Day 1: Matkustusrumba

Matkalle valmistautumista

Vasta lauantaina aloin toden teolla tajuta, että reissuun ollaan lähdössä. Ehdin viettää mukavan lauantai päivän lasten kanssa pelaten jalkapalloa (virhe...) ja uimassakin ehdittiin käydä. Lauantai-illan rutiineihin kuuluu Avara luonto, jonka lapset joutuivat katsomaan itsekseen, kun minä olin niin levoton pakkaamista ja matkaa miettiessäni. Pakkaamista hankaloitti se, että kävely sattui. Pelin tiimellyksessä yhdet pikku napparit napsahtivat kipeästi kesäkuun alusta asti oireilleeseen jalkapohjaan. Ja tietenkin juuri siihen kipeään paikkaan. Nyt taitaa mennä reissu nilkuttaen. Afrotanssista en kuitenkaan aio luopua!

En muista, että olisin koskaan valmistautunut matkaan näin hyvissä ajoin. Haalin kaupasta ja apteekista erinäisiä tuotteita, joita harvemmin tulee reissuun otettua mukaan. Aikaisemmille matkoille osallistuneet ovat koonneet listaa asioista, joita kannattaa ottaa mukaan. Esimerkiksi pyykkinarua ja henkaria en olisi ymmärtänyt pakata mukaan,

Illalla vielä tarkistin, että kakki matkustusasiakirjat ovat kunnossa ja järkytyksekseni huomasin, että olin printannut viisumin hakuohjeet, en omaa viisumiani. Printteri on takkuillut ja vaikka värikasetti vaihdettiin, ei se edelleenkään ole suostuvainen yhteistyöhön. Onneksi on ystävät. Kilautus kaverille ja homma järjestyi.

Matkasuunnitelmien muutoksia

Sunnuntaina kurvasimme kotipihasta hyvissä ajoin kohti linja-autoasemaa. Pitihän matkalla koukata se viisumi. Ehdimme ajaa parikymmentä metriä ensimmäiseen risteykseen, kun muistin että voi hyvä tavaton. Nyt se maskilaukku (perheemme käyttämä termi kosmetiikkaa ja hygieniatarvikkeita sisältävästä pussukasta) jäi lavuaarin viereen. Täyskäännös ja uusi yritys. Viisumin haku onnistui ongelmitta, mutta linja-autoasemalla onnistuin kehittämään paniikkikohtauksen, kun en löytänyt kukkaroa käsilaukusta, jonne katoaa mystisesti kaikki. No, kukkaro oli siellä missä pitikin. Haikeat hyvästit perheelle ja matkan ensimmäiselle osuudelle kohti Helsinkiä.

Linja-autossa katselin Makaaberit matkakohteet Afrikka-jakson, jossa osallistutaan muun muassa vodoun-seremoniaan Beninissä. Hurjan näköistä menoa. En oikein osaa sanoa mitä ajattelin asiasta. Siis lähinnä siitä miten asia jaksossa tuotiin esille. Mielenkiinnolla odotan, että päsen näkemään paikan päälle mistä on kyse.

Linja-auto oli ajallaan Helsingissä ja jäin hengailemaan lähtöselvityksen tuntumaan. Olin sopinut treffit kolmeksi. Lupasin viedä yhden kasillisen jalkapallovarusteita Beniniin. Homman piti olla ihan yksinkertainen. Sain kassin bagage dropin vieressä, sieltä laukku koneeseen ja Beninin päässä sitten Villa Karon henkilökunta ottaisi laukun hoitaakseen.

Lähtöselvitykseen odotellessa löysin ensimmäisen kanssamatkalaisen. Hänen kanssaan kävin syömässä ja tax free ostoksilla. Päätimme ostaa pienet viskipullot. Josko aamutöpsyt tyhjään mahaan auttaisivat. Ei kai siitä niin haittaakaan olisi.

Lähtöportilla tapasimme muita matkalaisia. Ja siitä se kaaos sitten alkoikin. Helsinki-Tukholma koneen ilmoitettiin olevan myöhässä. Päätimme lähteä ottamaan drinkit läheiseen ravintolaan. Lopulta selvisi, että koko lento on peruttu. Seuraavaksi haettiin laukut ja marssittiin tiskille selvittämään mitä nyt tehdään. SAS järjesti meille Scandic Helsinki Aviapolikseen yöpymisen. Saimme myös ruokavoucherit. Hotellille päästyäni laskeskelin olleeni 12 tuntia reissussa enkä sitten Vantaata pidemmälle päässyt.

Tukholman lennon peruuntuminen tarkoitti sitä, että emme ehtineet jatkolennoille. Hieman harmitti, kun muutama Finnairin kone lähti samoihin aikoihin Tukholmaan. Nyt ei auttanut muu kuin hyväksyä tiulanne, syödä, käydä nukkumaan ja alkaa selvittää asiaa seuraavana päivänä.

Kööpenhamina, Pariisi, Bryssel, Casablanca, Addis Abeba...

Maanantaiaamuna alkoi selvitystyö. Ei ole aivan yksinkertaista saada viittätoista ihmistä Cotonouhun pikaisesti. Illan infosta poiketen, nyt meille kerrottiin, että ryhmänä matkustus ei onnistu. Se oli kyllä tehty jo eilen selväksi, että meidät voi ripotella eri koneisiin ja sillä ei ole väliä miten, kun suurin osa meistä on toisilleen entuudestaan tuntemattomia. Aamupäivä meni selvitellessä. SAS etsi korvaavia lentoja ja me kommunikoimme Villa Karon henkilökunnan sekä matkatoimisto Adventuran kanssa. Ongelmallista oli se, ettei meitä saatu yhtenä ryhmänä mahtumaan lennoille. Tulisimme eri aikoihin Cotonouhun ja siellä taas meitä ei voida kuljettaa pimeällä eteenpäin.