Teatterissa

Näytelmiä ei ole alun perin tarkoitettu luettaviksi vaan esitettäviksi. Vaikka draama on yli 2000 vuotta vanha kirjallisuudenlaji, näytelmien lukeminen on melko uusi asia.

Jokainen teatteriproduktio on hieman erilainen. Vaikka näytelmäklassikkoa olisi esitetty jo sata vuotta, näytelmä voi muuttua paljon teatteriryhmän käsittelyssä. Eri produktiot tekevät hyvin erilaisia ratkaisuja, kun he siirtävät näytelmän teatterin lavalle.

Näytelmätekstin matka valmiiksi näytelmäksi on pitkä ja monimutkainen. Alussa joko teatteri tai ohjaaja päättää, että haluaa tehdä tietyn näytelmän. Näytelmä luetaan huolellisesti ja sen pohjalta tehdään tulkintoja. Voi olla, että näytelmään halutaan tehdä pieniä muutoksia: esimerkiksi näytelmän lavastus tai puvustus voi muuttua nykyaikaiseksi. Näistä muutoksista päättää yleensä näytelmän ohjaaja, joka on vastuussa näytelmän kokonaisuudesta. Muutoksilla halutaan korostaa jotain tiettyä asiaa näytelmässä tai esimerkiksi osoittaa, mitä nyky-yhteiskunnan ongelmia klassikkonäytelmän teema kommentoi.

Sen jälkeen aletaan pohtia, ketkä näyttelevät näytelmän roolit. Näyttelijät harjoittelevat roolejaan ja keskustelevat, mitä näytelmän kohtaukset tarkoittavat. Samaan aikaan näytelmälle rakennetaan lavasteet ja tehdään puvut. Lavastuksella on suuri merkitys näytelmän juonen, tulkinnan ja teeman kannalta. Jos esimerkiksi lavasteissa näkyy jonkinlainen ase, katsoja voi olla varma, että asetta käytetään myöhemmin näytelmässä.

Koska näytelmä esitetään joka kerta yleisön edessä uudestaan, kaikki esitykset ovat hieman erilaisia. Näyttelijät eivät pysty toistamaan täsmälleen samoja eleitä ja reaktioita kerta toisensa jälkeen. Myös yleisön reaktio vaikuttaa näytelmäkokemukseen, sillä yleisön reaktiot vaikuttavat siihen, millainen tunnelma teatterissa on. Lisäksi eri teatterit tekevät erilaisia ratkaisuja, kun näytelmää tulkitaan, joten eri teattereiden produktiot ovat keskenään hyvin erilaisia.