Joka vuosi kevät yllätti meidät saapumisellaan. Aina ensin se antoi odotuttaa itseään kuin pitkään ja hartaasti odotettu vieras konsanaan. Mutta sitten, kun kevät suvaitsi saapua, se teki sen näyttävästi ja kovalla rytinällä. Niin kävi tänäkin keväänä. Joka ikinen päivä ympäristössämme tapahtui muutoksia. Puiden lehdet kasvoivat melkeinpä silmissä pienistä silmuista ensin hiirenkorviksi ja sitten kahden euron lantin kokoisiksi kauniin vihreiksi lehdiksi. Sieltä täältä maasta putkahteli tervehtimään erilaisia luonnonkukkia. 

Jos johonkin hetkeen voisimme pysähtyä, niin se olisi juuri tähän. Kaikki kesän ihanuudet odottivat unelmina sydämessä vielä edessäpäin. Melkeinpä mikä tahansa tuntui olevan mahdollista, ihan niinkuin Pihkametsässäkin. Sinne me suuntasimme nyt tälle keväälle viimeisen kertaa. Vaikka tiesimme pääsevämme takaisin mielikuvitusmetsän uumeniin milloin tahansa yksinkin, hieman haikeinkin mielin lausuimme yhteisen taikasanan:

PIHKAMETSÄ

Kun ovi avautui, Loimulaavun ympäristössä oli menossa melkoinen kuhina. Näin paljon porukkaa emme olleet koskaan nähneet PIhkametsässä. Yht’äkkiä ymmärsimme, että tuttujen pihkametsäläisten lisäksi pystyimme näkemään myös lasten keksimiä ikiomia hahmoja yhteisissä touhuissa. 

Kaikilla asukkailla oli päässään kauniit kukkaseppeleet, ehkä tämä oli joku Pihkametsän oma kevätperinne. Kultakalat hyppivät Lummelammessa tehden samalla tyyntä pintaa vasten kauniita kuvioita. Auringonkeltaiset kultakalat nähdessämme meitä alkoi välittömästi laulattamaan: 

                   “Pikkuiset kultakalat lammessa ui…. “

Paju-peikon pyynnöstä kaikki kokoontuivat nuotion ympärille. Ihan ensimmäiseksi hän kiitteli kaikkia paikalle saapuneita kuluneen vuoden yhteisistä seikkailuista. Mitro-mäyrälle Paju esitti erityiskiitokset siitä, että hän oli tehnyt suuren työn kannustaessaan pihkametsäläisiä lukemaan. Tässä vaiheessa Lummelammen kaislikosta luikerteli esille Musakyy, joka alkoi hyräillä ilmoille kaunista melodiaa. Pihkametsäläiset yhtyivät hyräilyyn laulamallla. Mitro-mäyrä, joka aina hiukan vaivaantui saamastaan huomiosta, hymyili vienoa hymyä hiukan punastellen, mutta silminnähden tyytyväisenä. Olivathan tuon laulun sanat hänen käsialaansa.

Kauniin yhteislaulun jälkeen Sumu ja Usva olivat valmistelleet hauskan gallupin lomatekemisistä. Tämän jälkeen ilta jatkui vaahtokarkkien paiston ja muisteluiden merkeissä. Jokainen asukas sai vuorollaan kertoa kuluneelta vuodelta jonkun kivan muiston vuoden tapahtumiin liittyen. Värit alkoivat haalentua ja ovi Pihkametsään alkoi hiljalleen sulkeutua. Alakerran postilaatikossa odotti varmaankin kirje.