Aito sisältö

tarkoittaa, että kirjoittajalla on analysoitavasta tekstistä aidosti jotain sanottavaa, ja siksi kirjoittamisprosessin ensimmäinen vaihe on ratkaiseva koko prosessin onnistuminen kannalta. Analyyttisessä prosessikirjoittamisessa kirjoittaja valitsee itse tekstin, josta haluaa kirjoittaa. Marchettin ja O'Dellin (2018, 15) mukaan tämä teksti voi olla mitä tahansa, missä on "beginning, middle and end that can be broken down into smaller pieces and studied". Kun kirjoittaja löytää innostavan ja merkityksellisen tekstin, hän lähtee tutkimaan sitä innostuneena ja kokee myös joskus vaivalloisenkin vaiheen, tekstin tutkimisen, merkitykselliseksi.

Jos olisin suunnitellut ainoastaan moduuli ÄI6 mukaisen kurssimateriaalin, olisin ehdottomasti antanut opiskelijoille täysin vapaat valita analysoitava teksti. Moduuli ÄI 4:n tavoitteita palvelee kuitenkin parhaiten se, että teksti valitaan kaunokirjallisuudesta. Opintojaksossa on kaksi erillistä pajaa, joita varten opiskelijat valitsevat kaunokirjalliset tekstit, jotka ovat jo lukeneet:

• Kohtauksen anatomia -pajassa valitaan proosateos, joka on luettu viimeksi lapsuudessa tai viime viikolla. Teoksen tärkein valintakriteeri on se, että kirja on tuottanut mahdollisimman ison elämyksen.

• Runon tunne -pajassa opiskelija valitsee yhden lempirunoistaan tai lempilauluteksteistään.
  
  

Pedagogisena ajatuksena on lyhentää sitä välimatkaa, jonka opiskelija Kirjallisuus 1 -moduulissa joutuu tekemään - muuntautumaan elämyslukijasta analyyttiseksi lukijaksi. Kun analysoitava teos on mieleinen ja jo elämyksellisesti koettu, vapautuu aikaa ja tilaa muulle, kuten esimerkiksi analyyttisen kirjoittamisen tai luovan asiakirjoittamisen oppimiselle. (Ks. Marchetti & O'Dell 2018).

Analyyttisen prosessikirjoittamisen opiskelun olen suunnitellut osaksi Runon tunne -pajaa. Tämä johtuu useammasta syystä:

1. Runossa versoavat kaikki kaunokirjalliset ilmaisut ja keinot.

2. Runoteksti on opetukseen ketterästi taipuva tekstilaji.

3. Mentoriteos Säkeilyvaara, joka näyttää miten paitsi runo myös essee voi lumota lukijan.

Keinot ilmaista sisältö

tarkoittaa analyyttisessä prosessikirjoittamisessa, että opiskelijalta ei vain voivotella omaäänisyyttä vaan omaäänisyyden etsimiseen panostetaan ja sitä tuetaan prosessin jokaisessa vaiheessa. Yhtäkään tekstin tuottamiseen liittyvää vaihetta ei ohiteta nopeasti eikä pidetä vähemmän tärkeänä.

Tässä verkkomateriaalissa laulutekstin valinnasta valmiiksi esseeksi on ajallisesti monen oppitunnin matka. Laulutekstiin palataan yhä uudestaan ja uudestaan, siitä kirjoitetaan niin tajunnanvirtaa kuin proosaa. Laulutekstistä suunnitellaan analyyttisiä väitteitä jo hyvissä ajoin ennen varsinaisen esseenkirjoituspajan alkua.

Prosessissa keskeinen opettaja on mentoritekstit, jotka tarjoavat kirjoittajalle mahdollisuuden oppia havaitsemaan tekstilajille ja kirjoittamiselle ylipäätään ominaisia ilmaisukeinoja sekä lukemaan analyyttisesti.

Tässä materiaalissa on useita mentoritekstejä. Runon tunne -pajassa keskeisenä mentoritekstinä on pienoisesseeteos Säkeilyvaara. Runouden käyttöopas (WSOY, 2016). Kohtauksen anatomia -pajassa on myös monia mentoreita, keskeisinä Kohtauksen anatomia -tehtävän kolme kirjailija-käsikirjoittajaa, jotka paljastavat ratkaisunsa ja avaavat kirjoittamansa kohtauksen kirjoittamisprosessia.

Varsinaista oppikirjamaista, pedagogisesti jäsenneltyä tekstiä tässä materiaalissa ei ole lainkaan. Siihenkin on syynsä. Suurin osa teksteistä tarjoaa paitsi tietoa myös intohimoa kaunokirjallisuuteen, ja siksi kirjoittajia on kirjava kattaus akateemisesta äänistä alakulttuurien ääniin. Materiaalissa se näkyy myös niin, että samalle asialle on annettu eri nimityksiä. Koulussa puhutaan tekstilajeista, mutta teksteissä voidaankin puhua lajityypeistä. Sekin on hyvä opetuskeskustelun aihe - prototyyppitynnyrin ulkopuolella rehottaakin villi äänten sekamelska.

Iso osa jaksolla tarvittavasta tiedosta tarjoillaan Lukukahvilassa, jossa opiskelijat lukevat itsenäisesti monimuotoisia tekstejä: videoita, audioita ja alan kirjallisuutta. Jakson kolme lukukahvilaa on rytmitetty niin, että opiskelija kykenee muuttamaan sanan teoksi ja toiminnaksi eli käyttämään lukemaansa materiaalia lukukahvilan jälkeen luovissa kirjoitusharjoituksissa.

Olen halunnut tuoda materiaaliin myös paljon tunnetta, joka on kaunokirjallisuuden ydinmehua ja tarjoaa opiskelijoille elämyksiä ja kokemuksellisia oppimiskokemuksia. Tunteen ja tiedon yhdistäminen on lähtökohtana myös esimerkiksi videoSANAKIRJAssa, jossa 50 kirjailijaa on valinnut itselleen tärkeän, kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvän sanan. videoSANAKIRJA näyttää opiskelijoille, että tuolla jossain on ihmisiä, jotka ihan oikeasti tarvitsevat ja rakastavat käsitteitä hyperbola, tauko ja motiivi tai joilla on vapaus muodostaa omia kirjallisia käsitteitä niin kuin hyppy tai mahdototta.

Osa Kirjanmerkki-opintojaksolla kirjoitetuista teksteistä jaetaan ryhmälle perustettavaan blogiin, joka ryhmästä riippuen voi olla avoin tai suljettu. Näin opiskelija saa teksteilleen laajemman lukijakunnan kuin vain opettajan.

Plagiointihuolet voi analyyttisessä prosessikirjoittamisessa heittää syrjään. Jos opetus noudattaa analyyttisen prosessikirjoittamisen mallia, niin plagiointi on lähes mahdotonta - opiskelija valitsee vaikutuksen tehneen tekstin, suunnittelee oppitunnilla pääväitteet ja käyttää niitä esseessään. Hän ei tuota ulkokohtaista kloonia, joka perustuu olettamuksiin siitä, mitä opettaja haluaa.