Holoseenin lämpöhuippu 6000-5500 v BP
Talviämpötila nousi 3-4 C Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa, yksi Jatkutskin lähellä pohjoisessa Itä-Aasiassa ja ykis Kazakstanin-kaspian alueella
Länsi-Eurooppa, Keksi-vanäjän tasanko lämpötila nous max 2-3 C. USA, E-eurooppa lämpeni vain vähän, Euroopassa Unkarin leveyksille asti.
Kesälämpötila nousi eniten 65 N pohjoispuolella, jopa 4 C, keskilavayksillä 1-2 c ja lämpötila väheni lähellä päiväntasaajaa.
Frenzel, 137
Lat 90- 0, 10 asteen välein
lämmän nousu delta t nykyisestä, vuosikeskilämpötila
90 4,5 70 6,1 60 4,3 50 2,5 40 1,2 30 1,1 20 0,8 10 -1 0 -1
Maa jäätyi syvälle Atlasvuoristossa välillä 30.34 N ja siellä oli neljä paikallista pientä vuoristojäätikköä.
Euroopassa maan syvän vuosittaisen jäätymisne eteläraja (ei ikiroudan raja) kulki Pyreneiden eteläpuolelt kattaen koko etelä-Ranskan välimerelel asti. Maa jäätyi syvästi Pohjois-Italian apenniineilla muttei Keski-Italiassa. Samoin maa jäätyi syvään Balkanin vuorilla ja Tonavan jokilaaskossa Kreikan pohjoisrajalle asti, muttei Balkanin rannikolla
Mana syvä jäätyminen ulottui Kromin niemimaallekin asti, Samoin Turkin vuoret olivat joka talvi syvästi jäässä, niin kuin Iranin vuoretkin mm Zagros. Turkin eteläisllä Taurus-vuorilla oli vuoristojäätiköitä, samoin vuorilla noin paikassa 55 E 30 N.AEtelä-Iranin alueella maa jäätyi vuoristossa jopa niinkin etelässä kuin 28,5 leveydellä. Idenpänä Araljärven pituuspiirillä ja Kaspianmeren itäpuolella maa jäätyi syvään noin 35 leveydellä. Tästä syvän maan jäätymisen eteläraja jatkui hilamalan etelärinteillä, Tiibetin ikiroudan paksuutta tai vuosittaisen jäätymisne tilannetat ei tunneta. Jäätiköiden usklotaan kattaneen Tiibetin alasta jopa puolet. Tiibetin itäpuolella maa jäätyi syvään 105 pituuspiirillä vain hieman Jangstsejoesta pohjkoiseen, mutta kiinan rannikolla Kaltaisen joen suiston lähellä. korean niemimaalla tämä vuosittaisen syvöän jäätymisen raja kulki 40 leveyspiirillä eli pohjois-Korean halki. Amerikkan mantereella maa jäätyi vuosittain syvään olematta ikiroudassa jopa kääntöpiirillä asti Maksikossa, mutta great Basinin länsiosissa vain noin 37-40 leveydellä. Yhdysvaltain itäosissa maan vuosijäätymisen eteläraja oli van noin 150, korkeintaan 300 km päässä jään eteläreunasta.
Ukrainan alueen arotundra jaetaan 3. osaa, 1 tundramainen vyöhyke, 2. periglasiaalinen metsäaro mm lehtikuusi mänty koivu
3. periglasiaalien aro, jonka kesleää vuorilla ja laaksoissa kuusipitoistakin havumetsää, sekametsää ja lehtimetsää
2. ja 3. raja kiowan seuduilla, 1. ja 2. raja valkoTämän "arotundran" eteläpuolella aroja, aavikoita, lehtimetsiä ym,
Vielä 2. vyöhykkeellä oli ruutumaata. Ihmisä asui varmasti 3 vyöhykkeellä, mutta myös 2. vyöhykkeelllä
Maa jäätyi syvältä vielä Pohjois-Espanjassa Pyreneiden eteläpuolella LGM:n aikana nnoin 42 leveysasteella. Epäjatkuvan ikiroudan raja kulki Vezeren-Alppien-Keskusmassuuvin leveyksillä Maan -3 c isotermi ja jatkuva ikirta olivat Pohjois-Ranskassa suunnilleen linjan Calais-Alpit pohjois- ja koillispuolella.
. Lössiä oli eniten malko pieninä laikkunina p-ranskassa mutte e-ranskassa myös esiintyi. Merijää ulottui eteläismpänä Ibreian niemimaan pohjoiskärkeen asti.
Maannosprosesseissa kylmänlauhkean ja periglaisaalisen raja kulki linjalla Etelä-bretagne. Pariisi- Etelä-Saksa leveysasteella 46-47ja kylmänlauhkeaa aluetta oli tämän mukaan pienellä alueella Pohjois-Ranskan itäosissa melkein leveydellä 49. Bretagnein pohjososissa poli tundraa, Keski- ja pohjoisessa ja keskisessä iItä-Ranskassa arotundraa sekä Etelä- ja läntisessä Keski-Ranskassavälimerelliisä ja alivälimerellisiä metsiä, joissa artemisia, efedra, kataja, compostiae. Grichukin mukana periglasiaaline tundra ulottui kuitenkin suunnillleen epätatkuvan ikiroudan alueelle Etelä-Ranskaan pyreneiden juurille asti. Valichkon ja Isajevan mukaan tundra-aron raja kulki keski-Pyreneillä, jja Espanjan avoimet metsät ulottuivat Bretagnen eteläosiin ja Pariisn seuduille asti, Mamuttifaunan "pohjoisosa" kattoi melkein koko Ranskan, mutta Etelä-Ranskassa oli Välimeren lajistoa. Bretagnen pohjoisosa, Alppien pohjoispuolinen Ranska ja jäätön Puola olivat ihmsille asuinkalvottomia., mutta toisalata Ranskassa saattoi asua Balgian rajalla asti.
Pohjois-Ranskan vuosikeksilämpötila laski LGM;ssä -14 - -12 c. ja Etelä-Rnskassakin 8 - 10 C. talven merijää kulki Bretagnessa, kesän
Pohjois-Irlannissa. Alankomaissa oli elokuussa noin 10 astetta nykyistä kylemmpää, mikä oli "bretagnen -Valko-Vanäjän" tundrarajasta vähän pohjoiseen-
Meri viilensi Etelä-ranskaakin, misäs pintaveden lämpötila oli LGM-aikana elokuussa noin 10 c, mutta maalla noin -8 C nykyistä alempi.
Pohjoisella Pohjanmerellä oli elokuussa alle 12 astetta nykyistä kylmempää. Etelä-Englannissa oli Lontoon seuduilla noin -10 astetta nykyistä kylmempää.
Tammikuussa oli aivan eteläismmäsäs Ranskassa rannikolla c nykyistä kylemmpää. Keski-Ranskassa ylängöllä oli 16-18 astetta nykyistä kylmempää helmikuussa, ja Vezerejoen laakson tienoilla noin 14-16 astetta nykyistä kylmempää. Normandiassa oli helmikuussa pohjoisosassa noin 18 asteta nykyistä kylemempääyhtä paljon kylmempää oli Kiovan seuduilla Ukrainassa. pohjanmeren pohjoisosissa oli tammikuussa yli 24 astetta nykyistä kylmempää, ja Lontoossa ja Holannin pohjoisosissa 22 asteta nykyistä kylmempää.
Pohjois-Ranskassa
LGM:n Ranskan sademäärä laski nykyisestä ainakin 500, paikoin yli 750, ehkä melkein 1000.
Ukrainan sademrrrä laski noin 250-500. Obin yläjuoksin sademrrrä laski 0 - -100. Etelä-Jakutian sademrrrä laski jopa 25.
yllättäen Itä-Siperian ja Pohjois-Jakutian sademrä laski 0 - 100. Sademrrrä nousi myös Kaspiasta Gobiin ulottuvalal vyöhykkeellä 0-100 ja
Tiibatissä jopa yli 100.
Arotundran jaosta pohjois- ja eteläosaan
Faunan mukaan pohjoisen ja eteläisen mammuttifaunan (myskihärkä vs hevone ) raja kulki Ukraimnassa Kiovan lähellä noin 51 leveydellä ja ulottui lännessä Alpeille. obin altaassa tämä raja kulki noin 56 leveydellä ja Itä- Siperiassa hieman Baikaljärven pohjoispuolitse , ja itäisimmässä Siperiassa noin 59 leveydellä.
Valichkon ja Isajevan mukaan arotundra jaetaan pohjoisen tundra-aroon aj eperiglasiaalisen aroon siten, että näiden raja kulkeen Ukrainassa noin 51,5 leveydellä<reffrenzel 59></ref>. Tämän mukaan esim Unkarin altaaassa oli periglasiaalista aroa eli eteläine vyöhyke, ja Obin altaassa raja kulki noin 58 leveydellä. Tämän määritelmän mukaan eteläisen erotundran vuorilla metsät olivat mahdollisa, mm Ranskassa Balkanilla? ja Etelä-Karpeeteilla sekä Etelä-Uralilla noi54 leveysasteen eteläpuolella.
Baikalin läheinen länsi-pohjoine arotundra oli tämän mukaan eteläistä, samoin muidenkin jakojen mukaan. Baikalin lähelä viihtyi etenläine hevosen määrittelemä mamuttifauna. Baikalin läheisen kuivan aron maannos oli periglasiaalistam ei lauhkeaa. baikalin lähellä oli lössiä ja ikiroutrta yli 600 m paksu, maan lämpötila keskimäärin -5 - -5 välillä, mutta lähellä -10:ntä. Valichkon ja Isavjevan mukaan eteläinen arotundra " ukraina 51,5 lev-) ulottui Etelä-Jakutiaan asti. Etelä-Jakutiassa oli eteläistä arutundraa myös Grichukin määritelmän mukaan. Grichuk jakaa arotundran"periglasiaaliseen tundraan", eteläraja Ukrainassa Kiovasta pohjkoiseen Valki-Vanäjällä leveydelä 53 Jakutiassa Grichukin periglasiaalis aron pohjoisraja oli noin 63 leveydellä, Valichkin-Isavajan 62 leveydellä. Baryshnikovin-Markovan eteläin hevospitoinen mammuttifauna oli noin 58,5-60 leveydellä., mikä vastasi Ukrainan noin 51 leveytrtä Kiovan lähellä.
frenzelin mukaan metsäisen tundra/metsä/aron pohjoisraja oli etelä-Jakutiassa 60-62 leveydellä .
Spasskajan geomorfiset periglasiaalisen prosessit ulottuivat Jakutiassa noin 58,5-59,5 leveydelle.
Etelä-jakutian ikirouta oli jopa 800 m paksu ja maan keskilämpö alle -10 C, lähellä -15:tä. Obin altaassa kylmänlauhkeat maannosprosessit ulottuivat LGM;ssä jopa 56-57 leveydelle asti.
Fenzel 1985, biomien nettotuotanto aleni 60% nykyisestäm, hiilidioksidimäärä 50% esiteollisesta.
Eläinten raviinto 30-40% nykyisestä
Biomit nyt
Rundra 2 t/ha
Boreaalinen metsä 10 t/ha
Kosteassa viihtyvä leveälehtimetsä 16 t/ha
Lauhkea ruohosto 10 t/ha
savanni 10 t/ha
Trooppinen sadem 30 t/ha
Korvaava tyypit ääkauden huippukohdassa 21000-18000 C-14 BP
Hyvin kylmä aavikko 0,75 t/ha tundran tilalle
Puolikuiva ar-puoliaavikko 6 t/ha boreaalisne havumetsän tilalle
puolikuiva aro 6 t/ha lehtimetsän tilalle
puoliaavikko 1 t/ha lauhkeiden arojen tilalle
puoliaavikko 1 t/ha
avoin ruohosavanni 10 t/ha
Nantes-Strasbourg-Munchen (kylmänlauhkeaa ei Alppien pohjoispuolella) Wien-Brasovista etelään Bulgarian tasangolla-Crisinan Moldaviassa, Dnipropetrovsk Etelä-Ukrainassa- Luhansk-Volgograd-Oranburg-Magnitogorsk-Tjumen-Tomskista ehkä 100 km pohjoiseen -- Krasnojarsk-Sajanvuoret mutta Spasskajan mukaan Bailaklin alue ei kylmänlauhkeaa metsää. kylmänlauhkeaa Kaukoidässä Manddshurian alamailla Amurin-Hailongjang-joen laaksossa Harbinin ympäristössä ja Habarovskin seuduilla. Japani ja Pohjois-Korea "keskilauhkeaa" (näiltähän ei mamutteja löydetty jääkaudella).
Grichukin mukaan boreaalisen pohjoisraja Bordeaux-Toulouset-Lyon-Pohjois-Italian tasanko tai vuorenrinteet- (Veronan seuduilla) Ljubljanan seutu, Balkanin ja Jugoslavian/Kreikan vuoret pääosin boreaalisia, Kylmänlauhkean boreaalisen pohjoisraja Grichukkin mukaan Slovakian eteläossa. Erillinen havumetsäsaareke Uralilla Jakaterinburgista etelään, toinen Karagandan löhistö-Semei-Sajanvuoret-Akaban-Krasnojarskin alue, muttei tässäkään Baikalin alue?
boreaalisen p-Raja RLanan ja Aldanin latvoilla kirensk-Lansk-Aldan- ja Amurin-Sitkan-Hailongjangin laakso. Grichukin mukaan tundran eteläraja Komsomolskin-Habarovskin etelärajalla, Sahalin tundraa, Japani ei.
Valichkon mukaan LGM boreaalisen pohjoisraja Brest-Bourges-Lyon-pohjois-Italia-Etlä-Slovakia-Pohjois-Romania ja Balkan pääosin boreaalinen. Urakin metsäalue Ufan-Tseljabinskin eteläpuolella. Toine pieni metsäsaarake Barnauk-Karagragandan alueella lähellä Altai-Sajanvuoria ja Balhasista itä/pohjoiseen.
valichkon mukaan Amurin-Hailongjangin-Sitkan jokilaaksoissa laaja Stanovoivuorille ulottuva boreaalinen metsäalue, pohjoisraja suunnileen Tsita-Skovorodino-nikolajsvsk.
Uralin eteläosa kuului grichukin 3 vyöhykkeeseen eli "periglasiaalisene aroon", "arotundran eteläosaan". Niinpä uralin rinteillä kasvoi mäntypitoisia vuoristometsiä, mutta n 41,5-43 leveydellä tommaa kuusi/leveälehtistä metsää. Etelä-uralilla oli myös metsäaroa, jossa oli koivua ja mäntyä ja korkeimmilla kohdilla alpiinista tundraa.
Baikalin lähellä oli periglasiaalisen mamuttiaron eteläosa ja vuorilla jäätiköitä ja mäntyvuoristometsiä.
Grichukin mukaan Lenan ja Alnadnin laaksoissa oli metsäaroa, joissa mäntyä ja koivua lännessä noin 60 leveydelle, idässä Verhojansvuorten lähellä noin 63 leveydelle. ästä länteen ja itään oli
dauro-mandzhuja mongolian tyyppistä periglasiaalista aroa eli grichukin vyöhykkeen 3 mukaista periglssiaalista aroa. Tundramainem Grichukin 1. vyöhyke alkoi Lanajoen laaksossa noin 63-63, 5 leveydellä. Tämä vastasi Uralin lä'nsiosan Petshoran aluetta ja itäosan leveysastetta 58,5. Obin altaan keskiosissa tämän pohjosimman tundramaien tundra-metsä-aron etelä raja kullki leveydellä 60-60.5. ja Janisein laaskossa ja 90 pituuspiirillä leveydellä 62,5.
Nemoraalista tammen ym luonnehtimaa jalopuulehtimetsää tai sekametsää ei esiintynyt epäjatkuvankaan ikiroudan rajan pohjoispuolella
vaikka sen alueella maa saattoi jäätyä syvään. Euraasiassa nemoraalista lehtimetsää/sekametsää saattoi esiityä
korkeintaan 45 leveydellä. Niinpä 45 raja oli sekametsävyöhykkeen raja. Frenzel s 75, Grichuk. ja myös Valichko 1984, s 176, alkup Grichuklate pleistocene vegetation historyVarsinkin idenpänä aasiassa lehtimetsän alueella ma saattoi (vuorilal) jäätyä syvää. Nemroraaline vyöhyke kattoi Espanjan alavat länsi-ja eteläosat mm Portugalin. Espanhjassa lehtimetsää oli Andalusian ja Katalonian alamailla. Marseillen lähiympäristössä Rhonen laakson eteläosissa oli metsääsaarekke. Lehtimetsää oli myös läntisessä Pohjois-italiassa rannikolla ja a Keski- ja Etelä-italiasa, ei vuorilla. läehtmetsä äoli Jugoslavian rannikolla, Albanian rannikollal ja Kreikassa laajoilal alueilla. Idenpänä Turkki kuului lehtimetsävyöhykkeeseen kuivia sisäosia lukuun otatmatta, samoin kaukasuksen pohjoispuolinen kapea kaistale. Lehtimetsää oli myös Balhasjärven eteläpuolislla Tazikistanin vuorilla. Lahtimestää oli myös Altaista pohjoiseen joissain jokilaaskoissa saarekekina 90-100 pituuspiireillä jopa 55 leveysasteella. Nämä olivat tummaa havupuumetsää/ levelehtistä metsää eli sekametsää. Yksi saareke oli Irtyshin varrelle Oskemenin lähellä, toinen Barnaulin lähellä toisen Obin sivurhaaran varralle, ja kolmas Kemerovon lähellä 55 leveydellä. nemoraalista oli myös sekä pohjois-Koreassa ja Etelä-japanissa. ja Pakingin seuduilla Pohjois-kiinassa Kaltaisen joen laaksoissa Jangtsjoelle asti.
Lehtimetsän läeteläraja oli Vladivostokista hieman etelään.
Tyynenmeren talven merijään eteläraja oli Amerikan mantereen itärannikolla leveydellä 47 ja Itä-Aasiassa Hokkaidon ja Honshun välissä leveydellä 40. Tämä vastaa Euraasiassa suunnilleen maan syvää vuosittaista jäätymistä mantereella. Pohjois-Atlantin merijään raja kulki Amerikassa leveydellä 48 ja Espanjassa iberian niemimaan luoteiskärjessä leveydellä 42,5. Kresäisn merijää suli "vakiomallin" mukaan rintamalle Newfoundrand-Islannin eteläpuoli- Irlanti
,
. mutta "lämpimämmän" arvion mukaan merijää olis sulanut Norjan ja islannin väliseltä mereltä melkein Nordkappiin ja huippuvuorille asti . Polaarinen ja subpolaarinen vesi ulottuiAtlantilla amerikassa noin 40 leveydelle, samoin Espanjassa eli yleisesti noin 4-8 astetta talvisen merijään rajasta etelään. Atlantin lauhkea vesi ulottui Afrikassa 20 leveyspiirille asti, ja Atlantilla laajasti sekä amerikan rannikolla 40 leveyspiirille. Vastaavasti Tuunellä merellä subpolaarisen ja lauhkean meriveden raja kulki 4
Banski0 leveyspiirin molemmin puolin, siten että se oli Kalifornian rannikolla 35 leveydellä ja Aasian rannikolla Honshun saaren keksiosan tienoilla 35 leveydellä. Itäisellä Tyynellä merellä tämä raja kulki 42 leveydellä.
Subtrooppisen ja lauhkean meriveden raja kulki Tyynellä merellä noin 30 leveydellä ,
Kaliforniassa noin 27 leveydellä ja aasiassa Honshun saaren eteläkärjessä .
Banskin n saari oli suurelta osin jäätön, ja myös siitä pohjoiseen olevia saaria jäättöminä .
Debrecenin ja Lakitelekin Gastropoda-kuorien lajisto, P Sumegin mukaan (myös Szöör et al 1991)
Unkarissa viimeine stadiaali 24000-12000 vuotta sitten.
26-30 ka BP, lämmin, kostea vaihe, paleosoli MF1, Stillfried B Kesselt ja ehkä Brjansk?
Szolnokissa 17 C heinäkuussa
22-24 kylmänkuivaa, lössiä, heinäkuunssa 12-c
20-22 ka bp lössiä, kosteaa humic lössiä, lämpenemistä
18-20 lössiä, äkillinen kylmeneminen heinäkuussa12 C:hen
15-18 lössiä, kosteaa lössiä, lyhyt lämmin ja kostea kausi, jonka jälkeen suuri jäähtyminen
16-14 lössiäm hiekkaista lössiä, heinäkuussa 13-14 c
12-14 hiekkaista lössiä. kylmän ilmanalan lajiston väheneminen, Bölling-interstadiaali
10-12 heinäkuussa 16-17
5-10 Holoseeni. Lämmintä, kuivaa jopa 20 C heinäkuussa
Muualla Unkarissa Mabden kerrostumasrjassa kerrostuma 5 yli 18 ka BP, ikiroutaa, hiekkaista lössiä, peuran luut.
GS-9 Hengelo , Hobokenin paleosoli, 34000 v
Denekamp, GS-10 28000 v, Zelzaten paleosoli