Kirjallisuuden lajit

Kirjallisuus jaetaan kahteen pääluokkaan: tietokirjallisuuteen eli faktaan ja kaunokirjallisuuteen eli fiktioon. Tietokirjallisuuden alalajeja ovat esimerkiksi oppaat, sanakirjat tai oppikirjat. Puhumme usein vain yleisesti tietokirjoista, kun tarkoitamme kirjaa, joka kertoo meille eri aiheista, kuten luonnosta, historiasta tai terveydestä. Oleellista tietokirjoissa on se, että niiden täytyy olla totta. Sellaiset tietokirjallisuuden tekstilajit kuin essee, elämäkerrat ja muistelmat luokitellaan mielipidekirjallisuudeksi, koska niissä käytetty tieto ei ole ikinä täysin objektiivista.

Kaunokirjallisuuden lajit

Kaunokirjallisuus jaetaan yleensä kolmeen alalajiin: kertomakirjallisuuteen eli epiikkaan, runouteen eli lyriikkaan ja näytelmäkirjallisuuteen eli draamaan. On hyvä tietää ennen lukemisen aloittamista, mitä tekstilajia on alkamassa lukemaan, koska jokaista kirjallisuudenlajia lähestytään eri tavalla. Näille kolmelle kirjallisuudenlajille on yhteistä se, että ne ovat kaikki fiktiota – ne eivät siis ole totta.

Myös nämä kaunokirjallisuuden lajit voidaan jakaa alalajeihin. Kertomakirjallisuuteen kuuluvat romaanit, novellit, erilaiset sadut ja tarinat sekä eepokset. Runouteen kuuluu perinteisten runojen lisäksi laululyriikka, joka käyttää samanlaisia kirjallisuuden keinoja kuin runot. Näytelmäkirjallisuus jaetaan yleensä kahteen alalajiin: tragediaan ja komediaan.

Autofiktio - fiktion ja faktan sekoitus

Aina ei ole helppoa päätellä, kuuluuko teksti tieto- vai kaunokirjallisuuteen. Monissa esseissä voi olla hyvin kaunokirjallisia piirteitä. Kaunokirjalliset teokset pohjautuvat usein todellisiin asioihin, kuten historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi autofiktio sekoittaa kauno- ja tietokirjallisuutta.

Autofiktiossa kirjailija on yksi teoksen henkilöistä ja tapahtumat perustuvat tunnettuihin tositapahtumiin, mutta kirjailija voi tehdä muutoksia kertomukseen, jos hän haluaa siitä kiinnostavamman. Lukijan voi olla vaikeaa erottaa totuutta fiktiosta. Autofiktio kyseenalaistaa sen, onko todellisuutta mahdollista kuvata rehellisesti tai objektiivisesti. Autofiktio muistuttaa jossain määrin tosi-tv:tä, jossa ihmiset esiintyvät omana itsenään, mutta tapahtumiin ja niiden yleisölle esittämiseen on vaikutettu paljon.