Kuva

Myös kuvaa luetaan

Kuvia ei lueta samalla tavalla kuin muita tekstejä. Kun tekstissä on selvä alku, keskikohta ja loppu, jotka luetaan yleensä tässä järjestyksessä, kuvassa näemme kaiken yhdellä kertaa. Aloitamme kuvan katsomisen yleensä kuvan keskeltä ja sitten lähdemme katsomaan, mitä kuvan reunoilla on. Usein jokin osa kuvassa on terävämpi kuin muut osat. Siitä tiedämme, että kyseessä on kuvan kohde.

Kuvan lukemista pidetään usein itsestäänselvyytenä. Kuvaa katsotaan nopeasti ja pinnallisesti, mutta aina ei muisteta pohtia, millainen tarina kuvaan liittyy. Jos kuva on otettu nopeasti ja ajattelematta, kuvasta jää puuttumaan tarina ja syvällisyys.

Kuvan lukutapaan vaikuttaa se, mikä kuvan tarkoitus on: onko kuva taidekuva, uutiskuva vai mainoskuva? Tämän perusteella voi arvioida, mitä kuvalla halutaan sanoa ja miten sen halutaan vaikuttavan katsojaan.

Työkalut kuvan tulkintaan

Kuten muillakin tekstilajeilla, kuvalla on omat työkalut, joilla kuvia voi lähestyä. Niiden erilainen käyttäminen vaikuttaa siihen, miten kuvan kertomaa tarinaa luetaan. Kuten runo, myös kuva on hyvin riippuvainen lukijan tulkinnasta. Jos lukija pystyy perustelemaan ajatuksensa, tulkinta on oikea.

Kuvan tulkitsemisen idea on, että kaikki tulkintavaihtoehdot ovat oikein. Mitä paremmin osaa tulkita kuvaa, sen paremmin kuvan osaa itse ottaa. Toisaalta on myös mahdollista, että kuvassa ei ole tarinaa ollenkaan. Jos kuvasta puuttuu kokonaan kerronnan tehokeinot, on vaikea löytää kuvan takaa merkityksiä.

Kuvan sommittelu

Hyvä kuvaaja sommittelee kuvansa, eli miettii etukäteen, mitä hän kuvassa esittää, missä asiat ja esineet kuvassa ovat. Sommitteluun kuuluu myös värien ja kohteiden imiettiminen. Kun kuvasta otetaan pois yksi sen sommitelman elementeistä, kuvan tarina muuttuu.

Länsimaiseen taidekäsitykseen on kuulunut ihanne kultaisesta leikkauksesta. Kultaisen leikkauksen ajatellaan olevan luonnollinen ja kiinnostava tapa esittää kuvan kohde. Kultaisessa leikkauksessa kuvan kohde ei ole keskellä kuvaa. Kuva jaetaan kolmeen osaan leveys- tai korkeussuunnassa, ja kohde asettuu kahteen osaan kolmesta.

Kuvapinnan voi jakaa etualaan ja taka-alaan. Etuala on kuvan osa, joka on lähimpänä katsojaa, ja taka-ala on kauimpana katsojasta. Usein siis kuvan alalaita on kuvan etuala ja ylälaita on taka-ala. Joskus kuvaa voi lukea myös niin, että kuvan etualaa on kuvan vasen puoli ja kuvan taka-alaa on kuvan oikea puoli. Lukija voi itse päättää, miten päin hän kuvaa lukee, mutta se myös muuttaa kuvan tarinaa.

Jos yllä olevaa kuvaa luetaan niin, että kuvan molemmat naiset ovat etualalla, tarkennettu puhelimen kamera on kohde ja taustalla näkyvä maisema on kuvan taka-alaa, saadaan seuraavanlaisen tarinan: Naiset seisovat rannalla. Vasemmanpuoleinen nainen näyttää puhelimellaan ottamaansa kuvaa oikealla olevalle ystävälleen.

Jos taas samaa kuvaa luetaan niin, että kuvan vasen reuna eli puhelinta pitävä nainen sekä hänen puhelimensa ovat kuvan etualaa ja samalla kohdetta ja taustaksi jää oikean reunan nainen ja maisema, tarina muuttuu. Pääasia kuvassa onkin se, että nainen seisoo rannalla ja ottaa kuvan maisemasta. Ero on pieni, mutta kuvan tulkitsemisen kannalta se on merkittävä.

Myös kuvan tarkkuus vaikuttaa kuvan tarinaan. Lukija katsoo ensin sitä osaa kuvasta, joka on terävä. Sen jälkeen lukija huomaa sen osan, joka on sumea. Kuvan kohde voi olla joko terävä tai sumea. Terävyys ja sumeus vaikuttavat siihen, millaisen tarinan me kuvassa näemme. Jos esimerkiksi kuvassa on syntymäpäiväsankari ja lahjakasa, katsojan näkökulmaan vaikuttaa se, mikä osa kuvasta on terävä. Jos syntymäpäiväsankari on kuvassa terävä ja lahjat ovat sumeita, näemme kuvassa onnellisen syntymäpäiväsankarin, joka on saanut lahjoja. Jos kuvassa terävänä näkyvätkin lahjat ja syntymäpäiväsankari jää sumeaksi, näemme kuvassa monta lahjaa, jotka syntymäpäiväsankari on saanut. Tämä voi tuntua pieneltä yksityiskohdalta, mutta tämä yksityiskohta on tärkeä, kun kuvasta aletaan tehdä tulkintaa.

Jos etualalla on sumea kohde, taka-alalla olevan terävän kohteen merkitys kasvaa. Kuvan merkitys syntyy terävän ja sumean kuvan yhdistelmästä. Jos sekä etu- että taka-ala ovat teräviä, kuvan tarina häipyy, eikä se sommitelma jätä tilaa tulkinnoille.

Miten kuvan tarina muuttuu, kun kuvan tarkkuus muuttuu?

Sommitelman kannalta on myös tärkeää, mitä perspektiiviä eli kuvakulmaa kuvassa on käytetty. Jos kuva on esitetty yläviistosta eli lintuperspektiivistä, kuvan kohde näyttää pienemmältä ja heikommalta. Jos kuva on esitetty alaviistosta eli sammakkoperspektiivistä, kuvan kohde näyttää mahtavammalta ja vaikuttavammalta. Jos taas kuva on esitetty katsojan silmän korkeudelta eli suoraan edestäpäin, katsoja ja kuvan kohde ovat tasa-arvoisia.

Kuva kertoo tarinan

Kuvan tekijä kertoo katsojalle tarinan valitsemalla, mitä kuvassa on ja miten se esitetään. Kuvan tekijä yhdistelee eri elementtejä, kuten esineitä ja värejä, saadakseen aikaan katsojassa assosiaatioita eli mielleyhtymiä eri asioiden välillä. Kuvaan on ladattu merkityksiä, jotka vaikuttavat katsojaan jopa tämän huomaamatta. Esimerkiksi mainoskuva mainostaa tuotetta, mutta samalla se vaikkapa vahvistaa vallitsevia kauneusihanteita. Samalla tavalla uutiskuvasta voi tunnistaa erilaisia piilomerkityksiä. Myös taidekuvan analyysissa erilaisten mielleyhtymien ja merkitysten tunnistaminen on olennoista.