Beringian muinaiset dyynialueet
1) arktinen rannikkotasanko, suuri, Tähän liittyy valtava Colville-Itkillikin laakso.<ref>Hopkins 1982, s 16</ref>
14) Saint Paulin saari
Länsi-Alaska
2) Kobukin laakso, nykyäänkin aktiivinen
6) Koykukin laakso, melko laajoja
11) Iglak Bay, rannikolla
12) Itäinen Yukonin delta, valtavan iso
Sewardin niemimaan alueella:
3 pohjoinen Sewardin niemimaa, suuri
4 Agiapuk, Kuzin laaksot
5 Golovnin Bay
Alaskan keskiosassa
7 Yukon Flats, monia pienehköjä
8 Alempi Tananan laakso, valtavia
Lähellä Manley Hots Springs-Toftyn alue ja Fairbanksin alue
9 Shaw Creek Flats
10 Upper Tanana valley
Yukonissa
15 Kuskokwinin delta
Monia hyvin pieniä dyynialueita Kanadan Yukonin kalliovuorten laaskoissa
16 Bell Basin
18 Upper Yukon walley
17 Tintina Trench
19 Yukon Headwaters
20 Southern Yukon
Monilla muinaislla dyynielueilla tuulen suunta koillisesta (itä-pohjoinen), mutta mm Shaw Creek Flats, Upper Tanana lännestä ja lounaasta.
Luultavasti todella valtavia dyynialueita Kolymajoen suositossa, Nämä epäillyt suuret dyynialueet ovat osa valtavaa yhtenäistä lössialuetta.
Mm Alioschina Zamka ja Khallerghin Tundra.
Itä-Beringian dyynialueiden kehitys.
Kordillieerien jäätiköt laajenivat hyvin suuriksi noin 45000 vuotta sitten. Myös Laurentiden jäätikkö oli suuri. Beringian talvet olivat noin 45000 v sitten Duvanny Yarin kaudella lumisia ja kesät kuivia. Joet tulvivat voimakkaasti keväisin.
Dyynejä alkoi muodostua viimeistään viime jääkauden keskivaiheilla noin 36000 vuotta sitten.
Joillain alueilla dyynien muodostus ja turpeen synty vaihteli jääkauden lopussa.
Noin 13500 vuotta Alaskan pohjoisosien ja miksei myös sisäsoienkin dyynit alkoivat vakautua, ja ikirouta sulaa niin että termokarstijärviä alkoi syntyä
Koivupensas levisi nopeasti Länsi-Alaskan rannikon kautta ehkä n 14000 radiohiilivuotta sitten. Mammutin määrä väheni jyrkästi pian tämän jälkeen<ref>Hopkins 1982, s140</ref>. Hevosenkin määrä alkoi vähetä tämän jälkeen, ja Beringian viimeiset hevoset elivät joskus 12000-13000 vuotta sitten<ref>Hopkins 1982, s140</ref>.
Varpukasvienkin määrä kasvoi. Noin 13000-11000 vuotta sitten saksanhirven sukuinen wapiti oli yleinen Alaskassa, mikä viittaa vielä puuttomaan, mutta pensaiseen ympäristöön<ref>Hopkins 1982, s 27</ref>. Haapa levisiä pian laajalle koivuvaiheen alussa noin 11000 radiohiilivuotta sitten. Tällöin suurin osa biisoneista kuoli<ref>Hopkins 1982, s140</ref>. Mammutti lienee kuollut ennen haavan leviämistä sukupuuttoon.
Lähde Hopkins 1982, Paleoecology of Beringia