Yleensä mammuteista puhuttaessa tarkoitetaan juuri villamammuttia. Villamammutti eli villakarvamammutti oli kylmiin arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutunut norsueläin. Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36 cm mittainen[1], ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi[2]. Villamammutin korvat olivat pienet[3] ja niiden pinta-ala vain 1/15 afrikannorsun korvista[4]. Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä[5], mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, afrikannorsun. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia[6]. Eläimen painosta oli pään osuus 12–25 %.lähde. Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4-2,7 m pitkät ja painoivat 45 kg[7], mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa kärsänsä avulla.
Villamammutin näköaisti lienee ollut melko huono,kenen mukaan kuten nykyisten norsujenkin. Mammutti painoi syntyessään ehkä noin 90 kg[8] ja sen korkeus oli 90 cm. Uroksesta tuli täysikokoinen vasta 40-vuotiaana ja naaraasta 25-vuotiaana[9]. Villamammutti eli jopa 60-vuotiaaksi[10]. Villamammutilla oli niskakyttyrä, jollainen on myös aasiannorsulla[11]. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5-8 cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki[12]. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30 cm pitkää, ja kyljissä oli 90 cm mittainen helma[13] samaan tapaan kuin myskihärillä. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia[14] ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli myös 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8-10 cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa[15].
Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä[16]. Mammuttien perheryhmissä oli 2-20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä[17]. Tavallisin mammuttiryhmä oli 10 yksilön suuruinen[18].
Nykyisistä norsuista villamammutti muistuttaa enemmän Aasiassa elävää aasiannorsua kuin afrikkalaisia norsuja. Villamammutin veren hapenottokyky oli luultavasti nykyisten norsujen hapenottokykyä parempi[19][20][21] niin että eläin pärjäisi paremmin kylmässä.
Säilyneiden mammuttien mahalöydöistä päätellen villamammutti söi enimmäkseen heiniä, sarakasveja<ref name="Lister_Bahn_2000_74"/><ref name="Geel_aproot_mamoth_last_meal">[www.chm.bris.ac.uk/~chidb/personal/content/paper27.pdf The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal] Bas van Geel, André Aptroot, Claudia Baittinger, Hilary H. Birks, Ian D. Bull, Hugh B. Cross, Richard P. Evershed, Barbara Gravendee, Erwin J.O. Kompanje, Peter Kuperus, Dick Mol, Klaas G.J. Nierop, Jan Peter Pals, Alexei N. Tikhonov, Guido van Reenen, Peter H. van Tienderen, Received 3 May 2007 Available online 28 March 2008, Quaternary Research 69 (2008) 361–376 </ref> ja ruohoja.
Lisäksi mammutit söivät kukkakasveja, pensaita, varpuja, sammalia, juuria ja syötäväksi kelpaavia puiden osia<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>.
Yhteenvetona voi todeta, että mammutin päiväateria oli yleensä 135-300 kg erilaisia heinämäisiä kasveja<ref name="Lister_Bahn_2000_74">Lister&Bahn 2000, s 74</ref>. Varovaisempien arvioiden mukaan mammutti olisi syönyt vain 180-250 kg päiväss[22]. Mammutti on saattanut käyttää syömiseen aikaa jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa<ref name="Lister_Bahn_2000_77">Lister&Bahn 2000, s 77</ref>. Villamammutin ruoansulatus oli melko yksinkertainen ja ainakin puolet ravinnosta meni sulamatta suolen läpi. Toisaalta villamamutti pystyi hyödyntämään melko monipuolista ravintoa. Mammutit eivät näytä yleensä syöneen puiden lehtiä, mutta niiden jätöksistä on löydetty jonkin verran jäännöksiä lepästä, koivusta, kuusesta ja lehtikuusesta<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>.
Esimerkiksi niin kutsutusta "Shandrinin mammutista" löytyi 290 kg ravintoa, josta 90 % oli heinää<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Mukana oli lisäksi hieman pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Jääkauden lämpimällä jaksoilla eläneestä "Jukagirin mammutista" on löydetty huomattava määrä pajun jätettä. Luultavasti mammutti söi pajun silmuja monien muiden eläinten tavoin keväällä, jolloin silmujen myrkkypitoisuus oli pieni. Säilyneistä mammuteista on löytynyt lisäksi muun muassa lapinvuokkoja ja puolukoita<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref> Monista Beringian seudun ja Amerikan mammuteista on löydetty kohtalaisesti ''Kobresia''-sarakekasvia, jota nykyisin kasvaa alpiinisella alueella ja muun muassa Mongolian kuivilla alueilla[23]
Mammuttien jäännöksiä löytyy lössikerrostumista, jotka syntyivät tuulisina, kylminä jääkauden aikoina, jolloin oli pölymyrskyjä. Mammutit elivät jääkaudella kuivalla, kylmällä kuiva-aroa muistuttavalla arotundralla. Alue oli puuton tai vähäpuinen. Se oli tuulinen ja talvella vähäluminen. Kasvillisuus vaihteli savannia muistuttavasta matalaan ruohikkoon ja aavikkoon. Siellä oli ainakin paikoin enemmän kasveja kuin nykyisillä niukkaravinteisilla tundrilla<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Suurin osa kasveista kasvoi vain lyhyen kasvukauden aikana. Mammuttiarolla oli kuivaa, ja kasvit kasvoivat nykyistä tundraa nopeammin ja runsaslukuisemmin<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Mammuttiaron kasvillisuuteen kuuluivat heinät, sarat ja pienet marunoiden tapaiset pensaat sekä ruohokasvit, joihin luetaan herneen, leinikin ja päivänkakkaran sukuiset kasvit<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Varsinkin arotundran lämpimimmissä osissa kasvoi muun muassa vaivaiskoivua ja vaivaispajua. Mammuttiaron eteläosissa kasvoi paikoitellen puita, kuten lehtikuusia ja koivuja<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />.
Arotundra muistutti jossain määrin nykyajan Etelä-Venäjän aroja, vaikka oli niitä kylmempi<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Esimerkiksi Wrangelin saaren normaalia lajirikkaampaa tundraa on pidetty arotundran jäänteenä. Kuivassa suolaisessa ympäristössä riitti mammuteille suolapitoista maaperää, josta se sai kivennäisiä. Yleensä kuivalla, mosaiikkimaisella mammuttiarolla oli kosteita keitaita, esimerkiksi virtaavaa vettä, josta mammutit saivat juodakseen. Joillakin etelään päin suuntautuneilla rinteillä kasvit kasvoivat eri tavalla kuin pohjoisrinteillä, ja niillä esiintyi arktisia keitaita. Föhn-ilmiö oli merkittävä lämmittäjä ja kasvillisuuden rehevöittäjä joillakin alueilla.
Nykyajan norsulla on helpointa pitkäruohoisessa ympäristössä, jota arotundra ei aina ollut. Mammutin kannalta parhaita elinympäristöjä lienevät olleen subarktiset arot tai metsäarot, joiden keskellä, lähinnä jokilaaksossa oli siellä täällä puita tai metsiä<ref name="Markova_Simakova_2001">[Eastern European mammoth distribution and environments during the Middle Valdai Briansk Interstade (33,000-24,000 BP)] A.K. Markova1, A.N. Simakova2, A.Yu. Puzachenko1, L.M. Kitaev. Institute of Geography of the Russian Academy of Sciences, Moscow, Russia.</ref>. Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty Ukrainan jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa[24]. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansien neliökilometrejä[25], Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla<ref name="Markova_Simakova_2001"/>. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti peuran tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta[26]. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.
Mammuttien esiintyvyys lienee vaihdellut huomattavasti elinympäristön kasvimäärien mukaan. Teoriassa yksi mammutti eläisi muutamalla hehtaarilla hyvätuottoista ruohomaata, mutta muutkin eliöt kuluttavat ruohoa. Tällöin keskimääräinen mamuttiaro saattoi elättää yhden mammutin viidellä neliökilometrillä, hyvällä alueella yhden mammutin neilikilometrillä, ja huonolla alueella yhden neliöpeninkulmalla[27].
Eräissä laskelmissa on väitetty mammuttien määrälliseksi tiheydeksi 0,1-4 mammuttia/km² eli samaksi kuin nykyisten aasian- ja afrikannorsujen tiheys[28]. Toinen lähde väittää Siperiassa eläneen 0,038 - 0,23 mammuttia/km². Eräs arvio väittää Siperiassa eläneen mammutteja tiheydellä 1 mammutti/10 km²[29], toinen 16 mammuttia 100 km².
Mammuttitiheys luultavasti vaihteli ajan mukana, kun ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat. Jotkut kiistävät tämänkin[30] ja väittävät mammuttien alkaneen hävitä vasta jääkauden loppupuolella. Joidenkin lähteiden mukaan mammutti olisi hävinnyt tai harvinaistunut huomattavasti jääkauden kylmimpänä aikana esimerkiksi Euroopassa. Toisten tutkimusten mukaan Pohjois-Siperian mammuttitiheys vaihteli ajan mittaan noin satakertaisesti.
Joidenkin tutkijoiden mukaan mammutin elinalue olisi supistunut jääkauden ankarimpana aikana ja ollut suurimmillaan jääkauden keskikylmissä vaiheissa[31]. Joidenkin tietojen mukaan mammutti katosi jääkauden kylmyys- tai kuivuushipun aikana 2 0000-15 000 vuotta sitten mm. Lenan jokisuiston läheltä Lenan jokisuiston tienoilta<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89">''Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost deposits in the Arctic region of Northern Siberia'', L. Schirrmeister et al.,Quaternary International 89 (2002) 97–118, tarkemmin s 108</ref>, jolloin Pohjois-Siperian laajoilla alueilla vallitsi hyvin kitukasvuinen tundra tai polaariaavikko<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89"/>. Paremmat olot mammutille olisivat olleet Pohjois-Siperiassa aiemmin happi-isotooppivaiheessa 3[32] noin 35 000-30 000 vuotta sitten ja erityisen hyvät 50 000-40 000 vuotta sitten, jolloin oli hyvin lämmintä ja kuivaa<ref name="Schirrmeister_2002_QI_89"/>. Kuiva arokasvillisuus palasi Pohjois-Siperiaan mammutille epäedullisen kylmän tundran jälkeen ajalle noin 14500-12500 radiohiilivuotta sitten[33][34]. Mutta se että mamutteja säilyi eniten pohjoisen arovaiheista, saattaa viitata vain siihen että ne säilyivät kylmillä aroilla pisimpään kuoltuaan, ja siihen, että mammutti eli myös suhteellisen kylmissä kosteissa oloissa[35][36].
Monia mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden ankarimmalta ajalta, jolloin laajat alueet olivat kylmää puoliaavikkoa ja/tai aavikkoa. Laajoilla alueilla kasvoi pääosin ruohoa ja heinää[37]. Eräiden tietojen mukaan mammutit elivät ainakin joskus melko lähellä mannerjään reunaa. Tähän viittaavat löydöt ja ajoitukset joiden mukaan mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden huippukaudelta Mckenzie-joen suistosta, Banksin saarelta ja luultavasti myös Melvillen saarelta melko läheltä valtavan jääkautisen laurentiden jäätikön reunaa<ref name="Harington_2005">[pubs.aina.ucalgary.ca/arctic/Arctic58-4-361.pdf The Eastern Limit of Beringia: Mammoth Remains from Banks and Melville Islands, Northwest Territories ] C.R. Harington, ARCTIC, Vol 58, No 4 (2005)</ref>.
On keskusteltu paljon siitä, miten oli mahdollista, että mammutit elivät kuivalla, kylmällä ja melko niukkatuottoisella arotundralla[38][39][40]. Joidenkin mielestä arotundra oli nykyistä tundraa ainakin osaksi tuottavampi ja/tai runsaslajisempi muun muassa lössilannoituksen takia. Kun tuuli kuljetti lössiä, kasvit saivat runsaasti ravinteita[41]. Tällöin mammutin syömän ravinnon määrä ja/tai laatu olisi ollut ainakin paikoitellen parempi kuin mitä nykyisellä tundralla yleensä on. Toinen vastaus on, että mammutti liikkui huomattavan laajalla alueella ravintoa etsien hieman nykyisten Namibin puoliaavikolle sopeutuneiden savanninorsujen, eli niin kutsuttujen "aavikkonorsujen" tapaan käyttäen hyväkseen normaalia runsaskasvuisempia keitaita. Venäjällä tehtyjen tutkimusten mukaan eroosio synnytti jääkauden aikana jokien viereen suuria balkoiksi kutsuttuja painumia, jotka keräsivät kosteutta mammuttien tarvitsemaa kasvillisuutta varten. Näihin kehittyi humukseltaan mustamultaa vastaava maannos, jossa saattoi kasvaa runsas niittykasvillisuus[42]. Jokien tulvatasangoilla oli rehevää kasvillisuutta, joka huokutteli mammutteja[43]. Toisaalta raskaat mammutit eivät pystyneet kulkemaan hyvin mutaisessa tai soisessa maastossa. Jääkauden kylmimpänä aikana mammutteja lienee Ukrainen seuduun mammutteja lienee eniten elänyt Itä-Euroopan tasangon keskiosan länsipuoliskossa, jossa periglasiaalinen aro tuotti maksimissaa 800-1700 kg/ha ja jokivrsien niityt enintään 2500 kg/ha[44]. Nykyisen tundrakasvillisuuden vuosituotanto on tätä luokkaa[45]. Niinpä tämän valossa ei ole mahdotonta, että mammutit olisivat eläneet myös kylmässä Beringiassa tai jopa Jakutian pohjoisosien jokilaaksoissa jääkauden kylmimpään aikaan.
On tehty laskelmia, joiden mukaan pienet 20-30 mammutin laumat saattoivat laiduntaa suhteellisen kuivissa, kasvibiomassan nettotuotannoltaan pienissä vain 500-1000 kg/ha luokkaa olevissa ympäristöissä. Tällöin lauma vaati 10,5 km² suuruisen alan ruohoa kasvavaa ympäristöä. Koska kasvillisuus oli laikkuista, lauma laidunsi noin 20-50 km² alalla.<ref name="Velichko_Zelikson_2005">[ww.sovraintendenzaroma.it/content/download/4930/63057/.../724_727.pdf Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Quaternary International 126–128 (2005) 137–151, Institute of Geography, Russian Academy of Sciences, Staromonetny 29, Moscow 109017, Russian Federation. Available online 1 July 2004, laskelma s. 143</ref>.
Esimerkiksi Wrangelinsaaren mammuttilöydöt onkin tehty pääosin jokivarsilta joko sen takia, että mammutteja on sieltä helpompi löytää, tai siksi että mammutit elivät jokivarsien lähellä[46][47]. Myös lähes kaikki Siperian mammuttilöydöt on tehty jokien tai rantojen läheltä[48]. Nykyajan norsutkaan eivät mene kauas juomapaikkojen läheltä, mutta saattavat vaeltaa vettä etsiäkseen jopa 30 km. Arotundra oli mosaiikki, jossa aavikkomaisten alueiden keskellä oli kosteampia niittyjä<ref name="Yurtsev_2000">[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-F&_user=10&_coverDate=01/31/2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=55e82715e27755cd970309e1a912c795&searchtype=a The Pleistocene “Tundra-Steppe” and the productivity paradox: the landscape approach] Available online 18 December 2000,Boris A. Yurtsev. Komarov Botanical Institute, Russian Academy of Sciences, St. Petersburg, Russia, doi:10.1016/S0277-3791(00)00125-6 </ref>. Esimerkiksi ajoittain veden alle jääneet tulvaniityt olivat hyvin tuottavia.
Jääkauden ympäristöt eivät liene kaikilla alueilla olleet niin kylmät kuin mitä perinteisesti on ajateltu. Esimerkiksi "Berezovkan mammutista" on löydetty kasveja, joita elää nykyään huomattavasti etelämpänä. Jääkaudella lienee mammuttien elinympäristössä ollut nykyistä lämpimämpää erilaisten ilmavirtausten tai pilvettömyyden takia.
Villamammutti näyttää Alaskassa viihtyneen melko lähellä jääkautisen mannerjään reunaa<ref name="Björn Kurtén_Tiede-lehti_2000_no7">[http://www.tiede.fi/artikkeli/186/jaakauden_euroopassa_komeita_elaimia Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä] Tiede 7/2000, Björn Kurtén, Mikael Fortélius</ref>. Jääkauden huippukaudella Alaskan heinäkuun keskilämpötila oli tyypillisesti + 3-6 °C. Tällöin villamammutin kylmänsietokyky lienee ollut sama kuin nykyisen myskihärän. Mammutin lisäksi suurista eläimistä hyvin pohjoisessa eli esimerkiksi villasarvikuono. Villamammutteja on löydetty Euroopasta ja Aasiasta alueelta, jonka eteläraja kuljee Pohjois-Espanjasta Italian eteläkärkeen ja Pohjois-Balkanin halki Kaukasukselle ja suunnilleen Araljärven halki Pohjois-Sahalinin leveyksille ja Kamtšatkan niemimaan pohjoisosan halki. Tämän mukaan Amerikassa eli villamammutteja lähinnä Alaskassa, Länsi-Kanadassa ja Pohjois-Yhdysvalloissa jopa New Yorkin seuduilla.[49] Villamammutti eli Euroopassa jopa Keski-Suomen ja Keski-ruotsin leveyksillä asti, ja Aasiassa jopa Jäämeren rannoilla asti<ref name="Pleistocene Bestiary">[http://archserve.id.ucsb.edu/courses/anth/fagan/anth3/Courseware/Pleistocene/6_Bestiary.html#Bison_priscus The Ice Age 6 - A Pleistocene Bestiary ] University of California 1998 Revised: 12/23/2003 george@id.ucsb.edu</ref>.
Pohjoismaissa mammutteja eli Etelä-Norjassa ja Keski-Ruotsissa sekä pohjoisessa Keski-Suomessa asti, joskin useimmat jäännökset ovat jääkauden hävittämiä.
^ Lister&Bahn 2000, s 72
^ Lister&Bahn 2000, s 72
^ Lister&Bahn 2000, s 72
^ Lister&Bahn 2000, s 72
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 80
^ Lister&Bahn 2000, s 69
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 70
^ Lister&Bahn 2000, s 70
^ Lister&Bahn 2000, s 70
^ Lister&Bahn 2000, s 68
^ Lister&Bahn 2000, s 86
^ Lister&Bahn 2000, s 86
^ Lister&Bahn 2000, s 86
^ [http://www.guardian.co.uk/science/2010/may/02/woolly-mammoth-antifreeze-blood Woolly mammoth's survival secret? Antifreeze blood] Ian Sample
^ [http://www.foxnews.com/scitech/2010/05/04/scientists-rebuild-wooly-mammoth-blood/ Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood By Andrea Thompson, Published May 04, 2010, LiveScience]
^ [http://arcticfocus.com/2010/05/05/scientists-rebuild-wooly-mammoth-blood/ Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood]
^ Mammutit, sivu 76
^ [http://hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_10_07.htm Chapter 7: Shandrin Mammoth]
^ Velicho&Zelikson 2005, [Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] Quaternary International 126–128 (2005) 137–151
^ Vuokko 2009, s 54
^ Vuokko 2009, s 54
^ Vuokko 2009, s 54
^ [http://www.plosbiology.org/article/info:doi/10.1371/journal.pbio.0060079 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth] David Nogués-Bravo,Jesús Rodrígue
^ Tiede 2006 syys- tai lokakuu
^ [http://www.plosbiology.org/article/info:doi/10.1371/journal.pbio.0060079 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth] Nogués-Bravo D, Rodríguez J, Hortal J, Batra P, Araújo MB, 2008 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth. PLoS Biol 6(4): e79. doi:10.1371/journal.pbio.0060079
^ Wetterich, S. , Kuzmina, S. , Andreev, A. , Kienast, F. , Meyer, H. , Schirrmeister, L. , Kuznetsova, T. and Sierralta, M. (2008): Palaeoenvironmental dynamics inferred from late Quaternary permafrost deposits on Kurungnakh Island, Lena Delta, Northeast Siberia, Russia , Quaternary Science Reviews, 27 (15), pp. 1523-1540 . doi: 10.1016/j.quascirev.2008.04.007
^ [New insights into the Weichselian environment and climate of the East Siberian Arctic, derived fromfossil insects, plants, and mammals, A Sher, S Kuzmina, T Kuznetsova, L Sulerzhitsky, Quaternary Science Reviews (2005), Volume: 24, Issue: 5-6, Pages: 533-569 ISSN: 02773791 , DOI: 10.1016/j.quascirev.2004.09.007
^ The late Pleistocene environment of the Eastern West Beringia based on the principal section at the Main River, Chukotka
Quaternary Science Reviews (August 2011), 30 (17-18), pg. 2091-2106
Svetlana A. Kuzmina; Andrei V. Sher; Mary E. Edwards; James Haile; Evgeny V. Yan; Anatoly V. Kotov; Eske Willerslev , 10.1016/j.quascirev.2010.03.019
^ [http://www.talkorigins.org/faqs/mammoths.html Woolly Mammoths Remains: Catastrophic Origins?] Sue Bishop
^ [http://www.talkorigins.org/faqs/mammoths.html#burns Woolly Mammoths: Suited for Cold?] Philip R. Burns
^ Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24
^ [http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-1C&_user=10&_coverDate=01%2F31%2F2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1591864724&_rerunOrigin=google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=9b731208e7224bf79e809ddbcf359249&searchtype=a Origin and causes of the mammoth steppe: a story of cloud cover, woolly mammal tooth pits, buckles, and inside-out Beringia] R. Dale Guthrie Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1-3, January 2001, Pages 549-574 doi:10.1016/S0277-3791(00)00099-8
^ The Last Giant of Beringia: The Mystery of the Bering Land Bridge, Dan O'Neill, s 135
^ Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24
^ [http://www.mammuthus.chat.ru/abstract02.htm#SYCHEVA THE ROLE OF LOCAL LANDSCAPES OF THE PERIGLACIAL FOREST-STEPPE ON THE RUSSIAN PLAIN IN THE FORMATION OF FOOD RESOURCES FOR MAMMOTH HERDS IN THE VALDAI TIME] S.A. SYCHEVA
^ Lister ja Bahn 2000, s. 30
^ ''Landscape, climate and mammoth food resources in the East European plain during the Late Paleolithic'', A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Institute of Geography RAN, Moscow, Russia - paleo@online.ru,The World of Elephants - International Congress, Rome 2001
^ CAVM
^ [http://www.radiocarbon.org/Journal/v37n1/vartanyan.html Radiocarbon Dating Evidence for Mammoths on Wrangel Island, Arctic Ocean, until 2000 BC] S. L. VARTANYAN, Radiocarbon Volume 37, Number 1, 1995, pp. 1-6. Copyright © 1995 by the Department of Geosciences, The University of Arizona
^ [http://www.mammuthus.chat.ru/abstract.htm#R.T.J. CAPPERS A RECONSTRUCTION OF THE LANDSCAPE ON THE BASIS OF PLANT REMAINS FROM THE MAMMOTH SITE NEAR ORVELTE (THE NETHERLANDS]R.T.J. CAPPERS & S. BOTTEMA
^ Lister ja Bahn 2000, aukeamat s. 152-153, s 154-155 ja s. 38-61
^ Tage Nilsson: The Pleistocene. Fig 21.19 sivu 492