Tutkimusretki-työpajat
Heti hanketoiminnan alussa päätettiin kokeilla hyvin monipuolisia toimintamuotoja, jotta mahdollisimman moni lapsi sekä työntekijä pääsee osallistumaan digitsemppaukseen. Yksi näistä toimintamuodoista oli työpaja lapsiryhmille ja kasvattajille ohjelmointiosaamisen teemoista ulkona. Työntekijöissä herätti hieman kummastusta, miten ulkona voi toteuttaa ohjelmoinnillisen ajattelun ja laajemmin ohjelmointiosaamisen tehtäviä ja toimintaa.
Veimme työpajan päiväkodin lähimetsään tai lähipuistoon, johon lapsiryhmät kasvattaminen saapuivat aamupäivällä vuorotellen. Työpajat toteutettiin alkukesästä ja onneksi sää pääosin helli meitä.
Digitaalisen osaamisen kuvaukset ja Vantaan Digipedagogiikan ohjelman kymmenen periaatetta
huomioon toiminnan suunnittelussa digitaalisen osaamisen kuvauksista ohjelmoinnillisen ajattelun pääalueesta mm. kuvauksen ohjelmointiin liittyvän toiminnan käsitteistä ja perusrakenteista. Kuvaukset avaavat toimintaa näin: Varhaiskasvatuksessa opetellaan leikkien tai toiminnallisten tehtävien avulla toimimaan ohjeen mukaisesti. Ohjeet voivat olla kehollisia, visuaalisia, sanallisia tai ääneen perustuvia.
Tutkivan työskentelyn ja tuottamisen alueesta toteutuu kuvaus yhteiskehittelyn prosesseista: Varhaiskasvatuksessa rohkaistaan lapsia yhteisen tutkimiseen. Opetellaan kertomaan omista ajatuksista ja havainnoista sekä harjoitellaan toimimaan erilaisissa rooleissa. Ohjelmointi oppimisen välineenä -kuvaus toteaa varhaiskasvatuksesta näin: Ohjelmoinnissa tarvittavia ajattelun ja yhteistyön taitoja harjoitellaan laaja-alaisesti kaikessa toiminnassa ja eri oppimisen alueilla.
Ohjelmoitujen ympäristöjen ja niissä toimimisen pääalue kehottaa havainnoimaan lasten kanssa teknologian roolia arkielämässä. Se tarkoittaa sitä, että nimetään lähiympäristön digitaalisia laitteita ja tutkitaan miten ne toimivat. Lisäksi pohditaan, millaista hyötyä tai apua laitteista ja digitaalisista palveluista on ihmisille.
Toiminnassa toteutuivat Vantaan Digipedagogiikan ohjelman 10 periaatteesta opettele yhdessä, mahdollista lapsen osallisuus, kiinnitä huomio arjen teknologiaan ja tunnista ohjelmoinnin näkökökulma.
Liikettä, yhteistyötaitoja ja ajattelun taitoja metsässä
Toiminta koostui tehtäväpisteistä, joilla pienryhmät kasvattajineen kiersivät pääosin itsenäisesti. Koko toiminnan ajan molemmat projektiasiantuntijat kulkivat mukana tukena ja auttoivat siellä, missä se oli tarpeen. Työpajoissa oli mukana lapsia aina yksivuotiaista eskarilaisiin ja olimmekin suunnitelleet toimintapisteet siten, että ne huomioivat yli kolmevuotiaat, mutta myös aivan pienimmät osallistujat. Jokaisella toimintapisteellä oli ohjeistus sekä toimintaan tarvittavat kuvat.
Kaikissa tehtävissä yhdistimme kielen oppimista, yhteistyötaitoja, neuvottelun taitoja, oman toiminnan ohjaamisen harjoittelua, ohjeiden kuuntelua ja niiden noudattamista sekä liikkumista. Liikuimme metsässä tai puistossa erilaisilla tavoilla ja harjoittelimme kehon hallintaa. Välillä on vallalla sellainen käsitys, että kaikki digiin liittyvä sitoisi lapset paikalleen pöydän ääreen tai laitetta tuijottamaan. Halusimme haastaa tätä käsitystä viemällä toiminnan ulos ja jättämällä kaikki laitteet päiväkotiin. Ainoa poikkeus oli toiminnan dokumentoiminen tabletin tai puhelimen kameralla.
Harjoittelimme myös luonnossa toimimisen taitoja: bingo-alustalle sai esimerkiksi laittaa merkiksi vain vain maasta löytyviä asioita kuten pudonneita lehtiä, pieniä keppejä, kiviä tai käpyjä. Pohdimme yhdessä, saako puista tai pensaista repiä lehtiä tai oksia. Lisäksi pääsimme harjoittelemaan sitä, miten toimitaan, kun löytää luonnosta jotain kummallista, vaarallisen oloista tai epäilyttävää.
Muistatko lapsuudestasi hassut tarinat, joista puuttuivat adjektiivit? Tarina muuttui joka kerta uuden ihmisen keksiessä siihen sokkona sanoja.
Työpajojen tehtävien joukossa oli ohjelmoitu tarina, josta puuttuivat liikkumista kuvaavat verbit. Tarinassa oli siis muuttuja, joka muutti tarinan joka kerta hieman erilaiseksi. Jokainen lapsi sai valita itselleen mieluisan liikkumiskortin ja kaikki liikkeet kokeiltiin yhdessä ennen tarinan lukemista. Voi kuinka lystikästä olikaan, kun tarinassa oli luisteleva sähköauto ja konttaavia lintuja!
Digiä vai ei? -tehtävässä lapset etsivät bingo-alustojen kera erilaisia digiin liittyviä kuvia. Kuvia oli piilotettu maastoon. Osa kuvista oli digiin liittyviä ja osa muita ihmisen keksintöjä. Kuvia etsiessä lapset ja aikuiset keskustelivat siitä, mitä laitteiden nimet olivat ja mihin niitä käytetään.
Onko joku kenties nähnyt sellaisia? Onko jollakulla kotona tai päiväkodissa näitä välineitä ja onko niitä päässyt kokeilemaan itse?
Hyvin suosittu puuha oli myös koodijumppa, jossa ohjeita annettiin kuvilla. Kaikki kuvat liittyivät luontoon ja niihin keksittiin liikkeet yhdessä. Jokainen lapsi sai ohjata kavereita liikkumaan kuvia näyttämällä. Samalla harjoiteltiin mm. luontoon ja väreihin liittyvää sanastoa.
Mieluinen oli myös ohjelmoitu kävely, jossa oli muutamia toimintaohjeita kotimatkan ajalle. Linnun nähdessään piti heiluttaa kättä ja jos kuuli auton, piti hypätä tasajalkaa. Tällaisia kävelyitä voi toteuttaa myös sillä siirtymätilanteissa!
Osallisuutta ja innostusta
Lapset viihtyivät metsässä ja aikuiset innostuivat erilaisesta toiminnasta. Ainoa miinus oli työpajan kesto: niin lapset kuin aikuisetkin olisivat viihtyneet toiminnassa pidempään. Työpajoihin osallistuneet saivat käytetyn materiaalin kokonaisuudessaan, jotta toiminnan vieminen arkeen olisi jatkossakin helppoa.
Palaute sekä positiiviset kokemukset innostivat toteuttamaan myös toisen työpajakokonaisuuden muutamassa päiväkodissa. Toiminnan vieminen suoraan päiväkoteihin mahdollistaa useamman työntekijän sekä lapsen osallistumisen, sillä lapsiryhmien kanssa ei ole aina ihan yksinkertaista lähteä työpajoihin päiväkodin ulkopuolelle. Näiden työpajojen teema oli media ja erityisesti luova ilmaisu huomioiden Vantaan Digipedagogiikan ohjelman arvoperustan. Huomioimme toiminnassa Vantaan Digipedagogiikan ohjelman 10 periaatteetta: opettele yhdessä muiden kanssa, mahdollista lapsen osallisuus, ota digivälineet mukaan tutkimiseen, leikkimiseen ja liikkumiseen, ruoki luovuutta ja kokeile rohkeasti sekä tiedosta roolisi mediakasvattajana.
Työpajoissa tutkittiin ympäristöä etsien värejä tai muotoja. Lapset ottivat yhdessä kuvia löytämistään asioista. Lapset myös leikkivät äänellä ja loivat erilaisia äänimaailmoja hyödyntäen Herkkien korvien tehtäväkortteja. Sanelimen käyttö onkin ollut yllättävän innostavaa erilaisissa lapsiryhmissä. Ääni ja sen mahdollisuudet ovat ehkä hieman unohdettu tai ei niin tunnettu toiminnan muoto varhaiskasvatuksessa. Meidän kokemuksemme mukaan niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat, kun pääsevät leikkimään äänellä. Äänen tallentaminen voi myös houkutella puhumaan opettelevaa tai uutta kieltä opettelevaa lasta tuottamaan ääntä. Erilaisten äänikokeilujen jälkeen voikin siirtyä tarinoimaan, tekemään haastatteluja, uutisia tai vaikkapa kuunnelmia.
Toiminnassa käytettyjä sovelluksia eli kameraa ja sanelinta harjoiteltiin käyttämään lasten kanssa yhdessä. Sovellukset etsittiin tablet-laitteelta yhdessä ja tutkittiin, miten ne toimivat.
Yksinkertaiset pienet ja innostavat tehtävät ja toiminta madaltavat kynnystä toteuttaa itsenäisesti laadukasta pedagogiikkaa digiajassa ja mediakulttuurissa.
Pieni on kaunista!
