Pleistoseenin joukkosukupuutto oli jääkautisten suurten eläinten, mm mammutin ja villasarvikuonon häviäminen 60000-5000 vuotta sitten. Suurin osa sukupuutosta tapahtui jääkauden lopussa luultavasti muutaman tuhannen vuoden sisään. Pleistoseenin lopussa noin 115000-11600 vuotta sitten vallitsi jääkausi ja metsästyksellä elävät kivikautiset nykyihmiset levittäytyivät maapallon eri kolkkiin. Niinpä joukkosukupuuton ajatellaan yleensä johtuneen metsästyksestä, ihmisten tuomista ympäristönmuutoksista mm metsänhakkuusta ja mukanaan kuljettamistaan taudeista. Mutta myös jääkauden lopun rajut ilmastonmuutokset supistivat jääkautisten tundra- ja ruohonsyöjäeläinten elintilaa.
Myöhemmästä joukkosukupuutosta on hyvä esimerkki joukkosukupuutto joka tapahtui, kun maorit saapuivat noin 700 vuotta sitten Esimerkiksi palkästään maalla kävelevä trutsinomainen jättilintu Dinornis Robustus hävisi 660-560 vuotta sitten. uuteen seelantiin. Niinpä Uuden-Seelannin linnut hävisivät sadan vuoden sisään siitä, kun maorit saapuivat sinne noin 700 vuotta sitten.
Näin meillä
on historialliselta ajalta todisteita ihmisen harjoittamasta lajien sukupuuttoon metsästyksestä.
Madagasgarin saaren asuttamiseen noin 2000 vuotta sitten liittyi samantapainen lajisukupuutto, jossa 15 lajia hävisi, mm laiskiaismaki, virtahepoja elefanttilintu. Ihmine lienee aiheuttanut joukkosukupuutot metsästäen ja/tai leveittämällä tauteja. lajien häviämisen syynä saattoi olla osin myös kuivuus
Nykyihminen, melko varmasto aboriginaalien edeltäjät, saapuivat Australiaan arviolta 50000 vuotta sitten, sen jälkeen kun nykyihmine oli alkanut levittäytyä ulos afrikasta joskus 90000-60000 vuotta sitten.
Monet australian suureläimet hävisivät arkeologisten ajoitusten mukaan noin 46000-45000 vuotta sitten.
. Tim Flannery uskoo suureläinten eli megafaunan häviämisen osin johtuneen ihmisen harjoittamasta metsänhakkuusta ja metsästyksestä. hänen mukaansa metsät harvinaistuivat australiassa, kun ihmiset hakaksivat ja polttivat metsää.
Tosin eräässä löytöpaikassa megafaunaa näyttää eläneen vielä 35000-3000 vuotta sitten. tämä viittaisia ajoitusten mukaan siihen, että ihminen ja monet suureläimet olisvat eläneet Australiassa runta rinann noin 20000 vuotta.
Mutta paikan ajoituksia vastustavien arkeologien mielestä paikka on huonosti kerrostunut siten että kerrostumat ovat sekoittuneet siten, että ylempien kerrostumien maata on tuhkunut elempiin kerrostumiin.
Tällöin löytöö ei kumoaisi väitettä siitä, että kivikautiset metsästäjä-keräilijäheimoihin kuuluneet ihmiset hävittivät suuren osan Australian suureläimistöstä 5000
vuoden sisään.
Oli yhteensattumaa tai ei, monat Amerikan eläimet hävisivät kun ihmiset saapuivat sinne. Toisaalta samaan aikaan oli käynnissä jääkauden lopun ilmastonmuutos, joka alkoi Böllingin lämpökaudella noin 14600 kalenterivuotta sitten. Jo tätä ennen noin 17000-15000 vuotta sitten jää oli sulanut huomattavasti. Apohjois-Amerikassa alkoi metsittymien jo n 15000 vuotta sitten. Suurten ilmastonmuutosten ketju päättyi noin 11600 vuotta sitten alkaneeseen holoseeniin. Noin 10000 vuotta sitten alkoi kivikautisten intiaanikulttuurien kehityksessä arkaainen kausi, johon liittyi metsästyksen merkityksen väheneminen keräilyn ja myöhemmin viljelyn merkityksen kasvaessa,.
Jos ilmaston muutos hävitti yksinään Amerikan suureläimistön, miksi se ei hävinnyt eiemmin esimerkiksi
noin 130000 vuotta sitten, jolloin hyvin kylmä Saale/Riss-jääkausi päättyi ja lämmin Eem-interglasiaali alkoi?
Suoria todisteita muinaisesta suureläinten tuhoutumisesta juuri ihmisen harjoittaman metsästyksen takia ei ole paljoa. Pohjois-Amerikasta on löydetty keihäänkärki eräästä mammutista tai biisonista.
Pohjois-Amerikan megafaunasta hävisi pleistoseenin lopussa/holoseenin alussa 73% eli noin 3/4. Kadonneita lajeja olivat mm Kolumbian mammutti, mastodontit , kamelit, pari hevoslajia ja jättiläislaiskiaiset.
[3] .
Samoin suureläimistön häviämisnopeuksista kiistellään, mutta usein ollaan sitä mieltä, että enin osa Amerikan suureläimistä hävisi noin 13000-7500 kalenterivuotta sitten niin sanotulla paleointiaanien kaudella.
Erään tiedon mukaan osa magafaunasta hävisi 11400 vuotta sitten, ja mastodontti ja mammutit 10900 vuotta sitten.[4] [5] .
[6] Toisen lähteen mukaan monet Amerikan eläimet katsoivat muutamassa tuhannessa vuodessa sen jälkeen, kun kun ihminen tuli noin 13000 vuotta sitten[7] ja eräs Etelä-Amerikan suureläin jo 13500 vuotta sitten.
[8] ja Etelä-Amerikan Megatherium americanum noin 7900 vuotta sitten, kun Toxodon planetsis noin 13000 vuotta ja Malrauchenia patagonica 13500 vs sitten. Pohjois-Amerikan karhulaji Arctodus simus hävisi 12800 vuotta sitten, ja sapelihammaskissa Smilodon fatalis 13000 vuotta sitten. villamamutti Mammuthus primigenius hävisi Amerikasta noin 10500 radiohiili?vuotta sitten. Muun muassa Alaskasta epäillään löydetyn muutamaa tuhatta vuotta myöhempiä suureläinten jäänteitä mm hevosia. Tämän mukaan pleistoseenin lopun joukkosukupuutto olis kestänyt eiemmin luultua pidenpään
[9] . Samaan aikaan kun Pohjois-Amerikan monet suureläimet hävisivät , monia säilyi mm wapiti ja ruskeakarhun alue laajeni, ja myös vasta saapuneiden isokauriiden ja hirvien alue laajeni.
[10] .
Amerikan mantereelta tehdyt löydöt hyvin varhaisista ihmistä ja löytöjen ajoituksesta ovat hyvin kiistanalaisia
ja harvoja. Nykyään on muotia väittää arkeologiassa, että ihmisä olisi asunut hyvin varhain Amerikassa.
Useimmat amerikasta löydetyt ihmisen ovat iältään korkeintaan 10000 vuotta, ja muutamat harvat kohtuulisen kiistattomasti radiohiilellä tai vastaavalla melko tarkalla menetelmällä ajoitetut 12000 vuotta vanhoja
[11] . Tämä sopii hyvin siihen näkemykseen, jonka mukaan
Ameirikassa asui ihmisiä noin 13000 kalenterivuotta/11200-10800 radiohiilivuottasyntyneen Clovis-kulttuurin alusta lähtien.
.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan hyväksy perinteistä clovis ensin-näkemystä. Joitain kalloja ja epätäydellisä luurankoja yms väitetäänkin hyvin vanhoiksi[12] , jopa 28000-70000 v ikäisiksi. samoin on väitety löydetyn noin 14000-4000 vuotta vanhoja työkaluja, tulisijoja jne. molemmilta Amerikan mentereilta. Nämä löydöt ovat kuitsnkin kiistanalaisa ja niitä ei ole paljoa. niinpä, jos Amerikassa asui ihmisä enen Clovis-kulttuuria, asutuksen on täytynyt olla hyvin harvaa. Joidenkin mielestä Amerikan intieenien geneettiset erot viitatavat kahteen muuttoaaltoon, joista toine olis tapahtunut kauen ennen Clovisin alkua.
Vanhojen esineiden iänmäärityksessä joskus käytetty aminohappoajoitus on kuitenkin hyvin epäluotettava ajoitusmenetelmä, koske se riippuu muun muassa lämpötilasta, kosteudesta ja kemiallisesta koostumuksesta ympäristössä. Radiohiiliajoitusta käytetäessä iät ilmaistaan joko "raakoina" kalibroimattomina radiohiilivuosina tai jolalin menetelmällä muihin iänmääritysmenetelmiin nähden kalibroituina kalenterivuosina.
Muutama Pohjois-amerikan vanhimmista luurangoista on ajoitettu radiohiilellä noin 10800-10000 radiohiilivuoden ikäisiksi[13] .
Esimerkiksi mammutti ja villasarvikuono alkoivat harvinaistua Euroopassa jo noin 30000
vuotta sitten luultavasti metsästyksen takia, jolloin näiden aelinalue oli eurraasiassa laajempana. Lajien elinaluetta supisti ensin jääkauden huippuvaiheen kylmyys ja kuivuus noin 20000 vuotta sitten. Tämän jälkeen jääkauden lopun lämpeneminen muutti kasvistoa ja ilmastoa sekä mahdollisti ihmisen vaeltamisen pohjoiseen. Suuri osa Euraasian suureläimistöstä hävisi jääkauden lopussa ja holoseenin alussa noin 15000-5000 vuotta sitten. Viimeiset Euraasian mantereen memutit elivät pelistoseenin lopussa tai holoseenin alussa Taimyrin niemimaalla noin 10000 vuotta sitten. Näihin aikoihin alue metsittyi ja ihmisiä vaelsi pian alueelle. Viimeiset mammutit elivät Jäämeressä olevalla Wrangelin saarella joskus 5000 vuotta sitten hieman enen ihmisen saapumista sinne.
Euroopan eläinten joukkotuho alkoi pleistoseenin lopulla, myöhäispaleoliittisen kivikauden kestäessä noin 60 000 vuotta sitten, ja päättyi holoseenin alussa[14]. Jääkauden päättymisen aikoina ilmasto aaltoili rajusti ja lämpimän kauden jälkeen tuli kylmä nuorempi dryas 11 000–10 000 radiohiilivuotta sitten. Tämä raju ilmaston vaihtelu saattoi vaikuttaa mammutin ja muiden eläinten elinympäristöihin. Mammuttia suosinut runsaskasvinen arotundra kuivine ilmastoineen hävisi. Wrangelin saarelta löydettiin arktiseksi hyvin runsas kasvilajisto ennen muinaisten mammutin jäänteiden löytymistä.
Noin 90 % arotundrasta hävisi Andrian Listerin mukaan 14 000-11 000 vuotta sitten, jolloin mammutti hävisi laajoilta alueilta.<ref name="ng1">National Geographic Suomi, Nro 5 2009, 28.5-24.6. kansiteksti Mammutti kloonaamalla henkiin?, artikkeli Ainutlaatuinen raportti: Lähes täydellisenä säilynyt mammutti tuo tutkijoille kiinnostavia terveisiä 40 000 vuoden takaa, sivu 15, teksti Tom Mueller, kohta Jättiläisten maa, sivu 23</ref> Ensimmäiset villamammutit lienevät kehittyneet Koillis-Siperiassa noin 400 000 vuotta sitten. Noin 120 000 vuotta sitten mammuttien määrä väheni nopeasti Eem-interglasiaalin alkaessa, mutta kasvoi taas viime jääkaudella. Noin 42 000 vuotta sitten pohjoisimmat ihmiset asuivat suunnilleen Pohjois-Ranska-Pohjois-Ukraina-Pohjois-Kazahstan-linjalla[15]. Mammutteja oli Etelä-Ranskan-Keski-Ukrainan-Pohjois-Mongolian ja Korean pohjoisrajan leveyksistä pohjoiseen.
Mammutti hävisi ensin etelästä, myöhemmin pohjoisesta. Mammutin häviäminen alkoi Länsi-Euroopassa ainakin 36 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="mex2">[http://www.nature.com/nature/journal/v431/n7009/fig_tab/nature02890_F3.html Pleistocene to Holocene extinction dynamics in giant deer and woolly mammoth] doi:10.1038/nature02890,</ref>. Monien jääkauden eläinten kanta pieneni Länsi-Euroopassa viime jääkauden huippuvaiheessa 20 000-16 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="mex1">Late Quaternery megafaunal extinctions in Europa end Northern Asia: new radiocarbon evidence, Anthony J. Stuart</ref>,. Mammutti kävi Länsi-Euroopassa harvinaisiksi noin 19 500 radiohiilivuotta sitten<ref name="mex2"/>. 18 000–16 000 radiohiilivuotta sitten mammutti katosi kokonaan eräältä tutkittavalta Länsi-Euroopan alueelta. Mammuttien harvinaistuminen johtui ehkä ilmaston kylmenemisen aiheuttamasta suuresta kuivumisesta. Ehkä lisääntyneen tuulieroosion vaikutus hävitti eläneiden mammuttien luita.
Noin 15 000 vuotta sitten mammutinmetsästäjät saapuivat Siperiaan[16]. Noin 15 000-14 000 radiohiilivuotta sitten mammuttien määrä putosi rajusti Keski-Euroopassa ja Ukrainassa<ref name="exmammoth1"/>. Noin 14 000 vuotta sitten mammuttialueen eteläraja oli Viron-Keski-Suomen leveyksillä. Keski-Euroopassa viimeistä edellinen mammutti eli 14 000 radiohiilivuotta sitten, samoin Ukrainassa kolmanneksi viimeinen ajoitettu. Mammuttien häviäminen oli nopeaa noin 14 000-12 000 kalenterivuotta sitten.[17] Mammutteja oli paljon Euroopassa vielä 13 000-12 000 radiohiilivuotta sitten. Ranskassa ja Britanniassa mammutit elivät hieman pidempään kuin Ukrainassa. Britanniassa mammuttien nopea häviäminen tapahtui juuri jaksolla 13 000-12 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="exmammoth1"/>.
Mammutti hävisi suuresta osasta Eurooppaa ja Aasiaa noin 12 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="mex1"/> ennen Allerödin alkua.<ref name="exmammoth1">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1040618204000837 The extinction of woolly mammoth (Mammuthus primigenius) and straight-tusked elephant (Palaeoloxodon antiquus) in Europe], Anthony J. Stuart, ScienceDirect, 10 November 2004</ref> [18], mikä vastaa suunnilleen 13900 kalenterivuotta sitten. Tällöin Allerödkaudella metsä levisi Euroopassa laajoille alueille.<ref name="exmammoth1"/>. Viimeiset keskieurooppalaiset mammutit elivät 12 700[19] radiohiilivuotta<!-- tarkista uncal vai cal bp ---> sitten Condoverissa Englannissa ja noin 12 000 Praz Rodetissa Sveitsissä.[20]. Esimerkiksi Eurooppa metsittyi laajalti 13 000-11 000 radiohiilivuotta<!--- tarkista onko uncal vai cal--> sitten[21].
On viitteitä siitä että noin 12 000-11 000 radiohiilivuotta sitten olisi Länsi-Euroopassa ollut vielä mammutille sopivia laajoja ruohostoja[22], ja näin ollen ilmaston muutos ei yksin selittäisi mammuttien tuhoa. Pääsyy mammutin häviämiseen olisi silloin nykyihmisen harjoittama metsästys[23]. Mammutti palasi Koillis-Eurooppaan vielä kylmällä nuoremmalla dryaskaudella noin 10.6–10 tuhatta radiohiilivuotta sitten eli noin 12 600-11 600 kalenterivuotta sitten<ref name="exmammoth1"/>. Pohjois-Aasiasta mammutti hävisi nopeasti 12 000 radiohiilivuotta sitten. Kiinasta se oli kadonnut jo noin 20 000 vuotta sitten[24]. Länsi-Siperian viimeiset mammutit elivät noin 13 800-12 600 kalenterivuotta sitten. Berelekhin mammutit hävisivät noin 12 900-11 600 kalenterivuotta sitten nuoremmalla dryaskaudella.
Euraasian viimeiset suuret mammutit on ajoitettu pohjoisimpaan Siperiaan Taymyrin niemimaalle aikaan välille 10 000–9 700 radiohiilivuotta sitten<ref name="Orlova_et_al_2001#>Chronology and environment of woolly mammoth (Mammuthus primigenius Blumenbach) extinction in northern Asia L.A. Orlova, Y.V. Kuzmin, A.J. Stuart, A.N. Tikhonov, The World of Elephants - International Congress, Rome 2001</ref>[25]<ref name="MacPhee_2002">[http://cio.eldoc.ub.rug.nl/FILES/root/2002/JArchaeolSciMacPhee/2002JArchaeolSciMacPhee.pdf Radiocarbon Chronologies and Extinction Dynamics of the Late Quaternary Mammalian Megafauna of the Taimyr Peninsula, Russian Federation] Ross D. E. MacPhee, Journal of Archaeological Science (2002) 29, 1017–1042 doi:10.1006/jasc.2001.0802,</ref> eli kalenterivuosina vuoteen 11 300-10 600 vuotta sitten. Dryaskauden aikaan Taymyrin niemimaalla oli vaivaiskoivua kasvavaa pensastundraa. Oli menossa jääkauden vaihtuminen lämpimäksi holoseeniksi. Pian tämän jälkeen 9 300 radiohiilivuotta sitten peittävä metsätundra levittäytyi alueelle. Kääpiömammutteja eli vielä 7 700-3 700 radiohiilivuotta sitten syrjäisellä, pohjoisella Wrangelinsaarella[26], jossa säilyi kylmä ilmasto ja jonne ei liene eksynyt ihmisiä pitkiin aikoihin.
^ http://www.wildmadagascar.org/conservation/historic_deforestation.html
^ [
]
^ Luut kivet ja tähdet, Chris Turney, Ursa 2007, s. 132
^ Turney 2007, s 132
^ Turney s 132
^ Kadoneet Jätit, Australian jättien katoamistemppu, National Geographic Suomi 2/2012, 23.2.2012, s 28
^ NG Suomi 2/2012 s. 27
^ NG Suomi 2/2012
^ NG Suomi 2/2012 s. 30
^ NG Suomi 2/2012 s. 28
^ Sulkakäärme s 50>
^ Sulkakäärme ja jaguaarijumala, Tampereen taidemuseo 1997, s 59, s 61-63 Ihmisfossiilit amerikassa, frederic Serre
^ Sulkakäärme 1997, s. 59
^ Verkkoviite | Osoite =http://www.wisente-rothaargebirge.de/pdf/quaterna.pdf | Nimeke =Überlegungen zu Wald, Mensch und Megafauna/Quaternary Park | Tekijä =M. Bunzel-Drüke, J. Drüke, H. Vierhaus | Tiedostomuoto =pdf | Viitattu = | Kieli =saksa
^ National Geographic Suomi 2009, numero 5, sivu 26
^ ng1, sivu 26
^ [http://books.google.fi/books?id=Pp5UVXs99UoC&pg=PA81&lpg=PA81&dq=condover+england+mammoth+bp&source=bl&ots=N2jvFsfn39&sig=Zv2POC1H8pH9HG7E6FGkoCePu90&hl=fi&ei=0T30SYyoG9qHsAas_5GJAQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1 Human Ecology at the end of the Pleicostene] #PPA85,M1figure 3.8 neil roberts the holocene an environmental history
^ [http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277379102000264 The latest woolly mammoths (Mammuthus primigenius Blumenbach) in Europe and Asia: a review of the current evidence] Quaternary Science Reviews, Volume 21, Issues 14-15, August 2002, Pages 1559-1569,1 February 2002
^ Lister&Bahn 2000, sivu 125
^ Lister&Bahn 2000, sivu 121
^ Kirjaviite | www=http://books.google.com/books?hl=fi&lr=&id=UZLuF1YXYTcC&oi=fnd&pg=PA257&ots=5nHWwnt-7N&sig=kys0VRSeisSmAAFUmUAKqzo0wXs#PPA265,M1., | Nimeke =Extinctions in Near Time, Causes, Context and Consequences | Tekijä = R. D. E. MacPhee | Selite= luku Late pleistocene megafauna extinction, sivu 265 | Julkaisija = Springer | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 9780306460920
^ Mammutin aika, sivu 148-149
^ Mammutin aika, sivu 149
^ [http://www.rhinoresourcecenter.com/ref_files/1275020474.pdf A REVIEW OF THE EVIDENCE FOR EXTINCTION CHRONOLOGIES FOR FIVE SPECIES OF UPPER PLEISTOCENE MEGAFAUNA IN SIBERIA] Lyobov A Orlova1 • Yaroslav V Kuzmin2 • Vyacheslav N Dementiev 1,3, RADIOCARBON, Vol 46, Nr 1, 2004, p 301–314