Mikä on novelli?

Novelli on proosakertomus, joka on lyhyempi ja tiiviimpi kuin romaani. Novellin pituus vaihtelee: se voi olla alle sivun mittainen tai yli 50-sivuinen. Novellissa kuvataan yleensä jotain tiettyä tapahtumaa, tilannetta, tunnetta tai mielentilaa, kun romaaniin näitä mahtuu useita. Koska novelli on lyhyt teksti ja tiivistä kerrontaa, kaikella on paljon merkitystä. Esimerkiksi miljöö, henkilöhahmot ja heidän välisensä suhteet ovat usein hyvin tärkeitä novellin tulkinnan tai merkityksen kannalta. Siksi novellin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota. Novellit jaetaan tapahtumiensa perusteella kolmeen ryhmään: juoninovelliin, psykologiseen novelliin ja absurdiin novelliin.

Juoninovellissa on selkeä juoni, joka noudattaa usein draaman kaarta. Juoninovellin lukeminen on usein helpompaa kuin muiden novellien lukeminen, koska siinä on selkeitä tapahtumia ja perinteinen rakenne. Juoninovellissa on yleensä suljettu loppu eli selvä loppuratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että lukija saa tietää, mitä novellin lopussa tapahtuu.

Psykologisessa novellissa ei ole välttämättä paljon tapahtumia. Siinä kuvataan ihmisten ajatuksia, erilaisia tilanteita, mielentiloja ja ihmissuhteita. Psykologisen novellin pienet tapahtumat, kuten särkyvä lasi tai kattoa rummuttava sade kuvaavat, mitä henkilöiden sisällä tapahtuu. Psykologisessa novellissa on usein avoin loppu, eli lukija ei saa tietää tarkasti, miten kertomus loppuu.

Jos juoninovelli on helpoin novellilaji, absurdi novelli voi olla vaikea lukea tai ymmärtää. Absurdin novellin tapahtumat vaikuttavat usein järjettömiltä, tai siinä ei välttämättä ole mitään selkeää tapahtumaa tai tilannetta. Absurdi novelli voikin muistuttaa paljon unta.

Henkilöt

Novellin (tai ylipäänsä kertomakirjallisuuden ja draaman) henkilöt jaetaan päähenkilöihin, sivuhenkilöihin ja taustahenkilöihin. Novellin tärkein henkilö on tietenkin päähenkilö, jonka näkökulmasta tarina usein kerrotaan. Päähenkilöitä voi olla useita, mutta monesti yksi henkilö on tärkeämpi kuin muut.

Sivuhenkilöt ovat päähenkilöä tukevia hahmoja. Sivuhenkilöt vaikuttavat päähenkilön toimintaan ja kehitykseen tai korostavat novellin teemaa. Lisäksi sivuhenkilöillä on usein jonkinlainen tunneside päähenkilöön. He voivat olla siis esimerkiksi ystäviä, perheenjäseniä, vihollisia tai kilpailijoita.

Jos novellin henkilöllä ei ole minkäänlaista tunnesidettä päähenkilöön, hän on niin kutsuttu taustahenkilö. Silloin henkilö on hyvin pienessä roolissa tarinassa, eikä häntä tarvitse välttämättä huomioida esimerkiksi novellianalyysissa.

Miljöö

Miljöö tarkoittaa tarinan tapahtumapaikkaa ja -aikaa. Niitä ei välttämättä kerrota suoraan novellissa, mutta lukija voi päätellä jotain niistä kertojan vinkkien perusteella. Lukija voi esimerkiksi yrittää päätellä, tapahtuuko novelli nykyajassa, historiallisessa ajassa tai tulevaisuudessa.

Novellille on tyypillistä, että miljöötä ei kuvailla kovin tarkasti. Novellissa on usein kuitenkin pieniä yksityiskohtia, joiden perusteella lukija voi päätellä jotain siitä, missä novelli tapahtuu. Mainitaanko novellissa paikannimiä? Millaista tilaa, esimerkiksi asuntoa, novellissa kuvaillaan?

Novellin miljöö voi kertoa meille jotain oleellista novellin henkilöistä. Jos päähenkilön asunto on suuri ja tyhjä, henkilöllä voi olla tyhjä olo. Jos päähenkilön asunto on ahdas ja sotkuinen, se voi vihjata, että päähenkilö on ahdistunut tai hänen ajatuksensa ovat kaoottiset.

Novellin rakenne

Novellin rakenne tarkoittaa sitä, mitä novellissa tapahtuu ja miten se kerrotaan. Novellin juoni ei aina etene aikajärjestyksessä. Juonessa voi olla takaumia, kertoja voi ennakoida tulevaa tai tapahtumissa voi olla aukkoja. Lukijan täytyykin olla tarkkana, jotta hän huomaa, milloin kerronnan aika muuttuu tai milloin kertoja jättää jotain oleellista kertomatta.

Jos novellissa kerrotaan, mitä päähenkilölle (tai muulle henkilölle, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan) on tapahtunut aiemmin, kyseessä ei ole välttämättä kaikkitietävä kertoja, vaan takauma. Takauma on muistelua tai muuta menneiden tapahtumien esittämistä, jolloin lukijalle kerrotaan jotain novellin kannalta oleellista henkilöiden menneisyydestä.

Jos taas novellissa kerrotaan, mitä tulevaisuudessa tulee varmasti tapahtumaan, kyseessä on taatusti kaikkitietävä kertoja. Koska novellin henkilöt eivät voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, vain kaikkitietävä kertoja voi liikkua ajassa eteenpäin ja kertoa lukijalle sellaista, mitä tarinan henkilöt eivät vielä tiedä.

Lisäksi novelleissa on usein aukkokohtia, jolloin kertoja jättää kertomatta meille jotain tapahtumista tai henkilöistä. Lukijalle ei esimerkiksi kerrota henkilön menneisyyttä tai ulkonäköä kovin tarkasti, tai lukija ei saa tietää, miten senhetkiseen tilanteeseen on päädytty. Myös avoin loppu on yhdenlainen aukko: lukija ei saa tietää, miten tarina loppuu. Aukot ovat aina kirjailijan valitsema keino, joilla halutaan herättää lukijan mielenkiinto ja mielikuvitus. Ne eivät siis ole vahinkoja tai sattumaa. Aukkokohdat vaativat lukijalta päättelykykyä ja tulkintaa. Novellissa on pieniä vihjeitä ja yksityiskohtia, joiden perusteella voi arvata, mitä on jätetty kertomatta. Kaikki aukkokohdat eivät ole yhtä tärkeitä, vaan lukijan täytyy itse arvioida, mikä on tietyn novellin kohdalla kaikkein tärkeintä.

Aihe ja teema

On tärkeää erottaa aihe ja teema toisistaan. Aiheen ja teeman erottaminen koskee kaikkia tekstilajeja, myös tietotekstejä.

Aihe on se, mistä tekstin pintataso kertoo. Se on jotain konkreettista. Novellin aihe voi olla esimerkiksi jalkapalloturnaus tai uudessa koulussa aloittaminen. Aihe näkyy usein jo teoksen nimessä (esim. Tuntematon sotilas - pienen sotilasjoukon kokemukset jatkosodassa, Poika raidallisessa pyjamassa - Auschwitzin arki pienen pojan silmin, Akvaario - valtava akvaario, jota naapuri lupaa hoitaa). Aihe on usein helppo löytää, paitsi jos kyseessä on absurdi novelli tai vaikkapa ääniruno.

Teema on sen sijaan pinnan alla, ja lukijalta vaaditaan tulkintaa ja päättelyä, jotta tekstin teema löytyy. Teema on tekstin pääajatus eli merkitys, jonka teksti saa. Se on usein abstrakti ja universaali asia, kuten rakkaus, kosto tai kuolema. Vaikka novellin aihe olisi jalkapalloturnaus, sen teema voi olla vanhemman kuolema. Kun aiheen löytää usein jo novellin nimestä tai alkupuolelta, teeman löytäminen vaatii koko teoksen lukemisen. Esimerkiksi Tuntemattomassa sotilaassa teemana on sodan mielettömyys ja pelko, Poika raidallisessa pyjamassa -romaanin teemoja ovat mm. ihmisen julmuus, lapsen viattomuus ja kuolema. Teoksessa on usein yksi pääteema, mutta erityisesti isommissa teoksissa (romaani, novelli- tai runokokoelma, näytelmä) voi olla myös useita sivuteemoja.

Motiivi ja symboliikka

Motiivit ja symbolit ovat sitä tärkeämpiä, mitä lyhyempi novelli on. Motiivi on esine, asia, tilanne tai henkilö, joka toistuu novellin tärkeissä kohdissa. Motiivi nostaa esiin novellin teemaa, ja sen toistaminen tekee novellin rakenteesta yhtenäisen.

Motiivi eroaa symbolista esimerkiksi siten, että symboli voi esiintyä novellissa vain kerran ja satunnaisessa paikassa, mutta motiivi esiintyy novellissa useamman kerran ja aina juonen kannalta tärkeässä kohdassa. Lukijan huomio kiinnittyy motiiviin, koska sitä korostetaan ja toistetaan tekstissä. Motiiveja tutkiessa lukija joutuu taas tulkitsemaan, jotta hän löytää motiivin ja teeman välisen yhteyden.

Esimerkiksi Harry Potter -romaaneissa usein esitellään ohimennen erilaisia pieniä yksityiskohtia ja esineitä, jotka paljastuvat myöhemmin motiiveiksi, kun niitä toistetaan. Tällainen on vaikkapa sattumalta Tarvehuoneessa nähty koru, joka paljastuu myöhemmin Harryn etsimäksi hirnyrkiksi. Hirnyrkki on motiivi, joka kuvaa myös yhtä näiden romaanien teemaa, kuolevaisuuden hyväksymistä. Samanlainen motiivi on myös Harryn äidin kuolema, johon viitataan usein. Tämä tapahtuma paljastuu myöhemmin tärkeäksi Voldemortin voittamisessa. Harryn äidin kuolema Harrya suojellessaan on motiivi, joka kuvaa romaanien toista tärkeää teemaa, rakkauden merkitystä.

Symbolit ovat usein universaaleja eli maailmanlaajuisia. Symbolit symboloivat samoja asioita ja niiden merkitys on helppo tunnistaa. Motiivin merkitys syntyy novellissa, jossa se on: toistamalla tietyissä juonen kohdissa motiivia, kirjailija luo linkin yhdentekevältä vaikuttavan asian, kuten jonkin esineen, ja novellin abstraktin teeman välillä.