{{Korjattavat 2012}}
[[Kuva:Ice age fauna of northern Spain - Mauricio Antón.jpg|thumb|right|260px|Arotundra oli parhaimmillaan puistomaista metsäaroa.]]
[[Kuva:TariatLandscape.jpg|thumb|right|260px|Kuiva arotundra saattoi olla hyvin kitukasvuista puoliaavikkoa niin kuin [[Mongolia]]n Tariatin alueella nyt.]]
'''Arotundra''' oli jääkauden aikainen kitukasvuinen kasvillisuus, jossa kasvoi lähinnä ruohoja, heiniä ja saroja sekä joskus pensaita ja puita. Kitukasvuisuus johtui kuivuudesta, kylmyydestä, ilman hiilidioksidin alhaisuudesta ja eläinten laidunnuksesta. Aron/aavikon ja tundran kasveja kasvoi mosaiikkina. Tundra muistutti enemmän vuoristojen kuivaa ja kivistä kuin nykyistä kosteaa soista tundraa.
Lunta oli talvella yleensä vähän. Arotundran kasvit kasvoivat tuulen kuljettamassa [[lössi]]ssä [[ikirouta|ikiroudan]] päällä. Maa oli kalkkipitoista. Kun ilma oli kuivaa, soita oli harvemmassa kuin nyt ja maa paikoin suolaista. Arotundraa on usein sanottu mammuttiaroksi, koska siellä viihtyivät [[mammutti|mammutit]], hevoset, peurat ja muut jääkautiset eläimet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.tiede.fi/artikkeli/186/jaakauden_euroopassa_komeita_elaimia | Nimeke= Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä | Tekijä= Kurtén, Björn | Julkaisu=Tiede |Ajankohta=7/2000 | Viitattu=19.11.2013 }}</ref>
Arotundran tyyppikasveja olivat muun muassa maruna, savikka ja lapinvuokko. Kosteammilla arotundran alueilla kasvoi myös puita tavallisesti paikallisina metsinä. Varsinkin jääkauden lauhoina, kosteina [[interstadiaali|interstadiaaleina]] arotundran paikalla oli laajalti avointa puistomaista [[metsäaro]]a. Arotundra katosi jääkauden päättyessä, kun ikirouta suli ja [[Jäätikön liike|virtaavien]] jäätiköiden kulutuksen aiheuttama lössin muodostus loppui. Pohjoisessa arotundra korvautui jääkauden lopussa vaivaiskoivikolla. Nykyisten Keski-Aasian arojen muun muassa [[Mongolia]]ssa on katsottu muistuttavan jääkautista arotundraa. Suomessa on säilynyt arotundran jäänteinä niin sanotun [[ruijanesikko]]-ryhmän kasveja [[suurtunturi|pohjoisen suurtuntureilla]], [[Kuusamon rotkolaaksot|Kuusamon rotkolaaksoissa]] ja [[meranratnatasvillisuus|meren rannoilla]].
== Vyöhykkeisyys ==
Laajasti sanottuna arotundra kattoi jääkauden huippukaudella Etelä-Ranskasta Itä-Siperiaan ulottuvan noin 40–50 leveysasteen pohjoispuolisen alueen<ref name="Hallanaro_2002_35">Hallanaro 2002, s. 35.</ref><ref>Lister & Bahn, s. 27.</ref><ref>[http://www.esd.ornl.gov/ern/qen/nerc.html Global land environments since the last interglacial.] Adams J.M. (1997). Oak Ridge National Laboratory, TN, USA.</ref><ref>[http://www.esd.ornl.gov/ern/qen/adams1.html Review and Atlas of Palaeovegetation: Preliminary land ecosystem maps of the world since the Last Glacial Maximum.] Adams J.M. & Faure H. (1997) (eds.), QEN members. Oak Ridge National Laboratory, TN, USA., Last updated 2002</ref> jossa esiintyi ikiroutaa<ref name="Eronen_1991_19_1993">Eronen 1991, s. 193, 199.</ref><ref>Koivisto 2004, s. 205.</ref><ref>Frenzel 1992, s. 120, s. 51, 49, 53, 57, 59, 61, 63.</ref> ainakin epäjatkuvana<ref>Velichko 1984, s. 76.</ref> ja oli ainakin paikoin lössiä<ref>Velichko 1984, s. 94.</ref><ref>Walter, Edwards ja Gross, s. 633–636.</ref> ja mammutteja<ref>Frenzel 1992, s. 60-61.</ref>. Puustoa oli niukasti<ref name="Hallanaro_2002_35"/>, lähinnä jokilaaksoissa ja vuorilla. Tällä alueella oli hyvin erilaisia ympäristöjä polaariaavikosta, tundrasta, arosta<ref name="Hallanaro_2002_35"/> ja metsästä aavikkoon. Oli myös näiden välimuotoja pensastundraa, metsätundraa ja metsäaroa sekä metsäaron metsätundran välimuotoa.
Nimitys arotundra liitetään varsinkin Ukrainan ja Keski-Siperian alueelle, lännessä oli kosteampaa. Läntisen Venäjän arotundra jaetaan yleensä neljään vyöhykkeeseen: pohjoinen tundramainen alue, Valko-Venäjän periglasiaalinen metsäaro, Ukrainan periglasiaalinen aro<ref name="Velichko3">Velichko 1984, s. 176, 177.</ref>. Tundramaisella alueella kasvoi oli paljasta maata ja yrttitundraa<ref name="Donsmaps">[http://www.donsmaps.com/images/vegzonesukraine.gif Dons Maps, vegetation Zones of Ukraine], alkup Soffer, World at 18000 BP</ref>, aroa, metsiä joissa lehtikuusta, mäntyä, koivua ja lisäksi hajanaisia suolakkokasviyhdyskuntia<ref name="Velichko3"/>. Oli sekä aro- että tundrakasvistoja<ref name="Velichko_1984_187"/>, yrttejä, [[Marunat|marunoita]], savikkakasveja<ref>Velichko 1984, s 187</ref>, koivissa paikoissa runsaasti yrttikasveja<ref name="Frenzel_1992_55">Frenzel 1992, s. 55.</ref>. Eteläisempi periglasiaalinen metsäaro oli yhä arktinen<ref>Velichko 1984, s. 18, s. 176, s. 177</ref> päätellen sopulin esiintymisestä, ja siellä kasvoi aromaista kasvistoa, lehtikuusta, mäntyä ja koivua sekä tundraa joissain kylmissä painumissa<ref name="Velichko3"/>. Niinpä tämä alue oli metsätundraa ja metsäaroa<ref name="Donsmaps"/>. Aromaiseen kasvillisuuteen kuului marunoita, yrttejä, savikkaa ja Ephedraa<ref name="Frenzel_1992_55"/>. Lössiä ja lössihiuetta 400–600 m merenpinnasta asti<ref name="Frenzel_1992_55"/>. Tätäkin vyöhykettä voidaan pitää lämpötilaltaan ainakin pensastundrana<ref name="Wiik_2002_68">Wiik 2002, s. 68.</ref> tai puistotundrana<ref>Kurten 1972, s 66-67</ref> ja Ukrainassa sen pohjoisosissa saattoi kasvaa korkeaa ruohoa ja puita<ref>Fagan 2008, s 48</ref>.
Tämän arktisen vyöhykkeen eteläpuolella oli periglasiaalinen aro, jossa saattoi olla suuria lehtimetsäsaarekkeita jokien varsilla ja vuoristoissa mm Etelä-Uralilla<ref name="Velichko3"/>. Arokasvillisuus oli marunaa, savikkakasveja, yrttikaveja ja suolakkokasveja<ref name="Frenzel_1992_55"/>. Muuten periglasiaalisen aron vuoristoissa oli tundraa, alavilla alueilla pelkkää metsää ja pensastundraa<ref name="Donsmaps"/>. Tämä vyöhyke ulottui idässä Etelä-Jakutiaan asti<ref name="Velichko3"/><ref>Frenzel 1992, s. 59, 57.</ref>. Se oli Länsi-Aasiassa harvakasvista, mutta Baikaljärven itäpuolella puita oli enemmän ja kasvillisuus peittävää<ref name="Frenzel_1992_55" />. Eläimistö oli pohjoisella periglasiaalisella arolla osin boreaalista, muun muassa hevosia, muuten sielläkin oli tyypillinen mammuttieläimistö<ref>Frenzel 1992, s. 61.</ref>. Jääkauden lopun ajan eli nuoremman dryaskauden arotundralle oli ominaista lyhyt kuuma kesä, pitkä kylmä talvi<ref name="Velichko_1984_187">Velichko 1984, s. 187.</ref>. Ilmasto muistutti etäisesti nykyajan Jakutian ilmastoa.
Etäisesti arotundraa muistuttavia alueita on Keski-Jakutian aroilla, niin kuin myös Janan, Indigirkan ja Kolyman jokialtaissa, joissa kasvaa metsätundraa<ref name="Velichko_1984_187" />. Kasvukausi oli lyhyt, kosteus ei riittänyt metsälle tundralla ja kosteus arolla. Jääkauden arotundralla aro- ja tundrayhteisöt kasvoivat erillään. Nykyajan Venäjän aroilla on havaittavissa arktinen kasvuaika talvella, tundra-aika varhain keväällä, metsäaika myöhäiskeväällä ja aroaika kesällä<ref name="Velichko_1984_187" />. Myös tundralta löytyyvät vastaavat vuodenajat. Niinpä aro- ja tundrakasvillisuutta saattoi kasvaa suunnilleen samoilla seuduilla<ref name="Velichko_1984_187" />.
== Ilmasto, maaperä ==
Arotundralla vallitsi [[mannerilmasto]], jossa vuotuiset lämpötilan vaihtelut olivat suuria. Oli usein hyvin kylmää ja/tai tuulista<ref name="Fagan_2008_41">''Pitkä kesä'', Brian Fagan 2008, s. 41.</ref>. Kesä oli lyhyt ja talvi pitkä. Tuuli kuljetti jäätikön ääreistä pölyä kauas jäätikön reunasta. Arotundran [[maaperä]] oli laajalti kalkkipitoisen pölyn, [[lössi]]n lannoittamaa ja painanteissa monesti [[suolamaa|suolaantunut]]<ref>Björklund & Vuokko 2009, s. 94.</ref>.<ref>''Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa'', Antti Reinikainen Raisa Mäkipää..., ISBN 951-31-1963-7, Tammi Helsinki 2000, s. 26.</ref>. Niinpä arotundran monesti [[kalkkimaa|kalkkipitoinen]]<ref>Koivisto 2004, s. 187.</ref> maaperä oli korkeintaan lievästi hapan, neutraali tai emäksinen/alkalinen. Zimovin mukaan arotundra ei eronnut välttämättä tavallisesta tundrasta niinkään kesä- ja sademäärän perusteella, vaan runsaan lössilannoituksen takia kasvavat arokasvit haihduttivat tundrakasveja enemmän, ja kuivattivat maata<ref name="Zimov_et_al_1995">Zimov SA, Chuprynin VI, Oreshko AP, Chapin FS, Reynolds JF, Chapin MC (1995) Steppe-tundra transition ± A herbivore- driven biome shift at the end of the Pleistocene. Am Nat 146: 765±794 32</ref>. Typestä oli laajalti pulaa<ref>Reinikainen 2000, s. 26.</ref><ref name="Hoffecker_Elias_2007_58">Hoffecker%Elias 2007, s 58, s 59, Alkuperäinen lähde Zimov et al 1995</ref>. Niinpä lössi ja eläinten laidunnuksen vaikutus selittää arotundran runsaan kasvillisuustuoton tundraan varrattuna<ref>[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277379112003939 Mammoth steppe: a high-productivity phenomenon] S.A. Zimov N.S. Zimov A.N. Tikhonov F.S. Chapin III, Quaternary Science Reviews Volume 57, 4 December 2012, Pages 26–45</ref>.
Kun maaperästä haihtui kosteutta, maannos oli kuiva ja hapekas, ei nykyisen tyyppinen soinen turvemaannos tai muuten kostea. Tällöin kivennäisiä irtosi nopeasti rapautuvassa maannoksessa, mikä tarjosi kasveille paljon ravinteita<ref name="Hoffecker_Elias_2007_58"/> Tämä mahdollisti kosteata tundraa suuremman biomassan tuotannon, mikä elätti suuria ruohonsyöjäeläimiä, jotka tuottivat kasveille ravinteita kuollessaan, ulostaessaan ja virtsatessaan<ref name="Hoffecker_Elias_2007_58"/>. Muun muassa mammutit tarvitsivat kivennäisiä, esimerkiksi kalsiumia ja natriumia<ref name="Leshchinskiy_2001">[http://en.sovraintendenzaroma.it/content/download/4805/62506/file/293_298.pdf The Late Pleistocene beast solonetz of Western Siberia:“mineral oases” in mammoth migration paths, foci of the Palaeolithic man's activity ] Leshchinskiy, S. V. La Terra Degli Elefanti–The World of Elephants: Proceedings of the First International Congress, CNR, Rome. 2001.</ref><ref name="haynes_2006">[http://134.197.10.103/Documents/colleges/anthropology/gary-haynes/Haynes_MammLandscapes_QI.pdf Mammoth landscapes: good country for hunter-gatherers ] Haynes, G. (2006), 142, 20-29.</ref>. Eläimet mm. biisonit sorkillaan myös mylläsivät maata kulkiessaan. Niinpä arotundran kasvilajiston uskotaan muokkautuneen laidunnuksen mukaan, niin kuin Jakutian nykyisillä arolaikuillakin<ref name="Werger_Staalduinen_2012_388">''Eurasian Steppes. Ecological Problems and Livelihoods in a Changing World'',Marinus J.A. Werger Marja A. van Staalduinen (editors) ,Springer varlag 2012, 2012 edition, ISBN 978-9400738850,ISBN 9400738854, Sarja Plant and Vegetation 6, Kohta Antopogenic impacts, s 388, 389</ref>.
Guthrien mukaan Beringian arotundra muistutti jääkaudella sataneen lössin takia laajalti enemmän ei-hapanta kosteaa tundraa, kuin nykyistä hapanta kosteaa tundraa<ref name="Hoffecker_Elias_2007_57">Hoffecker%Elias 2007, s 57</ref>. Ei-happamassa kosteassa tundrassa eli MNT:ssä maannos oli kalsiumrikas, hienojakoinen ja melko hapan. Runsasravinteinen MNT kasvaa enemmän myrkyttömiä, kalsium- ja muuten ravintopitoisia kasveja<ref name="Hoffecker_Elias_2007_57"/>.
Arotundraa luonnehti myös [[ikirouta]]<ref>Frenzel 1992, s. 49, 53.</ref>, jonka pintakerros suli kesällä kyllin, jotta kasvit saattoivat kasvaa<ref name="Hallanaro_2002_35"/><ref name="Swanson_2006">[http://arctic.synergiesprairies.ca/arctic/index.php/arctic/article/viewFile/341/374 Biogeographical Evidence for the Grass (Poaceae) Species of Pleistocene Beringian Lowland], David K. Swanson, ARCTIC VOL. 59, NO. 2 (JUNE 2006) P. 191 – 200</ref> mutta eläimet kulkea ikiroudan päällä. Monet kryogeeniset prosessit olivat kuivemmilla mantereilla alueilla harvinaisia, yleensä pakkasen aiheuttamia halkeamia<ref>Frenzel 1992, s. 120.</ref>. Arotundra ulottui nykyisen [[lauhkea vyöhyke|lauhkean vyöhykkeen]] leveysasteilla [[Eurooppa|Euroopasta]] [[Keski-Aasia]]an, [[Siperia]]an ja [[Alaska]]an asti<ref name="Lister_Bahn_2000_27"/> ja tästä itäänkin Arktisten saarten jäättömille alueille<ref>Eronen 1991, s. 199.</ref>. Varsinkin [[interstadiaali|jääkauden lämpimämpien vaiheiden]] aikana monet suuret kasvinsyöjäeläimet viihtyivät arotundralla<ref>Björklund & Vuokko 2009, s. 51.</ref>.
== Kasvit ==
[[Kuva:Artemisiafrigida.jpg|thumb|right|300px|Arotundran tyyppikasvi maruna ''[[Artemisia frigida]]''.]]
[[Kuva:Festuca vivipara - Berlin Botanical Garden - IMG 8540.JPG|thumb|right|300px|Itunata ''Festuca vivipara''.]]
Niinpä arokasveja ja tundran lajeja kasvoi rinta rinnan<ref name="Lister_Bahn_2000_27">Lister&Bahn s. 27</ref>
<ref>[http://www.clim-past.net/5/73/2009/cp-5-73-2009.pdf Late Glacial to Holocene environments in the present-day coldest region of the Northern Hemisphere inferred from a pollen record of Lake Billyakh, Verkhoyansk Mts, NE Siberia] S. M̈uller 1, P. E. Tarasov 1, A. A. Andreev 2, and B. Diekmann Clim. Past, 5, 73–84, 2009 www.clim-past.net/5/73/2009/</ref><ref>[http://www.clim-past-discuss.net/5/127/2009/cpd-5-127-2009-print.pdf Late Glacial and Holocene changes in vegetation cover and climate in southern Siberia derived from a 15kyr long pollen record from Lake Kotokel] P. E. Tarasov, E. V. Bezrukova, and S. K. Krivonogov, Clim. Past Discuss., 5, 127–151, 2009 www.clim-past-discuss.net/5/127/200</ref><ref>[http://www.sekj.org/PDF/anb44-free/anb44-042.pdf Alinlampi, a Late-Glacial site in the northern Karelian Republic] Yrjö Vasari, Oleg L. Kuznetsov, Nadezhda B. Lavrova,Tatyana S. Shelekhova & Annikki Vasari, Ann. Bot. Fennici 44: 42–55, ISSN 0003-3847, Helsinki 16 March 2007 © Finnish Zoological and Botanical Publishing Board 2007</ref><ref>[Palynostratigraphy of the Poozerie Glaciation (Vistulian) in Belarus] Geological Quarterly, 1999,43 (2): 203-212Yadviga YELOVICHEVA, Aleksandr SANKO</ref><ref>[http://kirj.ee/public Estonian_Journal_of_Earth_Sciences/2011/issue_3/earth-2011-3-147-158.pdf ate Glacial vegetation, sedimentation and ice recession chronology in the surroundings of Lake Prossa, central Estonia ] Kersti Kihno Leili Saarse and Leeli Amon, Estonian Journal of Earth Sciences, 2011, 60, 3, 147-158 doi: 10.3176/earth.2011.3.03 </ref><ref>Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Geology 1996, Nide 45,Nro 1, s 40 "Older Dryas chronozone", tässä alustava hyvä yhteenveto lajistosta</ref><ref>[http://folk.uib.no/ngljm/PDF_files/Henriksen_al_08_Boreas.pdf Intriguing climatic shifts in a 90 kyr old lake record from northern Russia] Henriksen, M., Mangerud, J., Matiouchkov, A., Murray, A. S., Paus, A. & Svendsen, J. I. 2008 (February): Intriguing climatic shifts in a 90 kyr old lake record from northern Russia. Boreas, Vol. 37, pp. 20–37. 10.1111/j.1502-3885.2007.00007.x. ISSN 0300-9483.]</ref>.
Monin paikoin tundrakasvit olivat enemmän [[vuoristokasvillisuus|vuoriston]] kuin tundran kasveja. Arotundran kuivimpien alueiden kasvit olivat niin sanottuja pioneerilajeja.
Arotundrakasvillisuus oli yleensä hyvin harvaa<ref name="Frenzel_1992_55" /> ja muistutti nykyistä kuiva-aroa, puoliaavikkoa tai kuivatundraa. Arotundra oli [[tundra]]a kuivempi ja melkein aina nykyisiä [[aro]]ja kylmempi avoin matala kasvillisuustyyppi, jossa kasvoi monin paikoin [[niitty]]mäisesti lähinnä ruohoja, heiniä, [[sara|saroja]] ja kuivilla alueilla [[maruna]]a<ref name="Velichko_1984_187" /><ref name="Frenzel_1992_55" /><ref name="Zazula_et_al_2007">Quaternary Science Reviews 26 (2007) 979–1003. ''Arctic ground squirrels of the mammoth-steppe: paleoecology of Late Pleistocene midden'', Elsevier 04/2007, Zazula, Grant D.; Froese, Duane G.; Elias, Scott A.; Kuzmina, Svetlana; Mathewes, Rolf W., 10.1016/j.quascirev.2006.12.006,</ref>, kuivilla paikoilla [[savikat|savikka]]a<ref name="Velichko_1984_187" /><ref>Koivisto 2004, s. 186.</ref> sekä joskus pensaita<ref name="Lister_Bahn_2000_74">Lister&Bahn s. 74</ref> ja paikoin puita.
Monesti Pohjois-Siperian ja Alaskan jääkautinen arotundra oli käytännössä kasviyhdyskuntien mosaiikkia, jossa esim. ylhäällä vuoristossa kasvoi kuivatundrakasvillisuutta, hieman alempana niityillä tunturisaraketta ja/tai lapinvuokkoa<ref>[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589405000049#gr7 Palaeobotanical evidence for warm summers in the East Siberian Arctic during the last cold stage] Frank Kienast, Lutz Schirrmeister,Christine Siegert,Pavel Tarasov, Quaternary Research, Volume 63, Issue 3, May 2005, Pages 283–300</ref>, etelärinteiden keskiosissa tuppaina marunan ja tupasheinien<ref>''Ice-age steppe vegetation in east Beringia''. Grant D. Zazula, Duane G. Froese, Charles E. Schweger, Rolf W. Mathewes, Alwynne B. Beaudoin, Alice M. Telka, C. Richard Harington, John A. Westgat, Volume 423, Issue 6940, pp. 603 (2003)| www.nature.com/nature, 603, Nature Publishing Group 2003</ref> tyyppisiä arokasveja, jokilaaksoissa kuivia ja kosteita niittyjä ja jokivarsilla märän ympäristön kasveja, joissain paikoissa dyynejä, suolakkokasveja jne<ref name="Zazula_et_al">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1040618205000595 Macrofossil and pollen evidence for full-glacial steppe within an ecological mosaic along the Bluefish River, eastern Beringia] Grant D. Zazula, Charles E. Schweger, Alwynne B. Beaudoin, George H. McCourtc, Volumes 142–143, January 2006, Pages 2–19, Third International Mammoth Conference, Dawson, Yukon, 3rd International Mammoth Conference http://dx.doi.org/10.1016/j.quaint.2005.03.010</ref><ref name="Yurtsev_2001">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277379100001256 The Pleistocene “Tundra-Steppe” and the productivity paradox: the landscape approach] Boris A. Yurtsev,Quaternary Science Reviews, Volume 20, Issues 1–3, January 2001, Pages 165–174, Beringian Paleoenvironments - Festschrift in Honour of D.M. Hopkins, http://dx.doi.org/10.1016/S0277-3791(00)00125-6</ref>.
Euraasiassa Kazahstanissa Semipalatinskin lähellä oli lämpimänä jääkauden kautena alemmilla, loivilla jokilaaksoterasseilla aroa, ylemmällä havupuita, jokilaakson terassien välisissä painumissa suota ja koivua/haapaa, samoin kuin jokilaaksojen tultatasangoilla, Kylmänä kautena alemmilla jokiterasseilla kasvoi koivu-kuusimetsän ja arokasvillisuuden mosaiikkia, ylimmällä terassilla vaivaiskoivua ja koivua sekä aroa,terassien välissä oli järviä ja soita, tulvatasangoilla kasvoi [[tyrni]]pensaita.<ref name="Rutter_Valichko_1997_127">''Quaternary of northern Eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments'', Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko P.M. Dolukhanov N. W. Rutter N.R. Catto, Quaternary International - The Journal of the international union of quaternary research..., INQUA, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182, s 128, s 129</ref><ref name="Kremenetski_et_al_1997">The latest pleistocene in southwestern Siberia and Kazakhstan, V.V Kremenetski P.E. Tarasov A.E.Cherkinsky, Quaternary International 1997, s 125-134, s 129</ref>.
Tyypillinen kylmän arotundran kasvi on karuilla mailla [[lapinvuokko]]<ref>Saarnisto, Taipale: Tulivuorista jääkausiin. WSOY 1991.</ref>. Kuivuutta, kylmyyttä taas luonnehti ''[[Artemisia frigida]]''. Erilaiset tuppaina kasvavat [[nurmikat]] ja heinät muun muassa [[itunata]] luonnehtivat arotundraa. [[Tunturisarake]] oli myös yleinen varsinkin [[Beringia]]ssa. Kosteammilla alueilla kasvoi erilaisia pajulajeja. Tundramaisessa Beringiassa ja Itä-Siperiassa Selaginella<ref name="Frenzel_1992_55" />. Arotundran kasvit voidaan laajasti katsoen jakaa ensinnäkin metsän ja niityn mesofyytteihin, joita oli lauhkeita termofiilisiä sekä mikrotermisiä eli tundrakasveja<ref name="Velichko_1984_173">Velichko 1984, s. 173. Alkup. artikkeli ''Late pleistocene vegetation history'', V.P. Grichuk</ref>.
Ensimmäisin kuuluu mm Polygonum persicaria, toiseen lieko ''[[Lycopodium alpinum]]'' ja mähkä ''[[Selaginella selaginoides]]''. Toiseksi oli mesofyyttisiä arokasveja lähinnä [[Chenopodium album]] ja varsinkin ''C. glaucum'' ja ''C. rubrum. Xerofyyttisiä arokasveja olivat ''[[Ephedra dustachya]]'' ja ''Artemisia''<ref name="Velichko_1984_173"/>. Nämä kuivakkokasvit veivät ilmaston kylmettyä tilaa vaivaiskoivulta<ref name="Gay_Saarnisto_2001">[http://lin.irk.ru/pdf/6706.pdf Mikulino and Valdai palaeoenvironments in the Vologda area, NW Russia] Valery Gey, Matti Saarnisto, Juha Pekka Lunkka, Igor Demidov Global and Planetary Change 31 2001 347–366</ref>. Kuivinta kautta ja aluetta luonnehtivat suolakkokasvit, muun muassa ''Kochia prostrata''<ref name="Velichko_1984_173"/><ref>[http://www.bretschneider-online.it/rda/rda_pdf/rda_31/rda_07_vinogradova_kiosak.pdf THE HOLOCENE PALAEOVEGETATION OF SOUTH WESTERN UKRAINE: A REVIEW] Olena Vinogradova, Dmytro Kiosak </ref>
Mutta Alaskasta Sewardin niemimaalta löydetty jääkautinen Kitlukin paleosoli näyttää olevan tasapainossa oleva yhdyskunta, jossa kasvoi sammalen päällä tunturisaraketta ja tundralle tyypillisiä ruohoja, ja jossa monista arotundran alueista poiketen oli maassa paljon typpeä ja fosforia<ref name="Goetcheus_Birks_2001">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S027737910000127X Full-glacial upland tundra vegetation preserved under tephra in the Beringia National Park, Seward Peninsula, Alaska] Victoria G. Goetcheus, Hilary H. Birks, Quaternary Science Reviews, Volume 20, Issues 1–3, tammikuu 2001, s. 135–147.</ref><ref name="Hofle_Edwards_Hopkins_Mann_Ping_2000">[The full-glacial environment of the Northern Seward Peninsula, Alaska, reconstructed from the 21,500-year-old Kitluk paleosol] Hofle, Claudia, Edwards, M.E., Hopkins, D.M., Mann, D.H., and Ping, Chien-Lu, 2000, Quaternary Research v. 53, n. 2., p. 143-153, doi:10.1006/qres.1999.2097</ref>.
Beringian arotundran tyypillisiä Festuca-ruohoja: nurmikat ''Poa botryoides'', ''Poa stepposa'', ''Poa arctostepporum'', ''Poa Glauca'', ''Calamagrostis purpurascens'', ''Helicotrichon krylovii'', ''Koeleria cristata'', ''Koeleria asiatica'' ja ''Elytrigia''-sukuisia vehnäruohoja. Sarojen joukossa oli monenlaisiin ympäristöihin sopeutuneita, esim. aito arokasvi ''Carex diriuscula'', niittyarojen kasveja ''Carex obtusata'', ''Carex rupestris'', tuppaina kasvavia saroja mm. ''Carex pediformis'', ''Carex filifolia'', ''Carex rossii'', ''Carex aenea'', ''Carex patasata'' jne. Kuivaan ja kuivaan/kylmään sopeutuneita lajeja olivat ''Artemisia'', ''Potentilla'', ''Astragalus'', ''Oxytropis''<ref name="Hoffecker_Elias_2007_30">Hoffecker & Elias 2007, s. 30.</ref>. Tunturikurjenherneen ja idänkaulankärjen tyyppiset herneen sukuiset kasvit olivat tyypillisiä jäätikön läheiselle alueelle, jossa sademäärä oli pieni ja maaperä neutraali<ref>[http://www.researchgate.net/publication/231341970_LATE_WEICHSELIAN_VEGETATION_CLIMATE_AND_FLORAL_MIGRATION_AT_EIGEBAKKEN_SOUTH_ROGALAND_SOUTHWESTERN_NORWAY/file/9fcfd506965bce3820.pdf Late Weichselian vegetation, climate and floral migration at Eigebakken], South Rogaland, southwestern Norway A Paus - Review of Palaeobotany and Palynology, 1989 - Elsevier</ref>, ja pulaa typestä. Näissä hernekasveissa on paljon eläimille sopivaa valkuaista.
== Eläimistö ==
Eläimet olivat yleensä aron ja tundran eläimiä, mutta myös metsäeläimiä esiintyi<ref name="Soffer_1985_153">Soffer 1985, s. 153, 155, 190.</ref>. Arotundralla eli eläinlajeja kaksi kertaa niin paljon kuin nykyisellä tundralla<ref>Fagan 2008, s. 63.</ref>. Esimerkiksi mammuttia<ref>Kurten 1972, s 72, s 75</ref> suojasi paksu turkki<ref>Kurten 1972, s. 75.</ref>. Kylmään sopeutumiseen liittyi myös mammutin pienet korvat ja lyhyt kärsä. Tyypillisiä olivat [[biisoni]]t<ref name="Kurten_1972_77">Kurten 1972, s. 77.</ref>, myskihärät<ref name="Kurten_1972_77" />, [[mammutti|mammutit]], [[peura]]t<ref name="Kurten_1972_78">Kurten 1972, s. 78.</ref> ja [[hevonen|hevoset]]<ref name="Lister_Bahn_2000_27"/><ref name="Lister_Bahn_2000_74"/><ref name="Kurten_1972_77"/> ja myös [[villasarvikuono]]<ref name="Kurten_1972_77"/><ref name="Eronen202">Eronen 1991, s. 202.</ref>. Kasvinsyöjäeläimet hyötyivät arotundran lössistä, koska saivat siitä tarvitsemiaan kivennäisiä. [[Napakettu]] viihtyi kylmemmillä alueilla. Sen sijaan [[Saiga (eläin)|saigaa]] tavattiin harvoin Pohjois-[[Siperia]]ssa. [[Luolahyeena]], [[luolaleijona]],[[luolakarhu]], susi ja ihminen saalistivat näitä eläimiä<ref name="Eronen202" />. Pienimpiä arotundran eläimiä olivat sopulit ja lapinmyyrä.
== Ajallinen ja paikallinen vaihtelu ==
Mosaiikkimaisen<ref>Zimov 1981</ref><ref>Ecological Change, Range Fluctuations and Population Dynamics during the Pleistocene, Michael Hofreiterl, *and John Stewart 2, Current Biology19, R584–R594, July 28, 2009 ª2009 Elsevier Ltd All rights reserved DOI 10.1016/j.cub.2009.06.030</ref> arotundran kasvillisuus ja kosteus vaihtelivat muun muassa eri alueilla, leveysasteilla ja aikoina.
Parhaimmillaan arotundra oli [[subarktinen|subarktista]] [[metsäaro]]a tai puistomaista aluetta, jolla puita kasvoi ruohoalueen seassa hieman samaan tapaan kuin Afrikan [[savanni]]lla tai [[Kanada]]n [[Aspen Parkland]]issa. Nykyään uskotaan puita kasvaneen joissain painumissa esimerkiksi
Alppien pohjoispuolella<ref>[http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17550870802349146 Alpines, trees, and refugia in Europe] Plant Ecology & Diversity Volume 1, Issue 2, 2008 Special Issue: History, evolution and future of arctic and alpine flora, H. John B. Birks & Katherine J. Willis, DOI: 10.1080/17550870802349146,</ref> ja jopa Norjan jäättömissä jokilaaksoissa<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Kuuset+sinnitteliv%C3%A4t+Skandinaviassa+j%C3%A4%C3%A4kauden+l%C3%A4pi/a1305556877435 Tutkimus: Kuuset sinnittelivät Skandinaviassa jääkauden läpi] Jani Kaaro, Helsingin sanomat 3.3.2011.</ref>. Arotundraa on sanottu usein myös ''mammuttiaroksi''<ref name="Lister_Bahn_2000_27" /><ref>Eronen 1991, s. 201, 199.</ref>. Täsmällisesti sanoen mammuttiaro kattoi myös ne alueet, joilla ei esiintynyt tundrakasvillisuutta kuten [[Etelä-Ukraina]]ssa. Hyvin kuivalla aavikkoa muistuttavalla arotundralla kasvoi [[savikat|savikan]] sukuisia kasveja. ''[[Ephedra distachya]]n''<ref>Marjatta Koivisto: Jääkaudet, 2004. s. 187.</ref> tyyppinen yrtti luonnehti kuivaa arotundran niittyä. Kuivempi arotundra suosi enemmän hevosta kuin mammuttia.
[[Viime jääkauden huippukohta|Jääkauden maksimin]] aikaan arotundralla oli laajojen dyynikenttien keskellä kosteita painumia ja jokilaaksoja, joissa oli muun niittyä ja kosteikkokasvillisuuttakin. Yleensä painumat olivat suolaisia, ja niissä viihtyi runsastuottoinen suolaa sietävien kasvien yhdyskunta. Mutta painumiin saattoi virrata vuorilta tai pulputa lähteestä makeaa vettä. Lössialueella kasvoi lyhytkasvuista aroheinää<ref name="Kurten_1972_68">Kurten 1972, s. 68.</ref>.
Vuorten rinteillä saattoi kasvaa pensaikoita tai metsiä, samoin jokilaaksoissa. Melko lämpimissä, kosteissa suolapainumissa saattoi olla kasvillisuudeltaan runsastuottoisia alueita. Vuorten juurilla olevat alueet minne valui vuorilta jäätiköiden ja lumien sulamisvesiä, saattoivat olla tuottoisia. Arotundran tuottoisuudesta ja kyvystä elättää [[Villamammutti|mammutin]] tapaisia suuria eläimiä on kiistelty tieteessä pitkään, mutta keskustelu siitä on nyttemmin jäämässä taka-alalle. Esimerkiksi mammutin tiedetään löydöistä päätellen viihtyneen jokivarsien lähellä, ei kuivimmilla alueilla.
Viime jääkauden keskivaiheilla oli suuria jäätiköitä, jotka kuivattivat ilmaa, mutta maan akseli oli kallelaan ja tuotti nykyistä lämpimämpiä kesiä Pohjois-Siperiaan. Pohjois-Siperiassa arotundra oli aromaisimmillaan noin 48 000–35 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="Kienast_et_al_2005">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589405000049 Palaeobotanical evidence for warm summers in the East Siberian during the last cold stage], Frank Kienast, Lutz Schirrmeister, Christine Siegert, Pavel Tarasov, Quaternary Research 63 (2005) 283–300, http://dx.doi.org/10.1016/j.yqres.2005.01.003,</ref><ref>[http://www.geo.fu-berlin.de/geol/fachrichtungen/pal/mitarbeiter/mueller/Verkhoyansk_Mountains.pdf Late Pleistocene and Early Holocene vegetation and climate history in the Verkhoyansk Mountains (Yakutia, Russia) derived from pollen records] S Müller, A Andreev, B Diekmann, W Zech - 2005 - geo.fu-berlin.de</ref>, eli silloin oli lämmintä ja kuivaa<ref name="Schirrmeister_et_al_2002">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1040618201000830 Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost deposits in the Arctic region of Northern Siberia] Lutz Schirrmeister, Christine Siegert, Tatyana Kuznetsova, Svetlana Kuzmina, Andrei Andreev, Frank Kienast, Hanno Meyer, Anatoly Bobrov, Quaternary International 89 (2002) 97–118 , s. 116.</ref>. Etelän arokasvit mm ''Agropyron cristatum'' vaelsivat pohjoiseen<ref>[Eurasian Steppes. Ecological Problems and Livelihoods in a Changing World, M. J. A. Werger,Marja A. van Staalduinen, s. 378</ref>.
Lämpimin huippu oli itäisimmässä Siperiassa noin 38000 radiohiilivuotta sitten<ref>West 1996, s 132</ref>, jolloin siellä lehtikuusimestät valtasivat alaa tundralta<ref>West 1996, s 133</ref>. Monet Pohjois-Siperian mamuttilöydöt ajoittunevat tähän lämpökauteen<ref>West 1996, s. 132, s. 131.</ref>. Mutta jääkauden kylmimmän jakson aikaan Pohjois-Siperian kasvillisuus muistutti lähinnä kuivaa tundraa, koska aidot arokasvit olivat kadonneet<ref>[https://gsa.confex.com/gsa/2003AM/finalprogram/abstract_63250.htm THE LAST GLACIAL ENVIRONMENT IN BERINGIDA - AN ATTEMPT OF MULTIDISCIPLINARY AND LONG-DISTANCE COMPARISON] Andrei Sher, Session No. 217 Geology and Paleoecology of the Beringian Subcontinent: To Honor the Career of David M. Hopkins, 2003 Seattle Annual Meeting (November 2–5, 2003)</ref>. Mutta kuiva tundra vuorotteli kosteiden niittyjen kanssa<ref name="Geel_et_al_2008">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589408000203 The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal] Bas van Geel, André Aptroot,Claudia Baittinger,Hilary H. Birks, Ian D. Bulle,Hugh B. Cross, Richard P. Evershed,Barbara Gravendeel,Erwin J.O. Kompanje,Peter Kuperus,Dick Molh,Klaas G.J. Nierop,Jan Peter Palsi,Alexei N. Tikhonov, Guido van Reenen, Peter H. van Tienderen, Quaternary Research, Volume 69, Issue 3, maaliskuu 2008, s. 361–376.</ref>.
Melko lämmintä oli uudestaan jääkauden lopussa n 18000-12500 radiohiilivuotta sitten<ref name="Kienast_et_al_2005"/><ref name="Schirrmeister_et_al_2002"/>.
Puolassa näkyy jääkauden lopun ajan arotundran vaihhdos paju-savikkatyyppisestä koivu-artemisiatyyppiseen<ref name="Wacnik_et_al_2011">[http://www.ib-pan.krakow.pl/pubs-pdf/Acta%20Palaeobotanica/2011/Acta51-2_s249-278.pdf Late Glacial and Holocene history of vegetation in Gostynin area, central Poland ] AGNIESZKA WACNIK, MAGDALENA RALSKA-JASIEWICZOWA, and EWA MADEYSKA Acta Palaeobotanica 51(2): 249–278, 2011</ref> luultavasti ilmaston lämpenemisen ja/tai kostumisen takia.
== Vertailu nykyisiin kasvillisuustyyppeihin ==
Jäänteitä arotundrasta saattaa olla joillain arktisilla alueilla muun muassa [[Wrangelin saari|Wrangelin saarella]]. Arotundraa on ahkerasti vertailtu mm. Jakutian [[Sartan]]-joen aroalueisiin, vaikka nykyään tutkijat eivät usko sen vastaavan jääkautista ympäristöä. Muita ovat mm Churapchan aro Keski-Jakutiassa<ref>Velichko 1984, s. 115.</ref>. Varsinkin Jakutian jokivarsien kuivilla, jyrkillä ylärinteillä oleva lyhytruohoinen arokasvillisuus tuo mieleen mamuttiaron<ref>[http://ispi-lit.cirad.fr/text/Latchin95b.htm Grasshopper Problems in Yacutia (Eastern Siberia, Russia) Grasslands] Natural Conditions, Climate and Vegetation, ALEXANDRE V. LATCHININSKY</ref>. Keski-Jakutian Lena-joen laakson ja [[Alas (ikirouta)|ikiroudan sulamispainumien]] kasvillisuus muistuttaa luultavasti mammuttien elinympäristöä aroineen ja soisine suolaniittyineen<ref>The Far North: Plant Biodiversity and Ecology of Yakutia, Troeva ... 2010, Luku 3 Vegetation of Yakutia, s 155 ja luku 5 Insect impact on vegetation, s 313</ref><ref>[http://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2F978-94-007-3886-7_14.pdf Transformation of Steppe Communities of Yakutia Due to Climatic Change and Anthropogenic Impact] E. I. Troeva, M. M. Cherosov, Eurasian Steppes. Ecological Problems and Livelihoods in a Changing World Plant and Vegetation Volume 6, 2012, pp 371-396 </ref><ref>Developments in Soil Salinity Assessment and Reclamation: Innovative Thinking and Use of Marginal Soil and Water Resources in Irrigated Agriculture, Shabbir A Shahid Mahmoud A Abdelfattah Faisal K Taha, Springer 2013, Luku 6, s 107</ref><ref>[http://books.google.fi/books?id=27AfkAEi5Y4C&pg=PA378&lpg=PA378&dq=yakutia+steppe+artemisia+betula&source=bl&ots=HEkC1FY7vE&sig=u-K1u_Mqqk3_R5RjBHudESdO9NY&hl=fi&sa=X&ei=R_KJUtTSEaOq4ATpgoGQBA&ved=0CEkQ6AEwBQ#v=onepage&q=yakutia%20steppe%20artemisia%20betula&f=false Steppe types of Yakutia s. 373-] Eurasian Steppes. Ecological Problems and Livelihoods in a Changing World,eBook, M. J. A. Werger, Marja A. van Staalduinen Springer, 14.6.2012, s 378, s 374</ref>. Altain vuoristojen kasvillisuus muistuttaa tutkijoiden mukaan huiomattaavsti arotundraa<ref name="Wright_2004">[http://www.botany.unibe.ch/paleo/publications/reprints/PaleogeogrPaleocl_209_259.pdf Late Glacial and Holocene vegetational changes on the Ulagan high-mountain plateau, Altai Mountains, southern Siberia] . A. Blyakharchuk, H.E. Wright, P.S. Borodavko, W.O. van der Knaap , B. Ammann, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology 209 (2004) 259–279</ref>. Länsi-Grönlannin ala-arktinen tai subarktinen Kangrelussuaqin vaivaiskoivu-vaivaispaju-tunturisarake-heinäkasvimosaiikki tuo mieleen arotundran, jossa on myös suolajärviä.
Alaskan pingojen etelärinteitä on myös verrattu arotundrakasvillisuuteen. Varsinkin Brooks-vuorten pohjoispuolisia kalsiumrikkaita tundria on pidetty ainakin jossain määrin jääkautista arotundraa muistuttavina<ref name="Walker_2001">[Calcium-rich tundra, wildlife, and the "Mammoth Steppe"] Walker, D.A., J.G. Bockheim, F.S. Chapin III, W. Eugster, F.E. Nelson, & C.L. Ping, 2001, Quaternary Science Reviews, vol. 20, issue 1-3, pp. 149-163, DOI: 10.1016/S0277-3791(00)00126-8</ref>. Joissain järvien ja jokien ympäröimissä laaksoissa saattoi olla arktisia keitaita, jollainen Ellesmerensaaren [[Lake Hazen]] nykyään on.
Jääkautisen tyyppisen laidunnuksen aiheuttamia muutoksia kuvastaa esimerkiksi Grönlannin ala-arktisen/subarktisen sisämaan pajua kasvavan aroalueen muutos niittynurmikkaruohikoksi<ref name="WWF_NA113">[http://worldwildlife.org/ecoregions/na1113 Kalaallit Nunaat low arctic tundra ] WWF Ecoregions NA1113</ref>.
Arotundra muistutti kuivimmillaan laajalti lähinnä Keski-Aasian kuivia aroja<ref>Björklund & Vuokko 2009, s. 93.</ref>, [[puoliaavikko|puoliaavikoita]] ja aavikoitakin<ref>Velichko 1984, s. 117.</ref>, joita on [[Mongolia]]ssa, [[Ubsunur]]in alueella, [[Jungaria]]ssa, [[Gobi]]ssa ja Tiibetin [[Arjin Shan]]in luonnonsuojelualueella. Näille ovat monesti tyypillisiä yleisympäristöön nähden rikas eläimistö ja painumien ja vuorenrinteiden runsas kasvillisuus ja hevosläinten asuminen. Myös [[Tiibetin ylänkö]]ä voi pitää arotundraa muistuttavana, koska siellä elää niukalla kasvillisuudella suuria eläimiä mm [[jakki|jakkeja]]<ref name="Suttie_reynolds_2003#">{{Kirjaviite | Tekijä = J.M. Suttie & S.G. Reynolds | Nimeke =Transhumant Grazing Systems in Temperate Asia | Vuosi =2003 | Luku = Chapter VIII - China case study 3: Pastoral systems, change and the future of the grazing lands in Tibet - Tashi Nyima| Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Rome | Julkaisija =FOOD AND AGRICULTURE ORGANIZATION OF THE UNITED NATIONS | Tunniste = | www =http://www.fao.org/docrep/006/Y4856E/y4856e00.htm#Contents | www-teksti = http://www.fao.org/docrep/006/Y4856E/y4856e0d.htm#TopOfPage| Tiedostomuoto =html | Viitattu = 12.2.2013 | Kieli = }}</ref>, kesä on viileä ja talvi kylmä. Maruna liittää arotundran Pohjois-Amerikan [[lyhytheinäpreeria]]an, joka on biisonien luonnollinen elinympäristö.
Alaskan Kobuk-joen varren dyynit muistuttavat jääkautisia dyynialueita, ja niiden lähellä on monenlaisia kasviyhdyskuntia. Hieman arotundran tyyppisiä alueita on Suomessa nykyään mm [[Käsivarren lapin suurtunturit|Käsivarren Lapin suurtuntureilla]], Kuusamossa, rannikoilla, tienpientareilla, kalliokedoilla ja harjuilla<ref>Lapaleinen 1998, s. 56, 40.</ref> sekä lehdoissakin.
Nykyisissä kasvillisuustyypeissä näkyy varsinkin pohjoselle arotundralle tyypillistä mosaiikkimaisuutta. Esimerkiksi Lapissa on lämpimämpää etelärinteillä, mutta kylmempää pohjoisrinteillä. Mäen päällä saattaa olla viisi astetta lämpimämpää kuin laaksossa, mutta hieman ylenpänä olevassa rinteen painanteessa viisi astetta kylmempää kuin laaksossa<ref name="Eriksson_Wallentius_1986_10">''Luonto talvella'', Sonia Eriksson Hans Heorg Wallentius, Gummerus 1986, ISBN 951-20-2817-4, s. 10</ref>. Toisaalta melko syvälumiset lumenviipymät suosivat ruohojan kasvua, matalalaumiset varpujen kasvua.
== Kasvimaantieteellisistä rajoista ==
{{korjattava/kieli}}
Arotundra oli monien arvioiden mukaan toisaalta kylmää, toisaalta kuivaa. Niinpä monet nykyiset kasvillisuustyypit ovat joko liian lämpimiä tai kosteita arotundraksi<ref>Velichko 1984, s. 290.</ref>. Venäjän arotundralla saattoi kasvaa puita, vaikka talvet olivat kylmiä, koska oli niin kuivaa. On muistettava, että koivu ''[[Betula pubescens]]'' saattaa kestää tammikuun keskilämpötilan -40 °C ja heinäkuussa keskimäärin 12 °C mantereisessa ilmastossa. Toisaalta sama koivu kestää vain tammikuun -12 °C keskilämpötilan mereisessä vaikka heinäkuussa on 12 °C. Samoin mänty ''[[Pinus sylvestris]]'' kestää mereisessä ilmastossa tammikuulle -12 °C ja heinäkuulle keskimäärin 12 °C, mutta vastaavasti -40 °C/14 °C kuivassa mannerilmastossa<ref>Velichko 1984, s. 278.</ref>. Vuotuisen kuukauden keskilämpötilan vaihtelu eli mentereisuus oli ikiroudan rajan pohjoispuolella laajalti 40–50 °C <ref name="Velichko_1984_282">Velichko 1984, s. 282.</ref>, mikä merkitsi laajoilla alueilla heinäkuun lämpötiloja 10–19 °C ja tammikuun -21–-60 °C<ref name="Velichko_280_281">Velichko 1984, s. 280, 281.</ref>. Valko-Venäjän metsäaro-metsätundravyöhykkeellä oli tammikuussa noin -22–30, kesällä -14<ref name="Velichko_280_281"/>. Siellä satoi 200–350 mm<ref name="Velichko_1984_282"/> ja kuukausien suurin lämpötilaerotus oli -35–-45 °C <ref name="Velichko_1984_282"/>. Tämä vastasi korkeintaan Siperian pohjoista taigaa kesälämpötilojen puolesta, ja talvilämpötilojen puolesta jopa niinkin lämmintä kuin Etelä-Siperian keskimmäistä tai eteläistä lehtikuusi-mäntytaigaa<ref name="Velichko_1984_288_289" />. Tällöin suuressa osassa arotundraa pystyi lämpötilan puolesta kasvamaan puita, ja kuivuus oli suurempi ongelma puiden kasvulle.
Monien kasvillisuusarvioiden mukaan Pohjois-Aasian arotundran lössialueilla olisi laajoilla alueilla satanut 40–60 % siitä mitä nyt eli 300 mm mutta maaperätutkimusten mukaan alle 200 mm<ref>Velichko 1984, s. 284.</ref>. Kasvitutkimusten mukaan sademäärä oli usein välillä 250–350 mm<ref name="Velichko_1984_282" />. Tundran tapauksessa tämä olisi saattanut tarkoittaa sitä, että arotundra muistutti enemmän Itä-Siperian tundraa, joissa sataa 250–350 mm jolloin sadanta/haihduntasuhde on 1,1–1,2 eli sama kuin metsissä<ref name="Velichko_1984_288_289">Velichko 1984, s. 288-289.</ref>. Ilmasto on luultavasti ollut paljon tätä kuivempi. Nykyisillä eteläisillä ”Artemisia-aavikoilla” sataa vain 150 mm ja puoliaavikoilla 350 mm<ref name="Velichko_1984_288_289" />. Näissä haihdunnan ja sadannan suhde on luokkaa 0,15-0,5<ref name="Velichko_1984_288_289" />. Tämä ennustaa kuivimmalle arotundralle sademäärää 40–120 mm.
== Arotundran katoaminen ==
Arotundran häviäminen liittyi tavalla tai toisella [[Mammuttien joukkotuho|jääkauden aikaisten eläinten tuhoon]]. Arotundra hävisi [[Viime jääkauden päättyminen|jääkauden päättyessä]] ilmaston kostuessa ja lämmetessä. Lämpeneminen sulatti jäätiköt, mikä lopetti lössin synnyn. Myös ikirouta suli laajalti. Lämpeneminen ja kostuminen metsitti ja soisti maastoa. Kosteus huuhtoi maasta kivennäisravinteita pois. Niinpä maaperä happani ja kasvilajivalikoima köyhtyi ja muuttui. Ensin ilmestyi pensaita, sitten aluksi varvikkoisia vaivaiskoivumetsiä syrjäyttämään heinäkasvit. Kanervat ja varvut yleistyivät heinäkasvien sijaan. Kun kosteus huuhtoi maaperän mineraalit pois, eläinten oli vaikeampi saada kivennäisiä<ref name="Leschinsky_1999">[http://www.mammuthus.chat.ru/abstract01.htm THE CONNECTION OF MAMMOTH MIGRATIONS WITH GEOCHEMICAL LANDSCAPES OF Ca-, Mg-, Na-CLASSES IN THE SOUTHEASTERN PART OF WESTERN SIBERIA (L)] Sergei V. LESCHINSKY Tomsk State University, 1999-MAY16-MAY20, 2nd International Mammoth Conference, ABSTRACTS (3), toimittaneet Jelle W.F. REUMER & John DE VOS </ref>. Jääkautiset myskihärän tyyppiset eläimet olivat yleensä tottuneet melko kuivaan ympäristöön. Kosteammat talvet saattoivat olla vastasyntyneelle vasikoille vaikeampia, koska näillä ei ollut kostealta ja kylmältä suojaavaa turkkia. Lämpö ja kosteus edistivät loisten elämää. Talvinen lumen syveneminenkin saattoi aiheuttaa ongelmia, vaikka esimerkiksi myskihärän, hevosen ja biisonin tiedetäänkin löytävän ravintoa melko syvästä lumesta<ref name="Zimov_et_al_1995"/>.
==Katso myös==
* [[Jääkausi]]
* [[Jääkauden ilmasto ja kasvillisuusvyöhykkeet]]
* [[Polaariaavikko]]
* [[Aro]]
* [[Puoliaavikko]]
* [[Tundra]]
* [[Puistotundra]]
* [[Metsäaro]]
* [[Lössi]]
* [[Villamammutti]]
* [[Pleistoseenin joukkotuho]]
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Björklund, Tom & Vuokko, Seppo | Nimeke =Mammutin aika, elämää jääkaudella | Vuosi = 2009| Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = Tammi| Tunniste = ISBN 978-951-31-4113-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Eronen, Matti | Nimeke=Jääkausien jäljillä | Selite=Ursan julkaisuja 43 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Ursa | Vuosi=1991 | Tunniste=ISBN 951-9269-59-2}}
* Fagan, Brian: ''Pitkä kesä'', Gummerus 2008.
* Frenzel, Burkhard & Pecsi, Marton & Velichko, Andrej Alekseevich (päätoim.): ''Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere - Late Pleistocene-Holocene'', Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag, 1992, ISBN 953-7395-24-5 ja ISBN 3-437-30685-X.
* Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvänäinen, Marja & From, Stella: ''Pohjois-Euroopan luonto -löytöretki monimuotoisuuteen'', Pohjoismaiden ministerineuvosto 2002, ''ISBN 92-893-0636-X''.
* Koivisto, Marjatta: ''Jääkaudet'', WSOY 2004.
* Kurtén, Björn: ''Jääkausi'', WSOY 1972.
* {{Kirjaviite | Tekijä =Kurtén, Björn | Nimeke =Kuinka mammutti pakastetaan | Suomentaja =Irma Rostedt | Vuosi =1982 |Julkaisija = Tammi| Tunniste =ISBN 951-30-5627-9}}
* Lappalainen, Iiris: ''Suomen luonnon monimuotoisuus'', Suomen ympäristökeskus, Edita 1998, ISBN 951-37-2380-1.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lister, Adrian & Bahn, Paul | Nimeke=Mammutit: Jääkauden jättiläiset | Selite=(Mammoths – giants of the ice age, 2007.) Esipuhe: Jean M. Untinen-Auel |Suomentaja = Arja Hokkanen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-25064-3}}
* Velichko, A. A.: ''Late Quaternary environments of Soviet Union'', Engl edition Wright&Narnosky,, University of Minnesota Publ.,Longman, London 1984, ISBN 0-582-30125-4.
*{{Kirjaviite | Nimeke = American Beginnings, the Prehistory and Palaecology of Beringia | Tekijä = Frederick Hadleigh West | Vuosi = 1996 | Julkaisija =University of Chicago Press | Tunniste = ISBN 0-226-89399-5}}
* Walter, K. M. & Edwards, M. E. & Gross G. ym.: ''Thermokarst Lakes as a Source of Atmospheric CH4 During the Last Deglaciation'', III7, Science, 26. marraskuuta 2007: Vol. 318 no. 5850 s. 633-636 [http://www.sciencemag.org/content/318/5850/633.full]
* Wiik, Kalevi: ''Eurooppalaisten juuret'', Atena Kustannus Oy 2002, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2002, ''ISBN 951-789-250-9''.
*''The Upper Paleolithic of the Central Russian Plain'', Olga Soffer, Adademic Press Inc 1985, Orlando Florida 1985, muut New York London Sydney ..., ''ISBN 0-12-654271-6 pbk''
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}
== Aiheesta muualla ==
*[http://www.ncdc.noaa.gov/paleo/pubs/ray2001/ray2001.html A GIS-based Vegetation Map of the World at the Last Glacial Maximum (25,000-15,000 BP)]
*[http://hanskrause.de/indexEnglish.htm Food for Thought for Scientists] Hans Krause’s Research Reports
[[Luokka:Kasvillisuusvyöhykkeet]]
[[Luokka:Jäätikkötiede]]
[[Luokka:Tundra]]
[[Luokka:Ikirouta]]