Tragedia ja komedia

Draaman päälajit ovat tragedia ja komedia. Molemmat ovat hyvin vanhoja näytelmän muotoja. Kaikki näytelmät eivät kuitenkaan välttämättä ole yksiselitteisesti joko tragedioita tai komedioita.

Tragediaa eli murhenäytelmää on tyypillisesti pidetty hienompana ja sivistyneempänä näytelmämuotona. Tragedian tärkein ominaisuus on se, että tarina päättyy onnettomasti. Esimerkiksi Shakespearen Romeo ja Julia on tragedia, koska lopussa rakastavaiset kuolevat. Vaikka tragedia on surullinen näytelmä, se ei tarkoita sitä, että tragedia olisi alusta loppuun asti surullinen. Hyvässä tragediassa voi olla myös paljon huumoria ja hauskoja kohtauksia.

Komedia eli huvinäytelmä päättyy aina onnellisesti. Komedia on perinteisesti kuvannut arkisia ihmisiä arkisissa tilanteissa. Komedia voi myös saada lukijan tai katsojan itkemään, eli se ei ole pelkkää yleisön naurattamista.

Komedian alalajeja ovat esimerkiksi farssi ja tilannekomedia.

Tragedian ja komedian selkein yhdistelmä on nimeltään tragikomedia. Tragikomedia voi olla murheellinen näytelmä, joka päättyy onnellisesti tai huvittava näytelmä, joka loppuu onnettomasti. Esimerkiksi Shakespearen tunnettu näytelmä Venetsian kauppias on tragikomedia. Näytelmässä on koominen rakenne, mutta sen tarina on traaginen. Hollywood-elokuvista Juno (2007) on myös esimerkki tragikomediasta. Elokuva on hauska ja kevyt katsoa, mutta se käsittelee traagisia aiheita: vahinkoraskautta, aborttia ja omasta lapsesta luopumista.