Vuorovaikutuksellinen sadun lukeminen

Vuorovaikutuksellisen sadun lukemisen menetelmää on kuvattu Kieli-, kulttuuri-, ja katsomustietoisen varhaiskasvatuksen käsikirjassa seuraavasti:

Vuorovaikutuksellinen sadun lukeminen on hyvä keino saada kaikki ryhmän lapset suomen kielen taitotasosta riippumatta osallistumaan ja sitoutumaan yhteiseen toimintaan. Henkilöstö huomioi satua tai kirjaa valittaessa lapsiryhmän lasten mielenkiinnonkohteet ja tutustuu kirjaan etukäteen. Sadun valintaan vaikuttaa myös se, mitä sanastoa ja käsitteitä lasten on hyvä oppia. On mietittävä, mitä käsitteitä sadusta valitaan ja mitä keinoja käytetään niiden selittämiseen. Kirjoja kuuntelemalla lapsi oppii runsaasti sanastoa, josta osa jää passiiviseen sanavarastoon esim. akka, muori, eukko. Lapselle merkitykselliset sanat siirtyvät aktiiviseen sanavarastoon. Sadun teema ja sen sanasto tehdään näkyväksi oppimisympäristössä esinein, kuvin ja leikkivälinein. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kerrata ja luoda uutta omatoimisesti satuun tutustumisen jälkeen. Oppimisympäristöön laitetaan saataville luettava kirja mahdollisuuksien mukaan myös muilla lasten osaamilla kielillä. Sadun käsitteitä on näkyvillä sekä kuvina että lähiympäristön kielillä kirjoitettuna. Lasten käytettävissä on kirjaan liittyvää esineistöä sekä esim. satupussi, jossa on satuun liittyviä kuvia ja rekvisiittaa.

Sadunlukemisprosessi käynnistyy satuun orientoitumisella esimerkiksi kuvakävelyn avulla. Lasten kiinnostus ja uteliaisuus luettavaa kirjaa kohtaan herätellään siten, että katsellaan kirjan kuvat ja ollaan aivan hiljaa. Luettavaan kirjaan palataan seuraavana päivänä. Kirjan kuvituksen avulla keskustellaan siitä, mitä sadussa mahtaa tapahtua. Sadun maailmaan voidaan siirtyä yhteisesti sovitun merkin avulla, joka voi olla esimerkiksi sadunkertojan hatun päähän laittaminen, satumatolle siirtyminen tai ryömiminen satumaan portin läpi. Sadun lukemista varten kannattaa järjestää viihtyisä lukupaikka, joissa lapsi näkee ja kuulee hyvin. Myös valaistuksella voidaan luoda tunnelmaa. Lukemisen tukena käytetään rekvisiittaa, kuten kuvia, esineitä, liikettä, musiikkia, soittimia tai vaatteita.

Lukemisen aikana ylläpidetään jännitystä ja lasten kiinnostusta äänensävyin, rekvisiitan ja toiminnan avuin. Vuorovaikutusta ylläpidetään keskustelemalla kirjan tapahtumista, kertaamalla mennyttä ja ennustamalla tulevaa. Kirjan tapahtumia ja sanoja toistetaan yhdessä sekä mietitään, miten valittuja käsitteitä sanotaan lasten osaamilla kielillä (esim. kuinka monella kielellä osaamme sanoa karhu tai punainen). Huoltajille kerrotaan lukemisen merkityksestä lapsen kielen kehitykselle. Pedagogisen dokumentoinnin keinoin kuvataan huoltajille, miten satuja ja tarinoita käytetään oppimisen tukena. Mahdollisuuksien mukaan huoltajia kutsutaan yhteisille lukuhetkille ja mahdollistetaan kirjojen lainaaminen myös päiväkodista. 

Lisää kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoisesta varhaiskasvatuksesta pääsette lukemaan: 

Kieli-, kulttuuri-, ja katsomustietoisen varhaiskasvatuksen käsikirja