{{Korjattavat 2012}}
'''Beringia''' oli muinainen [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] ja [[Aasia|Aasian]] yhdistänyt maakannas. Se kattoi [[Tšuktsien niemimaa]]n ja [[Alaska]]n sekä läheisen [[Tšuktsien meri|Tšuktsien]] ja [[Beringin meri|Beringin meressä]] sijaitsevan [[mannerjalusta]]n. Kannas syntyi ja hävisi monta kertaa [[Maapallon geologinen historia|Maan historian]] kuluessa. Merenpinnan lasku tai maankuoren nousu synnyttivät Beringian, päinvastaiset muutokset hävittivät.
Kannaksen ollessa kuivaa maata eläimiä mm mammutteja vaelsi yleensä Itä-Aasiasta luoteiseen Pohjois-Amerikkaan, mutta hevonen vaelsi toiseen suuntaan noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.
Venäjän Luoteis-[[Siperia]]n puolella olevaa Beringiaa sanotaan yleensä Länsi-Beringiaksi ja Alaskan puolista Itä-Beringiaksi.
[[Veiksel-jääkausi|Viime jääkaudella]] Beringia oli kauden kylmimpinä aikoina laajalti kuivaa maata vedenpinnan laskun takia. Beringia ei jäätynyt kokonaan, vaan sinne jäi laajoja jäättömiä alueita. Beringia oli jäätiköiden ja [[polaariaavikko|polaariaavikoiden]] saartama. Beringian manneralue oli tuolloin nykyistä kuivempi ja tuulisempi. [[Lössi]], ikirouta ja jäätiköiden sulamisvedet vaikuttivat kuivuuden lisäksi kasvillisuuteen. Beringian väitetään
paikoin jopa lämmeneen nykyisestä viilentävän meren etäännyttyä. Kuivuus rajoitti puu- ja suokasvillisuutta.
Beringiassa kasvoi jääkauden kylmimpänä aikana lähinnä ruohoja, saroja, heiniä, sammalia ja vastaavia matalia kasveja, sekä jonkin verran pensaita tai matalia puita. Varvut ja suokasvillisuus olivat nykyistä harvinaisempia. Mm. mammutteja ja hevosia eli alueella jääkauden kylmimpänä aikanakin.
Jääkauden lämpenemisen alettua biisoni yleistyi ja wapitihirvi saapui.
Kun jääkausi päättyi, ilmasto lämpeni ja Beringiaan ilmestyi noin 14 000 vuotta sitten laajalti pensastundraa. Beringia saattoi olla asuttu jo ennen sitä, mutta varmasti viimeistään noihin aikoihin intiaanien esi-isät vaelsivat maakannaksen yli Alaskaan. Maakannas pysyi pitkään kulkukelpoisena, vaikka merenpinta nousi jäätiköiden sulaessa. Noin 13 000–11 000 vuotta sitten vaelsi Alaskaan luultavasti toinen muuttajien aalto, joka valmisti [[mikroteräkulttuuri|mikroterätyökaluja]]. Ihmisen tulon ja lämpenemisen aikoihin monet jääkauden suureläimet, muun muassa hevoset ja mammutit, hävisivät Beringiasta. Samaan aikaan Beringia soistui.
Maayhteys Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä katkesi [[holoseeni]]kauden alussa noin 12900 kalenterivuotta sitten meren pinnan tason ollessa 48 metriä nykyisen alapuolella. Beringian metsittyminen jatkui tämän jälkeenkin.
== Varhaisin Beringia==
Beringia on ollut olemassa joskus [[dinosaurukset|dinosaurusten]] aikoina [[mesotsooinen maailmankausi|mesotsooisella maailmankaudella]] ja myöhemminkin erinäisiä kertoja, 55 ja 20 miljoonaa vuotta sitten. Paleoseenin Beringiassa oli lämpimänlauhkeaa<ref>Kothekar 1985, s. 155, Biske & Baranova Main Paloegraphic Features of Beringia in the Pre-Quaternary Cenozoic</ref>. Beringiassa kasvoi yläeoseenilla lämpimänkostean subtrooppisen ilmanalan "paratrooppista" kasvillisuutta muun muassa ''Rhamnus'', ''Ziziphus'', ''Cissus'' ja ''Palmae''<ref name="KOTH157">Kothekar 1985, s. 157, s. </ref> jopa 71 leveysasteella<ref name="KOTH157"/>.
Beringia oli maakannas esimerkiksi varhais-keskimioseenilla, jolloin sitä ympäröi melko lämmin Jäämeri ja pohjoinen Tyynimeri<ref name="KOTH157"/>. Beringiassa kasvoi silloin muun muassa havumetsää ja lehtimetsää ja Koillis-Siperian rannikon ja napapiirin pohjoispuolisella merenalaisella laakiolla ohut- ja leveälehtisten puiden seassa myös ''[[Taxodium]]ia''<ref name="KOTH157"/>. Alaskan korkeilla vuorilla kasvoi vuoristojen havumetsiä, ja napapiirin eteläisellä, nyt merenalaisella Beringian tasangolla leveälehtisiä metsiä, joiden seassa ainavihantia lajeja<ref name="KOTH157"/>. Myöhäismioseenilla Beringin salmi avautui. Vuoristossa kasvoi silloin havumetsää ja tundraa. Alaskan ja Luoteis-Siperian pohjoisosissa kasvoi pienilehtisiä puita ja havupuita ja Lounais-Alaskan nyt merenpinnan alla olevalla laakiolla sekametsää<ref>Kothekar 1985, s. 158</ref>.
Nykyistä lämpimämmällä varhais- ja keskiplioseenilla Beringiaa ympäröi kylmä napameri ja melko kylmä Tyynenmeren pohjoisosa. Beringian kasvillisuus oli havumetsää, lehtimetsää ja tundraa<ref>Kothekar 1985, s. 159</ref>. Ilmasto jäähtyi myöhäisplioseenilla, jolloin Beringiaan lienee levittäytynyt tundra ja metsätundra<ref>Kothekar 1985, s. 162, Yurtsev 1966</ref> ja Beringia joutui "hypoarktisen" kasvillisuuden piiriin<ref name="KOTH157"/>. Myöhäisplioseenin lopussa Beringin salmi oli auki, ja napameri jäässä<ref>Kothekar 1985, s. 160</ref>.
== Beringia viime jääkaudella ==
[[Kuva:Beringia - late wisconsin glaciation.gif|thumb|right|350px|Viime jääkauden kylmimpänä jaksona noin 20000 vuotta sitten suuri osa Beringinmerta oli alankoa. Nykyinen salmi oli silloin kuivaa maata, kun valtamerien vettä sitoutui jäätiköihin ja vesi laski.]]
[[Kuva:Beringia land bridge-noaagov.gif|thumb|right|350px|Beringin maasillan kehitys jääkauden päättyessä - NASA:n animaatio.]]
Viime jääkaudella Beringiassa eli muun muassa [[mammutti|mammutteja]], biisoneja ja hevosia, jotka katosivat [[Viime jääkauden loppuvaihe|jääkauden lopussa]] tai sen jälkeisellä [[holoseeni|holoseenilla]]. [[Viime jääkauden huippukohta|Jääkauden huippukautena]] laaja [[Beringinmeri|Beringinmeren]] alue oli kuivaa, alavaa maata. Ilmasto oli laajalti hieman nykyistä kylmempi ja kuivempi. Tällöin Beringiassa kasvoi lähinnä sara-ja heinävaltaista tundraa ja mahdollisesti paikoin myös subarktista aro- ja puukasvillisuutta, ja siellä eli suuria eläimiä, muun muassa mammutteja. [[Pleistoseeni]]n [[jääkausi]]en aikana meri on laskenut ajoittain ja yhdistänyt mantereet Beringinsalmen kohdalla. Beringia oli kuivaa maata viime [[stadiaali|jääkauden kylminä kausina]] 10 000–20 000 vuotta kerrallaan kylmyyshuippujen molemmin puolin. Viime jääkauden lopussa 15000-11500 kalenterivuotta sitten Beringiankin ilmasto lämpeni ja kostui nopeasti, jolloin ensin pensaat, sitten puut levisivät aiempien tundrien ja arojen paikalle. Samoihin aikoihin kivikauden metsästäjäihmiset saapuivat ja jääkautinen suureläimistö katosi.
Beringia viime jääkauden huippukaudella oli [[Luoteis-Siperia]]n-[[Alaska]]n alue [[Viime jääkauden kylmin vaihe|viime jääkauden kylmimpänä jaksona]], joka ajoitetaan suunnilleen aikaan 24000-17000 [[radiohiilivuotta]] sitten. Beringiassa oli viime jääkauden huippukaudella varsinkin [[Alaska]]ssa laajoja jäätiköitä ja [[lössi]]alueita, mutta myös paljon jäätöntä aluetta. Ikirouta kattoi koko Beringian<ref>Nilsson 1983, s. 314.</ref>. [[Merivirta|Merivirrat]] kulkivat jääkaudella eri tavoin kuin nyt. Beringian maakannas katkaisi kylmän [[Pohjoinen jäämeri|Jäämereltä]] tulevan merivirran kulun pohjoiselle [[Tyynimeri|Tyynellemerelle]]. Tämän vuoksi kannas ei pohjoisesta sijainnistaan huolimatta ollut koko leveydeltään jäätikön peittämä, vaikka muualla sekä Euroopassa että Amerikassa jäätiköt ulottuivat paljon etelämmäksikin. Alaskan jäätiköt olivat lähinnä [[Kordillieerit|Kordillieereilla]], [[Aleutit|Aleuteilla]] ja Brooksin vuorilla<ref>Nilsson 1983, s. 366.</ref>. Lumiraja oli Beringiassa noin 250-1500 m korkeudessa, esim. Indigirkan laaksossa 750-1500 m korkeudessa<ref>Nilsson 1983, s. 312.</ref>.
Silloin Itä-Beringiassa kasvoi laajoilla alueilla kuivaa ja [[puolikuiva alue|puolikuivaa]] kylmää [[arotundra]]a, jota luonnehtivat savikat, maruna, heinät ja ruohot. Kesälämpötila laski laajoilla alueilla korkeintaan 5 astetta. Joidenkin arvioiden mukaan Beringian jokilaaksoissa saattoi olla jopa nykyistä lämpimämpää, kun kesällä viilentävä merenranta oli kauempana ja toisaalta föhn-ilmiö vaikutti. Suuria eläimiä eli suotuisilla paikoilla, mm. jokilaaksoissa ja näiden liepeillä. Näitä olivat [[mammutti|mammutit]], biisonit ja hevoset. Jääkauden kylmimpänä vaiheena yleistyivät eräiden arvioiden mukaan hevoset mammuttien sijaan. Hevoset söivät enemmän kuivassa viihtyviä [[C4-kasvi|C4-kasveja]] kuin mammutit. Läntinen Venäjän puoleinen Beringia oli jääkauden huippukaudella kylmempi varsinkin talvella, mutta sielläkin kasvoi jokilaaksoissa puita.
Beringiassa vallitsi jääkaudella jäättömillä alueilla kylminä kausina monin paikoin avoin kuivatundrakasvillisuus. Siitepölyjen mukaan sekä aron että tundran kasveja<ref>[http://connection.ebscohost.com/c/articles/23291030/new-spruce-picea-spp-macrofossils-from-yukon-territory-implications-late-pleistocene-refugia-eastern-beringia New Spruce (Picea spp.) Macrofossils from Yukon Territory: Implications for Late Pleistocene Refugia in Eastern Beringia] G.D. ZAZULA,1,2 A.M. TELKA,3 C.R. HARINGTON,4 C.E. SCHWEGER5 and R.W. MATHEWES1, ARCTIC VOL. 59, NO. 4 (DECEMBER 2006) P. 391–400 </ref>. Tätä tundraa voidaan kutsua heinä- tai ruohotundraksi<ref>[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html]</ref><ref>[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html?vue=figtab&origine=integral&imID=im4&formatimg=imPlGr Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains] Arthur S. Dyke Géographie physique et Quaternaire, Volume 59, numéro 2-3, 2005, p. 211-262</ref>. Silloin kasvoi Beringiassa [[heinäkasvit|heiniä]], [[sarat|saroja]], [[maruna]]a, [[vaivaispaju]]a ja erilaisia yrtti- eli ruohokasveja<ref>[http://www.bioone.org/doi/abs/10.1657/1523-0430%2807-076%29%5BAGER%5D2.0.CO%3B2 Pollen Evidence for Late Pleistocene Bering Land Bridge Environments from Norton Sound, Northeastern Bering Sea, Alaska] Thomas A. Ager* and R. Lawrence Phillips† Arctic, Antarctic, and Alpine Research 40(3):451-461. 2008 doi: 10.1657/1523-0430(07-076)[AGER]2.0.CO;2</ref>. Suuri osa alueesta oli [[polaariaavikko]]a ja sellaisena ihmisille asumiskelvotonta, lukuun ottamatta meren lämmittämää ja kostuttamaa eteläosaa, jossa kasvoi hieman lämpimämpää tundraa<ref>Wiik: Mistä Amerikka sai intiaaninsa</ref> ja myös joitain jokilaaksoja. Beringiassa ei liene asuttu viime jääkauden ollessa kylmimmillään. Hopkinskin mukaan Yukon Flatsissa kasvoi metsiä jääkauden kylmimpinä aikoina<ref name="Nilsson_1983_408">The Pleistocene, Tage Nilsson, Reidel 1983, Reidel Member of Kluwer Group, Dordrecht, ISBN 90-277-1466-5, s. 408, alkup. lähde Hopkins 1967b The Bering land Bridge, Stanford University Press 1967</ref> samoin kuin Länsi-Beringian Indigirka- ja Kolyma-joellakin.
Eri ilmastosimulaatiot antavat erilaisia tuloksia, siitä mikä olisi ollut yleisin tundran laji. Beringian jääkautiset löydöt viittaavat keskiarktiseen tundraan, jossa heinäkuun keskilämpötila oli 2-6 C niin kuin nyt Kanadan pohjoispuolisilla Banksin ja Victorian saarilla<ref name="Antinori_1995">PALEOECOLOGICAL IMPLICATIONS OF PLANT/ANIMAL GRAZING RELATIONS ON THE MAMMOTH STEPPE OF EASTERN BERINGIA, Andre Antinori, Nebraska Anthropologist, 1-1-1995 ja Ritchie 1984, (Cwynar and Ritchie 1980, Cwynar 1982)</ref>.
Beringia ja Arctidakin lienevät olleen laajalti asumiskelpoisia viime jääkauden huippukaudellakin<ref>Frenzel 1992, s. 63.</ref>. Alaskassa oli jääkauden huippuvaiheessa laajoja lössialueita<ref>Frenzel 1992, s. 51.</ref> ja ikiroudan paksuus oli ainakin 600 m, mutta alle 1000 m<ref>Frenzel 1992, s. 49.</ref>.
=== Keskilämpötilan lasku ===
Beringia viileni jääkauden huippuvaiheessa monien näkemysten mukaan suhteellisen vähän, ja joillain alueilla
lämpötila saattoi jopa noustakin.
Vuotuisen keskilämpötilan lasku oli Alaskassa maltillinen moniin muihin alueisiin verrattuna<ref>Frenzel 1992, s. 41.</ref> eikä monilla alavilla mailla ollut hyvin kylmää. Alaskan sisäosien heinäkuun keskilämpötila oli eri hyönteislajeista tehtyjen mittauksien mukaan eri paikoissa 16000-25500 kalenterivuotta sitten heinäkuussa 5,5-13,25 °C ja tammikuussa -17,5 - 34,5 °C<ref name="Hoffecker_Elias_2007_63">Hoffecker&Elias 2007, s. 63.</ref>. Eräiden tutkimusten mukaan Kolyma- ja Indigirka-jokien altaissa ja muualla Länsi-Beringiassa olisi ollut heinäkuussa eri alueilla 9-13 °C<ref name="Hoffecker_Elias_2007_62">Hoffecker&Elias 2007, s. 62.</ref>.
Alaskan keskilämpötila putosi vain noin 4-15 °C<ref name="Kim_2008">[http://www.eeo.ed.ac.uk/homes/tcrowley/Kim_highresMod_lastglacial.pdf High-resolution climate simulation of the last glacial maximum], Seong-Joong Kim Æ Thomas J. Crowley Æ David J. Erickson Æ Bala Govindasamy Æ Phillip B. Duffy Æ Bang Yong Lee Received: 13 December 2006 / Accepted: 17 October 2007 / Published online: 6 November 2007,Clim Dyn (2008) 31:1–16 DOI 10.1007/s00382-007-0332-z</ref>, mutta Länsi-Beringian eli Luoteis-Siperian lämpötila laski laajoilla alueilla 10-18 °C. Myös ECHAM+BIOME simulaatio sulkee pois ajatuksen, että Beringiassa ei olisi ollut koko alaltaan hyvin kylmää polaariaavikkoa<ref>''Modelling global terrestrial vegetation-climate interactio''] Martin Claussen Viktor Brovkin ... , The Royal Society, 1998</ref>.
Erään tietokonemallin mukaan Alaskan jäättömän osan tammikuun keskilämpötila olisi ollut laajoilla alueilla yli -25 °C, muttei yli -10 °C<ref name="Bromwich_Toracinta_2005">[polarmet.osu.edu/PolarMet/PMGFulldocs/bromwich_toracinta_jc_2004.pdf Polar MM5 Simulations of the Winter Climate of the Laurentide Ice Sheet at the LGM], DAVID H. BROMWICH, E. RICHARD TORACINTA, HELIN WEI...,Manuscript received 21 November 2003, in final form 4 March 2004</ref><ref>[http://www.mmm.ucar.edu/mm5/workshop/ws02/Toracinta.pdf HIGH RESOLUTION LGM SIMULATIONS OVER THE LAURENTIDE ICE SHEET USING POLAR MM5]</ref>. Luoteis-Siperiassa tammikuun keskilämpötila oli elle -25 °C, jopa alle -50 °C. Heinäkuun keskilämpötila oli laajalla alueella 5 °C, mutta alle 10 °C ja Kamtshatkan itäpuolinen meri tätä kylmempi<ref name="Bromwich_Toracinta_2005" />. Luoteis-Siperiassa oli kylmempää, 0-5 °C. Toinen malli antaa Alaskan heinäkuun keskilämpötilaksi laajoilla alueilla yli 6 °C<ref name="Toracinta_Rick">[http://www.mmm.ucar.edu/mm5/workshop/ws04/PosterSession/Toracinta.Rick.pdf LGM SUMMER CLIMATE OF THE LAURENTIDE ICE SHEET SIMULATED BY POLAR MM5] E. Richard Toracinta1, David H. Bromwich1,2, Robert Oglesby3, James Fastook4, and Terence Hughes4</ref>, jäätiköiden lähellä +3 °C ja samansuuntaisia lukemia Kolymajoen seuduille.
Erään surviaissääskianalyysin mukaan LGM:n aikana kesälämpötila olisi ollut Länsi-Alaskassa vain noin 2,3-3,5 °C nykyistä alempi mm. Zagoskin Lakessa Saint Michaelin saarella<ref name="Kurek_Cwynar_QSR_2008">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S027737910800351X Late Quaternary paleoclimate of western Alaska inferred from fossil chironomids and its relation to vegetation histories] : Kurek, J., Cwynar, L. C., Ager, T. A., Abbott, M. B., Edwards, M. E. (2009). Late Quaternary paleoclimate of western Alaska inferred from fossil chironomids and its relation to vegetation histories. Quaternary Science Reviews, 28 (9-10), 799 - 811, doi:10.1016/j.quascirev.2008.12.001 </ref> Toiset hyönteistutkimukset väittävät Alaskan heinäkuun lämpötilan pudonneen jääkauden huippuvaiheessa vain 1-4 °C<ref name="Kurek_Cwynar_QSR_2008"/><ref>Mutual climatic range reconstructions of seasonal temperatures based on Late-Pleistocene fossil beetle assemblages in Eastern Beringia] Scott A Elias,Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1-3, January 2001, Pages 77-91 Beringian Paleoenvironments - Festschrift in Honour of D.M. Hopkins vailable online 18 December 2000, doi:10.1016/S0277-3791(00)00130-X </ref>.
Erään tietokonemallin mukaan laajoilla alueilla Beringiassa ja jäättömiksi jääneillä Arktisilla saarilla tammikuun keskilämpötila ei laskenut lainkaan tai yleensä 2,5 °C<ref name="Brandefelt_2011">Modelling past cold climates, Jenny Brandefelt, KTH Mechanics, LANDCLIM workshop in Norrköping, February 23, 2011</ref> ja Baringian keskustan nyt veden alla olevan alueen talvilämpötila jopa nousi ehkä 2,5 astetta. Joka tapauksessa monien mallien ja kaivausten mukaan Alaskan kesälämpötila nousi LGM:ssä +1 °C - laski -4 °C<ref name="Kurek_Cwynar_QSR_2008"/>.
=== Nousiko Alaskan sisäosien lämpötila jääkaudella ?===
Kaikki merkit eivät viittaa siihen, että Beringian lämpötila olisi jääkaudella laskenut. Joidenkin tietojen mukaan Beringiassa olisi viime jääkauden huippukaudella kasvanut [[Kolymajoki|Kolyma]]- joen keskijuoksun altaassa ja [[Yukon Flats]]issa ja Läheisessä Tananajoen laaksossa metsiä<ref name="Nilsson_1983_408" /><ref>Björn Kurtén, Jääkausi s 139</ref>. Metsiä olisi kasvanut lännempänä myös Kolyma- ja Indigarkajokien laaksossa<ref>Kurten 1972, s. 141.</ref>, ja luultavasti myös Lena-joen varrella. Kobuk-joen varrelta Epigurukista on löydetty joenvarsipajustoa jääkauden huippukaudelta<ref name="West_1996_52">''American Beginnings'', Frederick West jne., The University of Chicago Press, 1996, ISBN 0-226-89399-5, s 25</ref> ajoitetuna aikoihin 21020-19900 BP<ref>West 1996, s 24</ref>.
Monilla Luoteis-[[Siperia]]n alueilla lämpötila ei laskenut jääkaudella niin paljoa kuin Euroopassa. On jopa merkkejä siitä, että ainakin maanpinnan kesälämpötila olisi jopa noussut "kylmänä aikana" muun muassa [[Kolyma]]-joen altaassa 1,5-4,5 °C<ref name="Alfimov_2002">[http://www.maik.ru/abstract/enteng/3/enteng1152_abstract.pdf Tundra-Steppe Assemblages of Insects and the Reconstruction of the Late Pleistocene Climate in the Lower Reaches of the Kolyma River] A. V. Alfimov, D. I. Berman, and A. V. Sher, Received September 24, 2002</ref>. Tämä on saattanut johtua kosteuden ja pilvisyyden vähenemisestä näillä alueilla.
CCSM3-simulaation mukaan Alaskan puoleisen Beringian lämpötila olisi noussut<ref name="Kurek_Cwynar_QSR_2008"/> yli +1,5 °C, joillain jokilaaksoalueilla +4-+10 °C, vaikka kaikkialla muualla maapallolla lämpötila laski, Siperiassa tyypillisesti 4-10 °C myös pohjoisella Kolymajoella<ref name="Bliesner_Brady_2005">[http://www.cgd.ucar.edu/ccr/ottobli/pubs/Otto-Bliesner-JClimate-Paleo-19.pdf Last Glacial Maximum and Holocene Climate in CCSM3] BETTE L. OTTO-BLIESNER AND ESTHER C. BRADY, JOURNAL OF CLIMATE, VOLUME 19, 7 November 2005.</ref>. Myös BMRC-simulaatio väittää ainakin joidenkin alaskan osien keskilämpötilan nousseen 2 C<ref>Influence of vegetation changes during the Last Glacial Maximum using the BMRC atmospheric general circulation model, Wyputta, U.; McAvaney, B.J., Climate Dynamics; Sep2001, Vol. 17 Issue 12, p923</ref>. Helmikuun keskilämpötila laski eliöstötutkimusten mukaan noin 12-14 astetta<ref>Frenzel 1992, s 39</ref> ja vuotuinen keskilämpötila 10 - 8 astetta nykyisestä<ref>Frenzel 1992, s 43</ref>. Alfimovin tekemien hyönteistutkimusten mukaan myös Länsi-Beringian jokilaaksoissa oli jääkaudella nykyistä lämpimämpää<ref name="Brigham_Lozhkin_et_al_2004">[http://www.geo.umass.edu/faculty/jbg/Pubs/Brigham-Grette_etal2004Madsenvol.pdf Paleoenvironmental Conditions in Western Beringia before and during the Last Glacial Maximum] Julie Brigham - Grette Patricia M. Anderson Anatoly V. Lozhkin and Olga Y. Glushkova, 2004</ref>.
=== Sademäärän lasku ===
Sademäärä laski nykyisestä 100-250 mm<ref>Frenzel 1992, s. 45.</ref>.
Keski-Alaskan laaksoissa satoi jääkauden kylmänä aikana ainakin 200 mm nykyistä vähemmän<ref>[http://www.geotop.ca/pdf/Viau_et_al_CJES_2008.pdf Low- and high-frequency climate variability in
eastern Beringia during the past 25000 years] A.E. Viau, K. Gajewski, M.C. Sawada, and J. Bunbury , 2008</ref> ja Yukonin jäättömissä laaksoissa 50-120 mm vähemmän<ref>[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589412000877#gr6 Late glacial and Holocene sedimentation, vegetation, and climate history from easternmost Beringia (northern Yukon Territory, Canada)] Michael Fritza, Corresponding author contact information, E-mail the corresponding author, Ulrike Herzschuha, Sebastian Wettericha, Hugues Lantuita,
Gregory P. De Pascale, Wayne H. Pollard, Lutz Schirrmeister, Quaternary Research,
Volume 78, Issue 3, November 2012, Pages 549–560</ref><ref>[ftp://ftp.ncdc.noaa.gov/pub/data/paleo/pollen/recons/northamerica/viau2008beringia.txt Temperature and precipitation anomalies for eastern Beringia based on 45 sites] Viau, A.E., et al. 2009.
Eastern Beringia 25,000 Year Climate Reconstructions.
IGBP PAGES/World Data Center for Paleoclimatology
Data Contribution Series # 2009-063.
NOAA/NCDC Paleoclimatology Program, Boulder CO, USA.</ref>.
=== Siitepölyjen tutkimus ===
Koska tiedot Beringian kasvillisuudesta ovat olleet ja ovat yhä epätäydelliset ja ovat yleensä pohjautuneet epätarkkoihin siitepölyanalyyseihin, tutkijat ovat pitkään kiistelleet Beringian jääkautisen kasvillisuuden laadusta ja siitä, miten niin kylmässä ilmastossa saattoi kasvaa kyllin ravintokasveja vaikkapa mammuteille.
Beringian jääkauden huippukauden aikaisesta luonnosta on kiistelty paljon. Tämä johtuu siitä, että siellä eli monia suuria eläimiä<ref>Marck 2011</ref> melko kylmässä ja kuivassa ympäristössä, jollainen ei yleensä tuota rehevää kasvustoa<ref name="Hoffecker_Elias_2007_53"> Hoffecker&Elias 2007, s. 53</ref>. Toisaalta tiedot Beringian kasvillisuudesta perustuvat laajalti siitepölytutkimuksiin, joissa ei kyetä aina tarkoin kasvilajejakaan tunnistamaan, saati sitten sitä kasvoiko esimerkiksi koivu maassa suikertavana vaivaispensaana vaiko puuna. Jääkauden huippukautiset siitepölyjen pienet määrät viittaavat ainakin paikoin hyvin harvaan kasvillisuuteen<ref name=Pisaric_macdonald_Velichko_Cwynar_2001_241">Pisaric, M.F.J., MacDonald, G.M., Velichko, A.A. and Cwynar, L.C. 2001. [http://http-server.carleton.ca/~mpisaric/Publications_files/QSR.pdf The late-glacial and post-glacial vegetation history of the northwestern limits of Beringia based on pollen, stomate and megafossil evidence]. Quaternary Science Reviews. 20:235-245, Kohta s 241</ref>. Kasvillisuus oli laajalti periglasiaalista ruoho-yrttipitoista tundraa,<ref name="Kaplan_2003">''Climate change and Arctic ecosystems: 2. Modeling, palaeodata-model comparisons, and future projections'', J. O. Kaplan, N. H. Bigelow et al, JOURNAL OF GEOPHYSICAL RESEARCH, VOL. 108, NO. D19, 8171, doi:10.1029/2002JD002559, 2003</ref> tundraa<ref>Frenzel 1992, s. 57.</ref> tai [[arotundra]]a<ref>Frenzel 1992, s 59</ref>, jossa kasvoi mm. ''Artemisia'', ''Gramineae'', ''Selaginella'' ja ''Lycopodeaceae''<ref>Frenzel 1992, s. 55.</ref>. Tutkijat Cwynar, Ritchie ja Coninvaux väittivät 1980-luvulla, että Alaskan kasvillisuus olisi ollut suureläimiä elättämään kykenemätöntä polaariaavikkoa tai hyvin aukeaa tundraa<ref>Guthrie 1990, luku 9 Arguments and controversies about mammoth steppe, s 227</ref>. He vetosivat pariin siitepölynäytteeseen, joissa jääkauden huippukauden siitepölyjä on erittäin vähän<ref>Guthrie 1990, s 229</ref>. Nämä ovat Pohjois-Yukonin Hanging Lake ja St. paulin saarelta otettu näyte<ref>Guthrie 1990, s 229</ref>. Mutta Hanging Laken näyte on otettu Pohjois-Alaskan lammesta, joka on ollut kuiva jääkauden kylmällä ja kuivalla huippukaudella,
jolloin siihen ei ole kasutunut oikeaa määrää siitepölyjä<ref>Guthrie 1990, s 230</ref>.
Mutta yksikään muu Alaskasta ja lähialueilta siitepölynäyte ei näytä dramaattista siitepölyjen vähenemistä jääkauden huippukohdassa. Mm Sewardin niemimaan Imuruk-järven siitepölyissä näkyy jääkauden huippukaudella ruohojen, sarojen ja marunan määrän kasvu<ref>Guthrie 1990, s 232, s 233, Colinvaux 1964</ref>. Squirrel Laken pölyissä näkyy jääkauden huippukaudella yhtä suuria siitepölymääriä kuin holoseenilla keskimäärin<ref>Guthrie 1990, s 233, Anderson 1982</ref>. Kayak-järven siitepölyissä näkyy suuri siitepölymäärä noin 23000-15000 radiohiilivuotta sitten, varsinkin ruohokasveja oli jääkauden huippukaudella runsaasti<ref>Guthrie 1990, s 234</ref>. Jos siitepölymäärä vastaa kasvibiomassaa, Alaskan sisäosien laaksoissa kasvoi kasveja jopa saman verran kuin nykyään Manitoban
keski- ja pitkäruohopreerialla<ref>Guthrie 1990, s 238, s 237, s 236</ref>.
Alaskan jääkautisten löytöpaikkojen siitepölymäärä jääkauden kylmässä vaiheessa oli 100-400 gm/cm2<ref>Guthrie 1990, s 232, 233, 234, 238</ref> Joe lakessa jopa yli 1000<ref>Guthrie 1990, s 234</ref>, kun Manitobassa on jopa 2000 g cm/2/v. Mutta Manitoban Riding Mountansin ruohikolla oli holoseenilla noin 7750 BP noin 450<ref>Guthrie 1990, s 236</ref>.
LDMH-simulaation mukaan nykyään veden alla olevilla alueilla oli pensastundraa ja luultavasti boreaalista metsääkin<ref name="Kaplan_2003"/><ref name="Huntley_et_al_2013">[http://dro.dur.ac.uk/10828/1/10828.pdf Millennial Climatic Fluctuations Are Key to the Structure
of Last Glacial Ecosystems] Brian Huntley, Judy R. M. Allen , Yvonne C. Collingham
, Thomas Hickler, Adrian M. Lister,Joy Singarayer, Anthony J. Stuart, Martin T. Sykes, Paul J. Valdes, Durham Research Online 2013</ref>. Ruoho-yrttitundra on kuivatundraa, jota luonnehtii maruna ''Artemisia'' ja tunturisareke ''Kobresia'', ruohot ja sammalet<ref name="Bigelow_2003">''Climate change and Arctic ecosystems: 1. Vegetationchanges north of 55 N between the last glacial maximum, mid-Holocene,and present'', Nancy H. Bigelow, Linda B. Brubaker,JOURNAL OF GEOPHYSICAL RESEARCH, VOL. 108, NO. D19, 8170, doi:10.1029/2002JD002558, 2003</ref>. Tämän tyyppisellä tundralla esimerkiksi [[lapinvuokko]] ja [[vaivaispaju]] olivat harvinaisia<ref name="Bigelow_2003"/>. Ilmakehän CO2-määrän lasku supisti osaltaan
puiden aluetta Beringiassakin<ref name="Woillez_et_al_2011">[http://www.clim-past.net/7/557/2011/cp-7-557-2011.pdf Impact of CO2 and climate on the Last Glacial Maximum
vegetation: results from the ORCHIDEE/IPSL models] M.-N. Woillez
, M. Kageyama, G. Krinner , N. de Noblet-Ducoudré, N. Viovy
, and M. Mancip Clim. Past, 7, 557–577
, 2011 www.clim-past.net/7/557/2011/ doi:10.5194/cp-7-557-2011</ref>.
=== Kasvijäänteiden tutkimus ===
Yllättäen siitepölyihin perustuviin spekulaatioihin saatiin tarkennuksia, kun jääkauden huippukautinen maannos löytyi. Tulivuoren purkaus hautasi noin 18000 radiohiilivuotta sitten eli 21500 kalenterivuotta sitten luultavasti keväällä pohjoiselle Sewardin niemimaalle ylämaan tundraniityn, jossa sammalen päällä kasvoi tunturisaraketta, muita sarakasveja ja ruohoja<ref name="Goetcheus_Birks_2001">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S027737910000127X Full-glacial upland tundra vegetation preserved under tephra in the Beringia National Park, Seward Peninsula, Alaska] Victoria G. Goetcheus, Hilary H. Birks, Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1–3, January 2001, Pages 135–147</ref><ref name="Hofle_Edwards_Hopkins_Mann_Ping_2000">[The full-glacial environment of the Northern Seward Peninsula, Alaska, reconstructed from the 21,500-year-old Kitluk paleosol] Hofle, Claudia, Edwards, M.E., Hopkins, D.M., Mann, D.H., and Ping, Chien-Lu, 2000, Quaternary Research v. 53, n. 2., p. 143-153, doi:10.1006/qres.1999.2097 </ref>. Tunturisarake kasvaa nykyään ohutlumisilla, kuivilla, kalkkipitoisilla, tuulisilla vuoristoilla tai tundrilla. Vaivaispajuja oli harvakseltaan. Tuulen tuoman lössin lannoituksen takia olosuhteisin nähden rehevä kasvillisuus ei ollut häiriintynyt, vaan sammalmatto oli yhtenäinen<ref name="Goetcheus_Birks_2001"/>, vaikka maanpinta olikin routimisen takia kumpuinen. Niitty kasvoi kesäisin pinnaltaan sulavan jatkuvan ikiroudan päällä lievästi emäksisessä kalkkipitoisessa vähähumuksisessa maannoksessa<ref name="Goetcheus_Birks_2001"/>. Lapinvuokkoa ei kasvanut, mikä viittaa runsaaseen typen ja fosforin määrään<ref name="Goetcheus_Birks_2001"/> ja vakaaseen maaperään. Myöskään niityllä ei kasvanut juurikaan muualla Itä-Beringiassa siitepölyjen mukaan yleistä marunaa, ei vaivaiskoivua, kanervakasveja, suoturvetta. Silttipitoisen lössiperäisen mineraalimaan aktiivinen kerros oli 30-64 cm paksu eri löytöpaikoissa, ja niitty on yrttitundraa, ei aroa<ref name="Hofle_Edwards_Hopkins_Mann_Ping_2000"/>. Maannos viittaa ainakin ajoittaiseen märkyyteen vuodenaikojen vaihdellessa<ref name="Hofle_Edwards_Hopkins_Mann_Ping_2000"/>. Tämä ylämaan löytö ei kerro mitään esimerkiksi Alaskan sisäosien jokilaaksojen kasvillisuudesta, joiden ajatellaan usein olleen monien muiden jokilaaksojen takia kuivaa aroa, tai myöskään jääkautisesta jokivarsikasvillisuudesta, jonka ajatellaan huippukaudellakin muistuttaneen nykyistä pajuineen ja soineen.
On tutkittu Alaskan sisäosista löytyneitä arktisten preeriakoirien pesistä löytyneitä kasvijäänteitä, joiden koostumus eroaa nykyajan pajupitoista löydöistä. Ne ovat lähinnä kosteiden ja kuivien paikkojen heiniä ja yrttejä, jotka ovat tyypillisiä keskikuivalle tundralle, mutta osin myös nykyisen Pohjois-Amerikan preerialle. Kosteudeltaan löydettyjen kasvinosien kasvuympäristö vaihtelee märistä niityistä kuiviin rinteisiin, mutta on pääosin alppiniittyä. Nykyisille eteläislle kuiville ruohostoalueille tyypillisiä lämpimän ilmanalan C4-kasveja ei näytteistä löytynyt, ja arokasvien läsnäolon uskotaan selittyvän korkeammalla jääkautisella maan, ei ilman lämpötilalla. Korkeampi maan lämpötila johtui siitä, että jääkautinen maa oli vettä imevää<ref name="Caglioti_et_al_2011">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0033589411001025 Paleoecology of arctic ground squirrel caches and nests from Interior Alaska’s mammoth steppe ecosystem], Gaglioti, B. V., B. M. Barnes, G. D. Zazula, A. B. Beaudoin, M. J. Wooller, Quaternary Research olume 76, Issue 3, November 2011, Pages 373–382 http://dx.doi.org/10.1016/j.yqres.2011.08.004</ref>.
=== Zimovin näkemys arotundrasta ===
Zimovin vuonna 1995 julkaisemien näkemysten mukaan arotundra erosi tavallisesta tundrasta siten, että kun ilmasto oli kuiva, maannos oli kuiva ja hapekas, ei nykyisen tyyppinen soinen turvemaannos tai muuten kostea. Tällöin kivennäisiä irtosi nopeasti rapautuvassa maannoksessa, mikä tarjosi kasveile paljon ravinteita<ref name="Hoffecker_Elias_2007_58">Hoffecker%Elias 2007, s. 58-59. Alkuperäinen lähde Zimov et al 1995</ref>. Tämä mahdollisti kosteata tundraa suuremman biomassan tuotannon, mikä elätti suuria ruohonsyöjäeläimiä, jotka tuottivat kasveille ravinteita kuollessaan, ulostaessaan ja virtsatessaan<ref name="Hoffecker_Elias_2007_58"/>. Eläimet mm. biisonit sorkillaan myös mylläsivät kulkiessaan maata. Maaperää kuivatti myös runsaan kasviston runsas haihdutus<ref name="Hoffecker_Elias_2007_58"/>. Guthrien mukaan Beringian arotundra muistutti jääkaudella satavan lössin takia laajalti enemmän ei-hapanta kosteaa tundraa, kuin nykyistä hapanta kosteaa tundraa<ref name="Hoffecker_Elias_2007_57">Hoffecker & Elias 2007, s. 57.</ref>. Ei-happamassa kosteassa dundrassa eli MNT:ssä maannos oli kalsiumrikas, hienojakoinen ja melko hapan. Runsasravinteinen MNT kasvaa enemmän myrkyttömiä, kalsium- ja muu ravintopitoisia kasveja<ref name="Hoffecker_Elias_2007_57"/>. Oli kasvillisuus mikä tahansa, Beringiassa viihtyi tyypillinen [[mammuttifauna]]<ref>Frenzel 1992, s. 61.</ref>, joka söi enimmäkseen heinä- ja sarakasveja. Alaskalle tyypillisesti kamelieläimiä<ref>Frenzel 1992, s. 60.</ref>
=== Beringian jääkautinen eläimistö ===
Beringiassa eli jääkaudella mm. [[arobiisoni]], [[mammutti]], hevonen ''Equus lambei'', kamelilaji ''Camelops hesternus'', [[saiga-antilooppi]], vähemmän nykyistä kylmään sopeutunut myskhärkälaji ''Bootherium bombifrons'', [[wapiti]], hirvi. Saalistajia olivat susi, leijona (''P. Atrox'', joka oli ehkä jaguaarin sukulainen, ei leijonan), [[sapelihammastiikeri]] (''Homotherium'') ja [[lyhytnaamakarhu]] (''Arctodus simus''). Beringiassa elivät jääkaudella myös [[jättiläismaalaiskiainen]] (''Megalonyx jeffersoni'') ja [[jättiläismajava]] (''Castoroides ohioensis'')<ref name="Marck_2011">[http://www.geol.umd.edu/~jmerck/alaska/alaska11pleistocene.html usings on Alaska during the last ice age] John Merck 26.4.2011</ref>.
Beringiassa ei ollut [[villasarvikuono]]ja<ref name="kurten140">Kurten 1972, s. 140.</ref> niin kuin Itä-Siperian pohjoisosissa.
Saiga ja jakkihärkä kuolivat Beringiassa viime jääkauden aikana<ref name="kurten140" />. Alaskan Beringiassa eli viime jääkaudella myös metsäjäniksiä, tunturisopuleja, punakettuja, kärppiä, vuorikauriita ja naaleja<ref name="kurten140" />.
Beringiassa eli jääkaudella preerioille tyypilliset amerikkalainen mäyrä Taxidae taxus ja mustajalkahilleri Mustela eversmanni/Mustela nigripes<ref>Guthrie 1990, s 248, s 249</ref>. Jääkauden huippukaudellakin oli maaoravia Spermophilus.
=== Jääkautisen Beringian ekologiasta ===
Nykyisen näkemyksen mukaan Beringian keskusta oli melko lämmin. Niinpä esimerkiksi Bluefish-luolan lähellä etelään päin olevalla jokirinteellä kasvoi laajalti arotundrakasvillisuutta, varsinaista tundraa oli vasta ylhäällä vuoristossa<ref name="Zazula_2006">{{Verkkoviite | Osoite = doi:10.1016/j.quaint.2005.03.010 | Nimeke = Macrofossil and pollen evidence for full-glacial steppe within an ecological mosaic along the Bluefish River, eastern Beringia | Tekijä = Grant D. Zazula a, ,1, Charles E. Schweger a, Alwynne B. Beaudoin b, George H. McCourt c | Tiedostomuoto =PDF | Selite = | Julkaisu = Quaternary International 142–143 | Ajankohta =2006 | Julkaisija =Elsevier | Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref>. Tundrakasvillisuus lisääntyi aromaisella alueella ylöspäin mentäessä. Lössinen aromainen alue kasvoi muun muassa nurmikkaa, marunaa, savikkaa ja kohokkia. Jokilaaksossa kasvoi mm. pajua ja saraa. Jokilaaksossa oli kohtalaisen kosteita ruohoniittyä ja soita<ref name="Zazula_2006"/>. Niinpä mamuttiaro olisi kasvanut jokivarren kasvillisuuden ja tundran välisellä alavalla alueella<ref name="Antinori_1995"/>.
Nykyiseen tundraan tehtyjen vertailujen mukaan tyypillisesti Beringian keskiosissa jokien viereistä pajupensasaluetta olisi ollut 5%, märkää saramaata 10%, marunaa, saraa ja heinää kasvavia rinteitä/tasankoja 65% ja 20% lapinvuokkoa jne kasvavaa yläarktista mätäs-sammalkesvillisuutta<ref name="Krause_15_04">[http://www.hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_15_04.htm Chapter 4: Mammoth Fauna on Arctic Tundra] Hans Krause research report</ref>. Eri eläimet viihtyivät eri alueilla, esimerkiksi hirvi ''Alces''
jokilaaksojen pajukoissa, mutta peura loivilla saraheinärinteillä ja vuoristossakin<ref name="Hopkins_et_al_1982_312">''Palaeoecology of Beringia'', David Hopkins et al, Academic 1982, s. 312</ref>. Mammutti eli muilla alueilla paitsi vuoristotundralla<ref name="Hopkins_et_al_1982_312"/>.
Esimerkiksi mammutti syö joko pensasalueelta tai sara-alueelta ravinnostaan 40&, ja maruna-heinäalueellta 60%<ref name="Krause_15_04"/>. Biisoni syö märältä sara-alueelta 30%, ja kuivalta maruna-sara-heinäalueelta 70%<ref name="Krause_15_04"/>. Hevonen syö märältä alueelta 20%, ja kuivalta 80%<ref name="Krause_15_04"/>.
Tanana-joen reunanaltaasta Fairbanksin läheltä tehtyjen löytöjen mukaan<ref>West 1996, s 121</ref> ruohonsyöjät biisoni ja hevonen olivat yleisimpiä eläimiä mutta mammutti melko harvinainen, Cripple Creekissä mammuttia oli vain noin 5% yksilöistä mutta neljäsosa arvioidusta eläinbiomassasta<ref name="W122">West 1996, s 122</ref>. Suurin osa eläinbiomassasta oli ruohonsyöjiä. Mammutti, karibu<!-- moose ''Alces Alces'' tai alces americanusmelko yleinen west 1996 s 122--> olivat harvinaisempia ja myskihärkä sekä saalistajat vielä harvinaisempia<ref>West 1996, s. 122-123.</ref>.
Tanana-joen laakson löytöjen mukaan mammutti ja hevonen viihtyivät parhaiten alle 12 km päässä joesta, mutta biisoneita oli eniten 12-30 km päässä joesta<ref>West 1996, s. 126.</ref>. Fairbanks Creekin löytöpaikassa joka on 300 m korkeudessa ja 30 km päässä laakson pohjasta biisonia oli löydöistä noin 1/3 ja biomassastakin 6/10<ref name="W122"/>. Hirvi ''Alces Alces'' tai ''Alces Americanus'' kattpoi noin 5 % luista alle 6 km päässä laakson pohjasta<ref name="W122"/>. Myskihärkä taas viihtyi parhaiten Engineer Creekissä joka on noin 12 km päässä laakson pohjasta<ref name="W122"/> Karibu viihtyi sekä kaukana joesta että lähellä jokea<ref name="W122"/> Esimerkiksi sapelihammastiikeri Amerikan mastodonttia ja saiga-antilooppeja ei Tanana-joen neljässä löytöpaikassa esiinny<ref name="W122"/>.
On paljon mietitty sitä, mikä olisi ollut suureläimistön tiheys Beringiassa. Se on laajoissa mitoissa riippunut kasviston tuottavuudesta, josta on kiistelty. Afrikan savannilla suureläintiheys on noin 31000 kg/km2, mutta tundralla Nelchina Basinissa Alakassa noin 300 kg/km2<ref>West 1996, s. 124.</ref>. Tällöin 6000-kiloinen mammutti olisi vaatinut noin 20 km2. Vertailun vuoksi jääkautiseen ympäristöön nykyään Fairbanksin lähellä elää eniten hirviä ja jossain määrin karibua ja lihansyöjäeläimiä. Villejä lampaita elää myös jonkin verran<ref>West 1996, s. 127.</ref>. Jotkut ovat verranneet Beringian elämistön oloja nykyiseen myskihärän elinympäristöön tundralla, jossa elää 0,8-1,6 myskihärkää neliökilometrillä. Tällöin Beringiassa olisi elänyt 43-60 mammuttia 1000 km2 alalla ja tämänkin mukaan mammutti olisi vaatinut noin 20 km2. Mutta kasviston tuotto saattoi olla alempi, myskihärkätiheys vain 1/4 myskihärkää km2 ja mamutteja elää harvassa, vain noin 15 mammuttia/1000 km2<ref>Muskoxen and their hunters: a history Tekijät Peter C. Lent, s. 27.</ref> ja yksi mammutti vaatinut melkein 70 km2. Nykyään Alaskassa elää villejä hevosia Delta Riverin ruohomailla<ref>West 1996, s. 128.</ref>. Monien tutkijoiden mukaan Beringian arotundran suureläimet elivät harvassa<ref>Guthrie</ref>, ja laidunsivat laikuittain tehokkaasti<ref name="Antinori_1995"/>.
=== Beringia ilmaston vaihdellessa ===
Jääkauden välisinä lämpimämpinä kausina Beringiassa kasvoi kuusta, koivua ja poppelipuuta nykyistä pohjoisempana. Jääkaudella merenpinta oli jopa 120 metriä nykyistä alempana, kun merivettä oli sitoutuneena mannerjäähän. Itä-Siperian ja Alaskan välissä oli Beringinmerellä maakannas, ja niinpä itäisintä Siperiaa, Alaskaa ja nyt veden alle peittyneitä alueita sanotaankin Beringiaksi. [[Keski-Veiksel]]-kauden lämpimän vaiheen aikana Beringian kasvisto ja ilmasto muistuttivat nykyisiä.
Beringian kautta on tapahtunut monia eläinten vaelluksia. [[Karhu]] vaelsi Amerikkaan joskus 75 000/70 000–45 000/40 000 vuotta sitten jolloin Beringia oli kuivaa maata. Beringiassa tapahtui ruskeakarhun ja hevosen paikallinen joukkotuho 35 000 vuotta sitten, ja välillä 30 000–25 000 vuotta sitten alkoi [[biisoni]] (''Bison bison'') hävitä.<ref>[http://www.mcdonald.cam.ac.uk/projects/genetics/ICAZ%20Abstracts%20Final.doc Mcdonald.cam.ac.uk]</ref> Hevosen koon tiedetään pienenneen Beringiassa viime jääkauden keskivaiheillakin vuosituhansien kuluessa. Jääkaudella Beringian kasvillisuus oli noin 26 000 vuotta sitten subarktinen aro- ja tundrakasvien mosaiikki<ref>Ice-age steppe vegetation in east Beringia Tiny plant fossils indicate how this frozen region once sustained huge herds of mammals, Grant D. Zazula, Duane G. Froese, Charles E. Schweger, Rolf W. Mathewes, Alwynne B. Beaudoin, Alice M. Telka, C. Richard Harington, John A. Westgate</ref>. Laajimmillaan Beringia kattoi 21 000 vuotta sitten noin 2 215 000 km², kun merenpinta oli 120 metriä nykyisen alapuolella. Tällöin Beringian laaksoissa oli kuivia lössialueita,<ref>[http://markgelbart.wordpress.com/ Markgelbart.wordpress.com]</ref> joissa muun muassa suolamaita ja dyynikenttiä. [[Kobukjoki|Kobukjoen]] dyynit ovat jäännös näiltä ajoilta. Ikirouta kattoi koko Beringian alueen ainakin epäjatkuvana, ja yhtenäisen ikiroudan ala saattoi kattaa koko Alaskan jääkaudella<ref>Present and LGM permafrost from climate simulations: contribution of statistical downscaling, doi:10.5194/cpd-7-1647-2011 G. Levavasseur et al 2011, Clim. Past Discuss., 7, 1647–1692, 2011</ref>. Ikirouta oli jatkuvaa eli yhtenäistä varmasti ainakin pohjoisessa ja korkealla vuoristoissa.
== Beringia jääkauden huippukaudella ==
[[Beringia viime jääkauden huippukaudella|Beringia oli viime jääkauden kylmimpinäkin kautena]] enimmäkseen jäätön, vaikka sen alueella olikin suuria vuoristojäätiköitä. Jäättömillä alueilla kasvoi muun muassa ruohokasveja, heinää, saraa ja joissain jokilaaksoissa puita tai pensaita. Kasvillisuus vaihteli määrältään ja laadultaan huomattavasti mm. lämpötilan, kosteuden ja maaston sekä maannoksen mukaan.
Kasvillisuus oli laajalti kylmää kuivaa tundraa ja tundramaista niittyä, jota luonnehti ylävillä mailla muun muassa [[tunturisarake]] ''Kobresia''<ref name="Goetcheus_Birks_2001">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S027737910000127X Full-glacial upland tundra vegetation preserved under tephra in the Beringia National Park], Seward Peninsula, Alaska Victoria G. Goetcheus, Hilary H. Birks, Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1–3, January 2001, Pages 135–147</ref>. Alaskan jokilaaksoissa ja muilla alavilla mailla kasvillisuus oli monimuotoisempaa, samoin Aleuttien seuduilla missä ilmasto lienee vastannut nykyistä Kanadan puurajaa. Mänty ja valkokuusi<ref>[http://www.pnas.org/content/103/33/12447.full Ice-age endurance]: DNA evidence of a white spruce refugium in Alaska] Lynn L. Anderson,Feng Sheng Hu, David M. Nelson, Rémy J. Petit, Ken N. Paige,August 7, 2006, doi: 10.1073/pnas.0605310103 PNAS August 15, 2006 vol. 103 no. 33 12447–12450 </ref> kasvoivat ainakin pensaina Beringian keskiosien alangoilla. Näillä luultavasti aromaisilla alueilla kasvoi myös marunaa ja nurmikan sukuisia ruohoja. Soita oli jääkauden huippukaudellakin Beringiassakin.
Varsinkin nykyisen Sewardin niemimaan–Tsuktsien niemimaan kärjen eteläpuolella ollut osa lienee ollut melko lämmin kesällä.
Luultavasti lössi ja/tai kuivuus mahdollistivat ravinteikkaan maaperän ja ravinnon suurille eläimille melko viileässäkin ilmastossa. Etelään päin olleita rinteitä, maanvyöryrinteitä ja joitain jokivarsien ja suolajärvien lähellä olleita alueita on pidetty kasvirikkaina. Niinpä jääkauden huippukaudellakin Beringiassa eli suuria kasvinsyöjänisäkkäitä, hevosia, mammutteja ja biisoneja.
Nykyistä karhua "kissamaisempi" lyhytkuonoinen karhu ''[[Arctodus simus]]'' selvisi jääkauden huippukaudesta hengissä Alaskassa, muun muassa Yukonissa.<ref>[http://www.beringia.com/02/02maina4.html Beringia.com]</ref> Pohjois-Amerikan ruskeakarhu on toisin kuin Euraasian vastaava sopeutunut tundrallekin ja eli Fairganksin-Sixtymilen jäättömillä seuduilla jääkauden maksimissa<ref>[http://www.pnas.org/content/97/4/1651 Population genetics of Ice Age brown bears] Jennifer A. Leonard, Robert K. Wayne and Alan Cooper</ref>.
Jääkauden kylmän huippuvaiheen aikaan noin 22000-21000 [[Radiohiiliajoitus|radiohiilivuotta]] sitten on löydetty Kanadasta ja Alakasta mammutteja, jotka elivät melko lähellä jäätikön reunaa<ref name="Harington_2005">[http://pubs.aina.ucalgary.ca/arctic/Arctic58-4-361.pdf The Eastern Limit of Beringia: Mammoth Remains from Banks and Melville Islands, Northwest Territories] C.R. HARINGTON Received 18 January 2005; accepted in revised form 8 April 2005, ARCTIC VOL. 58, NO. 4 (DECEMBER 2005) P. 361– 369</ref>. Näitä paikkoja olivat esim [[Mackenzie|Mackenzie-joen]] suiston [[Tunuk ]]Kanadan [[Luoteisterritoriot|Luoteisterritorioissa]] ja Alaskan [[Bluefish Caves]] Yukonissa. Todella arktisia olivat Arktisten saarten Ballast Brook, [[Banksinsaari]], Cape James Ross area ja [[Melvillensaari (Kanada)|Melvillensaari]].<ref name="Harington_2005"/>
Länsi-Beringian Berelekin terassien kerrostumissa näkyy 13700 radiohiilivuotta sitten arotundralle tyypillinen [[heinäkasvit|heinäkasveja]], [[Sarakasvit|saroja]], [[Marunat|marunoita]], [[Kohokkikasvit|kohokkikasveja]] ja myös huomattavasti koivua (''Betula exilis'') ja pajua<ref>Kothekar 1985, s. 92.</ref>. Noin 24 000–17 000 radiohiilivuotta sitten oli hyvin kylmä vaihe viime jääkaudella. Huipussaan kylmyys ja kuivuus olivat noin 22 000–19 000 radiohiilivuotta sitten. [[Marunat|Maruna]], [[Savikat|savikka]], ruohot ja heinät, [[sarat]] ja [[sarakekasvit]] olivat yleisiä. Mammutit, biisonit ja hevoset elivät yhä Beringiassa, luultavasti biisoni harvinaistui. Jääkauden kylmimpänä vaiheena yleistyivät eräiden arvioiden mukaan hevoset mammuttien sijaan. Hevoset söivät enemmän kuivassa viihtyviä [[C4-kasvi|C4-kasveja]] kuin mammutit.
=== Jääkauden päättyminen Beringiassa ===
Noin 21000 vuotta sitten alkoi jääkauden loppuvaihe, jolloin merenpinta alkoi nousta. Beringiaan saapui ruskeakarhu, ja lyhytkuonoinen karhu hävisi.<ref>[http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/sci;295/5563/2267?ck=nc Dynamics of Pleistocene Population Extinctions in Beringian Brown ...]</ref>. Ihmisen asuttava pensastundra alkoi levitä meren alaisessa Beringiassa jo noin 18000 kalenterivuotta sitten<ref name="Dyke_2005">[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains] Arthur S. Dyke, Géographie physique et Quaternaire, Volume 59, numéro 2-3, 2005, p. 211-262, Direction : André G. Roy (directeur), Rédaction : Pierre J.H. Richard (rédacteur en chef), Éditeur : Les Presses de l'Université de Montréal, ISSN : 0705-7199 (imprimé) 1492-143X (numérique), DOI : 10.7202/014755ar</ref>.
Beringiasta kaakkoon oli Kanadan yllä valtava jäämassa, jonka keskus oli Hudsonin lahdella. Kalliovuoria peitti erillinen jäämassa, ja jääkauden maksimissa nämä kaksi jäätikköä yhdistyivät. Kun Kanadan ja Alaskan jää alkoi sulaa, Kanadan itärannikko saattoi muuttua kulkukelpoiseksi jo 17 000 kalenterivuotta sitten. Näihin aikoihin jääkauden lopun merkittävä lämpeneminen oli käynnissä. Mammutti yleistyi merkittävästi Alaskassa ja Koillis-Siperiassakin löytöjen mukaan noin 16000-14000 kalenterivuotta sitten.
Noin 14 000 kalenterivuotta sitten kostea pensastundra korvasi ruohotundran laajoilla alueilla. Luultavasti tämä muutos tappoi mammutin ja hevosen jo 14700-14600 kalenterivuotta sitten Brooksin vuorilta Pohjois- Alaskasta<ref>Hoffecker & Elias 2007, s. 73.</ref>, mutta noin 13500 kelenterivuotta sitten etelämpää Alaskasta. Ihmisiä lienee saapunut Siperiasta ehkä jo ennen tätä Alaskaan. Bluefish-luolan jäänteet kertovat ihmisasutuksesta ehkä jo 15 500 vuotta sitten. 13 500–13 000 vuotta sitten Alaskan Nenanajoen laakson läheisiltä pohjoisilta rinteiltä on Dry Creekistä löydetty pieniä kaksipuolisia keihäänkärkiä. Tällä paikalla metsästettiin luultavasti vuodenaikakierron mukaan lampaita ja hirviä.
Ehkä noin 13 500 vuotta sitten avautui jäästä vapaa käytävä Kalliovuorten ja Kanadan jääkilpien väliin. Samoihin aikoihin nykyisten Yhdysvaltain alueelle ilmestyi ensimmäinen kiistattomasti ajoitettu [[Clovisin kulttuuri]]. Monet tutkijat kuitenkin väittävät Amerikassa asuneen ihmisiä jo ennen tätä. Jääkauden aikaisia nyt meren alla olevia Beringian mahdollisia kivikautisia asuinpaikkoja ei kyetä tutkimaan. Maan ilmasto lämpeni rajusti [[Böllingin interstadiaali]]in noin 14700 vuotta sitten. tällöin 15000-14000 kalenterivuotta sitten kosteahko pensastundra levittäytyi nopeasti Itä-Siperiassa ja Alaskassa tuoden mukanaan kiistattomat edellytykset ihmisten asua. Ilmasto lämpeni nopeasti, koska aivan jääkauden loppupuolella aurinko säteili Arktiksessa enemmän kuin nyt. Monet, mutta luultavasti eivät kaikki mammutit katosivat Berelekhin seuduilta jo viimeistään 13500 kalenterivuotta sitten<ref>Hoffecker & Elias 2007, s. 105.</ref>.
Laajempaa asutusta oli Koillis-Aasian Berelekhin ja Keski-Alaskan Tananan altaan alueella noin 14000-13500 kalenterivuotta sitten<ref>Hoffecker & Elias 2007, s 211</ref>. Tämä asutus liittyi pensastundran tai metsätundran<ref>Hoffecker & Elias 2007, s. 159.</ref> levittäytymiseen ja hirven ja vuorilampaan metsästykseen<ref name="he211">Hoffecker & Elias 2007, s. 211.</ref>, mammutti ei ollut ainakaan pääriista. Varhaiset ihmiset metsästivät myös mm jänistä ja muuta pienriistaa, sekä linnustivat ja kalastivat<ref name="he211"/>. Vesilinnut olivat tärkeä osa ravintoa<ref name="he211" />. Tuolloin jo harvinaisten tai laajoilta alueilta kadonneiden mammuttien jäänteitä on löydetty joistain varhaisista löytöpaikoista, mutta nämä saattavat olle haaskalöytöjä tai vanhojen luiden talteenottoja<ref name="he211" />. Varhaiset Alaskan metsästäjät muistuttivat myöhempiä pohjoisia athabasca-intiaaneja ja Siperian jukagireja, mutta luultavasti kalastivat vähemmän kuin athabascat ja mestästivät vähemmän peuraa kuin jukagirit<ref name="he211" />.
Noin 14400-14100 kelenterivuotta sitten harmaakarhu levisi luultavasti Beringiasta Alaskan Tyynenmeren rannikon vuorille Alaskan "pannunkahvaan", ja vuorivuohi ''Oreamnos americanus'' Vancouverin saarille<ref name="Dyke_2005"/><ref name="CalPal">[http://www.calpal-online.de/cgi-bin/quickcal.pl Calpal Online]</ref>, mikä viittaa siihen, että myös ihmiset olisivat voineet kulkea ranikkoa pitkin Alaskasta Yhdysvaltoihin.
Kamtsatkan niemimaalle ja Alaskaankin levisi noin 13 000 vuotta sitten [[mikroteräkulttuuri]], joka ei liittynyt Clovisin kulttuuriin. Nämä mikroterät muistuttavat Djuktain löytöjä. Niinpä löydät viittaavat ensin kaksipuolisia teriä valmistaneen kansan levittäytymiseen Siperiasta Alaskan kautta Yhdysvaltoihin. myöhemmin mikroteräkulttuurin levittäytymiseen Siperiasta Alaskaan. Alaskan mikroteräkulttuuri eli Denali-kompleksi säilyi noin 7 500 vuoden taakse asti, ja oli 8 000 vuotta sitten käsittänyt jo suuria asutuksia.
=== Eläimistön kehitys jääkauden lopussa ===
Alaskan hevoset lienevät olleet keskiaasialaista ''[[Equus hemionus]]'' -tyyppiä<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>, mutta niitä kutsutaan yleensä nimellä ''Equus caballus alaskai''. Eräiden tietojen mukaan esimerkiksi myskihärkää ja saigaa ei olisi ollut Beringiassa jääkauden kylmällä jaksolla noin 20 000–18 000 ka<ref name="Dyke_Beringia">[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html?vue=figtab&origine=integral&imID=im6&formatimg=imPlGr The most common fossil mammals of Beringia during the interval of near maximum continental ice cover. Extinct or extirpated taxa are marked with an asterisk] Arthur S. Dyke Géographie physique et Quaternaire Volume 59, numéro 2–3, 2005, s. 211–262, Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains</ref>. Jääkauden huippukaudella noin 22 000–19 000 radiohiilivuotta sitten hevonen näyttää löydöistä päätellen olleen huomattavasti mammuttia yleisempi<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size">R. Dale Guthrie: ''Rapid body size decline in Alaskan Pleistocene horses before extinction'', Nature 426, 169–171 (13 November 2003)doi:10.1038/nature02098</ref>. Hevosen koko alkoi pienetä jo noin 25 000 radiohiilivuotta sitten, ellei aiemmin<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Mammutti oli erityisen harvinainen noin 21 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>, ja hevonen hyvin yleinen noin 21 500<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/> radiohiilivuotta sitten.
Noin 17 500 radiohiilivuotta sitten alkoi lämmetä Sewardin niemimaalla<ref name = "QSR_2009_xxx_Kurek_Cwynar">Kurek Cwynar: ''Late Quaternary paleoclimate of western Alaska inferred from fossil chironomids and its relation to vegetation histories'', Quaternary Science Reviews 2009 xxx, ja CalPal-takaisinkalibraatio</ref> ja sekä hevonen että mammutti harvinaistuivat, mutta olivat taas yleisiä 16 500 radiohiilivuotta sitten<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Noin 16 000 radiohiilivuotta sitten alkoi Sewardin niemimaalla näkyä selviä lämpenemisestä johtuneita kasvillisuusmuutoksia. [[Jääkauden päättyminen|Jääkauden päättymisen]] kasvillisuusmuutokset olivat asteittaisia esimerkiksi Alaskassa, josta mammutti hävisi laajoilta alueilta 11 500 [[radiohiiliajoitus|radiohiilivuotta]] sitten eli 13300 kalenterivuotta sitten<ref name="alaska1" /> [[Saint Paulin saari|Saint Paulin saarella]] mammutteja oli vielä 7 900 radiohiilivuotta sitten. Joidenkin tietojen mukaan mammutti ja hevonen olisivat laajalti hävinneet jo lämpimän Böllingin alussa 14700-14600 kalenterivuotta sitten<ref name="Hoffecker_Elias_2007_73">Hoffecker&Elias 2007, s. 73.</ref>, ja biisoni 12300-10000 kalenterivuotta sitten<ref name="Hoffecker_Elias_2007_73"/><ref name="Hoffecker_Elias_2007_75">Hoffecker&Elias 2007, s. 75.</ref>, mutta viimeinen Alaskan mammutti kuoli 13000 kalenterivuotta sitten<ref name="Hoffecker_Elias_2007_75"/>.
Pleistoseenin jääkauden aikoina talvet olivat ankaria Beringiassa, mutta ohut lumipeite mahdollisti sen, että ruohoa syövät eläimet löysivät tarpeeksi talvisyötävää. Jääkauden ruohoa ja pensaita kasvavat<ref>[http://whyfiles.org/shorties/202mass_extinct/ Mass Extinct Alaska] The Why Files 2010, University of Wisconsin, Board of Regents.</ref> [[mammuttiaro]]t sisälsivät tarpeeksi ravinteita, joita tuli muun muassa jään reunalta levinneestä [[lössi]]stä. Lössi oli syntynyt jään kuluttaessa kiveä. Jääkauden ilmasto oli melko kuiva, ja lumikerros oli matala. [[Paju]] oli tavallisin pensas. Noin 14 000–13 000 radiohiilivuotta sitten ilmasto kostui Alaskassa, ja kosteampi pensastundra levisi maahan tästä alkaen<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias">''Beringian paleoecology: results from the 1997 workshop'', Scott A. Elias, Quaternary Science Reviews 20 (2001) 7/13</ref>. Tämä näkyi selvänä lämpenemisenä ja kasvillisuusmuutoksina myös Pohjois-Alaskan burial Lakessa<ref name="QSR_2009_xxx_Kurek_Cwynar"/>. 13 500–12 000 radiohiilivuotta sitten Beringian alueella ilmaston vaiheittainen kostuminen kasvatti [[biisoni]]n määrää, ja väliksi 13 000–12 000 radiohiilivuotta sitten [[hirvi|hirven]] määrää vähäksi aikaa. Mammuttien määrä alkoi pienentyä 13 500 radiohiilivuotta sitten, oli alimmillaan 13 000 radiohiilivuotta sitten ja alkoi pian taas nousta saavuttaen uuden huipun 12 500 radiohiilivuotta sitten, jonka jälkeen määrä alkoi taas pienentyä. 13 500–12 000 radiohiilivuotta sitten kasvoivat rajusti jääkauden kylmälle ilmastolle alun perin ominaisten pajun, ruohon, saran ja marunapensaan määrät. 12 500–12 000 radiohiilivuotta sitten Alaskaan saapui ihminen. Ihmisen saapuminen, jääkauden kasvillisuuden pieneneminen ja [[koivu]]n yleistyminen näyttävät osuvan yksiin.
[[Hevonen]] hävisi 12 500 radiohiilivuotta sitten<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/> eli noin 14200 kalenterivuotta noin 500 vuotta ennen varmistettua ihmisen saapumista<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/> mitä luultavimmin ennen nuoremman dryaskauden kylmenemistä<ref name="alaska1">[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-4P8R7NH-1&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=804d692be5b0a9f89eb07a3549e6533e, A calendar chronology for Pleistocene mammoth and horse] extinction in North America based on Bayesian radiocarbon calibration,Caitlin E. Bucka, and Edouard Bard, doi:10.1016/j.quascirev.2007.06.013 Quaternary Science Reviews, Volume 26, Issues 17–18, September 2007, sivut 2031–2035</ref><ref>[http://www.nature.com/nature/journal/v426/n6963/full/nature02098.html Rapid body size decline] in Alaskan Pleistocene horses before extinction, R. Dale Guthrie, Nature 426, 169–171 (13 November 2003) | doi:10.1038/nature02098; Received 4 February 2003; Accepted 23 September 2003</ref>. Mammutti oli yleinen vielä 13 000 radiohiilivuotta sitten, mutta harvinaistui tämän jälkeen nopeasti<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Guthrien mukaan juuri 13 000–12 500 radiohiilivuotta ilmaston lämpenemin nja kostuminen aiheutti Alaskan metsittymisen ja soistumisen<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Pwnsastundra oli 12 000 radiohiilivuotta sitten yleinen Alaskassa<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/>. Maaperä happamoitui ja uudet kasvilajit olivat vähäravinteisia ja biomassan tuotantokin väheni<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Arotundran korvautuminen pensastundralla ja muulla tundralla haittasi eniten hevosta, joka hävisikin ensin<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>. Ihminen saapui Alaskaan noin 12 000 radiohiilivuotta sitten tai hieman myöhemmin<ref name="Guthrie_2003_Horse_Body_Size"/>.
12 500–11 000 radiohiilivuotta sitten [[vaivaiskoivu]] yleistyi rajusti. Noin 12 500–11 500/11 000 radiohiilivuotta sitten jääkausikasvillisuus harvinaistui nopeasti, muttei hävinnyt kokonaan. Noin 12 000 radiohiilivuotta sitten lämpimimmän kuukauden keskilämpötila alkoi nousta, ollen nykyistä suurempi jo 11 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/>. Nuorempi dryaskausi viilensi ilmastoa alakassa 10 800–10 000 radiohiilivuotta sitten<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/> ja aiheutti ehkä yrttitundran yleistymisen joillain Alaskan alueilla 10 500–10 200 radiohiilivuotta sitten<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/>. Noin 11 000 radiohiilivuotta sitten kesä oli hyvin lämmin, ja talvi hyvin kylmä Alaskassa<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/>. Noin 11 000–9 000 radiohiilivuotta sitten pohjoiseen ja keskiseen Alaskaan saapui laajalti [[haapa]]a<ref name="QSR_2001_20_7_13_Elias"/>. 10 400 radiohiilivuotta sitten näkyi lämpöhuippu<ref name="QSR_2009_xxx_Kurek_Cwynar"/>. Noin 9 000 radiohiilivuotta sitten Alaskan kasvillisuus oli suunnilleen vakiintunut, vaikka pieniä muutoksia tapahtui yhä<ref name="QSR_2009_xxx_Kurek_Cwynar"/>. [[Boreaalinen]] [[havumetsä]] levisi maahan lopulta noin 5 000 radiohiilivuotta sitten [[holoseeni]]n keskivaiheilla.
== Beringian asuttaminen ==
Ei tiedetä täsmälleen milloin Beringia asutettiin. Tämä lienee tapahtunut Siperiasta käsin [[myöhäispaleoliittinen|Myöhäispaleoliittiset]] metsästäjät etenivät Beringian länsipuolisessa Siperiassa pohjoisemmas joskus 15 500–15 000 vuotta sitten. Näin on voinut käydä Beringiassakin. Noin 14 700 vuotta sitten [[Bölling-interstadiaali|maapallon ilmasto lämpeni rajusti]], ja Beringiaan ilmestyi lämmöstä kielivää pensastundraa noin 14 000 vuotta sitten, jolloin luultavasti ihmiset asuttivat Beringian ja [[Amerikan asuttaminen|sitä kautta pian Amerikan]].
== Megaberingia ==
[[Kuva:Arctida1.png|thumb|Beringian lisäksi myös Itä-Siperian pohjoispuolinen "Arctida" oli kuivaa maata jääkauden huippuvaiheessa.]]
[[Kuva:Janajana.png|right|thumb|350px|Luoteis-Siperia on ''Beringida''n läntinen osa.]]
''Megaberingiaksi'', ''Suur-Beringiaksi'' tai ''Beringidaksi''<ref>Kothekar 1985, s. 303</ref> kutsutaan Itä-Siperian jääkautista aluetta, joka ulottui [[Taimyrin niemimaa]]n itäosaan asti<ref>Kothekar 1985, s. 150</ref>. Itä-Siperian mannerjalusta-alueen [[Itä-Siperian meri]] ja [[Laptevinmeri]] olivat silloin kuivaa maata ja osa "Arctidaa", joka liittyi itäosaltaan Beringiaan<ref name=kothekar300>Kothekar 1985, s. 300</ref> Amguememajoen kohdalla<ref name=kothekar300 />. Tällöin oli yhtenäinen kasvi-eläimistöalue ''Megaberingia'' tai ''Angarida''. Jo 50 metrin merenpinnan lasku kuivattaisi suuren osan Itä-Siperian edessä olevasta arktisesta mannerjalustasta<ref>Kothekar 1985, s. 301, alkup. Greager ja McManus 1967</ref>. Wrangelinsaaren ja Uuden Siperian saarten välinen [[Arctida]] oli jääkaudella hyvin kylmä, talvella siellä oli tammikuussa keskimäärin 60 astetta pakkasta. Kylmyys synnytti sinne [[jedoma]]ksi kutsuttua [[lössi]]-[[ikirouta]]kerrostumaa. Sielläkin lienee kasvanut ruohoa ja heinää kesällä ikiroudan päällä.
== Beringian maasillan katoaminen ==
[[Kuva:Berengia - deglaciation period.gif|thumb|right|350px|Beringia jääkauden päättymisen aikoihin.]]
Ei ole täysin täsmällisiä tietoja siitä, milloin Beringia oli kuivaa maata, sillä tiedot viime jääkauden aikaisista meren pinnan vaihteluista ovat sen verran hatarat. Veiksel-jääkauden jäätikkö oli laajimmillaan muun muassa 55 000, 42 000, 30 000 ja 14 000 vuotta sitten, jolloin maasilta oli auki 5 000–10 000 vuotta maksimien molemmin puolin.<ref>[http://www.jqjacobs.net/anthro/paleoamerican_origins.html Jqjacobs.net]</ref> Beringia oli maata 115 000–108 000, 95 000–92 000, 78 000–65 000, 52 000–44 000, 35 000/32 000–12 000 vuotta sitten.<ref>Sulkakäärme ja jaguaarijumala</ref>{{Lähde tarkemmin}}.
Beringian maasilta supistui hyvin hitaasti 20 000–15 000 vuotta sitten, jolloin jäätiköt vetäytyivät melko hidasta vauhtia. 15 000 vuotta sitten leveän Beringian maa-ala oli 2 000 000 km², kun merenpinta oli 90 metriä nykyisen alapuolella. Noin 14 000 vuotta eli 12 000 radiohiilivuotta sitten Beringia oli hyvin leveä, ja se alkoi kaveta vauhdilla noin 13 500 vuotta sitten. Beringia supistui nopeimmin veden kohotessa 70–50 metriä nykyisen tason alle.
Noin 13 000 vuotta sitten (11 000 [[radiohiilivuosi|radiohiilivuotta]] sitten) Beringian silta kapeni nopeasti, merenpinta oli 60 m nykyisen alapuolella ja maa-ala 1,7 miljoonaa km². Lopullisesti Beringia saattoi hävitä jo noin 12 900<ref name="Hoffecker_Elias_2007_75"/>.
–12 400 vuotta sitten. Varmasti viimeistään noin 11 000 vuotta sitten maayhteys meni täysin poikki, kun merenpinta oli 48 metriä nykyisen tason alapuolella ja nykyään veden peitossa olevaa alaa oli kuivana noin 130 000 km².
Noin 7 000 vuotta sitten Beringin alueen rantaviivat olivat hyvin lähellä nykyistä. Noin 6 000 vuotta sitten rannikkoviivat asettuivat nykyiselle paikalleen.
== Beringia nykyään ==
Osa Beringinsalmen läheisyydessä olevista alueista on nykyisin metsän peitossa. Niissä kasvaa pohjoisboreaalista [[havumetsä]]ä, mikä vastaa lähinnä Pohjois-Lappia ja itäistä Keski-Lappia<ref name="Lappalainen_1999">Suomen Luonnon monimuotoisuus, Iiris Lappalainen, Edita, 1999, ISBN 951-37-2380-1, s. 33</ref>. Alueen pohjoisosissa on [[tundra]]a ja muun muassa [[Wrangelinsaari|Wrangelinsaarella]] [[polaariaavikko]]a. Beringian alueella on eräänlainen kylmä [[monsuuni|monsuuni-ilmasto]] ainakin Luoteis-Siperiassa<ref>[http://www.lasg.ac.cn/staff/ljp/monsoon/monsoon1.png Geographical extent of the global surface monsoons J. Li, Q Tseng 2005]</ref>.
== Katso myös ==
* [[Paleointiaanit]]
* [[Kanadan jääkäytävä]]
* [[Jääkausi]]
* [[Itä-Aasian myöhäispaleoliittiset kulttuurit]]
* [[Arotundra]]
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Nimeke = Beringia in the Cenozoic era | Tekijä =V. S. Kothekar, Editor-in-Chief V. L. Kontrimavichus | Vuosi = 1986 | Julkaisija = A. A. Balkema Rotterdam 198 | Tunniste = ISBN 90-6191-445-0 |Alkuteos=Beringiya v Kainozoe, Vladivostok 1976}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = The Pleistocene | Tekijä = Tage Nilsson | Vuosi = 1983 | Julkaisija = | Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = American Beginnings, the Prehistory and Palaecology of Beringia | Tekijä = Frederick Hadleigh West | Vuosi = 1996 | Julkaisija =University of Chicago Press | Tunniste = ISBN 0-226-89399-5}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = Human ecology of Beringia | Tekijä = John F Hoffecker, Scott A. Elias | Vuosi = 2007 | Julkaisija = Columbia University Press | Tunniste = ISBN-13 978-0-231-13060-8 }}
*''Beringia in the Cenozoic era'', V. S. Kothekar, Editor-in-Chief V.L.Kontrimavichus, 1985, A.A. Balkema Rotterdam 1986, Printed in India Recha Printers Pvt. Ltd, New Delhi-110020''Russian Translations Series 28'', ''ISBN 90-6191-445-0'', Venäjänkielinen alkuteos ''Beringiya v Kainozoe'', Vladivostok 1976, Translator Dr. R Chakravarty
*{{Kirjaviite | Nimeke = Beringia in the Cenozoic era | Tekijä = V.S. Kothekar | Julkaisija= | Vuosi = 1985 }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = The pleistocene | Tekijä = Tage Nilsson | Vuosi = 1983 | Julkaisija = Reidel | Tunniste = ISBN 90-277-1466-5}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = | Tekijä = Marck| Vuosi = | Julkaisija = | Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = American Beginnings, the Prehistory and Palaecology of Beringia | Tekijä = Frederick Hadleigh West | Vuosi = 1996 | Julkaisija =University of Chicago Press | Tunniste = ISBN 0-226-89399-5}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = | Tekijä = Dale Guthrie | Vuosi = | Julkaisija =| Tunniste = ISBN }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = Sulkakäärme ja jaguaarijumala | Tekijä = | Vuosi =1997 | Julkaisija =Tampereen taidemuseo| Tunniste = ISBN 952-9549-43-1 }}
*''Beringia in the Cenozoic era'', V. S. Kothekar, Editor-in-Chief V.L. Kontrimavichus, 1985, A.A. Balkema Rotterdam 1986, Printed in India Recha Printers Pvt. Ltd, New Delhi-110020 ''Russian Translations Series 28'', ''ISBN 90-6191-445-0'', Venäjänkielinen alkuteos ''Beringiya v Kainozoe'', Vladivostok 1976, Translator Dr. R Chakravarty
*{{Kirjaviite | Nimeke = The pleistocene | Tekijä = Tage Nilsson | Vuosi = 1983 | Julkaisija = Reidel | Tunniste = ISBN 90-277-1466-5}}
*{{Verkkoviite |Osoite=http://www.geol.umd.edu/~jmerck/alaska/alaska11pleistocene.html| Nimeke = Musings on Alaska during the last ice age | Tekijä = Merck, John | Vuosi = 2011 | Julkaisija = Joku yritys | Tunniste = ISBN numero tähän}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = American Beginnings: The Prehistory and Palaeoecology of Beringia | Tekijä = Frederick Hadleigh West | Vuosi = 1996 | Julkaisija =University of Chicago Press | Tunniste = ISBN 0-226-89399-5}}
*{{Kirjaviite | Nimeke = Joku kirja | Tekijä = Guthrie, R. Dale | Vuosi = puuttuu | Julkaisija = Joku yritys | Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = Sulkakäärme ja jaguaarijumala | Tekijä = puuttuu | Vuosi = puuttuu | Julkaisija = Tampereen Taidemuseo | Tunniste = }}
*{{Kirjaviite | Nimeke = Human ecology of Beringia | Tekijä = John F Hoffecker, Scott A. Elias | Vuosi = 2007 | Julkaisija = Columbia University Press | Tunniste = ISBN 978-0-231-13060-8 }}
*''Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere - Late Pleistocene-Holocene'', Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Budapest, ISBN 3-437-30685-X Stuttgart
=== Viitteet ===
{{Korjattava/viitteet|muotoilua ja samojen yhdistelyä}}
{{Viitteet|saakkeet}}
== Aiheesta muualla ==
* [http://instaar.colorado.edu/QGISL/bering_land_bridge/blb_overview.html Beringian Land Bridge Overview]
* [http://www.nps.gov/bela/ Bering Land Bridge National preserve]
* [http://www.transglobalhighway.com Trans-Global Highway]
* [http://weber.ucsd.edu/~dkjordan/arch/beringia.html#top D.K. Jordan, "Prehistoric Beringia"]
* [http://www.ngdc.noaa.gov/paleo/parcs/atlas/beringia/lbridge.html Paleoenvironmental atlas of Beringia:] includes animation showing the gradual disappearance of the Bering land bridge
* [http://www.beringia.com/ Yukon Beringia Interpretive Centre]
* [http://www.esd.ornl.gov/projects/qen/nerc.html Global land environments since the last interglacial] {{en}}
* [http://www.ncdc.noaa.gov/paleo/parcs/atlas/beringia/lbridge.html An animation of the flooding of the Bering land bridge over the last 20,000 years]
* [http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html#fi1 Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains] Arthur S. Dyke, Géographie physique et Quaternaire, Volume 59, numéro 2–3, 2005, s. 211–262
*[http://beringia.com/climate/content/productivity.shtml Productivity Paradox]
[[Luokka:Jäätikkötiede]]
[[Luokka:Paleointiaanit]]
[[Luokka:Historiallinen geologia]]
[[Luokka:Venäjän maantiede]]
[[Luokka:Alaska]]