Ihmisen kuvaamisen kaanon on vaihdellut ajasta ja kulttuurista toiseen. Ihmisen kuvaamista harjoitellessa on hyvä perustaa työskentely havaintoon, ihmisekehon anatomiaan ja sen tutkimiseen sellaisenaan. Ihmisen mittasuhteisiin liittyy myös käsitykset kauneudesta ja ihanteista.

Muinaisen Egyptin hautamuistomerkien ja temppeleiden teoksissa ihmiset on kuvattu tarkan säännöstön mukaan. Mittasuhteet eivät niinkään noudattaneet ihmiskehon luontaisia asentoja ja mittasuhteita. Käytössä on myös arvoperspektiivi, joka tarkoittaa tärkeämpien asioiden kuvaamista vähemmän tärkeitä isompina.

Leonardo DaVinci hyödynsi ihmisen mittasuhteita tutkiessaan kultaisen leikkauksen mittasuhdetta. Kultaisen leikkauksen voi löytää luonnosta rajattomissa yhteyksissä kasvien ja eläinten rakennetta tarkkailtaessa.

Ihmisen anatomian ja mittasuhteiden tutkiminen on taiteilijoille perusharjoittelua. Esimerkiksi saksalainen Albrecht Dürer on piirtänyt kuvallisia tutkielmia eri ikäisistä ja mallisista ihmisistä.

La Corbusierin arkkitehtuurissa rakennuksen mitat ja mittasuhteet on johdettu ihmiskehosta.

Amerikkalainen valokuvaaja Howard Schatz on valokuvannut muotokuvia olympiaurheilijoista tutkiakseen ihmiskehon moninaisuutta. Jokainen ihminen kasvaa ihmeelliseksi ja ainutkertaiseksi, eikä sen mittasuhteita voi pelkistää yhteen kaavaan tai ihanteeseen, oli sitten kyseessä huippu-urheilija, lähihoitaja, konsultti tai koodari.