Näytelmäkirjallisuus

Pohdi aluksi:

1. Mikä on tärkein ero näytelmän ja muiden kaunokirjallisuuden lajien välillä?

2. Miten näytelmä eroaa elokuvasta?

3. Muuttuuko näytelmä, kun sitä esitetään eri teattereissa eri aikoina?

Draamakirjallisuus eroaa epiikasta ja lyriikasta niin, että siinä ei ole ollenkaan kerrontaa. Tämä tarkoittaa sitä, että näytelmäkirjallisuudessa ei ole kertojaa tai puhujaa. Sen sijaan teksti muodostuu repliikeistä eli monologista ja dialogista sekä parenteeseista. Lukijan täytyy siis päätellä henkilön puheiden ja käytöksen perusteella, mitä henkilö ajattelee tai millainen hän on luonteeltaan.

Näytelmän alussa kerrotaan henkilöiden nimet. Usein kerrotaan myös, mikä on henkilöiden suhde toisiinsa. Yleensä aluksi mainitaan päähenkilö ja lopuksi taustahenkilöt, mutta joskus näytelmän henkilöt esitellään perhe tai ryhmä kerrallaan:

Anna Liisan henkilöt:

KORTESUO, tilallinen.

RIIKKA, hänen vaimonsa.

ANNA LIISA,

PIRKKO, heidän tyttäriään.

JOHANNES KIVIMAA, Anna Liisan sulhanen.

MIKKO, tukkimies, Kortesuon entinen renki.

HUSSO, hänen äitinsä.

ROVASTI,

LÄÄKÄRI,

NIMISMIES,

KAUPPIAS, kirkonkylän herroja

RISTOLAN EMÄNTÄ.

HEIMOSEN EMÄNTÄ.

KATAJAMÄEN ISÄNTÄ ym. kyläläisiä.

Näytelmä alkaa normaalisti parenteeseilla. Parenteesit ovat kursiivilla tai sulkuihin kirjoitettuja näyttämöohjeita, jotka on tarkoitettu lukijalle, näyttelijälle ja ohjaajalle. Niissä kerrotaan esimerkiksi, millaisen lavastuksen näytelmä tarvitsee, missä henkilöt ovat ja mitä he tekevät. Parenteesit kertovat, milloin henkilö saapuu lavalle ja toinen poistuu lavalta.


LAHJA Johannes.

JOHANNES Tässä. (Johannes ottaa äitiään kädestä.) Kohta helpottaa… äiti… ihan kohta… tämä helpottaa… ihan kohta äiti…

KAARINA … shhshhshh…

(Kaarina silittää kipua pois. Lahja sulkee silmänsä. Lahja on kuollut. --)


Tommi Kinnunen ja Paula Salminen: Neljäntienristeys. Näytelmäsovitus


Parenteeseissa ei kerrota kuitenkaan kaikkia henkilön tekemisiä tai reaktioita, joten lukijan tai näyttelijän tehtävä on miettiä näytelmän tilanteen, aiheen, teeman ja repliikkien perusteella, miten henkilö toimii ja reagoi tietyssä tilanteessa.

Näytelmän juoni etenee henkilöiden dialogin eli vuoropuhelun avulla. Jos puhujia on vain yksi, puheenvuoroa kutsutaan monologiksi. Monologi kohdistetaan usein yleisölle. Joka repliikin alussa mainitaan sen henkilön nimi, joka repliikin sanoo.

Näytelmät on jaettu näytöksiksi. Näytökset on taas jaettu kohtauksiksi. Näytelmässä on yleensä 3-5 näytöstä, mutta näytöksiä voi olla myös vähemmän. Kun näytös vaihtuu, tarinan aika tai paikka yleensä muuttuu. Näytös sisältää yleensä yhden juonellisen kokonaisuuden, ja kun näytös loppuu, tämä kokonaisuus loppuu sopivaan kohtaan, jonka jälkeen tauko on luonnollinen vähän niin kuin tv-sarjojen jaksojen lopussa.

Näytökset taas jaetaan kohtauksiin. Kohtausten määrä voi vaihdella, mutta yleensä niitä on muutama jokaisessa näytöksessä. Yksi kohtaus esittää yleensä yhden tilanteen tai tapahtuman. Kun kohtaus vaihtuu, voi vaihtua myös lavastus tai näyttämöllä olevat henkilöt.