan niiden tutkimiseen pitkäjänteisesti.
Opettaja näyttää opiskelijoille lyhyen virittäytymisvideon, antaa alustavan ohjeistuksen ja varmistaa, että käsitteet teksti ja fiktiivinen teksti ovat kaikille tutut (laaja tekstikäsitys: fiktiivinen teksti voi olla kirja, elokuva, musiikkivideo, kuunnelma, tietokonepeli...).
Aloitetaan diaesitys Sydämeni osuman sai . Diaesityksen alussa opettaja lukee Ilpo Tiihosen runon Lue minulle nuoruus sekä osittain tai kokonaan Satu Grünthalin pienoisesseen runosta. Molemmat ovat teoksessa Säkeilyvaara - Runouden käyttöopas (sivut 213 - 216).
Luetun runon merkitys Sydämeni osuman sai -tehtävälle avataan:
Samalla tavalla kuin runossa kaikki ikäkaudet ovat meissä, tekstit ovat meissä lähtemättömästi - ne ovat osa meitä.
Opiskelijat piirtävät omat sydänkuvansa. Kuvan voi piirtää paperille tai digitaalisella sovelluksella, esimerkiksi Canvalla.
Opiskelijat julkaisevat Omat sydänkuvansa ryhmän yhteisessä Kirjanmerkki-blogissa.
Satu Grünthalin essee
Kun monilukutaito ei riitä
sivu 215 - 216
Ilpo Tiihosen runo
Lue minulle nuoruus
sivu 213 - 214