Muokkaus kesken!
Pääosin nappapiirin eteläpuolella Itä-Siperiassa ja Alakaskass akasvavia arokasveja Carex diriuscula (carex carex stenophylla ssp eleocharis),, Artemisia frigida<ref>Hopkins 1982, s174</ref>. Artemsia Frigida kasvaa Mackenzien suistossa ja Alaskan pohjoisrannikolal jopa 70 leveydellä, mutta vain paikoin. Carex diriuscula kasvaa paikoin lähellä Kolymajoen suistoa noin 70 leveysasteella.
Jääkaudella mahd chukotkan jäätikkövuorista pohjoiseen ei-nii aromaista kasvillisuutta, festuca lenensis, carex obsutata, pulsatilla multifida, potentilla arenosa, cerastium arvense, eritrichium sericium, arenaria capillaris ehkä jopa wrangelin saaren leveyksille asti.
Täällä niihin sekoittunut lynchis sibirica, ssp villulosa, erigeron compositus, poa abbreviata, artemisa richardsonii.<ref>Hopkins 1982, s176</ref>, Vuorille luultavasti ehkä carex supina ssp spaniocarpa, poa filiculmis, polygonum laxmannii, niin kuin xeropetrofyyttejä mm dracocephalum pulmatum, thynus oxydontus, alyssum obovatum, artemisa kruhsiana.<ref>Hopkins 1982, s176</ref>
Arolaji Festuca lenesis levisis Wrangelin saarilel ja tsukotkaan, muttei alaskaan ast<ref>Hopkins 1982, s176</ref>i
Itä-Siperian puoleisen Beringian pohjoisn osa lieenee ollut Pearyn maan tyyppistä polaariaavikkoa, jossa oli syvälumsilla alueilla ja
jokivarsilal keitaita. Etelään, kohtu wrangelin saaria, polaariaavikko muuttui dryas-kuivatundraksi ja kryofyyttiaroksi.
Kryoryyteista saattoi olla carex rupestris, kobresia mysoroides, carex hepburnii, koeleria asiatica, festuca auriculata, festuca brevissima. <ref>Hopkins 1982, s176</ref> Lisäksi kserofyytteja carex obsutata, carex diriuscula, calamagrostis purpurascens, selaginalla sibirica, aster alpinus.<ref>Hopkins 1982, s176</ref>. Kuivien rinteuiden alaosissa paikoin ehkä salix glauca ja etelämpänä salix alaxensis.<ref>Hopkins 1982, s176</ref> Tulvatasangoilla salix lanata, etelämpänä salix alaxensis.
Tulvatasankojen pajukuiden välissä harvaa yrttikasvillisuutta ja väriköstä kuiva-kosteaa niittyä: yrtti-ruoho/heinä? kasvillisuuta.
Yrttisamamltundra pohjoisempana suikeroa, etelässä puolisikeroa, kosteissa lumisujaisissa paikoissa salix polaris, cassipoe tetragona.<ref>Hopkins 1982, s176</ref>. varvut lisääntyivät etelään mentäessä. Ajoittauin märillä alamailla ruoho-saraniittyä, joissa ehkäö mukana suolakkokasveja.<ref>Hopkins 1982, s176</ref>
Itä-Siperian jokivarsien nykyiset arot
Siperian nykyiser arot ovat monesti jyrkillö etelärinteillä, jotka ovat muutaman sadan metrin korkuisia, mutta kilomtrejä leveitä.Jurtsev et al, 1975
Esim Jana- ja Indigirka-jokien arot eroavat tosisistaan, luultavasti jääkautisen vuoristojäätiköitymisen erotusvaikutuksen takia. Mm Stipa krylovii Jana-joella, muttei Indigirka-joella. Indigirka- muttei Jana-joela on Koeleria cristata<ref>Hopkins 1982, s 160, s 161</ref>. Daurian-Mongolian vuoristoarojen lajeja mm artemisa kruhsiana Ingigirkassa ja Kolymassa<ref>Hopkins 1982,, s 161</ref>
Yleisin nykyajan aromassiivien arotyyppi on tupassara-aro, jota luonnehtivat festuca lenensi, poa botryoides, helictotrichon krylovii, agropyron jacutorum<ref>Hopkins 1982,, s 161</ref> paikallisesti saattaa olla kasvien carex diriuscula (on sama kuin carex stenophylla), ja hieman vähemmän carex pediformis, ja rhozomatous agropyron karawaewii ja erilaisa yrttejä<ref>Hopkins 1982,, s 161</ref>
Petrofyyttiaro hyvin jyrkillä, usein vahvasti eroosion kuluttamilla paikoilla.
Potantilla tollii Jana-joen laskossa, orostachys spinosa, stalleria jacutica, artemsia burgulensis, thalcitrum fietidum<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref>, muitakin yrttejä ja joitain löyhätuppaisa rhizomatous ruohoja, esim calamgrostis purpurascens, agropuron jacutoru, agropuron karawaewii.
Niittyarot yleensäö kosteahkoilla paikoilla: mm metsien vieressä, alarinteillä ja painumissa.
Niiden kasvipeite yleensä katatvampi kuin muilla aroilla. Nissä esiintyy pensaita, esim salix bebbiana, rosa acicularis. Yksittäisä puita esim haapa, larix gmelinii ssp cajanderi<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref>. Muiden lajien mukana carex obsutata, carex supina, carex pediformis, poa botryoides, potentilla arenosa, aster alpinus.<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref> Mesokseerisä sammalia mm rhytidium rugosum, thuidium abietunum, tortula ruralis .
Aroilla ei yleensä lehtikuusta kuivan maaperä, lukuisten tulipalojen ja ruohojen aiheuttaman kilpialun takia<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref>.. Mutta arojen reunoilla harvoja lehtikuusia, pansiata salix bebbiana, rosa aciculari+ niittyarojan lajistoa<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref>. varvuista saattaa olla vaccinium vitis-idaeae sp minus, , ja aroreunan maasammal pääosin rhytidium rugosum.
Metsäarot eroavat selvästi muista Siperian kasvillisuustyypeistä: Taigasta jota luonnehtii esim leppä alnus fruticosa, koivu (b. exilis, b nana ) varvuista ledun decumbens, vaccinium, empetrum nigrum. sammal, jälälä mn spahnum. myöskään metsäaro ei muistuta slatnik-pensaikkoa, jossa on pinus pumila, alnus middendorffii jne. eikä myöskään tundramaista laaksojen kasvillisuutta, jolle ovat tyypillisä carex stans (carex aquatilis ssp stans), riophorum angustifolium, carex lugensa.<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>
Alin sademäärä ja suurimmat arot janan haara-alueella<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>., Sillä sijaitsevat esim Varhojansk ja Sakkyryr. Siellä kasvaa mm stipa krylovii, agropyrion cristatum, artemsia frigida jopa keskikaltevilla rinteillä ja mäkien päällä<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>..
Indigarkassa Inyali-joen ja Tabylyuakh-kylän lähellä
alavila mailla aroa, ei vain etelä- mutta myös itä ja länsirinteillä rinteillä ja terassiella 100-200m korkeuteen asti.
Eräällä alueella metsäaroa 30 km pitkin joen reunaa, 1-4 km leveänä kaistalena, aivan kuih Khangain alueella pohjois-Mongoliassa.
<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>. Täällä lehtikuusimetsä pohoisrinteissä, alarinteillä ja erilaislla painuma-alueilla.
Aroalauiella esiintyy varvuista vain puolukkaa vaccinium vitis-idaeae. sammal rhytidium rugosum.<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>
Täällä terassien yllä ja järvien rannoilla suuria routapolygoneja. Niiden keksutassa ja matalilla polygoniviivoilla arokasveja, mutta syvemmillä polygionirajoilla penaita ja lehtikuusia<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref>.
Siperian ja Khangain metsäaroilla metsää ei synny monien tulipalojen takia,.<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref>
Aroniittyjen suolakkokasveja kasvaa kutistuvien järvien ja kesäkuivien ravinien alueella: sooda ja sulfaatit synnyttävät maaperään suolakooren kesällä. Joissain paikoissa meeperä häiriinty suolaa etsivie havostan takia. Kasveja suola-alueila hordeum jubatum, puccinellia hauptiana, chanopodioum rostratum<ref>Hopkins 1982,, s 165</ref>.
Tasaisilla huipuilla, rinteillä ja satulaipiinoilla on tyypillistä selaginella sibirica, festuca auriculata<ref>Hopkins 1982,, s 165</ref>.
Tebulyakhin alueen aroilla kuiville alueilla tyypillisä jäkäliä, jotka ovat omiainsia myös puoliaavikoille. Cornicularia steppeae, diploschistes steppicus,, acarosphora schleicheri,
parmeria vagansa. Myös 7 aavikkoarojen jäkälälajia, mm dermatocarpon destertorum, endocarpon subfoliaceum, psora asiae-centralis.<ref>Hopkins 1982,, s 165</ref>.
Kanadan preerialle tyypillistä parmilietom chrorototae (parmelietum vagentis) esiintyy täällä.
Tebulyakhin aron suhteellisen tasaisilla alueilla kerilaisa arokasviyhdyskuntia, mm pienitupaista koeleritum cristatae, helicotrichetum krylovii ja matalaa saraa
caricetum diriusculatae. Etelän zonaalisia aroja vastaavia Koeleria-aroa kuivimmilla paikoilla.<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>. Näissä lajiköyhisä ympäristöissä vain noin 10 putkilokasvilajia, ja jäkäliä mm Parmelietum vagans<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>.
helictotrichon-aro Koeleria-aroa kosteammilla paikoilla, joskus helictotrichin-rioa niittyaroilla<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>.
Carex diriuscula rinteillä, järvien ympärillä, laajojen raviinien pohjilla, terassipintojen painumissa.<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>.
Suurupassaroje osin erosituineilla etelärinteillä: agropyron cristatum, agropyron jacutorum. Joskus artemisia frigida, chamaeorhodos grandiflora, stellaria cherleriae, oxytropis scheludjakoviae., jotka ovat tyypillisä myös vuoristoaroille.<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>. Vuoristo- ja subalpiinislla aroilla festuca auriculata.<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>.
Mutta alueen vuoristoaroilla myös runsaasti helictotrichon krylovii, carex pediformis, carex supina ssp spaniocarpa. ja selaginella sibirica.<ref>Hopkins 1982,, s 166</ref>.
InalyliTebulyakhin alueella 850 m korkeudessa vuoristoyrtti-festuca-salaginella-aroa. Selaginella 80% kaikesta siitepölystä. Puita 4%., josta eniten pinus pumila. Muut alnus fruticosa, larix, betula nanae, jotka tulleet kaukaa.<ref>Hopkins 1982,, s 167</ref>.
Kaikista siitepölystä yrtti-varpua 9&. tästä caryophyllaeae 57% artemisa 12%. Polygonuim, chenopodiaceae, luult 400 m laakson pohjalle asti kasvav chenopodium prostratum. Mutta alempana metsäaroilla otetuista nykyisistä siitepälynäytteistä itiöitä hyvin vähän, ja puiden siitepölyjä 10-40%. Puiden siitepölyissä nykyään eniten apinus pumila, alnus futicosa, larix, mutta vähän betule sect nanae. <ref>Hopkins 1982,, s 167</ref>
Yrtti-varpua 56-89% kaikista siitepölyistä. Artyemsia 15% - 79%, caryophyllacaea 8- 35%, grammineae 4-14 %, erictrichium jopa 14%. <ref>Hopkins 1982,, s 167</ref>
Inayli-Tabuliyakhin alueen ilmasto seudun kuivin ja lämpimin.<ref>Hopkins 1982,, s 167</ref> Lähellä Predporozhnayan sääasema. Vuoden keksilämpö - 14.6, mutta heinäkuussa 15,7. 10 asteen ylittävä lämpösumma 1207. Vuoden sademäärä 163, josta heinäkuussa 38 nmm. Kylmänä vuodenaikana loka-huhtikuussa sataa vain 20.2% keikesta sateesta. Lumen syvyys 26 cm.<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref>
Metsäaro Indigarkassa Tebulyakhin kylän lähellä;: larix cajanderi-metsää matalissa painumissa ja raviinien pohjilla.
Muualla aroa. Palnaneen metsän paikalal alix bebiana-pensaita<ref>Hopkins 1982,, s 161</ref>.
Eräs Indigarkan aro Inayli-joen suiston lähellä. Järven ympärillä painumassa laakson pohjalla arosaraa carex diriuscula , mesofyyttistä ruohoa hierochloa odorata, ja puolivetistä polygonum amphibium, Järven rannalla soodaa, kipsiä. Järven ypäräillä carex diriuscula-aro laajaskaalisessa polygonimaassa. Ylempänä kasvaa koeleria cristata. Lehtikuusien reunoilla helictotrichon krylovii-aroa<ref>Hopkins 1982,, s 162</ref>.
Toissikjaine ero etelärinteellä: helictotrichon krylovii, rhytidium rugosum. Runsaasti pulsatilla multifida. Yleismmät gramihoidit helictotrichon krylovii, poa botryoides, poa stepposa, carex obsutata. Myös salix bebbiana<ref>Hopkins 1982,, s 163</ref>.
.
metsäaro Yustan -Yurulakh-joen alajuoksun laaksossa Indigarka-joen oikealla puolella. Tultavastangolla alnus fruticosa, salix boganidensis. joen 1. terassilla polygonimaa-aroa, jossa carex diriuscula, + koehleria cristata + artemsia pubescens<ref>Hopkins 1982,, s 165</ref>. Ylemmillä lievesät etelään päin viettäviöllä alaruinteillä Koehreria-aroa, mutta matalissa painumissa helictotrichon krylovii-aroa. Lehtikuusta painumissa, painumissa paikoin salix berbbiana. Gyllyn lattialla carex diriuscula, - aroa ja halofyytteja, mm puccinallia haputiana, chanopudium prostratum, taraxacum dissectum. Pulsatilla multifida, xeromesofyyttistä niittyä.<ref>Hopkins 1982,, s 165</ref>
Yustan-Uyrulakhin vuoristometsäaroalueella palaneen lehtikuusikon yllä kasvaa koeleria-yrttiaroa ja salix bebbiana-pensaita niittyaron yrttien keskekllä.
sammal täällä rhytidium rugosum. lehtikuusimetsää kasvaa vain laasjkon 130 m korkealla terassilla, pohjoisruinteillä, jyrkänteiden painumissa. Korkeammalla subalpiinisella vyöhykeellä kasvaa alnus fruticosa, betula middendorffii. Ylempänä myös lehtikuusimetsä, joissa kääpiöpenas-sammalta, yrtti- dryas tundra-aroa, yhtti-sara-kobresia kryofyyttiaroa, yrtty-kääpiöpensas-sammaltundra, dryas tunturikasvillisuutta, paljaita kalliojyrkänteitä ja kivisiä maita.
Tebulyakhin kylän lähellä Predporozhnayan sääasema. Siinä vuoden keskilämpötila -14,6 C. heinäkuussa 15,7. Päivittäinen 10 bc ylitt'ävä lämpösumma 1207.
Vuoden sademäärä 163, josta heinäkuussa 38. Lumen syvyys 26 cm. Kylmän vuodenajan loka-huhti sademäärä 21.4% vuotoisesta.
Siperian aroalueitten paikkauntia esm Jakutsk, varhojansk, Sakkyryr, Oimjakon, Ust-Nera, Predporodznaya, Utust-Moma
Tyypillinen saattaa olla Sakkyryr (Batagay-Alyta) Jana-joen laaksossa napapiirin tienoilla. Vuodn keskilämpö -14,8, heinäkuussa 12,8 c.
Heinäkuussa iltapäivällä 1 pm 17, 4 c. Vuotuinne lämpötilanvaihtelu 53,7 10 asteen ylittävä lämpösumma lienene noin 1000.
heinäkuun keksim suhteelline kosteus 1 pm lienee noin 50%. Vuoden sademäärä 170,1., josta heinäkuussa sataa 44.5 mm.
<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref> . Kylmien kuukaisien loka-huhtikuun sademäärä % lienee noin 20-30%. Maksimi lumen syvyys noin 30 cm. Kuuraton jakso noin 64 päivää.<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref>
Janan ja Indigarkan arojen maannokset aromaannoksia. Pinta lähellä neytraalia (cincumneurtlal A-hotitz), alal hieman emäksisempää. (somewhar basic B-horitz)
<ref>Hopkins 1982,, s 167</ref> Huomuslähde juurien hajoaminen, ei turpeen kasautuminen. Base-kyllästyminen, erit Ca++. Yleensä 15-25 cm syvyydessä karbonaattihorisontti. Lov base-saturation capasity. humate-fulvate humuksessa, himines. silikaattiaines ei lajittunut. Tebulyakhin lähellä olevan koeleria-aron kasv8ipeite 60%, ja kasvimassa kuiva-aineena vain 2 sentneriä hehtaarilla.<ref>Hopkins 1982,, s 167</ref>. Vrt Ust-Moman lähellä vastava koeleria-aro 4 sentneriä/ha.
.
Kolyman haaraston aroalue.
Kolyman taiga-alueella ei ole nykyään suuria aroja. vain pieniä arolaikkuja esiintyy suurten jokilaaksojen etelärinteillä.
Kolyman arktiselta alueelta tunnetaan vain Carex supina ssp spaniocarpa-hemikryptofyyttiaro pingosta Kolyman deltasta.
Kolyman aroalueiden vähyys verrattuna janan ja ingigirkan runsaisin aroihin johtuu leudommista, runsaslumisista talvista. Vuoden sademäärä on 1,5-2,5 suurempi kuin Yanan-Indigirkan alueella. Niinpä etelärinteillä kasvaa arojen sijasta useammin lehtikuusta ja pinus pumila-pensaita.<ref>Hopkins 1982,, s 167</ref> kolyman arot ovat
hieman heikompi malli Yana-Indigirkan aroista.. Kolymankin aroilla esiintyy festuca lenensis, boa botryoides, calamagrostuis purpurascens, carex pediformis. Mutta halictotrichon krylovii, carex diriuscula, carex obsutatta, carex supina sp scaniocarpa ovat hyvin hrvinaisia.<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>
Anyin vuoret jotka ovat cherskiyn vuorista itään lähell'ä jäämeren rantaa, omaavat yleensä kseropatrofyyttiaroa. Mutta siellä esiintyy monia tsukotkassa esiintymättömiä kserofyyttilajeja, mm agropyron jacutorum, veronica incana, lappula echinata, campanula langsdorffiana, artemisia gmelinii ja artamisa dracunculus.<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>
Anadyrin jokialue
Varsinkin Anadyrin alueella arot ovat hyvin harvinaisia ja pieniä. Kasvillisutta luonehtii enemmän taihga ja pansaikko, slatnik.
<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref> ilmesto ei ole niin mantereinen ja sademäärä on 300-400 mm. Lunta on jopa 73 cm talvella, Mukhomornoyessa. Myös tuuli on kovempaa kuin yanan-Indigirkan aroalueella. Siellä tuulee talvella 0,5 m/s, ja keheionäkuussa 2 m/s. <ref>Hopkins 1982,, s 168</ref> Mutta Anadyrin suur slatnik-alueella tuulee tammikususa 4-7,6 m/s ja heinäkuussa 3,2-4,6 m/s. Anadyrin altaan heinäkuun lämpötioat vastavat taigavyöhykkeen pohjoisrajan oloja, ollen 12,5 c - 13,5 c. Etelärinteillä kasvaa yleensä pinus pumilaa, mitä suosivat talven syvä lumi ja leuto talvi<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>.
alueen arot esiintyvät yleensä crests of buttes, sokiinteän kallion ulkonemilla yleensä emäksisillä ja ultraemäksisisällä alueilla. Muutamia arolaikkoja spur of the algan mountains.
<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>Myös ust-belskiye mountains, Pakulnein vuoriston länsirinteellä, suurslaniki-vyöhykkeen ja eteläsien tundran välimaastossa.<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>
Tsukotkan tundra
Ilmasto ei ole täällä niin mantereine kuin minissa Itä-Siperian osissa. Sademäärä, varsinkin kesällä on alhainen.Lunta kertyy usein vähän. Etelärinteiden yläosat ja terassien reunat sekä kulluloiden huiput/niiden reunat ovat monesti lumettomia talvisin varsinkin länsi-tsukotkassa. Aromaista kasvillisuutta suosii myös veden poisvalunta. ELisäksi talvisn tulee etelästä voimakas, lämmin, föhniä muistuttava tuuli joka lämimittää alueen mantereen sisäosien laaksoja. alueen monet arokasvit ovat mmikrotermisiä viileän vuodenajan perennoja, jopa Wrangelin saarella. Nämä kasvit kehittyvät ennnen keskiksenä kuivuutta. alueen arokasvillisuutta edistää myös puiden vähyys (kylmyyden, kuivuuden takia).<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>
Etelärinteillä ja along swales jne arokasvillisus liittyy mtaliin pensaisinn, mm salix glauca, salix krylovii, salix pulchra, ja josksu betula exilis, jotka ovat tyypillisä tundran lajeja.<ref>Hopkins 1982,, s 168</ref>. näiltä paikoilta löytyy myös kylmää sietäviä boreaalisa lajeja, mm betula extremeorientalis, juniperus sibiricus, rosa acicularis, ribes triste, spiraea stevenii.
Hypoartktisia kääpiöpensaita/varpuja arcrtous/arctostaphylos aplina, empetrum nigrum, vaccinium vitis-idaea esiintyy rinteiden matalissa painumissa.
<ref>Hopkins 1982,, s 168. 169</ref> Rinteiden yliosissa arojen kanssa vaihtelee neljä muuta kasvillisuustyyppiä: kallioisten paikkojen harva kasvillisusu. Sitten keskikuivilla paikoilla carex obsutata/carex ruestris tai kobresieta, joissa paljon arpolajeja.
<ref>Hopkins 1982,, s 169</ref>. Yrtti-kppäiöpensas tundra-aroa esiintyy tuulenpeikäsmillä gravelly protrusions of the slopes, niitä luonnehtii Dryas puncatata joka vastaa Dryas octopetalaa.<ref>Hopkins 1982,, s 169</ref>, ja niittyarojan kesvit.
Lisäksi on kuivia-kosteita niittyjä, joita luonnehtivat bromus, roegneria (agropyron) ja matalat rosa acicularis-pensaat, joita
on maaoravien pesien burrows lähellä ja tasaavissa paikoissa.
alueen arot esiintyvät monesti ylärinteillä, jotka ovat kuivia, aurikoisia ja joiden maaperä on pääosin hienojakoista.ja vakaaat
<ref>Hopkins 1982,, s 169</ref> . Näitä alueita ovat low buttes of jyrkkien etelärinteiden, joissa
on kuivaa kesällä ja melkein lumetonta talvella.
Chukotkan arojen yelsimmät lajit ovat carex pediformis, carex obsutatta, carex supina sp scaniocarpa, calamagrostis purpuracsens, pulastailal multifida (anemone petens sp multifida), potentilla arenosa.<ref>Hopkins 1982,, s 169</ref> Alueen lämpimimmillä ja kuivimmilla aroilal esiintuy halictiotrichon krylovii ja darex diriuscula.<ref>Hopkins 1982,, s 170</ref>
Useimmat arolajit esiintyvät reliikkeinä harvoin , mm carex dririuscula, cerastium arcvense, helictotrichon krylovii, alyssium obovatum mikä on sama kuin alysslium americanium<ref>Hopkins 1982,, s 170</ref>.
Chaun bayn saarillakin aroja jyrkillä rinteillä ja hiekkaterassien kuivilla harjanteilla.
Rikkaampia aroja Helictotrichon, carex diriuscula, eritrichium sericium esiintyy enemmän smantereella.
Keski-tsukotkassa aroje esiinty amguema-Kuvertin vuorten rtrläossin laaskossa
mm festuca lenensis, poa filiculmis, dracocephalum palmatum, thymus oxydontus, polygonum laxamnnii. Laasko on joidenkin amphi-beringian alueel arokasvien mm carex obsutata, carex supina ssp scaniocarpa , silene repensa cerastoim arvenseitäraja.<ref>Hopkins 1982,, s 170. 171</ref>. Amgueman laaskon lähellä sääasema peravalnaya.<ref>Hopkins 1982,, s 170</ref>
perevalnayan kesilämpö --11,5. heinäkuussa 9.8. heinäkuussa kello 13 13 C. Amgueman laakson: Amguema, Perevalnua sää-asemat mm amgueman aemalla. heinäkuussa staa 61 mm. Kylmien kuukaisne sademäärä 57,1 mm loka-huhti.Vuotuine lämpötilanveihtelu kuuakausien keskilämpötilojen mukaan 38.8. 10 asteen yllä noin 134 astepäivää vuodessa. heinäkuun keksim suht kosteus 62%. Vuoden sademäärä n 422 mm. Lumen syvyys 49 mm.<ref>Hopkins 1982,, s 164</ref>
Amagueman vuoristoisessa jokilaaskossa muutaman kymmenen metrin läpimittaisa arosaarekekita:
halictotrichon krylovii- aroa ja halictotrichon-dryas-tundra-aroa.
Pääosin Amgueman arokaisteleet koostuvat kolmesta kasviryhmästä. 1. ruohotuppaita festuca lenensis josta monia asteita kryokseeriseen festuca auriculata:aan, halictotrichon krylovii, poa glauca, josta muotoja siirtyen kohti poa botryoidesi, calamgrostis purpurascens.
1) pitkiä rhizomatous sarat: carex obsutata, carex supina, kryokserofiilinne carex rupestris. 3) taprooted mätäsmäisi yrttejä eniten tuulen pieksämillä paikoilla, esim. eritrichium tshukotkarum, androsace ochotensis, minuartia obtisuloba.
Kuivimmilla rinteiden paikoilla syntyy aromaannos: karbonaattihorisonti kehittyy, vaika pohjakivi onkin hapanta. Vaikka meeperä on juuria täynnä, korkeampi kasvipeite on epäjatkuva<ref>Hopkins 1982,, s 171</ref>.. Korkeiden kasvien välissä selaginella sibirica, ja
jäkäliä. Rinteiden painumissa ja harvoin, terasseilla, arosarakasvillisuus on tiheämpä, ja sammalia Rhytidium rugosum, thuidium abietinum, tortula ruralis<ref>Hopkins 1982,, s 171</ref>, Molemmat yllämainitusta varienteista voivat muuntua kryofyytti-mikrorermisiksi carex rupestris-fetuca auriculata-aroksi, ja edelleen krypokserofyyttiseksi yrttikasvillusudeksi, jossa
on lisänä ruohoja.<ref>Hopkins 1982,, s 171</ref>. Kuivatundran tunnuskasvi dryas puncatata ei esiinny näillä aroalueila, luultavasti juurten kilpailun takia. Kosteammilla kuivatundran paikoilla on dryas-tundran välissä arosaarekekita, joissa
on halictotrichon krylovii, festuca lenensis, saroja, yrttejä, ja selaginella.
<ref>Hopkins 1982,, s 171</ref>
joitain mesokserofiilisiä ja kseropetrofiilisä kasveja esiintyy tsukotkan sisäosissa.
ovat tyypilisä arolille ja tundtra-aroile: potentilla arenosa, potentilla anachoretica, androsace septentionalis, calamagrostis purpuracsens, drana cinerea. Näitä ksvaa karbonaatti- ja emäskivissä. Näitä esiintyy kanjoneissa, tuntureilla, varsinkin maaoravien pesien lähellä ja lintujen olinpaikoilla.
.
.