Kaunis syksy oli hellinyt meitä pitkillä ulkoiluretkillä metsissä, joissa rahkasammaleet rasahtelivat jo hieman kohmeisina kumppareiden alla. Punaisena hohtavat puolukat ja karpalot olivat saaneet pienen mausteen pakkasen puraisuista. Polkujen vieruksilla piileskevät suppilovahverot palkitsivat tarkkasilmäiset löytäjänsä maistuvilla suupaloilla. Lempeä syksysää oli hionut mielikuvittelunystyröitä terävimmilleen ja malttamattomina kipusimme ullakolle kuvittelemaan jatkoa Pihkametsän seikkailuille.
Ennen salasanan lausumista painoimme vielä hetkeksi silmämme kiinni ja kuvittelimme, miltä Mediamajan sisällä voisi näyttää. Toivottavasti me pääsisimme kohta kurkkaamaan sinne oikeasti:
PIH-KA-MET-SÄ
Oven avautuessa olimme suoraan toisen oven edessä. Paju-peikkoa sammakkoystävineen ei näkynyt missään, mutta edessämme oleva ovi oli hiukan raollaan. Hiukan epävarmoina siitä, olisiko sisäänmeno sallittua, päätimme kuitenkin kurkistaa sisälle.
Paju-peikko, Sumu ja Usva seisoivat eteisessä meille ennestään tuntemattoman hahmon seurassa. Pupu! Hän oli varsin hauskannäköinen otus, josta tuli mieleen kaikki jännittävät salapoliisisadut, joita olimme lukeneet.
Pupuksi hänet tunnisti pelkästään hatun alta roikkuvista korvista. Hän oli vetänyt ylleen aivan liian suuren ulsterin ja päässä oleva ruskea koppalakki oli vedetty niin syvälle, että silmät hädin tuskin erottuivat sen alta. Kädessä olevaa suuren suurta suurennuslasia ei voinut olla huomaamatta. Vähän väliä hän nosti sen vasemman silmänsä eteen ja tarkasteli sen avulla edessään seisovia sammakkokaksosia. Usva ja Sumu näyttivät hiukan jännittyneiltä. Olivatkohan hekin Mediamajassa ensimmäistä kertaa?
- Stop! pupu totesi tomeralla äänellä. Tänne Mediamajaan ei kenelläkään pihkametsäläisellä ole niin vain asiaa.
- Kuka sinä olet? kysyi Sumu ääni hiukan särähtäen. Katsoimme toisiimme. Miten meidän niin reippaana ja rehvakkaana tuntemamme sammakkokaveri saattoi olla noin peloissaan?
- Olen tämän lafkan tietoturvallisuuspäällikkö, Bitti-pupu. Minun pitkien korvien ohitseni ei mene yhtäkään tarkastamatonta bittiä. Likinäköisyydestäni huolimatta tämän pettämättömän apuvälineeni ansiosta tarkastan jokaisen tänne tulevan tiedon jyväsen päästä varpaisiin. Aisaparinani toimii TVT-tukihenkilö Mitro-mäyrä, jota tuskin tulette näkemään. Hänellä on uskomaton taito tehdä itsensä melkeinpä näkymättömäksi.
- Wau! huokaisivat sammakkokaksoset yhteen ääneen.
- Mitä meidän täytyy tehdä, että pääsemme sisään majaan, Sumu kyseli malttamattomana ja alkoi taas kuulostaa ihan omalta itseltään.
- Minun täytyy tehdä teille tietoturvallisuustarkastus. Jos ei ole tietoa tietoturvasta, niin sisäänpääsy tänne on MAH-DO-TON-TA!
Värit haalenivat ja me olimme ihan päät pökkyrällä tarinan uusista käänteistä. Tietoturvallisuuspäällikko Bitti-pupu oli ihanan hellyttävästä ulkomuodostaan huolimatta aika jämäkän oloinen tapaus. Ja Mitro-mäyrä, pääsisimmeköhän ikinä näkemään tätä salaperäistä Pihkametsän hahmoa?
Vaikka käytävillä ei saanut tietenkään juosta, teimme ehkä nopeuskävelyn käytäväennätyksen kiirehtiessämme postilaatikon ääreen. Mitäs Paju-peikolla oli tähän sanottavana?
