Monien pohjoisten alueiden mukaan jääkautisella arotundralla olivat yleisiä heinät, sarat, marunat, joskus savikat ja pajut ja/tai koivut.
Arotundran kasvillisus oli jollain taivoin aukkoista tai laikkuista.
Arotundran vastineita löytyy nykyään esimerkiksi Altain ja Mongolian aroilta, Jakutian aromaisilta a ja tundran aromaisilta alueilta.
Arotundraa muistuttavia kasvillisuustyyppejä nykyään
Kasvillisuustyyppi 1: Alaskan tundran joenvarsien tietyt, harvinaiset alueet.
Alaskan tundran harvinainen aromainen joenvarsikasvillisuus:
Joen rannat, joissa joen kasaamaa ainesta, vähäkasviset tulvaniityt:
Joen kasaamaa hiekkaa, silttiä, soraa. Mannos ei kehittynyt.
Kuiva, ruoho, pensas, kasvipeite aukkoinen.
Salix alaxensls, Artemisia arctica, Eplloblum latlfollum, Astragalus alpinus, Oxytropls borealis, Festuca spp., Agropyron spp., Pedlcularis spp.
Kostea joenvarsien ruoho- ja heinätundra . Yksittäisiä alueilta sivujokien varsilla. Tasaisilla tai kaltevilla jokien törmillä. Kuvaus: kostea, heinä, vaivaispensaita, matalia pensaita, varpuja, ruohoja. Myöhään sulavia lumenviipymiä.
Kasvilajeja esim Arctagrostis Festuca spp. Poa spp.) Carex spp. SalIx rotundifolla, Achillea borealis, Artemisia spp,. Equlsetum spp., Polemonium acutlflorum, Oxyrla digyna, Petasltes frigidus, Saxifraga punctata.
Kostea joentörmän (rinteen) heinä- ja pensastundra: Osin tulvatasangon vieresisellä rinteellä.
Maanvyöryt ja maapaljastumat tavallisia. Myöhäisiä lumenviipymiä.
Kuvaus: kostea, ruoho, heinä, paljas maa, tundra, varpu, matala pansas, vaivaispensas.
Tavallisia kasveja Artemisia spp. Oxytropis spp. Saxifraga spp. Saussurea angustifolium Astragalus umbellatus Polygonium bistorta Senecio lugens Draba spp. Salix spp. sammalia.
<ref>Characterization of muskox habitat in Northeastern Alaska; O'Brien, C. M. 1988. Characterization of muskox habitat in Northeastern Alaska. Master's thesis, University of Alaska, Fairbanks. </ref>
Pleistoseenin puisto ja Jakutian biisonaria
Venäläinen Zimov aloitti tutkia eläinten elämistä kylmässä ruohikossa.
Interstadiaalin jokilaakson? rinteiden? ruohostoa vastaavassa "Pleistoseenin puistossa" suuri eläinbiomassa. Toisaalta eläimiä syötettiin talvella. Tällöin pleistoseenin puisto ei vastaa luonnon oloja.<ref>The return of the mammoth steppe? – Rewilding in Yakutia and the actual impact of large herbivore grazing on vegetation By Jennifer Reinecke,Dresden, 2019 </ref>
Noin 50 ha alue raivattiin. Sinne tuotiin 40 jakutianhevosta. Jakutian hevonen syö lähes pelkästään heinää. Ajan kuluessa hevoista kuoli 15 petojen saaliina ja 12 kuoli myrkyllisiin kasveihin. Näin 13 selvisi.
Jakutian hevonen painaa noin 450 kilogrammaa.
Näin varovaisenkin arvion mukaan eläinbiomassaa voi elää 120 kg/ha taigan pohjosimmassa osassa ruohostolla. Tämä on 12 tonnia/1 km2 .
Toisaalta ilmoitetujen tietojen mukaan alin eläinbiomassa pleistoiseeenin puistossa oli 1 tonni/km2.
Etelämpänä Jakutian biisonariassa eläinbiomassa on ollut maksimissaan noin 17 tonnia/km2 .
Biisoni syö päivässä 32 kg, mikä on 1.6 prosenttia biisonin painosta. Biisoni painaa keskimäärin 750 kg. Ykis biisoni syö tällöin 11680 kg vuodessa, mikä on 16 kertaa biisonin paino. Tällöin Etelä-Jakutian biisonaarian ruohikko tuottaa 264 tonnia/ha ruohoa/km2. Tämä on noin 2650 kg/ha.
Hevoen syö päivässä jopa 1,7-2 kg per painon 100 kiloa. Tällöin hevonen tarvitsee 9 kg päivässä heinää. Niinpä hevonen syö vuodessa noin 3300 kg heinää. Jos hevonen syö painostaan vain 1,7 %, niin tällöin 1 tonnin hevosbiomassalle/km2 pleistoseenin puisto tuottaa 59 tn/km2 heinää.
Tämä on noin 600 kg/ha. Jos pleistoseenin puiston eläinbiomassa on niin korkea kuin 12 tn/km2, niin hehtaari tuottaa silloin 7000 kg/ha.
Jos mamutti painaa noin 6000 kg, se syö noin 350 kg heinää päivässä. Tällöin mammutti syö
vuodessa 130 tonnia heinää. Tämän mukaan yksi mamutti tarvitsisi vuodessa 2,2 km2 ruohikkoa, josta se syö 100% tuotannosta. Jos mamutti söisi vain 5%, se tarvitsisi 44 km2.
Koska monesti tundra tuottaa 500-2000 kg/ha, keskimäärin 1400 kg/ha, niin mammutin voidaan ajatella selviävän tundralla, jos kasvillisuus on heinäpitoista.
Joet, suot, kuumat lähteet, sateiset tai etelään päin olevat vuorenrinteet tai föhn- ilmiö loivat lämpö- ja/tai kosteuskeitaita, joissa kasvoi kasveja ympäristöä enemmän.
Mosaiikkimaiset ympäristöt
Lähteiden ja jokien varsilla on keitaita, joista eläimet saavat vettä ja ruokaa.
Arotundran keitaat
* Joenvarsien tulvaniityt, luhdat
*Ikiroudan romahtamat. Tällöin kivennysmaa paljastui. Esim nykyään jäämeren rannalla kasvaa ikiroudan romahtamisrinteissä isoja ruohotuppaita
* Etelärinteiden ja sopivien kallioiden synnyttämät lämpökeitaat
* Vuoristoniityt
* Jäätikköjokien ja muiden jokien suistot
* Suot
* Dyynialaueet, joissa paikoilleen asettuneita dyynejä ja kosteita painenteita
*Lössidyyni lämmitti: lössi on helposti lämpiävää ainetta, joka luo melko kylmään ilmanalaan lämpimän kasvualustan, jos lössi on kuivaa
* Lämpimät etelärinteet, joissa maaperä saattoi olla lössistä
* Lössialueet, joilla kalkkia. Yleisemminkin lössi edisti laajalla alueella ruohojan kasvua.
* Lumenviipymien, kalliopahtojen ja routimisen rikastamat ravintokeskittymät
* Jokivarsien painumat, joissa tapahtui maanvyöryjä
*Ikiroudan romahtamat. Tällöin kivennysmaa paljastui. Esim nykyään jäämeren rannalla kasvaa ikiroudan romahtamisrinteissä isoja ruohotuppaita
*Laidunnus edisti ruohojen kasvua: laidunnus kierrätti ravinteita, ja raivasi ruohojan kanssa kilpailevia kasveja
Tiibet on hyvin kitukasvuista aluetta, jossa on laajoja kivikko- ja kallioalueita, mutta sielläkin on paikoin kasvirikkaita alueita. Puuttoman Tiibetin aroalueella on paikoin ohutturpeisia Kobresia-soita tai kosteita niittyjä. Kobresia-vyöhykettä lämpimämmillä alueilla kosteikoissa kasvaa heinälajeja.
Juuri Tiibetistä länteen Koillis-Afganistanin pannunkahvassa Watanin käytävässä panj-joen varrella kasvaa etelään päin olevilla rinteillä jääkautista arotundraa muistuttavaa kasvillisuutta:
Kuivilla alueilla harvakseltaan monia heinäkasveja, pääosin Agrostis, Poa, Festuca, Agropyron
spp.), ja marunaa (Artemisia spp.) kasvavia kasviyhdyskuntia, ja harvoilla kosteammilla mailla Tiibetin tapaan Carex- ja Kobresia-esiintymiä. Pohjoiseen päin olevilla rinteillä Kobresia-niityt ovat tavallisempia. Lumipeite on yleensä alle 15 cm paksu.
<ref>
Bedunah, University of Montana, unpublished data).ja myös
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2193/2009-292/abstract,
Argali Abundance in the Afghan Pamir Using Capture–Recapture Modeling From Fecal DNA,The Journal of Wildlife Managemen
RICHARD B. HARRIS1,* JOHN WINNIE JR.1,†, STEPHEN J. AMISH2, ALBANO BEJA-PEREIRA3, RAQUEL GODINHO3 VǍNIA COSTA3, GORDON LUIKART2,‡ Article first published online: 13 DEC 2010 DOI: 10.2193/2009-292 2010 The Wildlife Society Volume 74, Issue 4, pages 668–677, May 2010</ref>
Esimerkikisi Gobin puoliaavikon kamelit elävät keitaiden varassa ja Arktisen myskihärät tietyillä alueilla.
Monet nykyajan kuivat kasvillisuusympäristöt ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia, esim puoliaavikon keskellä saattaa vuorilla olla kosteampaa ja kasvaa metsää ja vetisissä painumissa ruohoa ja kaislaakin.
.[9] Puoliaavikoilla on alueita, jonne vuorten vesi valuu ja maakerros pidättää vettä niin että monenlaiset kasvit voivat kasvaa muuten kuivassa ympäristössä. Tyypillisesti Keski-Aasian puoliaavikon keitaat ovat suolajärvien ympärillä, vuoristoniityillä, jokien varsilla, suolapainumissa ja esim vuorilta aavikoille vievissä jokisuistoissa.
Klaiforniassa vuorten juurella on keitaita kuivuila alueilla.
Myös preerian biisoni laiduntaa yleensä vain joillain alueilla. Monet mammuttien jäänteet onkin esim Wrangelin saarelta löydetty jokien vierestä. Jotkut mammutti- jne löydöt on saatettu tehdä alueilla, jotka eivät ole näiden lajien "parhaita elinympäristöjä". Näin oli jääkauden arotundrallakin. Kylmillä ylätasangoilla voi olla lämpimämpiä vuorten etelärinteitä ja laaksoja, jotka toimivat tuulensojina. Föhn-ilmiö vaikuttaa nykyään arktiksessa vuoristojen lähellä esim Wrangelin saarell , Ellesmeren saarella on Lake Hazen, jonka ympäristöä lämmittää aurinkovaraajana toimiva geologinen muodostuma, jolloin lämpö synnyttää arktisen keitaan. Yhdysvalloissa jotkut biisonit elävät kuumien lähteiden lähellä, alueella missä maan sisältä tuleva lämpö pitää
lumen matalana ja biisonit saavat ruokansa helposti. toisaalta biisonit laiduntavat useammin puustoalueilla, missä lumi on talvella matalampaa kuin yleensä<ref>Maailma tänään - USA II , Peter Haggett 1998, Tieteen Kuvalehden kirjasto</ref>. Mainittakoon, jotta myös Alaskassa jääkauden mammuttien elinalueella on kuumia lähteitä<ref>[http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=9b76938c-c2c1-4606-bdc8-7f211d2f59f0 Glenwood Springs]
A cache by AD0OR
Hidden: 7/29/2008
In Colorado, United States
</ref><ref>[http://nenmore.blogspot.fi/2010/06/alaska-backs-geothermal.html ALASKA BACKS GEOTHERMAL ] NewEnergyNews Monday, June 7, 2010</ref><ref>[http://pubs.usgs.gov/ha/ha730/ch_n/N-AKgeothermal1.html Alaska Geothermal water] GROUND WATER ATLAS of the UNITED STATES Alaska, Hawaii, Puerto Rico and the U. S. Virgin Islands HA 730-N </ref><ref>[http://smu.edu/geothermal/2004NAMap/2004NAmap.htm Geothermal Map of North America, 2004 ]</ref><ref>[http://smu.edu/geothermal/heatflow/Alaska_hf.gif Alaska Surface Heat Flow]</ref>.
Keski-Euroopan vuorten kattilalaskoissa on runsaskavisia alpiinisia keitaita, joissa kasvaa
tuulensuojassa kasveja, joita ei vastaavilla korkeuksilla normaaleilla vuorten rinteillä kasva. Venäläisten tekemien tutkimusten mukaan jääkauden kuivan vaiheen edetessä eroosio synnytti jokivieriin balkoiksi kutsuttuja painumia, joissa kehittyi humuspitoinen maannos suureläinten syömille kasveille, vaikka muualla olikin kuiva, kylmä ja huonosti biomassaa tuottava ympäristö. Myös Taymyrin niemimaalla Taymyr-järven lähistö on talvella suojassa pohjosilta kylmiltä tuulilta. Sattumalta niemimaalla olevan Taymyr-järven lähistö on se alue jossa esiintyivät Euraasian manneralueen viimeiset mammutit. Alaskan viimeiset mammutit elivät kuin sattumalta Brooksin vuoristossa.
Eräiden tietojen mukaan arktisisa ja subarktisissa ympäristössä
suolaiset tulvaniityt olisivat tuottoinen ekosysteemi, koska niillä esiintyi Hordeum-sukuisia lajeja. Toisaalta marunaa kasvavista puoliaavikoista puhuttaessa voidaan mainita Kaspian alamaiden-Kazahastanin kukkulliden puoliaavikon vaihteleva ympäristö. Noin puuolet alueesta on puoliaavikkoa, jola akasvaa pääosin marunaa ja muita kuivakkokasveja. Mutta noin neljännes alueesta on painumia joissa kasvaa Festuca, Stipa Agropyron jne ruohoja. Näiden painumien reunukset kattavat myös neljänneksen alueesta ja kasvavat mm Poa bulboasaa[10] .
Arktisten ympäristönjen rinteiden lumenviipymien alle kertyy ravinteita, mm typpeä, kun lumenviipymä sulaa hitaasti ja valuttaa sulavesiään alemmasa laaksoon. Niinpä rinteiden lumenviipymät aattavat olla yläarktisella alueellakin hyvin reheviä[11] . Venäjän arktisella tundralla
syntyy mm ikioudan sulamisen ja muun eroosion takia ravinteikkaita vyöryalueita.