Sanastoa

dialogi eli vuoropuhelu

Kahden tai useamman henkilön keskustelu.

epilogi

Epilogi on prologin vastakohta. Se tarkoittaa jälkinäytöstä, se kertoo, mitä henkilöille tapahtuu näytelmän tapahtumien jälkeen. Kuten prologi, epilogi on tyypillisempi vanhoilla näytelmille. Epilogia käytetään myös romaanikirjallisuudessa.

farssi

Farssi tarkoittaa huvittavaa pilkkanäytelmää, jonka tarkoitus on naurattaa yleisöä. Farssinäytelmissä on paljon väärinkäsityksiä, likaisia vitsejä ja absurdeja tilanteita. Farsseihin kuuluu niin sanottu fyysinen huumori, slapstick, kuten henkilöiden liukastuminen ja kaatuminen tai takaa-ajo. Esimerkiksi Chaplinin elokuvat ovat farssimaisia.

katharsis

Katharsis on ikivanha termi, joka tarkoittaa sielun vapautumista näytelmän aiheuttamasta ahdistuksesta ja jännityksestä. Kreikkalainen filosofi Aristoteles ajatteli, että kun tragedia aiheuttaa katsojassa pelkoa ja sääliä, katsoja lopulta “puhdistuu” eli kokee helpotusta katsomansa näytelmän jälkeen.

kliimaksi eli huippukohta

Kliimaksi on näytelmän (tai muun fiktiivisen tekstin) jännittävin kohta. Kliimaksi ei ole näytelmän lopussa, vaan vähän sen puolivälin jälkeen. Kliimaksin jälkeen konflikti alkaa ratketa ja katsoja saa vastauksen kysymyksiinsä. Esimerkiksi Shakespearen Romeossa ja Juliassa kliimaksi on se, että Romeo tappaa Julian serkun, minkä takia hän joutuu lähtemään maanpakoon.

kohtaus

Näytelmän näytös muodostuu kohtauksista. Kohtaukset ovat siis pienempiä yksiköitä kuin näytökset. Kohtaus alkaa, kun uusi henkilö saapuu näyttämölle, ja se loppuu, kun joku henkilöistä poistuu näyttämöltä. Kohtaus esittää yleensä jonkin yksittäisen tapahtuman.

komedia

Näytelmä, jolla on aina onnellinen loppu. Komedia on yksi draaman päälajeista.

konflikti eli ristiriita

Konflikti on näytelmän alkupuolen ristiriitatilanne. Ilman konfliktia näytelmä ei olisi mielenkiintoinen. Konflikti voi olla sisäinen tai ulkoinen konflikti. Näytelmässä henkilöiden päätehtävä on ratkaista konflikti. Esimerkiksi Shakespearen Romeossa ja Juliassa konflikti on se, että Romeo ja Julia rakastuvat toisiinsa, mutta heidän sukunsa eivät anna heidän olla yhdessä.

kuiskaaja

Kuiskaajan tehtävä on muistuttaa näyttelijää vuorosanoista, jos tämä unohtaa, mitä hänen pitäisi sanoa.

kuunnelma

Kuunnelma muistuttaa näytelmää, mutta se on suunniteltu kuunneltavaksi, ei katsottavaksi. Usein kuunnelmia lähetetäänkin radiosta, ja nykyään niitä löytyy paljon podcasteina. Kuunnelma eroaa äänikirjasta siten, että kuunnelmassa tarina on näytelty: näyttelijät näyttelevät vuorosanat, taustalle on lisätty luonnollisen kuuloisia taustaääniä, ja esityksessä saattaa olla alku-, väli- ja taustamusiikkia.

lavastus, lavastaa

Lavastus tarkoittaa sitä, miltä näyttämö näyttää. Lavastus vaikuttaa paljon siihen, millainen näytelmän tyyli on. Lavastukseen voi kuulua esimerkiksi huonekaluja, esineitä, taustoja tai jopa kokonaisia rakennuksia. Toisaalta lavastus voi olla myös hyvin niukkaa tai puuttua kokonaan.

monologi eli yksinpuhelu

Yhden henkilön yksinpuhelu. Monologi voidaan osoittaa toisille näytelmän hahmoille, mutta usein se osoitetaan yleisölle.

näyttämö

Näyttämö on teatterin lava, jolla näytelmä esitetään.

näytös

Näytelmä muodostuu näytöksistä. Näytös muodostaa oman kokonaisuuden, jolloin lavastus ja näyttelijöiden vaatteet pysyvät yleensä samoina. Kun näytös vaihtuu, voi myös tapahtumapaikka tai -aika muuttua. Näytelmässä on yleensä 3-5 näytöstä.

ohjaus, ohjata

Ohjaajalla on suurin vastuu näytelmän tekemisestä. Hän tekee näytelmästä selkeän kokonaisuuden. Ohjaaja antaa ohjeita muille työryhmän jäsenille, kuten näyttelijöille, lavastajille ja puvustajille, ja valvoo näytelmän harjoittelemista ja valmistumista.

parenteesi eli näyttämöohje

Parenteesit ovat suluissa ( ) tai kursiivilla kirjoitettuja näyttämöohjeita, joilla näytelmäkirjailija antaa ohjeita lukijalle, näytelmän ohjaajalle sekä näyttelijöille. Parenteeseissa voidaan kertoa, kuka saapuu ja kuka poistuu paikalta, millainen lavastus on tai miten näyttelijän täytyy reagoida tilanteessa. Parenteeseja ei siis lueta ääneen, kun näytelmää esitetään.

prologi

Prologi tarkoittaa esinäytöstä, jossa kerrotaan lyhyesti, keitä henkilöt ovat tai miten näytelmän esittämään tilanteeseen on tultu. Prologi on tyypillisempi vanhoille teoksille, kuten Shakespearen näytelmille. Prologia käytetään myös romaanikirjallisuudessa.

puvustus, puvustaa

Puvustus tarkoittaa näyttelijöiden vaatteita, niiden suunnittelemista ja tekemistä. Isoissa teattereissa on suuret pukuvarastot, joissa säilytetään näytelmien vaatteita. Pienissä teattereissa näyttelijät voivat puvustaa näytelmän itse.

repliikki eli vuorosana

Repliikki on yhden henkilön puheenvuoro. Näytelmätekstissä on ennen repliikkiä sen henkilön nimi, joka repliikin sanoo.

tragedia

Näytelmä, jolla on aina surullinen loppu. Tragedia on yksi draaman päälajeista.

väliaika

Usein näytelmä jaetaan kahteen osaan, joiden välissä on väliaika. Väliajalla yleisö voi syödä tai juoda jotain ja jutella. Väliajalla näyttelijät vaihtavat vaatteita ja lavastajat muuttavat lavastusta.