Runoanalyysi
Runo on tekstilaji, joka vaatii lukijalta aktiivista lukemista. Runoja voi toki lukea nopeasti vain pinnasta nautiskellen, mutta jos niitä haluaa ymmärtää syvällisemmin, joutuu lukija tekemään hieman enemmän töitä, jotta runo aukeaa. Runo onkin hyvin vuorovaikutteinen teksti: runoon mahtuu paljon merkityksiä ja tulkintoja, ja lukijan kokemus ja ajatukset runosta voivat muuttua ajan myötä.
Kuten novellianalyysi, myös runoanalyysi on tyypillinen tehtävävaihtoehto ylioppilaskokeessa. Siksi on hyvä hallita runosanasto ja analyysin perusperiaatteet.
Runoanalyysi syntyy siitä, että tutkitaan runon sanaston ja runon muodon yhdistelmää. Runoanalyysin käsitteet ovat analyysissa tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on lukija oma kokemus ja tulkinta runosta. Käsitteet ovat työkaluja, joiden avulla päästään käsiksi runon merkityksiin. Kun runoa tarkastelee eri käsitteiden avulla, mitään tärkeää ei jää huomaamatta. Lukijan kokemuksen merkityksen takia runon tulkinnassa ei olekaan oikeita ja vääriä vastauksia. Jos analyysin pystyy perustelemaan, tulkinta on aina oikea!
Ennen runoanalyysin kirjoittamista kannattaa miettiä, mikä juuri kyseisessä runossa on tärkeää. Minkä asian sinä huomaat runossa ensimmäisenä? Mikä kiinnittää huomiosi?
Runoanalyysissa kannattaa lähteä liikkeelle pienistä asioista: runon yksittäisistä sanoista ja sanavalinnoista, välimerkeistä ja runon rakenteesta. Ei ole väliä, missä järjestyksessä näitä lähtee tulkitsemaan. Tärkeää on, että runoanalyysin lopussa näiden osa-alueiden tulkinta yhdistetään kokonaisuudeksi. Vaikka kaikki runon osa-alueet täytyy miettiä ja käydä läpi, niitä kaikkia ei tarvitse kirjoittaa analyysiin. Riittää, että mainitsee perusasioiden lisäksi tärkeimmät ja kiinnostavimmat havainnot.
Kun analysoit runon sanastoa, pohdi esimerkiksi näitä asioita:
Onko runossa predikaatteja eli persoonamuotoisia verbejä? Kuvaavatko verbit olemista (olla, sijaita), tekemistä tai tapahtumia (metsästää, puhaltaa, sataa), tunteita (ihastua, pelätä) tai ajattelemista ja havaitsemista (pohtia, kuulla)? Onko runossa onomatopoeettisia verbejä (liplattaa, taputtaa, koputtaa)?
Onko runossa paljon vastakohtia? Millaisia?
Ovatko sanat pitkiä vai lyhyitä?
Onko runossa sanoja, joiden symboleja tiedät? Mitä muita merkityksiä sanalla voi olla?
Ovatko käytetyt sanat positiivisia vai negatiivisia?
Millaisia äänteitä sanoissa on? Kuulostavatko ne pehmeiltä vai kovilta?
Toistuuko joku sana monta kertaa? Voisiko se olla motiivi? (ks. novelli)
Millaisia kielikuvia runossa on?
Kun analysoit runon välimerkkejä, pohdi esimerkiksi näitä asioita:
Onko runossa välimerkkejä? Jos ei ole, millaisen vaikutelman siitä saa?
Esitetäänkö runossa kysymyksiä? Kenelle ne esitetään - itselle, runon sinälle eli kuulijalle vai ei kellekään selkeälle henkilölle?
Onko runossa taukoa merkitseviä välimerkkejä, kuten pilkkuja tai ajatusviivoja? Millaiseen kohtaan ne tekevät tauon? Mitä tauon jälkeen tulee?
Onko runossa huutomerkkejä? Käytetäänkö huutomerkkejä yksittäisten sanojen jälkeen (huudahdus) vai kokonaisten lauseiden jälkeen?
Kun analysoit runon rakennetta, pohdi esimerkiksi näitä asioita:
Ovatko säkeet ja säkeistöt lyhyitä vai pitkiä?
Millainen tunnelma säkeistöissä on? Onko se erilainen runon alussa kuin runon lopussa?
Onko runolla otsikkoa? Jos on, miten otsikko liittyy runoon? Jos ei ole, miksi luulet, että se puuttuu?
Onko runossa alku-, loppu- tai puolisointuja? Mitä sanoja loppusoinnut yhdistävät?
Onko runolla hidas vai nopea rytmi?
Noudattaako runo jotain mittaa, vai onko se vapaamittainen?
Runon aiheen voi löytää runon sanastosta. Aihe on yleensä asia, jonka runossa huomaa jo yhden lukukerran jälkeen, ja se toistuu runossa useamman kerran. Kun miettii runon aihetta, voi kysyä, minkä asian esittämiseen runo keskittyy.
Vaikeampaa on löytää runon teema. Sen löytämiseen tarvitaan kaikkien runon alueiden tarkastelemista yhdessä. Jos esimerkiksi runossa puhutaan rakkaudesta ja runossa on paljon taukoja, pitkiä ja pehmeitä äänteitä ja rauhallinen rytmi, voimme päätellä, millaisesta rakkaudesta runossa on kysymys. Jos taas rakkausrunossa ei ole taukoja tai välimerkkejä, sanat ja säkeet ovat lyhyitä ja rytmi on nopea tai hengästynyt, saamme erilaisen käsityksen runon kuvaamasta rakkaudesta.
Runoanalyysissa kannattaa luottaa omaan vaistoon ja omiin tunteisiin. Runon analysoimisessa kannattaa olla myös kärsivällinen. Runon teksti on lyhyt, ja se täytyy ehkä lukea monta kertaa läpi, ennen kuin alkaa hahmottaa, mistä runossa on kysymys.
Ohjeita runoanalyysiin:
Lue runo kerran läpi. Mieti, mitä tuttua ja mitä vierasta runossa on. Mikä siinä on kiinnostavaa? Mikä sen aihe on?
Lue runo uudestaan niin, että pidät mielessä runoanalyysin työkalut.
Kerro runon lähdetiedot: Kuka runon on kirjoittanut? Mikä runon nimi on? Jos runolla ei ole nimeä, voit mainita, että runo on nimetön. Jos runo on nimetön, viittaa siihen runon ensimmäisellä säkeellä (esim. Harri Hertellin runo “Lapset Alepassa” kokoelmassa Pelotta, 2018). Onko runo julkaistu runokokoelmassa, onko se albumilla julkaistu laululyriikka vai onko se julkaistu jossain muualla?
Kerro lyhyesti, mistä runo sinun mielestäsi kertoo, eli mikä on runon aihe.
Pohdi, millainen runon puhuja on. Millaisia tunteita puhujalla on? Kenelle hän puhuu?
Mieti, millainen rakenne runossa on. Ovatko säkeet ja säkeistöt pitkiä vai lyhyitä? Onko runossa selkeä rytmi? Millainen rytmi on?
Onko runossa riimejä, allitteraatioita tai assonansseja?
Onko runossa toistoa? Millaista toisto on?
Löydätkö runosta välimerkkejä? Mitä voit päätellä niiden käytöstä?
Etsi runosta kielikuvia. Miten niitä on käytetty? Mitä ne tarkoittavat?
Tee havainnoistasi johtopäätöksiä: Miten sanasto ja rakenne vaikuttavat toisiinsa? Mikä on kokonaisvaikutelmasi runosta?
Mikä on mielestäsi runon teema? Perustele ajatuksesi teemasta erilaisilla runon piirteillä.