3. Kokeile ja kehitä
Arvioinnin jälkeen HAKKU-mallissa pohditaan yhdessä tiimin kanssa, miten haastavaksi koettua tilannetta voisi kokeilujen avulla kehittää. Kirjatkaa toimenpiteet ryhmän toimintasuunnitelmaan. Kokeilkaa uutta toimintatapaa vähintään kahden viikon ajan, vaikka alku tuntuisi hankalalta. Viilatkaa ja höylätkää toimintatapaa lapsiryhmän tarpeiden mukaan. Muistakaa dokumentoida toimenpiteitä kehittämistyön arvioinnin tukemiseksi ja kehityksen konkretisoimiseksi.
Alla on esitelty esimerkkeinä pedagogisia ratkaisuja, joita lapsiryhmissä on suunniteltu ja toteutettu hankkeen aikana arjen erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi.
Fyysisen aktiivisuuden kärry
Fyysisen aktiivisuuden kärryyn koottiin liikuntaan ja fyysisesti aktiiviseen leikkiin kannustavaa materiaalia. Lapset perehdytettiin kärryn ja materiaalin käyttöön. Kärry kannustaa lapsia omaehtoiseen liikkumiseen ja mahdollistaa liikunnan esimerkiksi odottelutilanteissa. Aikuinen voi käyttää kärryn materiaalia päivittäisessä liikuntakasvatuksessa tai antaa nopeita liikunnallisia haasteita yksittäiselle lapselle tai koko ryhmälle.
Kulttuuri- ja katsomuskasvatuksen vaunu
Kulttuuri- ja katsomuskasvatuksen vaunu on ryhmän tiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen sijoitettu kärry, johon voi koota kuvia, kirjallisuutta ja pelejä esimerkiksi ryhmän tai päiväkodin ajankohtaisista juhlista ja tapahtumista. Materiaalia voi hankkia yhteistyössä perheiden kanssa. Vaunun sisältöön voidaan tutustua yhdessä ryhmän kanssa tai lapset voivat tutkia sitä itsenäisesti esimerkiksi ruokailusta valmistuttuaan tai odottelutilanteissa. Vaunu syntyi Silja Lamminmäki-Vartian ideoiden pohjalta.
Oman kielen satutapahtuma
Oman kielen satutapahtuma oli päiväkodin ja aikuisopiston yhteistyöprojekti, jossa lapset tutustuivat eri kieliin yhdessä aikuisopiskelijoiden kanssa. Tavoitteina oli tukea lasten oman äidinkielen ja identiteetin kehittymistä, lisätä kulttuurista tietoisuutta, kehittää yhteisöllisyyttä ja luoda lapsille yhteisiä leikkiaiheita kielitaustasta riippumatta. Samalla aikuisopiston opiskelijat tutustuivat varhaiskasvatukseen, harjoittelivat suomen kieltä ja saivat merkityksellisiä kohtaamisia lasten ja henkilökunnan kanssa.
Tapahtuman alussa lasten ja vierailijoiden kielet tuotiin kuuluviin yhteisellä laululeikillä. Tämän jälkeen jakauduttiin kieliryhmittäin kuulemaan satuja eri kielillä. Jokaisessa ryhmässä oli mukana päiväkodin kasvattaja. Suomenkielisiä ryhmiä voi olla useampia ja satuja voi jakaa myös ikäryhmittäin. Lapset voivat kuunnella satuja omalla äidinkielellään tai mennä kuuntelemaan tuttua satua vieraalla kielellä. Päivästä voi varata aikaa myös yhteiseen jutusteluun, leikkimiseen tai pelaamiseen.
Siivousrobotti
Hyvän ja pitkäkestoisen leikin lopettamisen ja siivoamisen tueksi kehitettiin kaapin päällä asuva, leluja ahmiva robotti. Se innostaa lapsia siivoamaan lyhyessäkin ajassa ja siivoamisesta tulee leikki. Lelut saadaan kerättyä nopeasti, ja tarkemman lajittelun omille paikoilleen voi tehdä paremmalla ajalla.
Oppimisympäristö tukemaan lasten omaehtoista leikkiä
Lasten omaehtoisen leikin toteutumisessa on keskeistä varata sille aikaa päiväjärjestyksestä. Aikuisten pedagogisesti jakamat muutaman lapsen leikkiryhmät takaavat, että kaikki pääsevät mukaan leikkiin. Samalla lapset voivat harjoitella ryhmässä erilaisia rooleja, vertaisvuorovaikutus vahvistuu ja ryhmäytyminen ja kielen oppiminen kehittyvät.
Leikkipaikkataulun avulla leikkiryhmät valitsevat itselleen mieluisen leikkipaikan. Leikkipaikka ei määritä, mitä siellä leikitään, vaan leluja saa käyttää kaikissa tiloissa. Leikkiryhmän valitsemat lelut kerätään leikkipaikan symbolilla varustettuun koriin. Leikkipaikkataulun koettiin vähentävän lasten toimettomuutta sekä parantavan leikkitaitoja ja leikkiin sitoutumista. Leikkialueet suunnitellaan siten, ettei kenenkään tarvitse kulkea tilassa toisten leikin poikki. Alueita voi rajata esimerkiksi hyllyillä ja laatikoilla. Leikkiajan rakenne tehdään tutuksi, jotta lapset osaavat ennakoida myös esimerkiksi lopettamista ja siivousta.
STOP, lopeta mä en tykkää tosta!
STOP, lopeta mä en tykkää tosta! on toimintamalli tilanteisiin, joissa kaveri tekee jotakin, mikä ei tunnu itsestä mukavalta. Toimintamallin avulla lapsi harjoittelee puolustamaan omia rajojaan ja selvittämään ristiriitatilanteita. Toimintamalli etenee seuraavissa vaiheissa:
STOP, lopeta mä en tykkää tosta! Opetellaan sanomaan fraasi “Stop, lopeta, mä en tykkää tosta” stop-käsimerkin kanssa. Opetetaan, että fraasin kuultuaan toiminta lopetetaan välittömästi. Fraasi sanotaan kuuluvalla äänellä ja käsimerkin kanssa yhden kerran.
Kerro aikuiselle. Jos kaveri ei lopeta kerrasta, lapsi kertoo aikuiselle. Aikuinen varmistaa, että lapsi muisti sanoa fraasin käsimerkin kanssa. Jos ei, kehotetaan lasta palaamaan ja sanomaan fraasi leikkikavereille. Jos lapsi on käyttänyt fraasia, mennään selvittämään tilanne aikuisen kanssa.
Tilanteen läpikäyminen. Selvittämisessä kuunnellaan kummankin osapuolen versio. Keskeistä on ohjata lapsia kuvailemaan, mikä toisen käytöksessä ei tuntunut mukavalta. Kerrataan myös stop-fraasin ohjeistus.
Myrskyn jälkeen on poutasää. Etsitään yhdessä lasten kanssa ratkaisu. Merkityksellistä on yhdessä jatkaminen, ei niinkään anteeksi pyytäminen.
HAKKU kokeile Stop-video.mp4Fyysinen aktiivisuus pienissä tiloissa
Pienessäkin tilassa on mahdollista lisätä fyysisen aktiivisuuden määrää helposti. Mailankäsittelytaitoja voi harjoitella ruokailutilaan rakennetulla pujotteluradalla, jossa esteinä toimivat tuolit ja pöydät sekä niiden väleihin asetetut muut esteet. Lapsi voi valita mieleisensä mailan ja pallon tai muun esineen mailalla kuljetettavaksi. Porrasmuistipelissä asetetaan liikekortit rappusille. Lapsi heittää kahta noppaa, laskee silmäluvun yhteen ja kiipeää portaita noppien osoittaman askelmäärän. Liikekortin liike painetaan mieleen ja tehdään portaiden yläpäässä. Pitkät käytävät ovat hyviä paikkoja mahalaudoilla liukumiseen. Matkan varrella voi pujotella tai alittaa esteitä.
Sujuvuutta ruokailuhetkeen
Päiväkodissa huomattiin, että ruokailutilanteessa tapahtuu törmäilyjä ja maitolasien kaatumisia, kun lapset oikovat pöytiin suorinta reittiä tai eivät malta antaa tarpeeksi tilaa. Yhteisissä ruokailutiloissa ei ollut mahdollista tehdä lapsille nimettyjä ruokailupaikkoja. Lasten oli vaikea hahmottaa ja muistaa ruokailun eri vaiheet ja nopeimpien ruokailijoiden oli odotettava jonkin aikaa ennen seuraavaan puuhaan ryhtymistä.
Lattiaan merkattiin teipeillä selkeät paikat esimerkiksi jonon alkupäälle tai ruokavälineiden ottamiselle linjastolta. Näin aikuisen on helppo ohjeistaa lapsia sanallisesti. Lattian nuolilla voitiin konkreettisesti merkitä myös toivotut kulkureitit ruokailutilassa. Ruokalan pöytiin laitettiin kuvalliset pöytämerkit, joiden mukaan lapset voi ohjata pöytiin. Pöytämerkit voi vaihtaa säännöllisesti lasten kiinnostuksen kohteiden tai harjoiteltavien asioiden mukaisiksi. Ruokalaan tuotiin kuvitettu ruokailuohje lapsen ymmärtämisen sekä itsenäisen toiminnan ja ajattelun tueksi. Ruokailun lopettaneille lapsille sovittiin paikka odottelulle – esimerkiksi kulttuuri- ja katsomuskasvatuksen vaunun tai fyysisen aktiivisuuden kärryn luokse.
Lelumarkkinat
Lelumarkkinat on koko päiväkodin yhteinen tapahtuma, jossa lapset pääsevät osallistumaan oppimisympäristönsä rakentamiseen. Samalla laitetaan lelut kiertoon päiväkodin sisällä, inventoidaan ne ja poistetaan huonokuntoiset. Lisäksi tapahtuma edistää ryhmien välistä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.
Tarinallisen leikin periaatteiden mukaisesti jokainen ryhmä saa kirjeen leluylitarkastajalta. Kirjeessä pyydetään kuljettamaan kaikki ryhmän lelut tarkastukseen sovittuun paikkaan. Tarkastetut lelut kootaan lelumarkkinoille sopivaan tilaan ja lapsiryhmät käyvät vuorollaan ostamassa leluja oman ryhmänsä tiloihin kaupankäynnin sääntöjä mukaillen. Olennaista on lasten keskinäinen sekä lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus sekä lasten aktiivinen toiminta ja aloitteellisuus. Aikuisen tehtävä on rakentaa yhdessä lasten kanssa leikkiin kutsuva ja innostava tarina ja ympäristö sekä viedä markkinaleikkiä eteenpäin. Aikuinen kuuntelee lasten aloitteita ja tuo kaikkien ajatukset mukaan.
Vuosittaiset markkinat tuovat eloa lasten leikkeihin. Ryhmään valitut uudet lelut tuntuvat uusilta ja kiinnostavilta ja tavaroiden käyttöaste paranee. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kannattaa pohtia etukäteen, mitä tehdään leluille, joita kukaan ei halua. Rikkinäisistä leluista voi vaikkapa hakkeroida jotain aivan uutta.
Edellinen vaihe
Seuraava vaihe
