3.1 Oppilaiden suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä

3.1 Oppilaiden suojaaminen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä

Koulukiusaamisella tarkoitetaan esiopetuksessa tai oppilaitoksessa tapahtuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jossa tarkoituksellisesti pyritään vahingoittamaan toista osapuolta. Se poikkeaa leikistä tai tasavertaisesta nahistelusta ja kohdistuu yleensä toistuvasti samaan oppilaaseen, joka on alistetussa asemassa. Kiusaaminen voi olla yksilöiden välistä tai yhteisöllistä toimintaa, johon usein kuuluu sanallista (uhkaamista ja pilkkaamista), fyysistä (tönimistä) tai sosiaalista (välinpitämättömyyttä, eristämistä, yksin jättämistä) kiusantekoa. Kiusaamista tapahtuu oppilaiden välillä niin oppilaitoksissa, vapaa-ajalla kuin sosiaalisessa mediassakin ajasta ja paikasta riippumatta. Väkivalta voi olla niin fyysistä kuin henkistäkin vahingoittamista. Väkivallasta ja väkivaltatilanteista puhuessa ja niihin puuttuessa tulee huomioida myös rikoslain näkökulma. Kiusaaminen voi täyttää rikosten tunnusmerkistöä ja henkilökunnan on aina arvioitava, onko tarpeen ilmoittaa tapahtuneesta poliisille. Poliisia voi myös konsultoida epäselvissä tapauksissa.

Lapsen tai nuoren seksuaalinen häirintä puolestaan määritellään altistamiseksi sellaiselle seksuaaliselle sisällölle, joka on hänen ikätasolleen sopimatonta tai ei-toivottua – joko fyysistä, sanallista tai esimerkiksi visuaalista sisältöä. Seksuaalinen häirintä loukkaa uhrin koskemattomuutta, usein toistuvasti. Yksittäiseenkin tekoon on silti puututtava, sillä kokemuksen voimakkuus on yksilöllistä ja häirinnän muotoja on erilaisia. Myös seksuaalinen häirintä voi täyttää rikoksen tunnusmerkistöä, joten myös häirintätapauksissa tulee harkita ilmoituksen tekoa ja voi tarvittaessa konsultoida poliisia.

Kiusaamiseen, väkivaltaan ja häirintään on välittömästi puututtava. Henkilökunnan havaitessa kiusaamista tai häirintää oppilaitoksessa tai koulumatkalla tulee välittömästi ilmoittaa siitä osallisten huoltajille. Huoltajan tulee myös ilmoittaa lapsensa kiusaamisesta tai häirinnästä oppilaitokselle, jotta asiaan voidaan tarpeen mukaisin keinoin puuttua. Uudessakaupungissa kiusaamiseen puututaan opiskeluhuoltosuunnitelman Konflikteihin puuttuminen -liitteen mukaisilla toimenpiteillä. Lisäksi kiusaamisen vastaista työtä kehitetään jatkuvasti. Seksuaaliseen häirintään puuttumisen tukena on ilmiötä selittävä ja puuttumiseen ohjeita antava toimintamalli, joka löytyy myös opiskeluhuoltosuunnitelman liitteistä.

Jos oppilaitoksessa ilmenee, että oppilaaseen kohdistuu kotona tai vapaa-ajallaan väkivaltaa, tai hän joutuu sellaista lähiympäristössään muuten näkemään tai kohtaamaan, asiasta pitää välittömästi keskustella huoltajan kanssa ja antaa asia tarvittaessa sosiaalipalveluiden edustajan tai koulukuraattorin hoidettavaksi. Mikäli oppilas on välittömässä vaarassa tai asiasta keskusteleminen huoltajan kanssa voisi aiheuttaa vaaratilanteen oppilaalle, on tilanteen mukaan ilmoitettava poliisille ja usein alaikäisen kohdalla tehtävä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen tekee se aikuinen, joka tilanteen ensimmäisenä havaitsee. Samalla tavalla toimitaan, mikäli on kysymyksessä oppilaan altistuminen perheenjäsenen tai lähiomaisen mielenterveysongelmille. Seksuaalista hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä tai sitä vakavampaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa rikosta epäiltäessä ilmoitus on tehtävä sosiaaliviranomaisten lisäksi myös suoraan poliisille. Salassapidon estämättä henkilöstöllä on myös oikeus ilmoittaa poliisille oppilaan henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot. Lisää ohjeistusta löytyy kriisisuunnitelmasta (opetussuunnitelman liitteenä). Yksiköt huolehtivat kriisisuunnitelmien päivittämisestä vuosittain.

Oppilaitosten velvollisuuksiin kuuluvat myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä näiden periaatteiden noudattaminen toiminnassaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ominaisuuksistaan tai taustastaan riippumatta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma tukevat toisiaan ja Opetushallitus on tehnyt ohjeet niiden laatimiseksi. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) ja yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) velvoittavat kaikkia oppilaitoksia vastaamaan oppilaitoskohtaisten toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien laatimisesta vähintään kolmen vuoden välein. Toimintaa arvioidaan ja kehitetään vuosittain. Tasa-arvoa edistetään koulutuksessa ja opetuksessa esimerkiksi niin, että lasten ikä ja kehitys otetaan huomioon ja kaikki oppilaat kohdataan yksilöinä.

Yhdenvertaisuuslain mukaan oppilaitokset ovat velvollisia laatimaan myös yhdenvertaisuussuunnitelman, joka tukee yhdenvertaisuuden edistämistä kaikessa oppilaitoksen toiminnassa. Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on turvata yhdenvertainen kohtelu ja estää syrjintä kaikenlaisilla perusteilla. Yhdenvertaisuuslaissa syrjintäperusteita ovat mm. ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, ay-liikkeessä toimiminen, politiikka, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy. Yksiköillä on käytössään yhtenäinen pohja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman kirjaamiseen.